Toggle sidebar

Mitä tekisitte, jos olisitte menossa naimisiin, ettekä haluaisi miehenne sukunimeä, mutta miehenne toivoisi sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
En ottaisi miehen nimeä jos en sitä haluaisi.

Kun 9 v ja risat sitten naimisiin menin, niin otin mieheni sukunimen, koska halusin sen ottaa.
Kenenkään omaisuutta en ole vieläkään :D, mitä sukuun tulee niin koen kuuluvani kahteen sukuun: omaani & miehen sukuun. Tai siis ne molemmat on minun sukujani.
 
[QUOTE="minttu";23867156]No, tämä on sinun kokemuksesi. Omassa ystäväpiirissäni moni nainen on pitänyt oman sukunimensä, kuten minä itsekin, ja kyllä heitä on kosittu, kun kerran jo naimisissakin ovat :)[/QUOTE]


Minä taas en tunne ketään naimisissa olevaa joka olisi pitänyt oman nimensä tai jopa mies olisi ottanut vaimon nimen.

Itse otin mieheni sukunimen mutta siitä on tänä vuonna jo 20 vuotta aikaa enkä todellakaan ole sitä mieltä että se on se oikea tapa. Enkä myöskään tunne olevani mieheni omaisuutta sen takia.

Tärkeintä olisi mielestäni olla yhtä mieltä asiasta. Eiköhän suuri osa miehistä kuitenkin "anna" vaimonsa pitää oman nimensä niin halutessaan.

Ja tuo mainittu Kantolinna on mun mielestä aivan upea harvinainen nimi jonka olisin kyllä ottanut omakseni.
 
Kaikkein typerintä mun mielestä on pitää miehen sukunimi vielä mahdollisen eron jälkeen!

Itse en ole koskaan ollut naimisissa (en kelvannut) ja lapset ovan isän nimellä. Ei mua haittaa yhtään että meillä ei ole sama sukunimi. Tietävätpähän kaikki että joku on heidät tunnustanut koska heillä on isän sukunimi.

Mutta totuus on se että jos olisimme eksän kanssa naimisiin menneet niin kyllä olisin ottanut hänen nimensä mutta eron jälkeen myös omani takaisin.
 
[QUOTE="vieras";23866618]No mulla on nyt juuri sellainen tilanne. Olen siis tuo toisen viestin morsian, jonka miehen sukunimi on Kantolinna. Jo aiemmin olin ajatellut etten vaihda sukunimeäni, mies tahtoisi ja toisaalta ymmärrän pointin, mutta mietin oikeasti haluanko olla tuon niminen lopun ikääni vai se mihin olen vauvasta asti tottunut. Vaikeaa. En tiedä mitä tekis.[/QUOTE]

Itse olen aina halunnut, että koko perheellä on sama sukunimi. Mikäli miehellä oikeasti kuitenkin olisi joku tosi outo sukunimi, niin ymmärrän hyvin, että sitä ei ehkä halua. Siinäkin tapauksessa voisi keksiä sellaisen uuden nimen, joka miellyttäisi molempia, että koko perhe olisi saman nimen alla. Tuo miehesi sukunimi on kyllä minusta ihan hyvä sukunimi, joten en kyllä näe syytä, miksei sitä voisi ottaa. Tuo nimi ei ole missään nimessa kamala, vaan ihan hyvä. Ottaisin siis tuon miehen sukunimen. Se merkitsee kuitenkin sille miehelle tosi paljon. Teet hänet varmasti tosi onnelliseksi, jos nimen otat, eikä se nimenvaihdos minusta mikään niin hirveä kärsimys ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 7584392:
Kaikkein typerintä mun mielestä on pitää miehen sukunimi vielä mahdollisen eron jälkeen!
Click to expand...

Jaa, minusta taas on ihan luonnollista pitää sukunimi myös eron jälkeen. On sama nimi sekä lapsilla että äidillä (monella siis on ainakin näin) ja esim. mulla tämä sukunimi on niin iso osa identiteettiäni jo nykyään, etten siitä luopuisi. En tosin ole eroamassakaan mutta jos eroaisin niin pitäisin tämän nimen - ja jos saisin lisää lapsia niin heillekin tulisi tämä sukunimi, ei mun lapset tule olemaan eri sukunimisiä kuin sisaruksensa.
 
