Miten dysfasia lapsen kanssa toimitaan?

["helinäkeiju"]

Lapseni 4v leikkii päivittäin naapurin lasten kanssa, 6v ja 7v.

7-vuotiaalla on dysfasia jonka takia hänen kommunikointi ja sosiaaliset taidot eivät ole ikästensä tasolla. Omaan lapseeni verrattuna joissain asioissa paljonkin huonommat.

Lasten välillä on sellaisia tilanteita joissa en aina osaa toimia, tai en tiedä toiminko lopulta oikein.

- 7v tulee usein minulle sanomaan että lapseni sanoi häntä tyhmäksi tai hänellä on vihainen ilme. Yleensä tilanne on ollut sellainen että lapseni ei jaksa viidettä kertaa enempää sanoa toiselle "moi" tai jotain muuta vastaavaa. Lapseni jaksaa 7v:n "jankutusta" aikansa, sitten saattaa näyttää möksähtäneeltä tai on vastaamatta mitään. 7v on monta kertaa yhden ulkoilukerran aikana ovellamme tämän takia.

- oma lapseni ja 7-vuotiaan pikkusisko 6v tulee hyvin toimeen ja leikkivät usein meillä tai heillä tai ulkona. 7v haluaisi tyttöjen leikkeihin mukaan, mutta tulkitsemani perusteella 7v:n leikkitaidot ei yltä tyttöjen tasolle, jolloin hän leikeissä turhautuu ja alkaa tekemään pikku-kiusaa. Tytöt hermostuu siitä ja saattavat toimia typerästikin hermostuksissaan. (saattavat nimitellä tmv.) 7v menee asiasta kertomaan kotia ja sieltä äidin kommentti on että "tytöt ei saa haukkua, kaikki pitää ottaa leikkiin jne." Minusta koko tilanne ei tule äidille useinkaan selväksi ts. tilannetta ei selvitetä kunnolla.


Oma aikani menee hyvin pitkälti näiden tilanteiden selvittelyyn. Dysfaatikolle täytyy asiat kertoa moneen kertaan ja siltikään ei välttämättä auta. Ennen pystyin antaa oman lapseni olla ulkona leikkimässä lähes itsekseen, nykyään en, koska sisältä käsin en näe kaikkia tilanteita, enkä ole kuulemassa miten asiat on oikeasti mennyt. Ulkoa k'sin on helpompi selvitellä lasten välejä.

Lasten väliset tilanteet ei ole kuoleman vakavia. Ei voi kutsua edes riidoiksi. Mutta ne ovat äärimmäisen kuluttavia, minulle ja lapselleni ainakin. Tuntuu siltä että ei aina jaksaisi. Myös oma lapseni alkaa olemaan ulkoilujen jälkeen suorastaan fyysisesti väsynyt tai lähes aina tulee lopulta pahalla tuulella sisälle.

Minusta 7v dysfaatikko ei ole valmis olemaan ilman aikuisen ohjausta esim. ulkona.

Miten tässä pitäisi toimia? Jatkanko vain ns. "naapurilapsen ohjaamista" vai mitä :O

 

["a.p"]

Kysymyksiä joita on pyörinyt päässäni.

Missä menee oman lapseni sietokyvyn raja? Paljonko voi 4-vuotiaalta vaatia ymmärrystä dysfasia lasta kohtaan? Mitä taas dysfaatikolta voi vaatia? Auttaako kun yritän hänelle selittää ettei voi esim. hokea jotain asiaansa loputtomiin? Onko kaikkien kolmen mielestänne aina leikittävä yhdessä?

 

["Helekkarin Heittomerkki"]

Riippuu tietysti ihan dysfasian vaikeusasteesta. Mutta jos vaikka keskivaskea tai vaikea dysfasia, niin silloin täytyy kertoa yksi asia kerrallaan. Ei esim. "Hae pallo puistosta". Vaan "Mene puistoon" ja kun on puistossa niin "Ota pallo". Pitkät selitykset ja ohjeet ei toimi dysfaatikoille (jos on ongelmaa myös puheen ymmärtämisessä, ei vaan tuottamisessa).

 

["Helekkarin Heittomerkki"]

Niin ja minusta on julmaa, jos tämä yksi lapsi jätetään leikestä pois vain sen takia, että hänellä on dysfasia. Mutta ei tietysti 4-vuotiaaltakaan vielä voi vaatia kovin paljon osaamista olla dysfaatikon kanssa.

 

["a.p"]

No ihan selvästi on ongelmaa puheen tuottamisessa mutta myös ymmärtämisessä. On oppinut puhumaan ymmärrettävästi viime kesänä, silloinkin oli paljon sellaista puhetta jota joutui pitkään miettimään että ymmärsinkö oikein.

Itse olen kertonut asioita selkeästi lyhyillä lauseilla esim. jos lapsi tulee sanomaan että "Noora näyttää vihaista ilmettä, minä en pidä siitä" Sanon: "Noora ei ole vihainen. Noora haluaa nyt leikkiä hetken yksin." tmv. Ihan normaalisti ne sen vanhemmatkin sille puhuu. Lapsi kyllä omasta mielestä sillä kohtaa ymmärtää asian, mutta tulee hetken päästä sanomaan samasta asiasta.

Hän myös jankuttaa niin kauan kun hänelle jotain vastataan, se on iso ongelma leikeissä.

 

["a.p"]

[QUOTE="Helekkarin Heittomerkki";26176964]Niin ja minusta on julmaa, jos tämä yksi lapsi jätetään leikestä pois vain sen takia, että hänellä on dysfasia. Mutta ei tietysti 4-vuotiaaltakaan vielä voi vaatia kovin paljon osaamista olla dysfaatikon kanssa.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä!

En missään nimessä halua että poika jäisi kokonaan leikeistä poiskaan. Tai että saisi kuvan että hänen erityispiirteensä takia ei pääse leikkeihin, mutta voiko muilta vaatia aina sitä toisen ymmärtämistä. Tätä voisi verrata siihen että onko 4-vuotiaan aina päästettävä 1-vuotias pikkusisaruksensa leikkeihin.

 

["Helekkarin Heittomerkki"]

Dysfaatikoilla voi olla myös ongelmia lyhytkestoisen muistin kanssa ja "jumittamista" asioihin. Siitä voinee johtua tuo, että ramppaa sitten ovella jatkuvasti.

Vaikea tilannehan tuo on ja niitä yhteenottoja kyllä tulee, kun toinen ei ymmärrä, mitä toinen sanoo ja turhautumista siitä, kun ei itse tule ymmärretyksi.