Mitä hemmettiä mä nyt teen?? Mitä itse tekisit?

Ja kaikenlisäksi vielä kun juttelimme eilen (jos sitä nyt jutteluksi saattoi kutsua), mies sanoi että MINUN täytyy muuttua 190%, että hän suostuu yrittämäämään vielä kanssani, siis että saisimme asiat korjattua.
Tämä tarkoittaisi sitä, etten saisi olla yhtään kiinnostunut hänen tekemisistään eli käytännössä siis eläisimme molemmat omaa elämäämme, mutta olisimme yhdessä. Tällainen seurustelumuoto ei vain sovi minulle.. Mies siis haluaa, että lakkaan kyttäämisen koska häneen voi luottaa ja hän ei ole antanut epäilyille mitään aihetta.

Se kyllä osaa puhua mut aina pyörryksiin, siksikään meidän keskusteluista ei tahdo tulla mitään koska mies osaa manipuloida mua ja ite olen herkkä ja heikko.

Ja mies on tottunut, että voi manipuloida sua ja sä taivut siihen. Siksi tuntuu pitävän sua nyt ihan kynnysmattona. Valitettavasti sun kertomastasi päätellen uskon minäkin, että mies pettää sinua, ainakaan hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Etkä välttämättä saa koskaan selville totuutta, et ainakaan jos hän on taitava manipuloija (voi manipuloida muutkin tukemaan tarinoitaan jos tulee tarve).

Eroaminen ei ole koskaan helppoa, eikä etenkään jos on pieni lapsi. Punnitse kuitenkin tarkkaan haluatko todella tuollaista elämää? Vai onko kyse nyt lyhyestä ajanjaksosta, jolloin mies on muuttunut ja alkanut käyttäytyä noin? Jos miehesi käyttäytyy noin ihan normaalistikin ja on tuollainen, niin tuskin se ainakaan paremmaksi menee.

Se mitä sun mun mielestä tarvisi tehdä ihan joka tapauksessa on että lopettaisit tuon kynnysmattoelämän. Sinä olet arvokas eikä sinua voi tuolla tavalla kohdella! Jos ei mies sitä tajua niin potku perseeseen, ansaitset parempaa. Ja lapsesi myös, mieti millaisen mallin parisuhteesta hän saa!!!

Tätä on jatkunut nyt vasta 2kk eli hetken aikaa, ei mies ole tällaista vastaavaa ikinä ennen tehnyt.

Oli työttömänä 10kk, nyt on päässyt töihin. Sitä ennen kökki AINA kotona, mutta sitten keksikin alkaa etsiä uusia kavereita ja nyt näistä kavereista tai "kavereista" on alkanut tulla minua tärkeämpiä.

Kynnysmatto mä olen joo ja olen yrittänyt päästä siitä irti, mutta olen nyt jotenkin niin alistunut. Olen muuttunut kovasti ja muutkin ovat sen huomanneet. Enkä ole millään tavalla onnellinen.

Tuntuu vain etten selviä MILLÄÄN tästä yskin, pelkään että masennun ja romahdan ja mitä silloin lapselle käy

Minulla on oikeasti todella heikko luonne. Olen taipuvainen masennukseen ja marttyyriyyteen.

 

itse en olis katsellut tuollaista miestä kahta päivää pidempään ensimmäisestä soittelusta tuntemattomille naisille. ja mulla on 3 lasta, silti olisin jo eronnut.
selvä tapaus, älä enää mieti hetkeäkään: ukko pihalle ja uutta elämää kokoamaan. ihan paska tilanne, irrottaudu nyt, kun vielä voit.

Toi irrottautuminen juuri onkin ehkä vaikeinta. Toisaalta tiedän että oloni helpottuu eron myötä sillä tavalla, ettei tarvitse epäillä ja olla mustasukkainen ja miettiä että missä se menee nyt ja kenenkin kanssa.

Harmittaa vain lapsen puolesta, isi on niin tärkeä tuolle tytölle ;(

Eihän sinun tarvitse lapsen ja isän suhdetta turmella.

 

Meillä oli exän kanssa aivan samanlaista. Mies yritti tuolla lailla saada minua tekemään aloitteen erossa, kun ei itse siihe pystynyt. Puoli vuotta meni ja minä yritin koko ajan saada suhdettamme toimimaan. Lopulta mies tunnusti pettämisen, kun ei musta muuten ilmeisesti eroon päässyt. Erosimme ja mies alkoi syyllistämään minua erosta, eli itki perään, vaikka koko ajan oli tämän uuden naisen kanssa! Perään itkeminen loppui vasta, kun kerroin, että minulla on uusi mies...