[QUOTE="a.p";23866640]Mä taas en ymmärrä pointtia. Miehen sukunimen ottaminen on vähän kuin siirtyisi miehen omaisuudeksi - muutenhan sillä sukunimellä ei oo niin hirveesti väliä.[/QUOTE]

Ai, minusta on ihanaa, että kaikki tietää kenen kulta minä olen. :)
 
Aikoinaan oli pakko ottaa miehen nimi. Heti kun tuli mahdolliseksi, otin yhdysnimen, sopi oikein hyvin. Erotessa otin oman nimeni ja se edelleen vuosien päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Jaa, minusta taas on ihan luonnollista pitää sukunimi myös eron jälkeen. On sama nimi sekä lapsilla että äidillä (monella siis on ainakin näin) ja esim. mulla tämä sukunimi on niin iso osa identiteettiäni jo nykyään, etten siitä luopuisi. En tosin ole eroamassakaan mutta jos eroaisin niin pitäisin tämän nimen - ja jos saisin lisää lapsia niin heillekin tulisi tämä sukunimi, ei mun lapset tule olemaan eri sukunimisiä kuin sisaruksensa.
Click to expand...

Ei nyt uusille lapsille eron jälkeen anneta samaa nimeä, etkä sinäkään erottuasi sen niminen ole. Kuopukseni on nimelläni ja isommat isänsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Akaatti:
En ole naimisissa, mutta jos menisin niin tuskin vaihtaisin sukunimeä. Valtava homma uusia kaikkia kortit ja muut paperit alkaen ihan jostain Plussa-kortista ja vaikka en omasta sukunimestä nyt niin kauheasti tykkääkään, niin jos ottaisi miehen nimen niin tuntuisi, että siirtyy jotenkin miehen sukuun. Vaikka tosiasiassa olen oman sukuni jäsen, en miehen suvun jäsen.
Click to expand...

Siis ihan järkyttävä homma! Hei, oikeasti, miten selviät mistään, jos et tosta selviäis? Ei siinä mene edes päivää, kun käy poliisiasemalla hankkimassa passin ja soittaa joihinkin paikkoihin. Kelasta tulee kortti automaattisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Jaa, minusta taas on ihan luonnollista pitää sukunimi myös eron jälkeen. On sama nimi sekä lapsilla että äidillä (monella siis on ainakin näin) ja esim. mulla tämä sukunimi on niin iso osa identiteettiäni jo nykyään, etten siitä luopuisi. En tosin ole eroamassakaan mutta jos eroaisin niin pitäisin tämän nimen - ja jos saisin lisää lapsia niin heillekin tulisi tämä sukunimi, ei mun lapset tule olemaan eri sukunimisiä kuin sisaruksensa.
Click to expand...


Siis meinaatko että jos lapset olisi eri miehelle niin tämä hyväksyisi sen että heillä on sinun eksäsi sukunimi...? Joo voihan niitä lapatossu miehiäkin toki olla...
 
Minä itse halusin vaihtaa miehen parempaan ja lyhyempään koska etunimeni on jo pitkä. Ei siitä koskaan käyty mitää väittelyä eikä mies mitenkää painostanut. Mun päätös ja helppo. Ollaan sitte kaikki saman nimen alla.
 
[QUOTE="Vieras";23867312]Siis ihan järkyttävä homma! Hei, oikeasti, miten selviät mistään, jos et tosta selviäis? Ei siinä mene edes päivää, kun käy poliisiasemalla hankkimassa passin ja soittaa joihinkin paikkoihin. Kelasta tulee kortti automaattisesti.[/QUOTE]

Niimpä. Ei se itseasiassa ollu pahakaan homma vaihtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 44:
Siis meinaatko että jos lapset olisi eri miehelle niin tämä hyväksyisi sen että heillä on sinun eksäsi sukunimi...? Joo voihan niitä lapatossu miehiäkin toki olla...
Click to expand...

Ei vaan lapsille tulisi mun & sisarustensa sukunimi. Joka sattumoisin olisi sitten sama kuin entisellä aviomiehelläni. Minen ala nimiä enää vaihtelemaan, tää on mun nimi ja sellaisena pysyköön.

(en tosin ole a) eroamassa tai b) lisääntymässä)
 
[QUOTE="Vieras";23867312]Siis ihan järkyttävä homma! Hei, oikeasti, miten selviät mistään, jos et tosta selviäis? Ei siinä mene edes päivää, kun käy poliisiasemalla hankkimassa passin ja soittaa joihinkin paikkoihin. Kelasta tulee kortti automaattisesti.[/QUOTE]

Kyllä siinä on aika paljon hommaa, hankkia uusia passikuvia (asia, jota vihaan), ilmoittaa kaikkiin Plussa-kortti, S-etukortti, lentoyhtiön ja laivayhtiön etukortteihin uusi sukunimi, pankkiin jne. Kyllä varmasti selviäisin, mutta mielestäni tosi turha juttu eikä kaiken sen vaivan arvoinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Ei vaan lapsille tulisi mun & sisarustensa sukunimi. Joka sattumoisin olisi sitten sama kuin entisellä aviomiehelläni. Minen ala nimiä enää vaihtelemaan, tää on mun nimi ja sellaisena pysyköön.

