mitä ajattelette miehistä joilla on lapsia useammalle naiselle?

[QUOTE="Vieras";26462090]Itse en usko että lapsi rakastaa isäänsä äitiään vähemmän vaikka tämä ei olisi ollutkaan synnytyksessä mukana, raskausajasta puhumattakaan.[/QUOTE]

No tuossa en tarkoittanutkaan lapsen rakkautta isäänsä, vaan ihan sitä, että isä ei ole niin sidoksissa lapseen kuin äiti ja se etääntyminen on mahdollisempaa ja isän lähentymiskokemukset voivat näiltä osin jäädä väliin, toisin kuin yleensä äidillä.

 

Voitko sä saatanan MUMMOLIISA MIKÄLIE olla tunkematta noita VITUN HYMIÖITÄ joka viestiin??? Saatanan ärsyttävää, ja saa kirjoittajan vaikuttamaan täydeltä idiootilta.

 

Joskus on, joskus ei.
Yleisyys kertoo jotain yelisistä todennäköisyyksistä, mutta ei mitään yskittäisistä tarinoista. En lähtisi sanomaan että "kaikki naiset haluavat lapsia" vain siksi että usiemmat haluavat. En sanoisi että ihmiset elävät 67,2 vuotta vaikka se maailmanlaajuisesti elinajanodote taitaa ollakin. Jne.

Ja todellakaan en sanoisi, että lapsi jää automaattisesti äidilleen erossa koska äiti on aina lapselle tärkeämpi.

No onko tässä nyt kukaan sanonutkaan, että AINA? Mutta jos ajattelee, miten läheisiä äiti ja lapsi yleensä ovat, on jotenkin hankala ajatella, että isä "pääsisi" siitä jotenkin ohi, kun taas toisin päin se on ihan helposti selitettävissä /kuviteltavissa.

 

[QUOTE="vieras";26462143]Voitko sä saatanan MUMMOLIISA MIKÄLIE olla tunkematta noita VITUN HYMIÖITÄ joka viestiin??? Saatanan ärsyttävää, ja saa kirjoittajan vaikuttamaan täydeltä idiootilta.[/QUOTE]

Pelkät hymiöt vain?
Pakko nyt sanoa, että arvostan enemmän niitä lausuntoja, joissa kootaan viestin sisällön saavan minut vaikuttamaan täydeltä idiootilta kuin niitä joissa revitään pepa pelkkien hymiöiden vuoksi.

 

No onko tässä nyt kukaan sanonutkaan, että AINA? Mutta jos ajattelee, miten läheisiä äiti ja lapsi yleensä ovat, on jotenkin hankala ajatella, että isä "pääsisi" siitä jotenkin ohi, kun taas toisin päin se on ihan helposti selitettävissä /kuviteltavissa.

Minä pystyn kuvitteleemaan kumminkin päin, jos kohta pidän ihan yhtä vastenmielisenä sitäkin jos isä tietoisesti pyrkii "ohittaamaan" äidin saati sitten sitä, jos selittäisi moisen ohituksen "itsestäänselväksi".

 

Ellen väärin muista niin sinä hylkäisit tyttäresi jo sen perusteella, että hän syystä tai toisesta päätyisi aborttiin? Onko se sitä vahvaa äidinrakkautta?

Murha on mielestäni melko suuri peruste ns. hylkäämiseen. Siinä vaiheessa tosin harvempi jäisikään kenenkään luokse. Sittenhän on hyvä, jos kerran sekä isä ja äiti ovat tasavertaisia, tyttöhän voi mennä isänsä luo.

 

Minä pystyn kuvitteleemaan kumminkin päin, jos kohta pidän ihan yhtä vastenmielisenä sitäkin jos isä tietoisesti pyrkii "ohittaamaan" äidin saati sitten sitä, jos selittäisi moisen ohituksen "itsestäänselväksi".

Siis sinustako ei ole "itsestäänselvää", että ihmiset, jotka ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa ovat läheisiä, mutta ihmiset, jotka eivät jostain syystä ole yhtä paljon tekemisissä, eivät ole yhtä läheisiä?

 

Murha on mielestäni melko suuri peruste ns. hylkäämiseen. Siinä vaiheessa tosin harvempi jäisikään kenenkään luokse. Sittenhän on hyvä, jos kerran sekä isä ja äiti ovat tasavertaisia, tyttöhän voi mennä isänsä luo.

