onko aina pakko ottaa kaikki leikkiin

[niih]

Sisarukset tyttö 6v ja poika 7v.
Tyttöni 4v. Kolmikko pihapiiriltämme, jotka leikkivät päivittäin ulkona ja toistensa kotona.

- Pieni ongelma on se että yllätys yllätys tytöillä sujuvat leikit parhaiten kahdestaan, leikkivät samoja leikkejä, tykkäävät samoista asioista.

- Poika on erityislapsi. Sosiaalisilta taidoiltaan mielestäni on n.4-5 -vuotiaan tasolla. Kommunikointi dysfasiasta johtuen ontuu. Ymmärtää asioita väärin. Haluaisi tehdä asiat haluamallaan tavalla. Vaikea noudattaa (leikkien)sääntöjä.

- Kolmikon välillä, etenkin oman lapseni ja 7v pojan välillä on paljon, lähes koko ajan ongelmia. Oma lapseni alkaa olla todella turhautunut turhista kommunikaatio vaikeuksista ja leikkien häiriintymisestä. Josta johtuen myös itse saattaa sanoa rumasti kun ei vain jaksa.

Sisarusparin äiti vaatii että kaikki on otettava leikkiin.

Mutta onko oikein vaatia että tytöt ns. taipuvat joka ikinen päivä yhden lapsen tahtoon, eivät pysty leikkimään oikeastaan mitään heidän kehitykselleen ominaista.
Minusta tässä ei kaikki mene nyt oikein, mutta en tiedä täysin miten tilanteeseen saisi muutoksen?

 

["äiti"]

Ei

 

["vieras"]

Vaikea tilanne. Ymmärrän hyvin pojan äidinkin näkökannan ja huolen. Poika tarvitsee kavereita, leikkejä ja tukea oppiakseen. Häntä ei voi jättää ulkopuolelle, hän ikään kuin kuuluu kauppaan. Voisitteko joskus yrittää sopia niin, että tytöt saisivat kahdenkeskeiset leikit vaikka teillä sisällä? Äiti viihdyttäisi poikaa sitten muulla tapaa.

Keskustelkaa asiasta, kerro rohkeasti omakin kantasi. Että lapsesi turhautuu jatkuvasti yhteisleikeissä. Yhteisiä pihaleikkejä pitäisi varmaan ohjeistaa ja valvoa enemmän, jotta sopu säilyy. Katsoisin perään, jos kokisin, että joku lapsi kärsii.

 

["a.p"]

Alan olla itsekin väsynyt lapsien (lue=naapuri pojan) vahtimiseen.

Pitää olla koko ajan tietoinen miten leikit sujuu että osaan ristiriidan tullen setvittää asian.

Naapuriäiti on hyyyvin fanaattinen omien kasvatustapojensa kanssa. Olemme tekemisissä ihan ilman lasten ristiriitojakin Mutta en ole uskaltanut puhua tästä asiasta ihan niin kuin oikeasti ajattelen. Koska en halua loukata ja mmärrän kyllä nuo asiat että hän haluaa tukea myös poikansa kehitystä. Asia on hänelle varmasti arka eikä halua poikansa jäävän syrjityksi.

Mutta, Iso Mutta, hän on niiin kiinni ajatuksessaan että poika ei saa jäädä yksin. Tyttö ei saa tulla meille leikkimään ilman veljeään. Tyttö ei saa olla pihalla ilman veljeään. Tyttö ei saanut edes syntymäpäivälahjaansa itselleen vaan se oli yhteinen.