 

tiedän tuollaiset pelurimiehet (jotka valitettavasti vetoavat hyvin naisiin) itsekin sellaiseen joskus haksahtanut. hulluksihan tuosta tulee. oman mielenrauhasi vuoksi suosittelen että annat hänelle kaksi vaihtoehtoa: ero tai lopettaa muiden kanssa "vehtaamisen". jos ja todennäköisesti kun hän yrittää sitten vakuuttaa sinulle ettei mitään hätää/puhuu pään pyörälle ja uskot, ja hän kuitenkin jatkaa samaa rataa, LÄHDE!! Olen 99 % varma ettei hän lopeta, joillakin miehillä sisäänrakennettu ominaisuus tuo uskottomuus. En itse enää aio kajota tollasiin alhaisiin renttuihin.

 

tiedän tuollaiset pelurimiehet (jotka valitettavasti vetoavat hyvin naisiin) itsekin sellaiseen joskus haksahtanut. hulluksihan tuosta tulee. oman mielenrauhasi vuoksi suosittelen että annat hänelle kaksi vaihtoehtoa: ero tai lopettaa muiden kanssa "vehtaamisen". jos ja todennäköisesti kun hän yrittää sitten vakuuttaa sinulle ettei mitään hätää/puhuu pään pyörälle ja uskot, ja hän kuitenkin jatkaa samaa rataa, LÄHDE!! Olen 99 % varma ettei hän lopeta, joillakin miehillä sisäänrakennettu ominaisuus tuo uskottomuus. En itse enää aio kajota tollasiin alhaisiin renttuihin.

Jos annan nuo kaksi vaihtoehtoa, niin hän lähtee, olen siitä varma.
Mutta toisaalta mikäs siinä jos lähtee, eipähän minun ainakaan tarvitse lähteä lapsen kanssa muuttamaan mihinkään.

Siis sehän menee niin, että mies ei ole valmis tekemään mitään uhrautumisia minun vuokseni, vaan minun TÄYTYY muuttua, jotta suhteemme voi jatkua.

Mutta en kyllä voi muuttua miehen vaatimalla tavalla, voisiko kukaan?

 

Ja kaikenlisäksi vielä kun juttelimme eilen (jos sitä nyt jutteluksi saattoi kutsua), mies sanoi että MINUN täytyy muuttua 190%, että hän suostuu yrittämäämään vielä kanssani, siis että saisimme asiat korjattua.
Tämä tarkoittaisi sitä, etten saisi olla yhtään kiinnostunut hänen tekemisistään eli käytännössä siis eläisimme molemmat omaa elämäämme, mutta olisimme yhdessä. Tällainen seurustelumuoto ei vain sovi minulle.. Mies siis haluaa, että lakkaan kyttäämisen koska häneen voi luottaa ja hän ei ole antanut epäilyille mitään aihetta.

Se kyllä osaa puhua mut aina pyörryksiin, siksikään meidän keskusteluista ei tahdo tulla mitään koska mies osaa manipuloida mua ja ite olen herkkä ja heikko.

Ja mies on tottunut, että voi manipuloida sua ja sä taivut siihen. Siksi tuntuu pitävän sua nyt ihan kynnysmattona. Valitettavasti sun kertomastasi päätellen uskon minäkin, että mies pettää sinua, ainakaan hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Etkä välttämättä saa koskaan selville totuutta, et ainakaan jos hän on taitava manipuloija (voi manipuloida muutkin tukemaan tarinoitaan jos tulee tarve).

Eroaminen ei ole koskaan helppoa, eikä etenkään jos on pieni lapsi. Punnitse kuitenkin tarkkaan haluatko todella tuollaista elämää? Vai onko kyse nyt lyhyestä ajanjaksosta, jolloin mies on muuttunut ja alkanut käyttäytyä noin? Jos miehesi käyttäytyy noin ihan normaalistikin ja on tuollainen, niin tuskin se ainakaan paremmaksi menee.

Se mitä sun mun mielestä tarvisi tehdä ihan joka tapauksessa on että lopettaisit tuon kynnysmattoelämän. Sinä olet arvokas eikä sinua voi tuolla tavalla kohdella! Jos ei mies sitä tajua niin potku perseeseen, ansaitset parempaa. Ja lapsesi myös, mieti millaisen mallin parisuhteesta hän saa!!!

