mitä ajattelette miehistä joilla on lapsia useammalle naiselle?

Sitäkö minä nyt oon tässä ihmetellyt? Missä kohtaa?

Pahoittelen väärinkäsitystä.

 

Siis millä tavalla rikottu?

En tiedä. En tunne Katylinan ja lapsensa isän tarinaa joten en teidä minkä vuoksi hän on päätynyt katsomaan olevansa lapselleen tärkeämpi kuin lapsen isä. Epäilemättä jokin syy siihen on ja jos moinen on, niin joku on toiminut lasta kohtaan väärin... eikä toki ollenkaan välttämättä Katylina itse.
Saattaahan isäkin olla tiesmillainen.

 

[QUOTE="Siiri";26461590]Mä tunnen harvoja joille äiti on isää tärkeämpi. Useimmat tuntemistani ihmisistä pitävät molempia vanhempia yhtä tärkeinä. Ainoastaan ne naiset jotka ovat karkoittaneet ilkeydellään (miehen ja isän vähättelyllään) lapsensa isän tämän elämästä pitävät äitiä lapselle tärkeämpänä. Ja luulevat vielä olevansa hyviä äitejä. [/QUOTE]

Ai, mun lapsella on ainakin hyvä isä, mutta silti tiedän olevani lapselleni ykkönen.

Voi miten traagista.

 

Mahtaa olla tuttavillani vaikeaa, kun kaikilla isäsuhde rikkoutunut Sen lisäksi on kovin vaikea kuvitella, että tyttäreni isäsuhde olisi kovin huono. Vaikka biologista isäänsä hän tapaakin aina vain kun isälle sopii, hänellä on ihana isäpuoli.

Koen silti että esim. edellisen viestin Siirin tuttavilla (ja ennen kaikkea heidän lapsillaan) on asiat paremmin kun lapsilla on yhtäveroiset vanhemmat.
Äidin/isän merkityksen ylikorostaminen on mielestäni rumaa lasta kohtaan - ellei sitten todellakin ole kyse jostain erityistapauksesta, jossa jostain syystä kumppaniksi on valittu ihminen, josta ei ollenkaan ole vanhemmaksi.

 

millä tavalla paskatuuri?

No oisko se, että tekee lapset väärälle ihmiselle? Ja myös lapsilla paska tuuri, kun iskä häntäheikkinä ja karkaa jossain vaiheessa samasta taloudesta.

 

Koen silti että esim. edellisen viestin Siirin tuttavilla (ja ennen kaikkea heidän lapsillaan) on asiat paremmin kun lapsilla on yhtäveroiset vanhemmat.
Äidin/isän merkityksen ylikorostaminen on mielestäni rumaa lasta kohtaan - ellei sitten todellakin ole kyse jostain erityistapauksesta, jossa jostain syystä kumppaniksi on valittu ihminen, josta ei ollenkaan ole vanhemmaksi.

En itse pyri sitä mitenkään korostamaan. Koen sen enemmänkin itsestään selvyytenä, että lapseni pitää minua tärkeämpänä kuin isäänsä. Lapseni voi luottaa siihen että tulen olemaan aina hänen elämässään, ellei kuolo korjaa. Harvemmin äiti lastaan hylkää kuin isä, vaikka millainen tapaus olisi. Uskon että äiti on luotettavampi ja turvallisempi kuin isä, vaikka kuinka läheisiä olisivat ja kuinka turvallinen isä olisi. Ellei äidillä sitten ole niitä pääongelmia.

 

En itse pyri sitä mitenkään korostamaan. Koen sen enemmänkin itsestään selvyytenä, että lapseni pitää minua tärkeämpänä kuin isäänsä. Lapseni voi luottaa siihen että tulen olemaan aina hänen elämässään, ellei kuolo korjaa. Harvemmin äiti lastaan hylkää kuin isä, vaikka millainen tapaus olisi. Uskon että äiti on luotettavampi ja turvallisempi kuin isä, vaikka kuinka läheisiä olisivat ja kuinka turvallinen isä olisi. Ellei äidillä sitten ole niitä pääongelmia.