Lapsilla on hyvin paljon tilanteita joissa poika menee turhasta valittamaan kotia, tai asiasta jota ei ole oikeasti tapahtunut esim.
Poika: "Äiti, tytöt syrjivät leikissä, eikä anna minun päättää mitään!" tuhruttaa itkua
Äiti: "Maija, Maija, tuleppas heti käymään täällä, mitä minä olen sanonut tästä asiasta, veli otetaan saman vertaisena leikkiin mukaan, jos tämä ei onnistu tulette molemmat sisälle! Onko ymmärretty!!!??"
Tyttö 6v: "Mutta äiti mää en oo tehny mitään! Veli huijaa, se ite mököttää ja tekee kiusaa!"
Äiti: "Vielä kerran jos veli tulee jotain valittamaan, tulette heti sisälle!"
Poika 7: "Nii, kuulitko mitä äiti sanoi, sitten menee molemmat sisälle!"

Hetken päästä tulee taas uusi valitus kotiovelle ja molemmat lapset lähtee sisälle. Tyttö huutaen ettei ole tehnyt mitään miksi pitää mennä sisälle kun ei ole tehnyt mitään.

Vahdin itse lapsia kuin haukka. En ikkunasta vaan ulkona istuskellen ja virestä seuraillen, useimmiten tytät eivät tosiaan tee yhtään mitään. Saattavat puhua toisilleen 20 sekunnin ajan jolloin poika on jo ovella valittamassa ettei häntä oteta leikkiin. Tai jos tytöt tekevät vähääkään jotain mikä liittyy vain heihin kahteen ts. keinuvat rengaskeinussa kahdestaan, poikaa alkaa ärsyttämään eikä siedä tälläistä, tekee kenties vähän kiusaa, jonka jälkeen tytöt toruvat ja poika on taas kotiovella valittamassa.

Oikea noidankehä. Äiti on sokeutunut näkemään asiat vain poikansa puolelta.

 

["jaahas"]

en tykkäis yhtään enkä änkeäisi omaa lastani tuollaiseen touhuun mukaan ollenkaan. Pojalle potku perseelle, ei tunnu olevan mitenkään säälittävä vaan kiero ja ilkeä ja juonitteleva ja hemmoteltu pentu.

 

["a.p"]

Ja kyllähän tästä asiasta täytyy ruveta keskustelemaan naamatustenkin. Kun vain keksin miten, että naapurisopu säilyy ja keksisin ratkaisun joka palvelee jokaista osapuolta. Ei ole tarkoitus syrjiä poikaa!

Yksi omista lapsistanikin on erityislapsi ja hänellä oli sosiaalisissataidoissa hankaluuksia 7-8 vuotiaana. Jolloin oli paljon ristiriitoja kavereiden kanssa. Silloin tein ratkaisun että lapseni oli aina hetken kokonaan olematta kavereidensa kanssa. En olisi voinut vaatia että he jaksavat ainiaan lapseni oikkuiluja.

Erityslapsenkin on mielestäni opittava siihen että kaikki ei elämässä ole mieluista. Tulee pettymyksiä ja ei voi saada aina sitä mitä haluaa.

Tätä ongelmaa ei ollut, ainakaan läheskään näin vahvana ja lapsia rasittavina, kun poika oli vielä talven koulussa. Tytöt saivat leikkiä päivät keskenään ja vasta iltapäivän puolella kolmikko yhdessä. Jolloin tytöt ns. jaksoivat sietää enemmän eikä poikakaan ollut niin turhautunut kun oli saanut olla päivän omien kavereidensa kanssa ja hänelle sopivan tekemisen parissa. Nyt tämä kesäloma on ollut yhtä taistelua ja pahenemaan päin koko ajan.

 

[ikävä homma]

Taitaa olla se todennäköisin loukku tuo, että erityislapsesta tehdään Erityinen? Aletaan tasoittaa sitä tietä sellaisissakin asioissa, jotka nimenomaan vaatisivat huolellisempaa harjoittelua. Ja sitten aina unohdetaan sen normaalin lapsen oikeudet kokonaan, ja tehdään siitä lopulta näkymätön hermokimppu.

 

[pha]

Kyllä mä sinuna kertoisin havaintoni naapurille, jos poika selvästi kantelee täysin ilman syytä. Mitä pojan siskokin sinusta ajattelee, jos kuulet kaiken, muttet puutu valheisiin?