Tätä on jatkunut nyt vasta 2kk eli hetken aikaa, ei mies ole tällaista vastaavaa ikinä ennen tehnyt.

Oli työttömänä 10kk, nyt on päässyt töihin. Sitä ennen kökki AINA kotona, mutta sitten keksikin alkaa etsiä uusia kavereita ja nyt näistä kavereista tai "kavereista" on alkanut tulla minua tärkeämpiä.

Kynnysmatto mä olen joo ja olen yrittänyt päästä siitä irti, mutta olen nyt jotenkin niin alistunut. Olen muuttunut kovasti ja muutkin ovat sen huomanneet. Enkä ole millään tavalla onnellinen.

Tuntuu vain etten selviä MILLÄÄN tästä yskin, pelkään että masennun ja romahdan ja mitä silloin lapselle käy

Minulla on oikeasti todella heikko luonne. Olen taipuvainen masennukseen ja marttyyriyyteen.

Vaikuttaa työpaikkaromanssilta. :/ Olisiko sinun aivan mahdotonta soittaa miehen exälle ja jutella hänen kanssaan tuntemuksistasi? Mietin vain, että vain hänellä voisi olla sama kokemus miehestäsi mitä sinulla.

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

 

Mutta en kyllä voi muuttua miehen vaatimalla tavalla, voisiko kukaan?

EI.

 

tiedän tuollaiset pelurimiehet (jotka valitettavasti vetoavat hyvin naisiin) itsekin sellaiseen joskus haksahtanut. hulluksihan tuosta tulee. oman mielenrauhasi vuoksi suosittelen että annat hänelle kaksi vaihtoehtoa: ero tai lopettaa muiden kanssa "vehtaamisen". jos ja todennäköisesti kun hän yrittää sitten vakuuttaa sinulle ettei mitään hätää/puhuu pään pyörälle ja uskot, ja hän kuitenkin jatkaa samaa rataa, LÄHDE!! Olen 99 % varma ettei hän lopeta, joillakin miehillä sisäänrakennettu ominaisuus tuo uskottomuus. En itse enää aio kajota tollasiin alhaisiin renttuihin.

Jos annan nuo kaksi vaihtoehtoa, niin hän lähtee, olen siitä varma.
Mutta toisaalta mikäs siinä jos lähtee, eipähän minun ainakaan tarvitse lähteä lapsen kanssa muuttamaan mihinkään.

Siis sehän menee niin, että mies ei ole valmis tekemään mitään uhrautumisia minun vuokseni, vaan minun TÄYTYY muuttua, jotta suhteemme voi jatkua.

Mutta en kyllä voi muuttua miehen vaatimalla tavalla, voisiko kukaan?

en ole koko ketjua lukenut läpi mutta miten sinun muka pitäisi muuttua?

 

Ja kaikenlisäksi vielä kun juttelimme eilen (jos sitä nyt jutteluksi saattoi kutsua), mies sanoi että MINUN täytyy muuttua 190%, että hän suostuu yrittämäämään vielä kanssani, siis että saisimme asiat korjattua.
Tämä tarkoittaisi sitä, etten saisi olla yhtään kiinnostunut hänen tekemisistään eli käytännössä siis eläisimme molemmat omaa elämäämme, mutta olisimme yhdessä. Tällainen seurustelumuoto ei vain sovi minulle.. Mies siis haluaa, että lakkaan kyttäämisen koska häneen voi luottaa ja hän ei ole antanut epäilyille mitään aihetta.

Se kyllä osaa puhua mut aina pyörryksiin, siksikään meidän keskusteluista ei tahdo tulla mitään koska mies osaa manipuloida mua ja ite olen herkkä ja heikko.

Ja mies on tottunut, että voi manipuloida sua ja sä taivut siihen. Siksi tuntuu pitävän sua nyt ihan kynnysmattona. Valitettavasti sun kertomastasi päätellen uskon minäkin, että mies pettää sinua, ainakaan hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Etkä välttämättä saa koskaan selville totuutta, et ainakaan jos hän on taitava manipuloija (voi manipuloida muutkin tukemaan tarinoitaan jos tulee tarve).

Eroaminen ei ole koskaan helppoa, eikä etenkään jos on pieni lapsi. Punnitse kuitenkin tarkkaan haluatko todella tuollaista elämää? Vai onko kyse nyt lyhyestä ajanjaksosta, jolloin mies on muuttunut ja alkanut käyttäytyä noin? Jos miehesi käyttäytyy noin ihan normaalistikin ja on tuollainen, niin tuskin se ainakaan paremmaksi menee.