Jotenkin kauhean surulliselta kuulostaa ajatus, että lapsen on alusta asti oletettava että isä voi hänet todennäköisemmin hylätä, koska itsestään selvästi äiti on jonkin mystisen periaatteen vuoksi luotettavampi, turvallisempi ja tärkeämpi.

Ei ole koskaan tullut moinen oman isäni saati lasteni isien kohdalla mieleen tullut.
Eikä tule vieläkään. Absurdina pidän ajatustakin.

Meillä on siis HYVIN erilainen näkemys vanhemmuudesta , lapsen oikeuksista ja niiden oikeuksien kunnioittamisesta.

 

No mä en kyllä kovin korkeelle sellaista miestä nosta. Mun mielestä kertoo paljon ihmisestä jos
on monen kanssa ollu ja tehtaillu lapsia, oli se ihminen mies tai nainen.

 

Jotenkin kauhean surulliselta kuulostaa ajatus, että lapsen on alusta asti oletettava että isä voi hänet todennäköisemmin hylätä, koska itsestään selvästi äiti on jonkin mystisen periaatteen vuoksi luotettavampi, turvallisempi ja tärkeämpi.

Ei ole koskaan tullut moinen oman isäni saati lasteni isien kohdalla mieleen tullut.
Eikä tule vieläkään. Absurdina pidän ajatustakin.

Meillä on siis HYVIN erilainen näkemys vanhemmuudesta , lapsen oikeuksista ja niiden oikeuksien kunnioittamisesta.

Siis miksi lapsen pitäisi olettaa näin?

 

Siis miksi lapsen pitäisi olettaa näin?

JOS lapsi uskoo noin niin eikö hän silloin oleta niin?
Vai onko tämä vain äidin olettamus ja isän mahdollinen olettamus toinen ja lapsen olettamus jotain ihan muuta?

Minun oma olettamukseni on että vanhempani ovat minulle molemmat kovin tärkeitä eikä kummallekaan tulisi mieleenkään minua hylätä.

 

JOS lapsi uskoo noin niin eikö hän silloin oleta niin?
Vai onko tämä vain äidin olettamus ja isän mahdollinen olettamus toinen ja lapsen olettamus jotain ihan muuta?

Minun oma olettamukseni on että vanhempani ovat minulle molemmat kovin tärkeitä eikä kummallekaan tulisi mieleenkään minua hylätä.

Eikö tuossa nyt Katylina sanonut, että hän itse uskoo, eikä lapsi. Missä kohtaa se Katylinan uskomus muuttui lapsen oletukseksi?

 

Eikö tuossa nyt Katylina sanonut, että hän itse uskoo, eikä lapsi. Missä kohtaa se Katylinan uskomus muuttui lapsen oletukseksi?

Pahoittelen huolimatonta lukemista ... ja pientä kiusoitteluakin.

 

Pahoittelen huolimatonta lukemista ... ja pientä kiusoitteluakin.

Eli mikä oli pointtisi? Jokin asia on kyllä kovin surullista, mutta se surullinen asia ei kyllä liittynyt mihinkään?

 

Eli mikä oli pointtisi? Jokin asia on kyllä kovin surullista, mutta se surullinen asia ei kyllä liittynyt mihinkään?

Surullista vaikka se, että Katylinan lapsella ei ole kahta yhtä luotettavaa ja turvallista vanhempaa jotka ikinä eivät lastaan hylkäisi. Vana toinen on toista vähemmän .. noita kaikkia?

 

Että mies tykkää olla isä ja haluaa paljon lapsia?

Miksi niitä lapsia pitäisi olla usean eri kumppanin kanssa? Etenkin, jos kaikki nämä ovat eroon johtaneita suhteita, jotka on lasten avulla yritetty pelastaa. Ei se vanhempien ero ja kodin "hajoaminen" ikinä helppo juttu lapsille ole.

 

riippuu ihan siitä, miten ne lapset on alkunsa saaneet.

