Mitähän tuon pojan kanssa tekisi, taas opettaja soitti :'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muppe-78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

muppe-78

Aktiivinen jäsen
12.09.2006
1 250
0
36
Eilen oli taas raapinut, potkinut, lyönyt koulussa :'( ADHD on diagnosoitu ja lääkitys on, mutta nyt on alkanut lisääntymään tuo käsiksi käyminen ja "syy" on aina että joku ärsytti, tuntuu kaikki ärsyttävän nykyään. Nyt opettaja otti puheeksi jo että jos tuo käytös ei lopu niin joutuu erityisluokalle/pienryhmään. Kyllä ottaa koville. Mitä tästä tulee vielä, kun poika kasvaa, nyt on vasta 3. luokalla! Aloitti koulun niin että luokassa oli avustaja ja oli osan päivää poika oli pienryhmässä, mutta opettaja sanoi että pienryhmästä ei ole hyötyä, koska ei tarvitse älyllisessä mielessä erityistukea, kun on lahjakas eikä oppimisessa ole mitään vaikeuksia, mutta tuo käytös on tänä vuonna alkanut mennä huonompaan suuntaan. Koko ajan ollut jonkinlaista kahnausta sillontällön, mutta nyt aika usein ja melkein aina jää jäljet toiselle. Tiedän että on kovakourainen, kun itsekin olen testannut ja pelleillyt pojan kanssa niin ottaa liian tosissaan ja luja kiinni, joutuu oikeen sanomaan että irti ja lopeta kun sattuu. Aistiyliherkkyys on myös ja jonkun kaverin "napautus" vahingossa jonossa tai ohimennen pukiessa tms. voi tuntua lyönniltä pojastani ja siitä alkaa taas, on yritetty selittää että ei kaikki tahallaan aina lyö et se voi vaan tuntua siltä. Myös äänet kuulostaa kovalle, jos vaikka luokassa hälyä niin pojastani se tuntuu hirveälle metelille ja hän laittaa kädet korville tai huutaa "olkaa hiljaa" tms. Sit muut huutaa takas tietty et oo ite ja taas alko sota. Tää on NIIN vaikeeta taas. |O
 
Pienryhmä varmasti olisi parempi niin olisi siellä hiljaisempaa ja vähemmän konflikti tilanteita..
Myös opettajan kannalta koska opettajalta menee varmasti nyt paljon ylimääräistä aikaa sinun poikaasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wide:
Pienryhmä varmasti olisi parempi niin olisi siellä hiljaisempaa ja vähemmän konflikti tilanteita..
Myös opettajan kannalta koska opettajalta menee varmasti nyt paljon ylimääräistä aikaa sinun poikaasi.

Pienryhmäänhän on nimenomaan sysätty "ongelmatapaukset" siellä jos jossain ei ole rauhallista!
 
Lisään vielä että meillä oli ylivilkkaus ongelmia eskarissa ja oli kauheata aina pelätä että mitäs taas tulee.
Raskasta ja itsellekkin tulee epäonnistumisen tunne. Meillä lapsi kävi 0 luokan ja meni vasta nyt ekaluokalle, onneksi on rauhottunut ja enää tulee harvoin sanomisia!
 
Pienryhmä olis erittäin hyvä....käykö poika myös terapiassa? Terapia ja lääkitys yhdessä helpottaa tilaa paljon. Ja tuolla voisi olla jotain apua myös.. http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Wide:
Pienryhmä varmasti olisi parempi niin olisi siellä hiljaisempaa ja vähemmän konflikti tilanteita..
Myös opettajan kannalta koska opettajalta menee varmasti nyt paljon ylimääräistä aikaa sinun poikaasi.

Pienryhmäänhän on nimenomaan sysätty "ongelmatapaukset" siellä jos jossain ei ole rauhallista!

Ei kaikki ole....minun poikani on myös pienryhmässä ja rauhallinen luokka ihan tavallisille lapsille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Wide:
Pienryhmä varmasti olisi parempi niin olisi siellä hiljaisempaa ja vähemmän konflikti tilanteita..
Myös opettajan kannalta koska opettajalta menee varmasti nyt paljon ylimääräistä aikaa sinun poikaasi.

Pienryhmäänhän on nimenomaan sysätty "ongelmatapaukset" siellä jos jossain ei ole rauhallista!

