mitä jos ei halua imettää sairaalassa niin

[Maira]

Juu siis mä en millään pysyt käsittää miten imettäminen rinnastetaan rakkauden määrään tms..Ja ikävä kyllä esimerkiksi Ooo antaa komeesti sellaisen kuvan et "miksi olet lisääntynyt josset pysty lastasi ruokkimaan"..Musta on hienoa että on vaihtoehtoja..
Voidaanha me toki alkaa sille linjalle et miksi olet ottanut epiduraalin, jos kerta olet raskaaksi halunnut niin kyllä sun pitäis pystyä synnyttämään ilman lääkkeitäkin, mistä sä ensisynnyttäjä voit tietää kuinka paljon se sattuu ja tarvitko oikeesti ensimmäisenä sitä, kyllä eka pitäis aina luomuna synnyttää...

 

[Ooo]

Imettäminen selvästi tekee äidistä todella fiksun ja empaattisen

Sitä ei varmaan kukaan ole väittänyt. Eikä sitä, että vain imetyksen onnistuminen tekisi sinusta hyvän äidin, ei todellakaan. Mutta suhtautuminen syntymättömään lapseen ja omaan äitiyteen hiukan mietityttää näissä tämänkaltaisissa aloituksissa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kokemuksesta tulee positiivinen.

 

[flower again]

Minä taas PHKS:sä halusin hakea kaiken ihan itse, olisi ollut noloa juoksuttaa hoitajia hakemaan lisämaidot ja lämmittämään ne. Vaippaakaan eivät vaihtaneet kertaakaan, minun lapsi, minä hoidan. Eri juttu jos olisin ollut huonossa kunnossa.

no kyllä se sairaalassa olo sen verra kuitenkin maksaa että jos mulle TUODAAN pyytämättä maidot niin tottakai otan vastaan nolompaa se ois ollu sanoa et ei kiitos haen ite ja maksankin vielä siitä

 

["Niin"]

Näihin ketjuihin on moni vastannut ihan asiallisesti, käyttäen ilmaisua "ei ole minun juttuni". On selitetty että voi olla todella kivuliasta, vauva ei opi oikeaa otetta kun kukaan ei ole ollut opettamassa tai vauva ei jaksa imeä, tai maitoa tulee niin vähän että siirtyminen korvikkeelle on ihan luontainen seuraus siitä. Syitä on lukemattomia mutta aina tulee muutama vähän yksinkertainen ihmettelemään tätä joka kerta ja sanomaan, että et taida välittää vauvastasi?

Imettäminen selvästi tekee äidistä todella fiksun ja empaattisen

Ymmärrän jos ei halua jatkaa imetystä koska se on kivuliasta/vauva ei halua imeä/tms., mutta miten ensimmäistä kertaa raskaana oleva voi etukäteen tietää että imetys ei oo mun juttu kun se on kivuliasta ja vauva ei halua imeä eikä se opi ees oikeeta otetta?

Minä en ainakaan millään maagisilla taikavoimilla etukäteen tiennyt miten imetys lähtee sujumaan. Ei imetys oo mullekaan mikään "mun juttu", se on vauvan juttu ja siksi sen tein. Voin kertoa että kakkavaipan vaihto ei myöskään ole "mun juttu", se on inhottavaa ja pahanhajuista ja likaista ja aina saa olla säätämässä vaippojen kaa ja aina ne loppuu. Silti en etukäteen päättäny että joo, mä en muuten vaihda vaippoja.