Onko "rakkaus", jonka ehtona on "teet kuten sanon" rakkautta ollenkaan vai onko se jotain ihan muuta?

 

Murha on mielestäni melko suuri peruste ns. hylkäämiseen. Siinä vaiheessa tosin harvempi jäisikään kenenkään luokse. Sittenhän on hyvä, jos kerran sekä isä ja äiti ovat tasavertaisia, tyttöhän voi mennä isänsä luo.

Minä en tulevaisuudessa hylkäisi lastani (jos sellaisen saisin) vaikka hän tekisi ihan _oikean_ murhan.

 

Siis sinustako ei ole "itsestäänselvää", että ihmiset, jotka ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa ovat läheisiä, mutta ihmiset, jotka eivät jostain syystä ole yhtä paljon tekemisissä, eivät ole yhtä läheisiä?

On. Siksi minusta onkin törkeää ja itsekästä ajatella, että erossa lapsi jäisi automaattisesti äidilleen.

 

Onko "rakkaus", jonka ehtona on "teet kuten sanon" rakkautta ollenkaan vai onko se jotain ihan muuta?

Ei, rakkauteni ei vähene yhtään. Rakastan lastani, teki hän mitä tahansa, mutta moraalisesti en kykenisi olemaan lapseni kanssa enää tekemisissä. Olisihan hän tietoisesti murhannut lapsenlapseni.

 

Minä en tulevaisuudessa hylkäisi lastani (jos sellaisen saisin) vaikka hän tekisi ihan _oikean_ murhan.

Nyt sinä lähdet ajatuksesta että rakastat lastasi eikä ajatuksesta että lapsi on olemassa sinua varten, jotta saat leikkiä rakastavaa.
IHAN eri asia kuin se, että äiti on itsestäänselvästi lapselle tärkeämpi, koska äiti haluaa niin olevan.

Sinun ajatuksessasi lapsella on arvo ja merkitys.
Jälkimmäisessä äiti on ainoa jolla arvo ja merkitys.

 

On. Siksi minusta onkin törkeää ja itsekästä ajatella, että erossa lapsi jäisi automaattisesti äidilleen.

Eli et tajunnut, mitä yritin sanoa. Eli jos ajatellaan vaikkapa (melko yleistä) tilannetta, että isä on töissä ja äiti on kaiket päivät lapsen kanssa kotona, eikö silloin ole "itsestäänselvää", että lapsi ja äiti tulevat toisilleen läheisemmiksi? Ja eikö se ole enemmän järkeenkäypää, että sen läheisemmän ihmisen luon jäädään erotilanteessa?

 

Ei, rakkauteni ei vähene yhtään. Rakastan lastani, teki hän mitä tahansa, mutta moraalisesti en kykenisi olemaan lapseni kanssa enää tekemisissä. Olisihan hän tietoisesti murhannut lapsenlapseni.

Moraalisi mukaan sinä olet tärkeämpi kuin lapsesi?
Ja moraalisi mukaan sinä olet automaattisesti lapsellesi tärkeämpi kuin esim. isä joka saattaisi jopa asettaa lapsen tärkeysjärjestyksessään itsensä edelle?

Mikä arvo jää tuossa kuviossa lapselle itselleen?
Pelkästään esinearvo korostamassa sinun tärkeyttäsi?

 

Eli et tajunnut, mitä yritin sanoa. Eli jos ajatellaan vaikkapa (melko yleistä) tilannetta, että isä on töissä ja äiti on kaiket päivät lapsen kanssa kotona, eikö silloin ole "itsestäänselvää", että lapsi ja äiti tulevat toisilleen läheisemmiksi? Ja eikö se ole enemmän järkeenkäypää, että sen läheisemmän ihmisen luon jäädään erotilanteessa?

Ja jos lapsi on pienestä pitäen yhtä paljon molempien vanhempien kanssa niin ...?

Mitä mieltä muuten olet Katylinan ajatuksesta, että äiti on lapselle tärkeämpi mutta oikeutettu hylkäämään lapsen mikäli lapsi ei aseta äitiään ja tämän arvoja kaikessa tärkeimmäksi?

 

Siis sinustako ei ole "itsestäänselvää", että ihmiset, jotka ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa ovat läheisiä, mutta ihmiset, jotka eivät jostain syystä ole yhtä paljon tekemisissä, eivät ole yhtä läheisiä?

Läheisyydestä en tiedä, mutta minä voin rakastaa paljonkin ihmistä, jonka kanssa en välttämättä ole lainkaan tekemisissä tai jota näen hyvin harvoin. Ei rakkautta tai läheisyyttä AINA mitata vietetyn ajan määrän mukaan. Pienten lasten kohdalla toki päivittäinen läsnäolo merkitsee enemmän kuin ns. laatuaika.

 

Moraalisi mukaan sinä olet tärkeämpi kuin lapsesi?
Ja moraalisi mukaan sinä olet automaattisesti lapsellesi tärkeämpi kuin esim. isä joka saattaisi jopa asettaa lapsen tärkeysjärjestyksessään itsensä edelle?

Mikä arvo jää tuossa kuviossa lapselle itselleen?
Pelkästään esinearvo korostamassa sinun tärkeyttäsi?

Laitan lapseni tässäkin tilanteessa itseni edelle ja lapsenlapseni lapseni edelle. Näin ollen kuvio on hyvin selkeä. Kuinka onnellinen suhde sinulla mahtaisi olla lapseesi, jos hän listisi lapsenlapsesi? Joko syntyneen tai syntymättömän? Eikö se vaikuttaisi suhteeseenne lainkaan?

Lapseni ei korosta omaa "tärkeyttäni" millään tavalla, itseasiassa en koe olevani mitenkään tärkeä lapselleni. Mutta pidän itseäni parempana vanhempana lapselleni kuin lapsen isää. En myöskään esineellistä lastani, nukeilla leikkimisen aika loppui aikaa sitten. Pyrin kasvattamaan lastani parhaan mukaan, mutta ikävä kyllä nykyinen moraalinen heikkous ja median lisäämä paine moraalin poistumiselle ja löysentymiselle on tuonut julkisuuteen hyväksyttäviä asioita, joita itse en voi hyväksyä. En kenenkään muun enkä varsinkaan oman lapseni kohdalla.

 

Laitan lapseni tässäkin tilanteessa itseni edelle ja lapsenlapseni lapseni edelle. Näin ollen kuvio on hyvin selkeä. Kuinka onnellinen suhde sinulla mahtaisi olla lapseesi, jos hän listisi lapsenlapsesi? Joko syntyneen tai syntymättömän? Eikö se vaikuttaisi suhteeseenne lainkaan?

Sinä asetat arvosi lapsesi edelle eli koet että sinun moraalisi tyydyttäminen on hänen ensisijainen tehtävänsä ja merkittävin asia välisessänne ihmissuhteessa. Se on lapsen esineellistämistä ihan samalla lailla kuin olisi jos leikkisit hänellä nukkeleikkejä - vaikka toki helpommin naamioitavissa muuksikin kuin puhtaaksi itsekkyydeksi.

 

Ja jos lapsi on pienestä pitäen yhtä paljon molempien vanhempien kanssa niin ...?

Mitä mieltä muuten olet Katylinan ajatuksesta, että äiti on lapselle tärkeämpi mutta oikeutettu hylkäämään lapsen mikäli lapsi ei aseta äitiään ja tämän arvoja kaikessa tärkeimmäksi?

No siinä tapauksessa kai ollaan samalla viivalla. Mutta jos vanhemmat ovat samalla viivalla, millä perusteella se isäkään menee sen äidin ohi?

Juuri aioinkin kirjoittaa, että en oikein tajua, miten tuo Katylinan aborttijuttu edes liittyy tähän aiheeseen. Vähän tuntuu siltä, että argumentit loppuivat kesken ja piti tarttua johonkin menneeseen epäolennaiseen seikkaan. Emmehän me voi tietää esimerkiksi Katylinan lapsen isän kantaa tähän asiaan, joten se ei liity mitenkään siihen, kumpi vanhemmista on lapselle tärkeämpi.

 

Läheisyydestä en tiedä, mutta minä voin rakastaa paljonkin ihmistä, jonka kanssa en välttämättä ole lainkaan tekemisissä tai jota näen hyvin harvoin. Ei rakkautta tai läheisyyttä AINA mitata vietetyn ajan määrän mukaan. Pienten lasten kohdalla toki päivittäinen läsnäolo merkitsee enemmän kuin ns. laatuaika.

No ei aina, mutta pienen lapsen vanhempien kohdalla nyt oletan näin olevan. Se läheisyyden laatu on kuitenkin samanlaatuista, toisin kuin jos verrataan vaikkapa työtoveria ja veljeä.

 

No siinä tapauksessa kai ollaan samalla viivalla. Mutta jos vanhemmat ovat samalla viivalla, millä perusteella se isäkään menee sen äidin ohi?

Juuri aioinkin kirjoittaa, että en oikein tajua, miten tuo Katylinan aborttijuttu edes liittyy tähän aiheeseen. Vähän tuntuu siltä, että argumentit loppuivat kesken ja piti tarttua johonkin menneeseen epäolennaiseen seikkaan. Emmehän me voi tietää esimerkiksi Katylinan lapsen isän kantaa tähän asiaan, joten se ei liity mitenkään siihen, kumpi vanhemmista on lapselle tärkeämpi.

Keskustelu polveilee ja suurin osa kirjoitetusta on hupsutusta.
Hauskaa ajanvietetettä silti.

Tuo aborttikeskustelukin... vaikka abortti itsessään ei ole koskaan edes ajatuksena hauska vaan jossain pohjimmillana tunteeni sitä kohtaan ovat hyvinkin lähellä Katyn tunteita.

 

Sinä asetat arvosi lapsesi edelle eli koet että sinun moraalisi tyydyttäminen on hänen ensisijainen tehtävänsä ja merkittävin asia välisessänne ihmissuhteessa. Se on lapsen esineellistämistä ihan samalla lailla kuin olisi jos leikkisit hänellä nukkeleikkejä - vaikka toki helpommin naamioitavissa muuksikin kuin puhtaaksi itsekkyydeksi.

En koe että lapsen täytyy tyydyttää moraalista tarvettani. Lapsi saa tehdä päätöksensä itse, mutta se ei tarkoita, että kykenen itse elämään sen päätöksen kanssa hänen tukenaan. En kykenisi elämään sen faktan kanssa, että lapseni olisi tappanut lapsenlapseni, en voisi olla hänen seurassaan. Se ei vähennä rakkautta ja luo paljon surua puolin toisin, mutta eikö se olisi helpompaa kuin valhetelu että kaikki on hyvin, esittäminen ja tietynlainen tunnekylmyys päin näköä vuosikausia kuin suoraan todeta, ettei kykene vain olemaan tekemisissä? Moni on todennut tälläkin palstalla, että vanhempiin välien poikkilaittaminen on parantanut omaa elämänkin laatua, eikö se silloin olisi lapsellekin parempi kuin se esittäminen, vaikka lapsi tietäisikin vanhempiensa todellisen mielipiteen?

Etkä muuten vastannut lainkaan siihen, miten itse reagoisit, jos lapsesi teurastaisi oman lapsensa.

 

Keskustelu polveilee ja suurin osa kirjoitetusta on hupsutusta.
Hauskaa ajanvietetettä silti.

Tuo aborttikeskustelukin... vaikka abortti itsessään ei ole koskaan edes ajatuksena hauska vaan jossain pohjimmillana tunteeni sitä kohtaan ovat hyvinkin lähellä Katyn tunteita.

Niin polveilee, mutta oli mielestäni aika kaukaa haettua ja vähän isku vyön alle. Mutta Katylina näköjään otti tuon vastaan ihan asiallisesti.

 

Mun setä on tehny kolmelle eri naiselle lapsen. Vanhin on jo mun ikänen eli 38v. Keskimmäinen yli 20v ja nuorin 8v.
Setä asustelee nyt yksinään ja hänellä on hyvät välit kaikkiin lapsiinsa... se kai se pääasia onki.
Ja on siis ollut kahden ensimmäisen naisen kanssa naimisissa ja kolmannen kanssa avoliitossa.
En sitten tiedä onko ollu vika naisissa vai sedässäni, kun on jokaisen kanssa ero tullut...

 

Niin polveilee, mutta oli mielestäni aika kaukaa haettua ja vähän isku vyön alle. Mutta Katylina näköjään otti tuon vastaan ihan asiallisesti.

Enpä tiedä.
Katy itse alkoi aiemmin etsimään ad hominem-argumentteja ja on muutenkin niihin kovin mieltynyt jolloin vastaava keskusteluavaus tytsin taholta vaikutti täysin asialliselle.