Mutta siellä on ainakin vähemmän oppilaita ja aikaa enemmän kun on avustajakin.
Tosiasia on että tavallisella luokalla häirikkö vie muilta oppilailta kallisarvoista aikaa :/
 
Pienryhmäopetus ei ole rangaistus.

Pystyykö poika tunnilla keskittymään? Joskus auttaa se, että oppilaalle osoitetaan esim luokan nurkasta tai vaikka käytävältä oma työpiste, jossa saa olla rauhassa, laittaa vaikka kuulosuojaimet päälle ja työskennellä sermin takana. Tai se, että lapsi saa luvan käydä tekemässä jotain fyysistä, vaikka juoksemassa koulun ympäri pari kertaa. Se häiritsee huomattavasti vähemmän, kuin luokassa hilluminen.

Millainen istuin lapsella on? Sekin vaikuttaa paljon, tasapainoistuimella voi vääntelehtiä omalla paikallaan. Tai jos on levoton olo, nysväilee esim. muovailuvahan palaa. Ei pala hermo yhtä helpolla...
Yleensä pienillä järjestelyillä saadaan paljon apua.
 
Kuule voisitko ajatella tätä vähän muidenkin lasten kannalta: Todella inhottava jos muut oppilaat luokassa saa koko ajan olla varpaillaan että koska "Ville" taas käy käsiksi.. Aina saavat olla tarkkana ettei vaan hipasekkaan "villeä" ettei se luule että sitä tahallaan tönästiin ja käy käsiksi..
Laita se poika vaan sinne pienluokalle. Jos kerran nähty että tavallisessa ei suju. Mitä sä vielä mietit!!
Mä en olisi päivääkään työpaikassa jossa saisi pelätä väkivaltaa, Enkä haluaisi että lapsikaan joutuis olla sellasessa ympäristössä jossa joku hermoheikko agreilee.
Niitä muita lapsia ei paljon lohduta se että sun poikas väkivaltaisuus johtuu adhd:stä. Se on niille ihan sama
 
Vähän särähti korvaan tuo, että lapsi JOUTUU pienryhmään. Itse kun ajattelen, että tilanteessanne olisi ennemminkin nimenomaan parempi, että lapsi PÄÄSEE pienryhmään, jossa häntä voidaan enemmän tukea.

Toki siellä pienryhmässä ovat kaikki muutkin lapset erityislapsia, mutta siellä työskentelevät opettajat puolestaan taas osaavat heitä enemmän auttaa.
 
Eräällä tutulla on ADHD-lapsi, joka on jo aikuinen. Silloin, 10-15 v sitten, kun alkoi koulun ei aiheesta puhuttu, tutkittu eikä tiedostettu.

Nyt kun juttelee äidin kanssa äidillä on paaaaaaaaaljon sanottavaa asiasta ja siitä, miten elämää olisi silloin helpotettu. Ja vaikka ko lapsi on aikuinen ei elämä vieläkään ole helppoa, työpaikat tulee ja menee, alkoholin kanssa on vaikeeta yms. Onneksi lapsi kasvaa edelleen ihanassa ja rakastavassa perheessä. Eli periaatteessa kaikki asiat ovat hyvin.


Mutta miksi ottaa koville todeta, että lapsi ei pärjää tavallisessa luokassa? Ko lapsi todnäk häiritsee muita todella paljon, eikä varmastikaan saa minkäänlaista tukea kavereilta? Just tämä on se kohta, jossa lapsi tarvitsee erityistä tukea ja turvaa kehittyäkseen joka vuosi ja päivä lähemmäksi aikuisuutta. Ei se ole teille häpeä, se on vasta häpeä, jos ette vastaa lapsen tarpeisiin ja sitten aikuisena mietitte, että miksi asiat meni miten meni.

Ja mikä suru se on jos opettaja puuttuu asioihin? Sekin on hyvä juttu. Olisiko se tosiaan parempi, että koulu hymistelisi että ei tässä mitään ihmeellistä. Ja sitten saat lapselta isona tietää, että koulupäivät oli yhtä helvettiä? Voin sanoa, ei ole hyvä juttu.