 

[-d-]

Nyt en kyl tajua, miten naiset tekee lapsia jos oma itse on kuitenkin tarkeämpi?
Jos lapsi sattuu tulemaan, niin eiköhän se pitäisi laittaa etusijalle elämässä. Millainen äiti pistää omat tarpeensa ja halunsa viattoman ja vanhemmasta täysin riipuvaisen lapsensa edelle???
Kuinka suuri on itsekkyyden määrä ihmisissä nykyään, kun aikuisten tarpeet menevät lasten tarpeiden edelle. Lapsissammehan kasvatamme tulelevaisuutta ja pistää miettimään, että on jo jotain mennyt pilalle niiden vanhempien päässä jotka ovat kasvattaneet 1980-> syntyneet lapset. Meillä on nuoriso ihan hajalla ja ei tunnuta osavaan pistää arvoja enää niille kuuluville paikoilleen. Ja on kyllä pahasti pielessä yhteiskunnallisella tasolla kasvatus alan ihmiset tätä nykyään. Meillä maailman laajuisesti kasvaa rikkinäisiä ja hajalla olevia ihmisiä suurin osa maapallon väestöstä. Eikä sillä niinkään paljon väliä mistä yhteiskunnan tuloluokasta on kyse, rikkaiden lapsetkin voivat erittäin pahoin.
Rakkautta tarvittais lisää jotta lapset voisivat hyvin, sekä niitä rajoja.
Itse imetän edelleen, poika 1,5v. ollut koliikki lapsi jolla refluksia ja allergiaa. Öisin on herätty vuoden ikään saakka välillä jopa 15 kertaa.
Yhtäkään heräämiskertaa en vaihtais pois.
Toivon että maamme äidit heräisivätt ajattelemaan enemmän lapsiaan ja opettelisivat rakastamaan enemmän vaikkeivat itse olisi rakkautta saaneetkaan... Jos tuntuu ettei omat voimat riitä ja väsyy niin saahan sitä tukea monesta paikkaa esim. kunnan lasten sos.viranomaisen kautta...

 

[Maira]

no kyllä se sairaalassa olo sen verra kuitenkin maksaa että jos mulle TUODAAN pyytämättä maidot niin tottakai otan vastaan nolompaa se ois ollu sanoa et ei kiitos haen ite ja maksankin vielä siitä

Mä olisin voinu maksaa ekstraa siitä et joku olis passanu.. Jokainen liike teki niin saakelin kipeetä, mut ei, 1 kerran toivat lisämaidon huoneesee, toisella kertaa hoitaja sano radioon et rouva on hyvä ja hakee ihan ite..Toisena päivänä ei mua käyty siellä huoneessakaan kun kerran kattomas..

 

[Ooo]

Juu siis mä en millään pysyt käsittää miten imettäminen rinnastetaan rakkauden määrään tms..Ja ikävä kyllä esimerkiksi Ooo antaa komeesti sellaisen kuvan et "miksi olet lisääntynyt josset pysty lastasi ruokkimaan

Ihan se ei ole ollut tarkoitus :ashamed: Pystymisestähän ei tässä ole kyse vaan halusta kokeilla kun tiedetään kaikki imetyksen positiiviset seuraukset vauvalle. Niiden vuoksi sitä ajattelisi pystyvän hiukan omasta mukavuudenhalustaan luopumaankin. Eihän sitä lasta loppuelämää imetetä.

 

[kmkm]

[QUOTE="uuu";22776061]Juu, mulle on jäänyt äitini käytöksestä ihan totaaliset traumat. Olin synnyttänyt edellisenä päivänä ja maitoa vaan ei tullut paljoa. Lisäksi nännini on sellainen, ettei lapsi saa siitä helposti otetta. Muistan vielä täysin selvästi äitini ilmeet ja kommentit, kun hän alkoi paasaamaan siinä huonetoverini kuullen imetyksestä. Otti lopuksi oman rintansa käteensä ja näytti että näin vaan tissi suuhun - kyllä se lapsi imee. Itkin koko loppuillan hänen käyntiään enkä ole sitä vieläkään pystynyt unohtamaan. Imetyskommentteja kuulin vielä lapsen ollessa vuosikas - että miten hänet olisi pitänyt imettää.[/QUOTE]

voi elämä synnytyksen jälkeen on muutenki mieli herkkänä nii tollasesta ei varmaan pääse kovin äkkiä yli... imettikö sun äiti sitte pitkään itse vai miksi on noin ehdoton? vaikka rintamaito onkin se luonnollisin ja paras vaihtoehto niin kyllä korvikkeellakin saa terveitä lapsia kasvatettua. itse olen korvikemuksu ja suht normaali oon musta kun on vastasyntyneenä vauvakuvia nii poseeraan niissä vieressäni Bona-korvikejauhepakkaus itse oon silti imettäny pitkään ja nautin imettämisestä. mutten teilaa ketään joka ei imetä kun mun mielestä on tärkeintä että vauva saa ravintoa tarpeeksi - tuli se sitte tissistä tai pullosta tai kummastakin.