Osaavat ne naisetkin jauhaa paskaa ehkäisyn käyttämisestään, tai paljastavat juosseensa vieraissa siinä vaiheessa kun ovat saaneet ukon naimisiin ja maha pystyssä sitten aloittavat tunnustusten sarjan...

 

Surullista vaikka se, että Katylinan lapsella ei ole kahta yhtä luotettavaa ja turvallista vanhempaa jotka ikinä eivät lastaan hylkäisi. Vana toinen on toista vähemmän .. noita kaikkia?

No olisiko sitten parempi, että molemmat olisivat yhtä valmiita hylkäämään lapsensa, vai mikä sinun pointtisi nyt on? Tottakai se on surullista, että kukaan on ylipäätään valmis hylkäämään lapsensa, mutta eihän se johdu siitä vanhempien "eriarvoisuudesta" vaan jostain ihan muusta.

 

No olisiko sitten parempi, että molemmat olisivat yhtä valmiita hylkäämään lapsensa, vai mikä sinun pointtisi nyt on? Tottakai se on surullista, että kukaan on ylipäätään valmis hylkäämään lapsensa, mutta eihän se johdu siitä vanhempien "eriarvoisuudesta" vaan jostain ihan muusta.

Olen samaa mieltä. Mielestäni kumpikaan vanhempi ei oletusarvoisesti ole toista todennäköisempi hylkäämään lapsensa ja pidän outona ajattelua jossa lähtökohtaisesti ajateltaisiin sukupuolen perusteella niin olevan.

 

En itse pyri sitä mitenkään korostamaan. Koen sen enemmänkin itsestään selvyytenä, että lapseni pitää minua tärkeämpänä kuin isäänsä. Lapseni voi luottaa siihen että tulen olemaan aina hänen elämässään, ellei kuolo korjaa. Harvemmin äiti lastaan hylkää kuin isä, vaikka millainen tapaus olisi. Uskon että äiti on luotettavampi ja turvallisempi kuin isä, vaikka kuinka läheisiä olisivat ja kuinka turvallinen isä olisi. Ellei äidillä sitten ole niitä pääongelmia.

Ellen väärin muista niin sinä hylkäisit tyttäresi jo sen perusteella, että hän syystä tai toisesta päätyisi aborttiin? Onko se sitä vahvaa äidinrakkautta?

 

no muuta faktaa tietämättä sanoisin, et sellanen mies on helppo nakki ja aikamoinen tumpelo

Tähän äidin ja isän "tärkeys"-juttuun sanoisin, että meidän perheessä äidin poistuminen kuvioista toisi lasteni elämään paljon paljon suuremman aukon kuin isän. Olen kyllä yrittänyt isää patistaa kiiinnittämään lapsisuhteisiins enemmän huomiota, mutta työ ja harrastustyö vie kaiken ajan ja rahan, joten käytännössä isän poissaolo ei näkyisi juuri mitenkään lasten arjessa.

 

Olen samaa mieltä. Mielestäni kumpikaan vanhempi ei oletusarvoisesti ole toista todennäköisempi hylkäämään lapsensa ja pidän outona ajattelua jossa lähtökohtaisesti ajateltaisiin sukupuolen perusteella niin olevan.

No minusta tuo sukupuolijaottelu on kuitenkin ihan biologian kannalta perusteltua. Ei mitenkään absoluuttisena totuutena, mutta yleismaailmallisesti on varmasti todennäköisempää, että se äiti muodostuu automaattisesti tärkeämmäksi ja todennäköisemmäksi päähuoltajaksi. Äiti ei voi hylätä lastaan jo raskausaikana, toisin kuin mies. Äiti on itse synnytyksessä mukana, toisin kuin ehkä isä. Äiti usein imettää lastaan, toisin kuin isä. Äiti usein jää kotiin kun lapsi on ihan pieni, kun taas isä useimmiten on töissä. Onko näiden ihan yleisten käytännösn asioiden perusteella jotenkin kieroutunutta kuvitella, että se vanhempi, jonka kanssa lapsi viettää enemmän aikaa, muodostuu pakosti läheisemmäksi?

Ja jos ajatellaan vaikka erotilannetta, jossa molemmat vanhemmat haluavat olla yhtä paljon lapsen kanssa, mutta esim työasioiden takia vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla kaukana toisistaan, ei ole mitenkään käytännössä mahdollista, että välit pysyvät molempiin vanhempiin tasan yhtä läheisinä. Tai no, ideaalimaailmassa ehkä, mutta jos ajatellaan ihan realistisesti.

 

Ellen väärin muista niin sinä hylkäisit tyttäresi jo sen perusteella, että hän syystä tai toisesta päätyisi aborttiin? Onko se sitä vahvaa äidinrakkautta?

Näin, enkä usko että Katylinan lapsen isä tekisi kuitenkaan samoin.

 

Itse en usko että lapsi rakastaa isäänsä äitiään vähemmän vaikka tämä ei olisi ollutkaan synnytyksessä mukana, raskausajasta puhumattakaan.

 

Miksi äiti hylkäisi lapsensa isälle? Mikä olisi niin voimakas syy, ettei äiti olisi valmis hoitamaan lastaan päävastuisesti vaan valitsisi itsensä ensin. Tietenkin mielenterveystapaukset on asia erikseen, mutta jos puhutaan täysijärkisestä naisesta, miksi hän luopuisi lapsestaan? Ei hän kovin täysijärkiseltä vaikuta, jos niin tekee. Saati mies, joka tekee lapsia kaikkien tapaamiensa naisten kanssa, kuka sellaiselle miehelle ainakaan lastaan antaisi

Vaikkapa se, että lapsi itse haluaa muuttaa isänsä luokse ja isä haluaa lapsen ottaa. Ei varmasti ole helppo paikka äidille, ja tiedänkin yhden tällaisen tapauksen, mutta lopulta äiti päätyi siihen, että olisi väärin pakottaa lasta jäämään itselleen ns. itsekkäistä syistä ja niin poika muutti isänsä luokse. Järjestely on ollut hyvä kaikkien kannalta ja on ollut toimiva jo monta vuotta.

 

No minusta tuo sukupuolijaottelu on kuitenkin ihan biologian kannalta perusteltua. Ei mitenkään absoluuttisena totuutena, mutta yleismaailmallisesti on varmasti todennäköisempää, että se äiti muodostuu automaattisesti tärkeämmäksi ja todennäköisemmäksi päähuoltajaksi. Äiti ei voi hylätä lastaan jo raskausaikana, toisin kuin mies. Äiti on itse synnytyksessä mukana, toisin kuin ehkä isä. Äiti usein imettää lastaan, toisin kuin isä. Äiti usein jää kotiin kun lapsi on ihan pieni, kun taas isä useimmiten on töissä. Onko näiden ihan yleisten käytännösn asioiden perusteella jotenkin kieroutunutta kuvitella, että se vanhempi, jonka kanssa lapsi viettää enemmän aikaa, muodostuu pakosti läheisemmäksi?

Ja jos ajatellaan vaikka erotilannetta, jossa molemmat vanhemmat haluavat olla yhtä paljon lapsen kanssa, mutta esim työasioiden takia vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla kaukana toisistaan, ei ole mitenkään käytännössä mahdollista, että välit pysyvät molempiin vanhempiin tasan yhtä läheisinä. Tai no, ideaalimaailmassa ehkä, mutta jos ajatellaan ihan realistisesti.

Joskus on, joskus ei.
Yleisyys kertoo jotain yelisistä todennäköisyyksistä, mutta ei mitään yskittäisistä tarinoista. En lähtisi sanomaan että "kaikki naiset haluavat lapsia" vain siksi että usiemmat haluavat. En sanoisi että ihmiset elävät 67,2 vuotta vaikka se maailmanlaajuisesti elinajanodote taitaa ollakin. Jne.

Ja todellakaan en sanoisi, että lapsi jää automaattisesti äidilleen erossa koska äiti on aina lapselle tärkeämpi.