(en tosin ole a) eroamassa tai b) lisääntymässä)
Click to expand...

Tuo olisi kyllä tosi outoa. Teillähän taisi olla ulkomaalainen sukunimi jos oikein muistan? Niin jos saisit suomalaisen miehen kanssa lapsia, niin tosi inhottava tilanne lapsille jos vaikka opettaja kysyy ulkomaalaisesta sukunimestä, niin lapset joutuvat sanomaan, että on äidin entisen miehen peruja, vaikka lapsilla ei mitään sidettä tuohon sukunimen sukuun ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Akaatti:
Tuo olisi kyllä tosi outoa. Teillähän taisi olla ulkomaalainen sukunimi jos oikein muistan? Niin jos saisit suomalaisen miehen kanssa lapsia, niin tosi inhottava tilanne lapsille jos vaikka opettaja kysyy ulkomaalaisesta sukunimestä, niin lapset joutuvat sanomaan, että on äidin entisen miehen peruja, vaikka lapsilla ei mitään sidettä tuohon sukunimen sukuun ole.
Click to expand...

Mä luulen, etten saisi suomalaisen miehen kanssa lapsia. Jos saisinkin, niin yksinhuoltajana; ajatus uusperheestä ei ole mun juttuni.

Kyllähän Turkki olisi niidenkin lasten 'toinen kotimaa' sisarusten kautta, ja heilläkin olisi todellakin vahvat siteet ko. sukunimen sukuun.
 
Tää koko ajatuskuvio on jotenkin outo. Johan se kysymyksessä tuli - et halua vaihtaa nimeä. Voin leikkiä tohtori Philiä ja todeta: jos et halua niin älä vaihda. Ei kai toista miellyttääkseen voi tällaista asiaa tehdä? Toinen juttu ois se, jos haluaisit vaihtaa, silloinhan se olisi varmasti kaikista mukavaa.

Mä oon sukunimeni viimeinen tämän ikäluokan kantaja ja miehelläni on todella tavissukunimi. Olisi kivaa, jos kaikilla olisi sama nimi, mutta mieheni ei halua vaihtaa omaansa, joten me ollaan sitten eri nimillä. Lapsille tulee luonnollisesti minun nimeni.
 
Oman päätöksen tein ottaessani mieheni sukunimen. En koe olevani kenenkään omaisuutta, mutta kylläkin myös miehen ison suvun yksi jäsen, samoin mieheni on oman sukuni jäsen vaikka ei sen suvun sukunimeä koskaan ole omistanut. Toista miellyääkseni en päätöstä tehnyt tai tekisi vaan sen pohjalta mikä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu. Naimisiin mennessä minusta tuli kälyni etu-/sukunimikaima, joka muutaman sekaannuksen aiheutti.
 
[QUOTE="Vierailija";23867735]Minä pitäisin oman nimeni - erityisesti, koska sukunimeni on harvinainen.

Jos haluaa perheelle yhteisen sukunimen, myös moderni mies voi vaihtaa nimeään...[/QUOTE]

Palstamammoja kun ajattelee kokonaisuutena niin heti tulee kyllä mieleen, että ei ne niiden miehet varmaan kovin moderneja ole. :D
 
Pitäisin oman nimeni (niin kuin olen pitänytkin). Ja jos mies vielä kertoisi toivovansa, että vaihdan nimeä, kertoisin hänelle, että minä taas toivon, että hän ottaa minun nimeni. :)
 
En lukenut koko ketjua, joten sorry jos toistan! En pitänyt mieheni sukunimestä yhtään, tosin oma sukunimenikin mielestäni ällö, joten otin kaksioisaisen nimen..Ja nyt reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että voisin vaihtaa sukunimeni vain yksiosaiseksi, eli mieheni nimeksi, mutten taida sitä jaksaa tehdä sen kaiken paperisodan vuoksi..Mutta vinkkinä vain, että nimi, joka tänään tuntuu epäsopivalta, voikin ajan saatossa istua kantajalleen tosi hyvin...
 

Similar threads

P
toisesta osiosta lainattua, mitä mieltä olisitte
Viestiä
3
Luettu
264
Aihe vapaa
plääh
P
V
mitä tekisitte?
Viestiä
17
Luettu
398
Aihe vapaa
vieras
V
V
Menossa naimisiin ja mies haluaisi ottaa minun sukunimeni, mitä ihmettä?
Viestiä
23
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V
P
Mitä tekisitte jos...?
Viestiä
9
Luettu
278
Aihe vapaa
pulassa
P
M
mitä tekisitte meidän tilanteessamme?
Viestiä
12
Luettu
276
Aihe vapaa
miisku
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa