vieras
Kerta se on ensimmäinenkin. Usko ja rakasta itseäsi, siitä se lähtee. Älä pelkää, sillä et ole menettämässä mitään. Ei ainakaan siltä kuulosta.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Kiitos todella kannustavista sanoista, itku tuli.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Olkoonkin, että tätä käytöstä on jatkunut vasta 2 kuukautta, mutta käsitin aiemmista viesteistäsi että miehesi on jo aiemmin pitänyt sinua kynnysmattonaan, manipuloinut ja sinä olet alistunut. Sitäkö sinä haluat?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?
Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..
Kirjoitit että olet heikko. Minäpä luulen, että tämä on vain miehesi syöttämä valhe sinulle. Et sinä ole heikko, uskot vaan olevasi. Juuri näin tämäntyyliset ihmiset toimivat, saavat toisen tuntemaan itsensä heikoksi&riippuvaiseksi, ja sen jälkeen pompottavat surutta. Mieti tytärtäsi; tällaista miehen malliako haluat hänelle opettaa (parisuhteessa)? Tällaisessa suhteessako itse haluat olla?
Eroaminen ei ole helppoa, ei todellakaan. Se on myös pelottavaa... Itse otin avioeron 10 vuoden suhteen jälkeen ja päivääkään en ole katunut. Elämällä olisi sinulle paljon parempaa annettavaa, ja mikä muuttuisi jos nyt jo muutenkin olet yksin vastuussa tyttärestäsi lähes koko ajan? Eikä eron kuulukaan tarkoittaa sitä, että isä poistuu lapsen elämästä, aikuiset vain eivät pysty elämään keskenään.
Usko itseesi! Älä nyt hyvänen aika anna toisen kohdella sua noin, kadotat itsesi vielä ihan täysin!!! Eikä sun tarvi muuttua, miksi ihmeessä?
Pelkään tosiaan todella paljon. En ole eläissäni eronnut kenestäkään, minut on aina jätetty.