Mitä tekisitte, jos olisitte menossa naimisiin, ettekä haluaisi miehenne sukunimeä, mutta miehenne toivoisi sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pitäisin omani koska se on niin erikoinen ja harvinainen, meitä on enää neljä. Jos sukunimi olisi yleinen "Virtanen" niin se olisi eri asia =)

Muoks. Sillon voisin harkita asiaa :D
 
No mulla on nyt juuri sellainen tilanne. Olen siis tuo toisen viestin morsian, jonka miehen sukunimi on Kantolinna. Jo aiemmin olin ajatellut etten vaihda sukunimeäni, mies tahtoisi ja toisaalta ymmärrän pointin, mutta mietin oikeasti haluanko olla tuon niminen lopun ikääni vai se mihin olen vauvasta asti tottunut. Vaikeaa. En tiedä mitä tekis.
 
Eikö tässä voisi ehdottaa miehelle jotain muuta nimeä jonka voisi ottaa yhdessä jos mies haluaa saman sukunimen molemmille. Olettaen tietty ettei mies halua juuri sitä omaa nimeään säilyttää. Tiedän pariskunnan jossa kumpikaan osapuoli ei hallunut toisen sukunimeä ottaa (molemmat kieltämättä aika hassuja..) niin valitsivat uuden yhteisen nimen.
 
No me keskusteltaisiin asiasta ja molemmat esittäisi oman kantansa. Saattaisi olla, että minä taipuisin, ellei se sukunimi sitten ihan mikään Kakkinen tai Jortikka olisi. Mut mies saisi luvan hyväksyä minun päätöseni, jos minä haluaisinkin pitää oman sukunimeni. en ymmärrä, miksei tuollaisessa asiassa voisi muka jompi kumpi antaa yhtään periksi? Mulle kuitenkin olisi aika iso juttu opetella käyttämään uutta nimeä, uusia kaikki passit ja ajokortit jne. Miehelle se ei ole aivan niin iso muutos, vaikka minun sukunimi muuttuisi.

Yks kompromissiratkaisu voisi tietenkin olla kaksiosainen sukunimi.
 
[QUOTE="vieras";23866618]No mulla on nyt juuri sellainen tilanne. Olen siis tuo toisen viestin morsian, jonka miehen sukunimi on Kantolinna. Jo aiemmin olin ajatellut etten vaihda sukunimeäni, mies tahtoisi ja toisaalta ymmärrän pointin, mutta mietin oikeasti haluanko olla tuon niminen lopun ikääni vai se mihin olen vauvasta asti tottunut. Vaikeaa. En tiedä mitä tekis.[/QUOTE]

Mä taas en ymmärrä pointtia. Miehen sukunimen ottaminen on vähän kuin siirtyisi miehen omaisuudeksi - muutenhan sillä sukunimellä ei oo niin hirveesti väliä.
 
voin kertoa että uuteen sukunimeen tottuu nopeasti =)
En ikinä kuvitellut meneväni naimisiin saatikka ottavani miehen nimeä! 4 vuotta ja ihan tuntuu kuin olisin aina ollut tämän niminen =)
 
Pitäisin oman nimeni. Olen käyttänyt samaa nimeä koko elämäni ja saman nimen kanssa aion kuollakin. En ole kenenkään omaisuutta, jonka uusi omistusoikeus pitää merkitä niin näkyvällä tavalla. Lapset saisivat minun nimeni, minähän heidät synnytänkin. Jos miehelle ei käy, sopii etsiä uusi ovimatto itselleen.
 
Kantolinna on kyllä sen verran erikoinen sukunimi, että voisin kyllä harkita sitä.

Minulla on aika harvinainen sukunimi (tai on tämän nimisiä olemassa nyt kuitenkin yli 100 kpl) ja oli selvää etten sukunimeäni vaihda. Meillä miehellä oli tavanomaisempi sukunimi ja nyt ollaan koko perhe sitten mun alkuperäisen sukunimen omaavia :)
 
[QUOTE="a.p";23866640]Mä taas en ymmärrä pointtia. Miehen sukunimen ottaminen on vähän kuin siirtyisi miehen omaisuudeksi - muutenhan sillä sukunimellä ei oo niin hirveesti väliä.[/QUOTE]

Siirtyykö sitten mies vähän niinkun naisen omaisuudeksi jos ottaa naisen sukunimen :D
 
[QUOTE="a.p";23866640]Mä taas en ymmärrä pointtia. Miehen sukunimen ottaminen on vähän kuin siirtyisi miehen omaisuudeksi - muutenhan sillä sukunimellä ei oo niin hirveesti väliä.[/QUOTE]

On vanhanaikaista ajatella noin. Mies ehkä tahtoo siksi että että se kielii onnellista ydinperheestä (mikä nykyaikana on harvinaista). Eli että postilaatikossa on vain yksi nimi eikä esim. 3-4 eri nimeä.. Ei välttämätön mutta musta hyvinkin vaaraton ja mukava statussymboli. =)
 
On vanhanaikaista ajatella noin. Mies ehkä tahtoo siksi että että se kielii onnellista ydinperheestä (mikä nykyaikana on harvinaista). Eli että postilaatikossa on vain yksi nimi eikä esim. 3-4 eri nimeä.. Ei välttämätön mutta musta hyvinkin vaaraton ja mukava statussymboli. =)

Miksei se yhteinen nimi sitten voi olla naisen nimi? Vanhanaikaistahan se on, että aina otetaan miehen nimi ihan vaan tavan vuoksi.
 
Meillä oli niin että kummallakin suht harvinainen ja kiva sukunimi. Kumpikaan ei halunnut luopua omastaan, mutta mä en kuitenkaan halunnut että pidettäis omamme vaan olis jotain yhteistä edes, joten mulle tuli kaksiosainen sukunimi.
 
[QUOTE="a.p";23866640]Mä taas en ymmärrä pointtia. Miehen sukunimen ottaminen on vähän kuin siirtyisi miehen omaisuudeksi - muutenhan sillä sukunimellä ei oo niin hirveesti väliä.[/QUOTE]

Siitähän avioliitossa on alunperin ollut kysymyskin:nainen siirtyy isän holhouksesta miehensä holhoukseen :) Omasta sukunimestä on vielä helppo päättää, mutta mitäs sitten kun saatte lapsia ? Jos et itse voi ottaa miehen sukunimeä, koska se tuntuu esim. hassulta, niin voitko kuitenkin antaa sen lapsellenne ? Oletan, että jos mies haluaa sinut omalle nimelleen hän pitää itsestäänselvyytenä, että lapset saavat hänen sukunimensa. Kannattaa oikeasti keskustella asiat ihan perin juurin selviksi ja jos vain on mahdollista, ottaa aivan uusi yhteinen sukunimi.
 
[QUOTE="vieras";23866678]Miksei se yhteinen nimi sitten voi olla naisen nimi? Vanhanaikaistahan se on, että aina otetaan miehen nimi ihan vaan tavan vuoksi.[/QUOTE]

Tottakai voi olla, ihan niinkuin tuolla aiemmin kirjoitin erilaisista vaihtoehdoista...
 

Yhteistyössä