mitä jos ei halua imettää sairaalassa niin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22776147]mitä tarkottaa että imetys ei ole mun juttu? ai sitä että rinnat rupsahtaa, tai että voi juosta heti baareissa.siltä vaikuttaa. kukaan ei ole perustellut järjellisesti asiaa.[/QUOTE]
Minulle on tehty terveydellisistä syistä rintaleikkaus - imetys ei tule onnistumaan.
 
Ei tee, mutta mun mielestä on ala-arvoista alkaa kyseenalaistaa äidin rakkautta tms. imettämättä jättämisen takia tai antaa ymmärtää että äiti ei ole hyvä äiti jos ajattelee jo ennen synnytystä ettei imetä..Mä edelleen painotan sitä että noihin ajatuksiin voi olla monta eri syytä, asioita joita ei välttämättä halua tuoda ilmi netin keskustelupalstalla.

Tää ketju sai minut ainakin taas omalla tavallaan surulliseksi..

Mä en ainakaan ole kyseenalaistanut kenenkään äidinrakkautta.
 
En mäkään ole sitä täältä löytänyt. Muuta kuin puolustelijoiden suusta... Ehkä se on sitä omaa painetta kuitenkin taustalla ja huonommuudentunnetta. Se on surullista. Ja se on surullista, ettei imetys onnistu jostain syystä. Pelkkä oma halu ei ole minusta pätevä syy. Ei ennen synnytystä ja kokeilua ainakaan.
 
Itse imetin lastani monta kk (jouduiin kyllä näkemään vaivaa että alkoi onnistumaan) ja ei olis kyllä tullut mieleenkään aloittaa pullorumbaa. Paljon työläämpää on pullojen pesu ja desinfiointi. Ja tottahan tuokin että lehmänmaito vääränlaisine aminohappoineen ja ilman vasta-aineita ei ole ihmiselle takoitettu vaan lehmän poikaselle...Btw onhan tutkimuksissa todettu että äidinmaitoa saanet vauvat ovat älykkäämpiä kuin lehmämaitoa eli korviketta saaneet. Unohtamatta allergioita ja kasvukäyrää.
Mutta hei jokainen tavallaan, silti faktat faktoina.

Asia on erikseen jos on yrittänyt ja imetyksestä ei sitten tule mitään mutta ettei edes halua yrittää.

Kyllä silloin tulee mieleen, että noi itsekkäät tupakoitsijaäidit varmasti ovat ekana kieltäytymässä imetyksestä. Hyvät eväät vauvalle ja varsinaista äidinrakkautta osoittavat kun eivät edes yritä.
 
Mä en ainakaan aio imettää enää seuraavaa vauvaa jos meille jostain syystä sellainen tulisi. Kaksi lasta jo on, molempia imetin, mutta seuraavaa en imettäisi ollenkaan. En pisaraakaan, ja mulla on siihen hyvä syy. Uskokaa tai älkää, se on ihan sen vauvan parhaaksi.
 
Itse imetin lastani monta kk (jouduiin kyllä näkemään vaivaa että alkoi onnistumaan) ja ei olis kyllä tullut mieleenkään aloittaa pullorumbaa. Paljon työläämpää on pullojen pesu ja desinfiointi. Ja tottahan tuokin että lehmänmaito vääränlaisine aminohappoineen ja ilman vasta-aineita ei ole ihmiselle takoitettu vaan lehmän poikaselle...Btw onhan tutkimuksissa todettu että äidinmaitoa saanet vauvat ovat älykkäämpiä kuin lehmämaitoa eli korviketta saaneet. Unohtamatta allergioita ja kasvukäyrää.
Mutta hei jokainen tavallaan, silti faktat faktoina.

Asia on erikseen jos on yrittänyt ja imetyksestä ei sitten tule mitään mutta ettei edes halua yrittää.

Kyllä silloin tulee mieleen, että noi itsekkäät tupakoitsijaäidit varmasti ovat ekana kieltäytymässä imetyksestä. Hyvät eväät vauvalle ja varsinaista äidinrakkautta osoittavat kun eivät edes yritä.

Sä oot näköjään vaan lukenut niitä tutkimuksia joita olet halunnut lukea ja jättänyt huomiotta toisenlaisia. Mahtava tutkija varmasti olet.
 
Huoh. Ihme vääntöä taas.

Minä ja muutama muu ihan vaan ihmettelimme, miten voi päättää, ettei imetys "oo mun juttu" ennen kuin on kokeillut.