 

[Maira]

Ihan se ei ole ollut tarkoitus :ashamed: Pystymisestähän ei tässä ole kyse vaan halusta kokeilla kun tiedetään kaikki imetyksen positiiviset seuraukset vauvalle. Niiden vuoksi sitä ajattelisi pystyvän hiukan omasta mukavuudenhalustaan luopumaankin. Eihän sitä lasta loppuelämää imetetä.

Mutta mikset suostu ymmärtämään että kyse ei todellaaan ole mistään omasta mukavuudenhalusta aina...
Tavallaan mä ymmärrän et joku ei tajua sitä miten kamalalta voi edes ajatus tuntua imetyksestä, mut sitä mä en ymmärrä et ensimmäisenä vedetään nää "sä et rakasta lastas", "mikä siinä nyt on niin vaikeeta" "olet itsekäs" yms. jutut aina mukaan kun kaikki ei ole niin mustavalkoista kun joku toinen ajattelee...

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Niin";22776095]Ymmärrän jos ei halua jatkaa imetystä koska se on kivuliasta/vauva ei halua imeä/tms., mutta miten ensimmäistä kertaa raskaana oleva voi etukäteen tietää että imetys ei oo mun juttu kun se on kivuliasta ja vauva ei halua imeä eikä se opi ees oikeeta otetta?[/QUOTE]

En huomannut että ap olisi ensimmäistä kertaa raskaana? No, meni ohi jos niin on. Mutta eikö teillä riitä ymmärrystä ensikertalaiselle? Ei hän tosiaan tiedä vielä, eikä osaa edes ajatella. Mutta pohtia voi ja joku mielikuvakin voi olla. En lähtisi tuomitsemaan enkä ihmettelemään, se on jotenkin naurettavaa millainen kiihko välillä toisille naisille tästä aiheesta tulee.

Toisille se vaisto äitiydestä syttyy myöhemmin, toinen taas ei osaa vielä raskausaikana edes ajatella että vauva on ihan todellinen vauva. Ihan normaaleja tunteita ja ajatuksia.



Ja sitten taas, kun joku on imettänyt tai ainakin yrittänyt, niin hän on "vähemmän välittänyt" vauvastaan, viis tilanteista, viis tunteista... vaikkapa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ei jaksaminen ole kaikilla sama, eikä osaaminen tai asioista selvän ottaminen.

 

[Ooo]

Mutta mikset suostu ymmärtämään että kyse ei todellaaan ole mistään omasta mukavuudenhalusta aina...
Tavallaan mä ymmärrän et joku ei tajua sitä miten kamalalta voi edes ajatus tuntua imetyksestä, mut sitä mä en ymmärrä et ensimmäisenä vedetään nää "sä et rakasta lastas", "mikä siinä nyt on niin vaikeeta" "olet itsekäs" yms. jutut aina mukaan kun kaikki ei ole niin mustavalkoista kun joku toinen ajattelee...

Mun puolesta voi olla kyse mukavuudenhalusta tai jostain psyykkisestä lukosta, sillä ei periaatteessa ole edes merkitystä. Asia pitäisi pystyä lapsen edun mukaisesti korjaamaan. Ei vain toteamaan, että mä nyt olen tälläinen, ei mahda mitään.

Itselle ei imetys ole ollut mikään helppo nakki, se ei ole tuntunut alusta saakka mukavalta, se ei ole onnistunut tuosta noin vain, enkä ole sitä ilman itkua ja ahdistusta saanut tehdä. Silti imetin yli vuoden, koska ajattelin, että luonto on meille tämän keinon luonut, se on luonnollista ja tervettä. Jaksoin alun ja lopulta imettäminen oli jopa joskus ihan mukavaa.