Eli mieti nyt lapsesi parasta ja ota vastaan kaikki apu mitä saat. Uskon, että lapsellesi voisi se pienryhmä / erityisluokka olla paras vaihtoehto!!!

:hug:
 
Mäkin ajattelisin, että pienryhmä olisi hyvä vaihtoehto. Siellä pystytään paremmin ottamaan huomioon lapsesi erityistarpeet ja nimimoimaan häiritsevät elementit. Samoin kun lapsia on vähän, pystyy opettaja antamaan kahdenkeskistä aikaa paljon enemmän. Eihän ole sanottu, että lapsesi olisi erityisryhmän tarpeessa lopun opinpolkunsa. Voihan olla, että jos jo nyt panostetaan ja luodaan hyvää pohjaa jatkolle, pääsisi isompana helpommalla. Ja kun hän saisi pienryhmässä taas positiivista kokemusta (kun ei ehtisi mennä hermot niin usein, kun on ope paikalla jne), niin itsetunto nousisi lapsella ja oppimisesta tulisi taas ihan kivaa. Tsemppiä teille!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Wide:
Pienryhmä varmasti olisi parempi niin olisi siellä hiljaisempaa ja vähemmän konflikti tilanteita..
Myös opettajan kannalta koska opettajalta menee varmasti nyt paljon ylimääräistä aikaa sinun poikaasi.

Pienryhmäänhän on nimenomaan sysätty "ongelmatapaukset" siellä jos jossain ei ole rauhallista!

Ai ei vai.

No kyllä meillä on erittäin rauhallista luokassa
 
Apuistuimet.jpg


Tuollaisella istuimella pysyy Hekakin omalla platsillaan

Disc%27O%27Sit.jpg

Ja vastaavia, kuin tuo löytyy marketeista. Toimii myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pölö:
Pienryhmä olis erittäin hyvä....käykö poika myös terapiassa? Terapia ja lääkitys yhdessä helpottaa tilaa paljon. Ja tuolla voisi olla jotain apua myös.. http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm

Eskariaikana kävi ryhmäterapiassa syksyn ja sanoivat et ei onnistu ryhmässä toimiminen, joka kerta kun hain poikaa niin oli jotain konfliktia ollut, innostuu liikaa ja ei itse tajua, ei vieläkään. Kevään sitten kävi eskariaikana yksilöterapiassa, enkä tiedä oliko siitä loppujen lopuksi mitään apua.

Aina kun keskustelen pojan kanssa niin sanoo et ei enää ja muistaa kyllä. Kotona ei puhu koulujutuista oikeastaan, vaikka kysyisin ja kysyn uudestaan eritavoin niin siltikään ei aina puhu tai sanoo et päivä mennyt ihan hyvin. Ei kuulemma muista ja sit kun sanon et ope soitti ja kertoi niin sit sanoo et mä unohin sen. Tulkitsen että poika ei halua muistaa ikäviä asioita. Kotona menee pääosin ihan hyvin, mutta paljon on vastaanväittämistä ja säännöistä vääntämistä, vaikka ne on tehty selväksi ja yhdessä puhuttu läpi useaan kertaan.

Nyt tuli aika Lasten neurologian polille, mut se on vasta yli kahen kuukauden päästä, eikä ois nytkään päästy, kun sanovat aina vaan et varatkaa kontrolliaika arvauskeskukseen ja siellä ne ei tiedä hevonveetäkään näistä asioista. Perustemput vaan pyytävät tekeen, tyyliin seiso silmät kiinni yhdellä jalalla :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja muppe-78:
Alkuperäinen kirjoittaja Pölö:
Pienryhmä olis erittäin hyvä....käykö poika myös terapiassa? Terapia ja lääkitys yhdessä helpottaa tilaa paljon. Ja tuolla voisi olla jotain apua myös.. http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm

Eskariaikana kävi ryhmäterapiassa syksyn ja sanoivat et ei onnistu ryhmässä toimiminen, joka kerta kun hain poikaa niin oli jotain konfliktia ollut, innostuu liikaa ja ei itse tajua, ei vieläkään. Kevään sitten kävi eskariaikana yksilöterapiassa, enkä tiedä oliko siitä loppujen lopuksi mitään apua.