Se mitä sun mun mielestä tarvisi tehdä ihan joka tapauksessa on että lopettaisit tuon kynnysmattoelämän. Sinä olet arvokas eikä sinua voi tuolla tavalla kohdella! Jos ei mies sitä tajua niin potku perseeseen, ansaitset parempaa. Ja lapsesi myös, mieti millaisen mallin parisuhteesta hän saa!!!

Tätä on jatkunut nyt vasta 2kk eli hetken aikaa, ei mies ole tällaista vastaavaa ikinä ennen tehnyt.

Oli työttömänä 10kk, nyt on päässyt töihin. Sitä ennen kökki AINA kotona, mutta sitten keksikin alkaa etsiä uusia kavereita ja nyt näistä kavereista tai "kavereista" on alkanut tulla minua tärkeämpiä.

Kynnysmatto mä olen joo ja olen yrittänyt päästä siitä irti, mutta olen nyt jotenkin niin alistunut. Olen muuttunut kovasti ja muutkin ovat sen huomanneet. Enkä ole millään tavalla onnellinen.

Tuntuu vain etten selviä MILLÄÄN tästä yskin, pelkään että masennun ja romahdan ja mitä silloin lapselle käy

Minulla on oikeasti todella heikko luonne. Olen taipuvainen masennukseen ja marttyyriyyteen.

Vaikuttaa työpaikkaromanssilta. :/ Olisiko sinun aivan mahdotonta soittaa miehen exälle ja jutella hänen kanssaan tuntemuksistasi? Mietin vain, että vain hänellä voisi olla sama kokemus miehestäsi mitä sinulla.

Olemme keskustelleet exän kanssa asioista, mutta hän sanoo että mieheni on kunnollinen mies ja niin hän silloin olikin.
Mies on siis muuttunut täysin siitä mitä oli kun aloimme seurustella.
Exän aikaan hän on ollut ihana ja kunnollinen.

Itse olen varmaan miehestä tuollaisen tehnyt.

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

Kyllähän pettämisestä huolimatta toiset ovat saaneet suhteensa toimimaan. Mutta siihen tarvitaan kyllä molemminpuolista halua ja rehellisyyttä, mikä teidän suhteessa on kyllä täysin yksipuolista.

 

tiedän tuollaiset pelurimiehet (jotka valitettavasti vetoavat hyvin naisiin) itsekin sellaiseen joskus haksahtanut. hulluksihan tuosta tulee. oman mielenrauhasi vuoksi suosittelen että annat hänelle kaksi vaihtoehtoa: ero tai lopettaa muiden kanssa "vehtaamisen". jos ja todennäköisesti kun hän yrittää sitten vakuuttaa sinulle ettei mitään hätää/puhuu pään pyörälle ja uskot, ja hän kuitenkin jatkaa samaa rataa, LÄHDE!! Olen 99 % varma ettei hän lopeta, joillakin miehillä sisäänrakennettu ominaisuus tuo uskottomuus. En itse enää aio kajota tollasiin alhaisiin renttuihin.

Jos annan nuo kaksi vaihtoehtoa, niin hän lähtee, olen siitä varma.
Mutta toisaalta mikäs siinä jos lähtee, eipähän minun ainakaan tarvitse lähteä lapsen kanssa muuttamaan mihinkään.

Siis sehän menee niin, että mies ei ole valmis tekemään mitään uhrautumisia minun vuokseni, vaan minun TÄYTYY muuttua, jotta suhteemme voi jatkua.

Mutta en kyllä voi muuttua miehen vaatimalla tavalla, voisiko kukaan?

en ole koko ketjua lukenut läpi mutta miten sinun muka pitäisi muuttua?

Lopettaa kysely ja kyttääminen ja antaa miehen olla ja mennä rauhassa selittelemättä mitään.

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

Kyllähän pettämisestä huolimatta toiset ovat saaneet suhteensa toimimaan. Mutta siihen tarvitaan kyllä molemminpuolista halua ja rehellisyyttä, mikä teidän suhteessa on kyllä täysin yksipuolista.

Joo, siihen tarvittaisiin nimenomaan se TUNNUSTUS.

Mutta kun mies ei sanojensa mukaan ole mitään tehnyt, niin minkäs teet :/

 

Itse olen varmaan miehestä tuollaisen tehnyt.

Ja höpö-höpö! Mies ei siis ole mikään peluri ollut aikaisemmin, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että mitä ilmeisemmin sua pettää nyt ja haluaa sinun tekevän eron. Tuo sinun yksinomainen syyttäminen kertoo karua kieltä siitä, ettei todellisuudessa haluaisi enää suhdettanne jatkaa ja tekee sinusta syyllisen eroon.

 

Onko KUKAAN sitä mieltä, että asiat TOSIAAN voisivat olla mieheni selittämällä tavalla?

Onko mitään mahdollisuutta että mieheni puhuisi totta?

 

Harvoin sanon näin, mutta JSSAP

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

Olkoonkin, että tätä käytöstä on jatkunut vasta 2 kuukautta, mutta käsitin aiemmista viesteistäsi että miehesi on jo aiemmin pitänyt sinua kynnysmattonaan, manipuloinut ja sinä olet alistunut. Sitäkö sinä haluat?

Kirjoitit että olet heikko. Minäpä luulen, että tämä on vain miehesi syöttämä valhe sinulle. Et sinä ole heikko, uskot vaan olevasi. Juuri näin tämäntyyliset ihmiset toimivat, saavat toisen tuntemaan itsensä heikoksi&riippuvaiseksi, ja sen jälkeen pompottavat surutta. Mieti tytärtäsi; tällaista miehen malliako haluat hänelle opettaa (parisuhteessa)? Tällaisessa suhteessako itse haluat olla?

Eroaminen ei ole helppoa, ei todellakaan. Se on myös pelottavaa... Itse otin avioeron 10 vuoden suhteen jälkeen ja päivääkään en ole katunut. Elämällä olisi sinulle paljon parempaa annettavaa, ja mikä muuttuisi jos nyt jo muutenkin olet yksin vastuussa tyttärestäsi lähes koko ajan? Eikä eron kuulukaan tarkoittaa sitä, että isä poistuu lapsen elämästä, aikuiset vain eivät pysty elämään keskenään.

Usko itseesi! Älä nyt hyvänen aika anna toisen kohdella sua noin, kadotat itsesi vielä ihan täysin!!! Eikä sun tarvi muuttua, miksi ihmeessä?

 

Itse olen varmaan miehestä tuollaisen tehnyt.

Ja höpö-höpö! Mies ei siis ole mikään peluri ollut aikaisemmin, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että mitä ilmeisemmin sua pettää nyt ja haluaa sinun tekevän eron. Tuo sinun yksinomainen syyttäminen kertoo karua kieltä siitä, ettei todellisuudessa haluaisi enää suhdettanne jatkaa ja tekee sinusta syyllisen eroon.

Ei varmasti haluakaan jatkaa. Ja minä haluaisin että hän lähtisi vetämään. Jos tänään ilmoitan että haluan erota, niin se olen MINÄ joka lähtee ja lapsi jää hänelle. Siitäkin hän aina jaksaa uhkailla.

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

Kyllähän pettämisestä huolimatta toiset ovat saaneet suhteensa toimimaan. Mutta siihen tarvitaan kyllä molemminpuolista halua ja rehellisyyttä, mikä teidän suhteessa on kyllä täysin yksipuolista.

Joo, siihen tarvittaisiin nimenomaan se TUNNUSTUS.

Mutta kun mies ei sanojensa mukaan ole mitään tehnyt, niin minkäs teet :/

Nii-in. Minkäs teet, kun ei ole molemminpuolista halua saada suhdetta toimimaan? Yksin et pysty parisuhdettasi pelastamaan.

 

Onko KUKAAN sitä mieltä, että asiat TOSIAAN voisivat olla mieheni selittämällä tavalla?

Onko mitään mahdollisuutta että mieheni puhuisi totta?

No sun kirjoittamasi perusteella sanon, että ei, miehesi ei puhu totta.

 

Onko KUKAAN sitä mieltä, että asiat TOSIAAN voisivat olla mieheni selittämällä tavalla?

Onko mitään mahdollisuutta että mieheni puhuisi totta?

Ei kukaan tervejärkinen hyväksy tuollaista käytöstä, elikkä enpä usko että kukaan uskoo tuollaisiin selityksiin! Pakkaa sen kamat ja sano että vie ne uuden eukkonsa luokse. Parempi sulla on olla yksin lapsen kanssa kuin jonkun petturin kynnysmattona!