En löydä viestiä, jossa kyseenalaistettaisiin äidinrakkaus, jos imetys ei onnistu tai se on liian kivuliasta tms. Mielestäni kenenkään ei tarvitse imettää, oli syy mikä tahansa. Syyksi riittää vaikka se, ettei vaan kiinnosta. Mutta kyllä tuollaista luonnollista, ja lapselle hyvää asiaa, voisi jokainen edes kokeilla, vaikka vaan kerran siellä synnytyssalissa...
 
En tarkoittanut että nuorison ongelmat johtuu pelkästään siitä että jätetään imettämättä ja ruokitaan korvikeilla. Vaan sitä, että nykyisin naiset perustelee kaikkia päätöksiään sillä että " ei ole mun juttu".
Kyllähän sen aina pitäisi mennä niin, että etusijalle se mikä on lapsen juttu ja sitten vasta oma.
Individualismi senkun jyrää, jopa omien lasten yli.
Tarkoitin suuremmassa mittakaavassa koko lapsuutta ja tuota kommenttiani.
Kumma kun ihmiset ei osaa lukea ja ajatella asioita suuremmassa mittakaavassa.
On aivan eri asia jos imetys ei suju ja siinä on ongelmia (näin on myös ollut aina kautta historian) mutta että jo valmiiksi päätetän etten imetä...what is that?
Se on individualismia!
Elikkä kaikken tärkeintä on meillä nykyisin äitien etu, eikä lapsien. Siis ihan suuremmassakin mittakaavassa eikä vaan imetys asioissa...
Herätkäähän jo ihmiset näkemään millainen on maailman meno nykyään...
 
VAS on imetysmyönteinen synnytyssairaala. Ei ole käytössä pulloja eikä korvikkeita. Hörpytys kyllä opetetaan. Jos äidiltä ei nouse maito, hörpytetään toisen äidin maitoa.
 
Hei! Mulla oli vähän sama, mun äiti hoki pitkään ennen syntymää jo kuinka "meillä suvussa maito loppuu" ja kuinka mullakin varmasti maito loppuun kun laps on 4 kk. Tiedän tunteen, miten kamalaa se on kun itse on herkkänä hormooneista yms. ja se imetys vaan on, no se on semmonen juttu että sitä pitää esikoisen kanss päästä rauhassa kotona kokeilemaan ja etsimään sopivat asennot yms. Ja sitä rauhaa.

Mä olin ihan varma, että imetän sairaalassa, mutta ne äidin varoitukset soi korvissa. Sit se meni semmoseks et olin koko ajan epävarma et onko lapsella nälkä, eikö oo, ja mitä se milloinkin tahtoo multa...se oli ihan riipivää. Mutta kun ne ensimmäiset kuukaudet meni, kotona harjoiteltiin siitä typerästä rintakumista eroon (mulla on erittäin matalat rinnanpäät) rauhassa monta päivää, niin imetys rupeskin tuntumaan ihanalta. Nyt jälkeenpäin (poika sai pulloakin), kun imetin lopulta vuoden ja 4 kk, niin en tiedä mitään ihanampaa läheisempää asiaa kuin imetys. Kun se vihdoin rupes sujumaan, ja lopulta poika vierotti itse itsensä, niin jäin kaipaamaan meidän imetystuokioita ihan hirveästi. Nyt 2 kk ollaan oltu ilman imetystä, rinnoista edelleen tulee joitain tippoja. Ikävä alkaa haihtua, mutta joskus kyllä se palaa hetkeksi ja tuntuu kuin pakahtuisi.

Minusta esikoisen imetys on se kaikkein ihanin ja tärkein juttu. Toisen kanssa se ei ole enää sama, kun siihen ei voi keskittyä. Keskittyä katselemaan vauvan kasvoja kun se ahneesti syö rintaa tai katselee äidin silmiin siinä rinnalla. Kun jaloissa pyörii useita lapsia, imetys on enää sitä "ruokintaa" monelta osin.

Ainiin, mä sain kamalasti apua imetystukihenkilöiltä, sekä psyykkistä (tsemppausta), että fyysistä. Sieltä tuli myös välillä tietyissä tilanteissa neuvo antaa pulloa, joten ei se mitään fanaattista ollut.

Neuvolasta en saanut minkäänlaista imetystukea. Siitä kyllä jäi katkera mieli kun halus imettää ja ne ei vaan muuta neuvonut kun antaa pulloa, pulloa, pulloa... se oli tosi tylsää.