Aina kun keskustelen pojan kanssa niin sanoo et ei enää ja muistaa kyllä. Kotona ei puhu koulujutuista oikeastaan, vaikka kysyisin ja kysyn uudestaan eritavoin niin siltikään ei aina puhu tai sanoo et päivä mennyt ihan hyvin. Ei kuulemma muista ja sit kun sanon et ope soitti ja kertoi niin sit sanoo et mä unohin sen. Tulkitsen että poika ei halua muistaa ikäviä asioita. Kotona menee pääosin ihan hyvin, mutta paljon on vastaanväittämistä ja säännöistä vääntämistä, vaikka ne on tehty selväksi ja yhdessä puhuttu läpi useaan kertaan.

Nyt tuli aika Lasten neurologian polille, mut se on vasta yli kahen kuukauden päästä, eikä ois nytkään päästy, kun sanovat aina vaan et varatkaa kontrolliaika arvauskeskukseen ja siellä ne ei tiedä hevonveetäkään näistä asioista. Perustemput vaan pyytävät tekeen, tyyliin seiso silmät kiinni yhdellä jalalla :headwall:

Psykoterapia? Yksi hyvä vaihtoehto on ollut vyöhyketerapia.
Ompas pitkälle tuo neurologin aika....
 
Yksityinen neuropsykkari maksaa maltaita, mutta kannattaa.

Meillä sama neuropsykkari piti opettajille perehdytystilaisuuden ja antoi paljon käytännön vinkkejä, kuinka saada opetus sujumaan kaikkien kannalta.

Ja rahaahan se vain oli, lasten tulevaisuudelle ei voi hintaa laittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Eräällä tutulla on ADHD-lapsi, joka on jo aikuinen. Silloin, 10-15 v sitten, kun alkoi koulun ei aiheesta puhuttu, tutkittu eikä tiedostettu.

Nyt kun juttelee äidin kanssa äidillä on paaaaaaaaaljon sanottavaa asiasta ja siitä, miten elämää olisi silloin helpotettu. Ja vaikka ko lapsi on aikuinen ei elämä vieläkään ole helppoa, työpaikat tulee ja menee, alkoholin kanssa on vaikeeta yms. Onneksi lapsi kasvaa edelleen ihanassa ja rakastavassa perheessä. Eli periaatteessa kaikki asiat ovat hyvin.


Mutta miksi ottaa koville todeta, että lapsi ei pärjää tavallisessa luokassa? Ko lapsi todnäk häiritsee muita todella paljon, eikä varmastikaan saa minkäänlaista tukea kavereilta? Just tämä on se kohta, jossa lapsi tarvitsee erityistä tukea ja turvaa kehittyäkseen joka vuosi ja päivä lähemmäksi aikuisuutta. Ei se ole teille häpeä, se on vasta häpeä, jos ette vastaa lapsen tarpeisiin ja sitten aikuisena mietitte, että miksi asiat meni miten meni.

Ja mikä suru se on jos opettaja puuttuu asioihin? Sekin on hyvä juttu. Olisiko se tosiaan parempi, että koulu hymistelisi että ei tässä mitään ihmeellistä. Ja sitten saat lapselta isona tietää, että koulupäivät oli yhtä helvettiä? Voin sanoa, ei ole hyvä juttu.

Eli mieti nyt lapsesi parasta ja ota vastaan kaikki apu mitä saat. Uskon, että lapsellesi voisi se pienryhmä / erityisluokka olla paras vaihtoehto!!!

:hug:

Ei sille minkään voi että tuntuu vaan pahalta kuulla mitä oma lapsi tekee ja hänellä ei ole kavereita, usein yksin ja max kerta kuussa jonkin kaverin luona kylässä ja vain muutaman kerran meillä on ollut joku kaveri käymässä. Olen onnellinen että on tuo opettaja mikä on, paras mahdollinen! Itse olen tuntenut opettajan aina ja jo silloin kun leikin hänen lastensa kanssa niin hän selitti asioita meille ja selvitti riitoja ja on paljon hyviä muistoja. Tämän vuoden jälkeen jää ilmeisesti eläkkeelle :( Hänellä on vuosikymmenien kokemus rauhattomista lapsista ja hänelle on laitettu ongelmalapset joten hän tietää hyvin mitä tehdä ja hän selvittää asiat perusteellisesti, siitä iso kiitos hänelle.
 

Uusimmat

Yhteistyössä