 

["vieras"]

mitä tarkottaa että imetys ei ole mun juttu? ai sitä että rinnat rupsahtaa, tai että voi juosta heti baareissa.siltä vaikuttaa. kukaan ei ole perustellut järjellisesti asiaa.

 

[kiekuva kana]

En huomannut että ap olisi ensimmäistä kertaa raskaana? No, meni ohi jos niin on. Mutta eikö teillä riitä ymmärrystä ensikertalaiselle? Ei hän tosiaan tiedä vielä, eikä osaa edes ajatella. Mutta pohtia voi ja joku mielikuvakin voi olla. En lähtisi tuomitsemaan enkä ihmettelemään, se on jotenkin naurettavaa millainen kiihko välillä toisille naisille tästä aiheesta tulee.

Toisille se vaisto äitiydestä syttyy myöhemmin, toinen taas ei osaa vielä raskausaikana edes ajatella että vauva on ihan todellinen vauva. Ihan normaaleja tunteita ja ajatuksia.



Ja sitten taas, kun joku on imettänyt tai ainakin yrittänyt, niin hän on "vähemmän välittänyt" vauvastaan, viis tilanteista, viis tunteista... vaikkapa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ei jaksaminen ole kaikilla sama, eikä osaaminen tai asioista selvän ottaminen.

Eikö se sitten ole vähän ennenaikaista päättää jo raskausaikana että se imetys ei ole mun juttu jos sitä ei ole koskaan vielä edes kokeillut? Ja sikseen, eihän edellinen huonosti alkanut imetys tuomitse kaikkia ehkä tulevia imetyksiä.

 

[flower again]

maira no juu, ilmeisesti mun kokema on kättärin kokemuksista sitten joku poikkeus... no, sama se mut kyl mun mielestä äitejä sen verran tarttis passata, onhan synnytys kuitenkin rankka kokemus vaikka oliskin hyvässä kunnossa...

-d- niin meinaatko että kaikki huono-tapaiset nuoret on jätetty imettämättä, ja SE on syynä nuorison ongelmiin ei hyvänen aika...

äidin rakkautta kun ei mitata sillä imettääkö vai antaa pullosta.... mun äidillä ollu neljä lasta, kellekään niistä ei maitoa riittänyt, ja ei äidin rakkautta ole puuttunut!!! ei sitä sillä voi rinnastaa että jos imettää pari vuotta putkeen et mun lapsesta tulee kunnollinen nuori, HERÄTYS!!!!!

 

[Phoebsi]

Nyt en kyl tajua, miten naiset tekee lapsia jos oma itse on kuitenkin tarkeämpi?
Jos lapsi sattuu tulemaan, niin eiköhän se pitäisi laittaa etusijalle elämässä. Millainen äiti pistää omat tarpeensa ja halunsa viattoman ja vanhemmasta täysin riipuvaisen lapsensa edelle???
Kuinka suuri on itsekkyyden määrä ihmisissä nykyään, kun aikuisten tarpeet menevät lasten tarpeiden edelle. Lapsissammehan kasvatamme tulelevaisuutta ja pistää miettimään, että on jo jotain mennyt pilalle niiden vanhempien päässä jotka ovat kasvattaneet 1980-> syntyneet lapset. Meillä on nuoriso ihan hajalla ja ei tunnuta osavaan pistää arvoja enää niille kuuluville paikoilleen. Ja on kyllä pahasti pielessä yhteiskunnallisella tasolla kasvatus alan ihmiset tätä nykyään. Meillä maailman laajuisesti kasvaa rikkinäisiä ja hajalla olevia ihmisiä suurin osa maapallon väestöstä. Eikä sillä niinkään paljon väliä mistä yhteiskunnan tuloluokasta on kyse, rikkaiden lapsetkin voivat erittäin pahoin.
Rakkautta tarvittais lisää jotta lapset voisivat hyvin, sekä niitä rajoja.
Itse imetän edelleen, poika 1,5v. ollut koliikki lapsi jolla refluksia ja allergiaa. Öisin on herätty vuoden ikään saakka välillä jopa 15 kertaa.
Yhtäkään heräämiskertaa en vaihtais pois.
Toivon että maamme äidit heräisivätt ajattelemaan enemmän lapsiaan ja opettelisivat rakastamaan enemmän vaikkeivat itse olisi rakkautta saaneetkaan... Jos tuntuu ettei omat voimat riitä ja väsyy niin saahan sitä tukea monesta paikkaa esim. kunnan lasten sos.viranomaisen kautta...