Siis tämä vaan tsemppitekstinä, jos se imetys jostain syystä pelottaa. En itse oikein pysty ymmärtämään, miten oma tai muiden imetys voi ällöttää kun itse on ihana katsella kun vauvat syö rintaa, siis muutkin kuin oma vauva. Se tuntuu vaan niin luonnollisesta ja läheiseltä...mut tämä on vaan mun näkemys.

Eli lähinnä suosittelen, ettei tee mitään päätöksiä, ennenkuin on kokeillut. Ja jos kokeilu miellyttääkin, mutta tulee noita ongelmia (rinnanpäät liian matalat, väärä imuote, maito "loppuu") yms. niin niihin saa imetystukihenkilöiltä apua. Sieltä saa myös apua imetyksen lopettamiseen.

Mukavia hetkiä vauvojenne parissa, oli suussa rinta tai pullo. Suuria elämänmuutoksia, mutta vain kerran voi elää esikoisen kanssa ne hetket joten niistä kannattaa nauttia:)

Ai niin, piti vielä sanoa et mulla 33 vuotiaana tosiaan heräsi ne äidinvastot vasta kun sain vauvan syliini. Mäkin oli palaamassa töihin (ja isä jäämässä kotiin) lapsen ollessa 7-kuinen...ihan oikeasti. Et tosiaan asiat voivat muuttua paljonkin.
 
Viimeksi muokattu:
vastikkeella elämänsä aloittaneet ei kyllä menetä älykkyydessä eivätkä kyllä kasvussa ja kehityksessäkään mitään... mun lapset ainakin on ihan hyvin kasvaneet, kakkonen lähti jopa alle 9-kuisena kävelemään, et ei kehityksen suhteen puutteita siinäkään suhteessa.

jos joku ei halua imettää, niin sehän on ihan sen ihmisen oma asia. mielipiteitä tää jakaa ihan yhtä paljon kun nukutko perhepedissä tai et.... aina tulee kommentteja puolesta tai vastaan.

Pullojen kanssa pelaaminen ei oo yhtään sen työläämpää... maidon lämmitykseen tietysti kuluu se muutama sekunti... onhan se jo aikarosvo.... :D
Pullot tarvii keittää hetken, mutta eipä sekään ole vaikeeta ja vaivalloista. pullossa on sekin helpompi puoli, että sen avulla myös isä ja sisarukset saavat syöttää vauvaa ja näin saada enemmän läheistä kontaktia hekin :)

Ja jos ihan totta puhutaan niin mua ei kyllä harmita jos ei maito riitä, en mä ole tykännyt ennenkään kun haisen maidolle ja tunnen oloni tän hautomon jälkeen kaksijalkaiseksi lehmäksi... ja pumppaamaankaan en ala... jos ei oma maito riitä vauvalle niin vastike on hyvä jatke, pääasia ettei vauvan tarvii nälässä olla, ja ei se äidin stressaaminen maitoa heruta yhtään enempää.. päinvastoin..
 
Multa ei kans kyselty mitään tuotiin vain vauva rinnalle. Tai ainakaan en muista, että olis kysytty... Olin raskausaikana epäröinyt imetyksen suhteen, ajatus oli vastenmielinen. Lopulta kuitenkin taistelin imetyksen sujumiseksi 3kk kunnes siirryttiin suosiolla pulloon. Ainakin koetin ja siitä hyvä mieli. :)
 
Enemmän mä oon huolissani siitä millaiset traumat noille lapsille on jäänyt siitä kun väkisin imetin. Molempia imetin 6kk ja vihasin jokaista sekuntia. Aidosti hampaat irvessä imetin, en voinut edes katsoa vauvaan päin. Ne hetket kun vauvalla oli mun tissi suussa inhotti ja itketti, mutta imetin koska se oli vauvan parhaaksi. Pystyin pakottamaan itseni imettämään mutta en pakottamaan itseäni nauttimaan siitä. Nyt mietin miten noi hetket on vaikuttanut lasten kehitykseen, ei varmasti ole kovin hyvää tehnyt kun äidistä on huokunut viha ja vastenmielisyys.
 
Varmaksi en tiedä, mutta kuulemma romaninaiset ei imetä, kuuluu jotenkin kulttuuriin.
Heille annetaan heti synnytyksen jälkeen lääkitys joka estää maidon nousua ja sitten lasta vaan ruokitaan pullosta. Eikö se sitten olisi parempi pyytää heti se lääkitys jos varmasti tietää ettei aio imettää kuin että imettää hetken sairaalassa ja heti kotona lopettaa? Siinä vaiheessahan se maito jo ehtii nousta ja lopettaminen on vaikeampaa kuin jos ei olisi aloittanut ollenkaan.
 

Yhteistyössä