 

Onko KUKAAN sitä mieltä, että asiat TOSIAAN voisivat olla mieheni selittämällä tavalla?

Onko mitään mahdollisuutta että mieheni puhuisi totta?

Noh tuota, eipä oikeastaan.

Ainakin joku on pahasti pielessä, jos mies tarvitsee "kavereita" R-kioskilta, kaupasta jne. ja pui teidän suhdettanne näiden "kavereiden" kanssa mieluummin kuin sinun.

 

Mutta sitä mietin, että kun tätä on nyt jatkunut n. 2kk, että voisiko tämä olla jokin vaihe? Siis jotain ohimenevää?

Enkä nyt puolustele miestä, kunhan mietin vain. Hänelle on sattunut rankkoja asioita elämässä eikä hänen mielenterveytensä muutenkaan ihan kunnossa ole..

Olkoonkin, että tätä käytöstä on jatkunut vasta 2 kuukautta, mutta käsitin aiemmista viesteistäsi että miehesi on jo aiemmin pitänyt sinua kynnysmattonaan, manipuloinut ja sinä olet alistunut. Sitäkö sinä haluat?

Kirjoitit että olet heikko. Minäpä luulen, että tämä on vain miehesi syöttämä valhe sinulle. Et sinä ole heikko, uskot vaan olevasi. Juuri näin tämäntyyliset ihmiset toimivat, saavat toisen tuntemaan itsensä heikoksi&riippuvaiseksi, ja sen jälkeen pompottavat surutta. Mieti tytärtäsi; tällaista miehen malliako haluat hänelle opettaa (parisuhteessa)? Tällaisessa suhteessako itse haluat olla?

Eroaminen ei ole helppoa, ei todellakaan. Se on myös pelottavaa... Itse otin avioeron 10 vuoden suhteen jälkeen ja päivääkään en ole katunut. Elämällä olisi sinulle paljon parempaa annettavaa, ja mikä muuttuisi jos nyt jo muutenkin olet yksin vastuussa tyttärestäsi lähes koko ajan? Eikä eron kuulukaan tarkoittaa sitä, että isä poistuu lapsen elämästä, aikuiset vain eivät pysty elämään keskenään.

Usko itseesi! Älä nyt hyvänen aika anna toisen kohdella sua noin, kadotat itsesi vielä ihan täysin!!! Eikä sun tarvi muuttua, miksi ihmeessä?

Kiitos todella kannustavista sanoista, itku tuli.

Pelkään tosiaan todella paljon. En ole eläissäni eronnut kenestäkään, minut on aina jätetty.

 

itse olen sen verta kostonhaluinen, että en puhuisi miehelle kuin arkipäiväsiä asioita, alkaisin salamyhkäiseksi, niin että ukko alkisi epäillä, että mulla on joku ukko kiikarissa, viettäisin paljon aikaa tekstaillen itsekseni ja puhuen puhelimessa salaa jonkun kanssa, alkaisin myös laittautua enemmän. jos

 

Itse olen varmaan miehestä tuollaisen tehnyt.

Ja höpö-höpö! Mies ei siis ole mikään peluri ollut aikaisemmin, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että mitä ilmeisemmin sua pettää nyt ja haluaa sinun tekevän eron. Tuo sinun yksinomainen syyttäminen kertoo karua kieltä siitä, ettei todellisuudessa haluaisi enää suhdettanne jatkaa ja tekee sinusta syyllisen eroon.

Ei varmasti haluakaan jatkaa. Ja minä haluaisin että hän lähtisi vetämään. Jos tänään ilmoitan että haluan erota, niin se olen MINÄ joka lähtee ja lapsi jää hänelle. Siitäkin hän aina jaksaa uhkailla.

Höpö höpö. Jos asunto on teidän yhteinen, niin ei se automaattisesti ole niin että sinä lähdet. Tosin itse lähdin erotessani, koska pääsin miehestä heti enkä joutunut odottamaan että löytää asunnon. Mutta omaisuus jaettiin myöhemmin puoliksi, niin kuin totta kai teidänkin täytyy tehdä. Eikä se ole niin, että lapsi jää automaattisesti hänelle! Jos sinä kerran olet ollut lähes yksin vastuussa lapsesta tähän asti, niin kyllä minä sanoisin että lapsi jää sulle/lähtee sun mukaan.

Älä nyt ole taas tuollainen kynnysmatto, mikä suostuu kaikkeen! Herätys!