Hirveä paasaus, ja minne unohtui myötätunto ja empatia toisia äitejä, erilaisia elämäntilanteita kohtaan? Minne on jäänyt kotona käyvät kätilöt ja se, että sairaalassa vietetään aikaa ja äidit otetaan huomioon, muutenkin kuin liukuhihnapotilaina? Sisään sairaalaan, mahdollisimman paljon lääkkeitä ja hormoneja, lapsi ulos, äiti ja lapsi kotiin. Hei hei ja pärjäile.

Sitten muiden asenne, jos joku ei suju, joku ahdistaa. "Et rakasta lastasi, et ainakaan välitä tarpeeksi. Bilettämäänkö haluat? Sun ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan!"

Juu, imettäkää vain ja syyttäkää korvikketta maailman pahuudesta, voi jestas mitkä naurut tästä sain.

 

[mammamansikka]

Mulla on 3 lasta ja yritin imettää ensimmäistä jo sairaalassa,ei onnistunut,ei tullut maitoa..Sain rintatulehduksenkin:'(
Harmitti niin paljon,kun olisin halunnut imettää kaikki lapset...Mutta toisen lapsen kohdalla hoitaja sanoi jo heti,että tuon pullon..papereissa lukee että ei tule maitoa ekan lapsen kohdalla..
Yritin kyllä taas kotona ,ostin semmosen pumpunkin...mutta minusta ei ollu imettäjäksi vaikka olisin halunutkin=(

 

[Phoebsi]

Eikö se sitten ole vähän ennenaikaista päättää jo raskausaikana että se imetys ei ole mun juttu jos sitä ei ole koskaan vielä edes kokeillut? Ja sikseen, eihän edellinen huonosti alkanut imetys tuomitse kaikkia ehkä tulevia imetyksiä.

Hei, kuinka moni on raskausaikana "päättänyt" asioita? Tai muutenkin elämässä suunnitellut jotain, ja se on joko toteutunut tai sitten ei ole? Tuntuu että Maira ja minä ja ehkä muutama muu, osaa suhtautua tähän neutraalisti. Ok, olet raskaana ja mietit noin. Mielesi voi muuttua vielä, saatat halutakin yrittää mutta jos ei muutu, niin toimi näin.

Äidinrakkautta sitten mitataan ihan muissa mittapuissa minun mielestä. Kovasti keskitytään vauva-aikaan, mutta entäs aika siitä eteenpäin?

 

[kkkkk]

mun täytyy sanoa että ku esikoista ootin nii aattelin imetyksestä että no jos hetken imetän, varasin korviketta litrakaupalla ja pulloja, ku asennoiduin siihen että imetän vaan hetken tai vähän. Mutta sitte kuitenki kävi niin että täysimetin sekä esikoista että seuraavaa lastani sen 6kk ja toista lasta vielä osittain vuoden ikäiseksi asti. vastoin ennakko-odotuksia nautin imettämisestä ja ongelmaksi tuli lopuksi se että miten maltan sen lopettaa. Tämä vaan ajatuksena ap:lle jos hän on ensisynnyttäjä. Jos aiempaa imetyskokemusta ei oo niin kannattaa sit nyt ees kokeilla, vaikka siellä synnytyssalissa, ja samalla vauva saa ne tärkeät ensitipat. Jos sitte tuntuu ettei oo sun juttu nii sitte ei oo, mutta ei kokeilematta kannata jättää ellei oo aiempaa imetyskokemusta.

