Mitä tekisitte, jos olisitte menossa naimisiin, ettekä haluaisi miehenne sukunimeä, mutta miehenne toivoisi sitä?

["vieras"]

Minä itse halusin vaihtaa miehen parempaan ja lyhyempään koska etunimeni on jo pitkä. Ei siitä koskaan käyty mitää väittelyä eikä mies mitenkää painostanut. Mun päätös ja helppo. Ollaan sitte kaikki saman nimen alla.

Vaihdoit miehen parempaan ja lyhyempään? Ja nimi vaihtui siinä samalla?

 

[ö..]

Otin miehen sukunimen. En pitänyt siitä,mutta se oli miehelle todella tärkeää ja kun häntä rakastan niin vähän jouduin uhrautumaan. Olen nyt jo tottunut sukunimeen ja ei se edelleenkään kiva ole,mutta ei nyt ihan kamalakaan

 

["vieras"]

Yleensä nuo miehen sukunimeä vastustavat ovat niitä joita ei ole edes kosittu.. kuten työkaverini. Ei voinut ymmärtää että mitä järkeä oli koko avioliitossa saati siinä että otin mieheni sukunimen. Kunnes yllättäen kymmenen avoliittovuoden jälkeen miehensä halusi naimisiin ja nainen vastasi kyllä tottakai, vaikka ei siinä mitään järkeä ennen ollutkaan.
Ja otti miehensä sukunimenkin...

Novoi hyvänen aika, mielihän voi muuttua koska vain.
Ei se sitä kuitenkaan tarkoita, että miehen sukunimen ottaminen olisi ainoa oikea tapa ja että tämä työkaverisi olisi ollut aiemmin jotenkin "väärässä" kun ei aiemmin halunnut naimisiin taikka nimeään vaihtaa.
Yhtälailla se mies voi ottaa naisen sukunimen tai olla kokonaan menemättä naimisiin.
Minä en halua sukunimeäni vaihtaa koska nimeni on minulla ollut aina ja pidän siitä.
Sukunimeni on myös paljon harvinaisempi kuin mieheni sukunimi ja tämä vahvistaa päätöstä pitää omani.
Tosin en ainakaan tällä hetkellä halua naimisiin enkä keksi naimisiinmenolle oikeastaan mitään painavaa syytä.