 

["vieras"]

Kukaan ei pakota imettämään, mutta varaudu siihen, että joudut kuuntelemaan luennon imetyksen eduista ennen kuin sanot viimeisen sanasi. Synnärille kun tulee paljon äitejä, joilla on mitä ihmeellisimpiä kuvitelmia imetyksestä eivätkä siksi halua imettää. Jotkut luulevat, että tavallisesta poikkeavat nännit tai pienet rinnat ovat este imetykselle yms.

Lisäksi etenkin ensisynnyttäjiä (joilla ei siis ole minkäänlaista kokemusta imetyksestä) kannustetaan yrittämään edes sen kerran. Mikä onkin hyvä, moni muuttaa mieltään kun se lapsi konkreettisesti on siinä sylissä.

 

[kiekuva kana]

Hei, kuinka moni on raskausaikana "päättänyt" asioita? Tai muutenkin elämässä suunnitellut jotain, ja se on joko toteutunut tai sitten ei ole? Tuntuu että Maira ja minä ja ehkä muutama muu, osaa suhtautua tähän neutraalisti. Ok, olet raskaana ja mietit noin. Mielesi voi muuttua vielä, saatat halutakin yrittää mutta jos ei muutu, niin toimi näin.

Äidinrakkautta sitten mitataan ihan muissa mittapuissa minun mielestä. Kovasti keskitytään vauva-aikaan, mutta entäs aika siitä eteenpäin?

Joo, totta tuokin on että mieli muuttuu. Toivottavasti ap antaa imetykselle edes mahdollisuuden.

 

[Maira]

Niin ja siis mun pitää lisätä et vaikka tosiaan alunperin en halunnut imettää, otin kuitenkin rinnalle, osastolla sanoin etten tiedä imetänkö kauan, mutta yritän nyt vähän edes, hoitaja sanoi että asia selvä, sinä teet niinkuin hyvältä tuntuu, tule sanomaan jos tarvitsen maitoa, pakko ei ole imettää. Eli vaikka ne salissa antaa lapsen rinnalle, osastolla viimeistään pystyy sit jo puhuu niistä asioista ellei osu kohalle joku ehdoton täti..

 

["jep"]

Huomaa kyllä että tietyt asiat parveilevat yhdessä. En tunne ketään, joka olisi jo etukäteen päättänyt että EI EN IMETÄ!!! Ja ap + kaverinsa ovat näin toimineet. Eli ilmeisesti seura löytää kaltaisensa? joukossa tyhmyys tiivistyy?

Jos nyt itse olisin että absolut ei (en kyllä tajua miksi) ni en alkais asiasta tekemään meteliä laitoksella, olisin siellä tissin kanssa ja sitten kotona lopettaisin.

 

[Ooo]

Ei mullakaan laitoksella imetys sujunut kuin ihan vikana päivänä (oliln 5 vrk) eikä silti tuotu mitään keinomaitoja Yksi iltakätilö tajusi antaa rintakumin, niin johan sai pikkuinen vasta heikkona imettyä paremmin. Sitä ennen likistämällä ne ternimaitotipat kyllä tuli.

 

[kiekuva kana]

Ihan mielenkiinnosta..että tekeekö se minusta fanaatikon kun ihmettelen miten imetys ei ole jonkun juttu?

 

[Maira]

Ihan mielenkiinnosta..että tekeekö se minusta fanaatikon kun ihmettelen miten imetys ei ole jonkun juttu?

Ei tee, mutta mun mielestä on ala-arvoista alkaa kyseenalaistaa äidin rakkautta tms. imettämättä jättämisen takia tai antaa ymmärtää että äiti ei ole hyvä äiti jos ajattelee jo ennen synnytystä ettei imetä..Mä edelleen painotan sitä että noihin ajatuksiin voi olla monta eri syytä, asioita joita ei välttämättä halua tuoda ilmi netin keskustelupalstalla.

Tää ketju sai minut ainakin taas omalla tavallaan surulliseksi..