Mitä hyvää lapselle on vuoroviikko asumisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23497625]Eli se on lapselle huono juttu, että näkee molempia vanhempiaan lähes yhtä paljon? Ei käsitä.[/QUOTE]

En minäkään.

Jos pienten lasten annettaisiin valita kumpaa vanhempaa he näkevät kahden viikon välein, niin tuskin osaisivat päättää. Varmasti valitsisivat sen että ovat yhtä paljon molemman vanhemman kanssa. Me tosin emme kysyneet vaan teimme ratkaisun, jonka koimme lapsille parhaaksi. Ja se oli että eivät menetä kumpaakaan vanempaansa, vaan heillä on kaksi kotia joissa ovat vuoroviikoin. Tämä on aivan varmasti pienentänyt eron lapsille aiheuttamaa stressiä, koska lapset tietävät että molemmat vanhemmat ovat edelleen täysipainoisesti mukana heidän elämässään. Muutenhan lapsi saattaa kokea erossa, että etävanhempi on ottanut eron myös lapsista.
 
:xmas:
Väärin, ex ottaisi lapsen niille asumaan vaikka heti tänään. Ei vaan ole tarvetta kun lapsi haluaa asua äitin (eli minun) luona, omassa kotonaan. Välit on läheiset molempiin vanhempiin, isä on hyvin rakas.

Kauhean vihaista porukkaa, luulitteko että jokainen kilvan ylistää teidän trendikästä vk-vk-huuhaasysteemiänne!!
Minusta se systeemi on vaan perseestä, piste. Muut tehkööt lapsilleen mitä huvittaa.

Entä jos lapsesi toisi esiin että haluaisi asua myös isän luona, mitä silloin tekisit?
 
[QUOTE="vieras";23497997]Täällä nyt eniten vastustaa vuoroviikkoasumista ne, joilla ei siihen ole ollut mahdollisuutta eksästä johtuen. Harmi, ettei kaikilla lapsilla ole vastuullista ja huolehtivaa isää.[/QUOTE]

Mahdollisuus olis vaikka heti. Ei ole siitä kyse. Järki ei vaan kuunaan antas myöden.
Minusta puolustelijoilta puuttuu jonkintasonen empatiakyky, kyky asettua toisen asemaan.
Varsinkaan pieni lapsi ei tollasesta karusellista hyödy mitenkään.
 
Mahdollisuus olis vaikka heti. Ei ole siitä kyse. Järki ei vaan kuunaan antas myöden.
Minusta puolustelijoilta puuttuu jonkintasonen empatiakyky, kyky asettua toisen asemaan.
Varsinkaan pieni lapsi ei tollasesta karusellista hyödy mitenkään.

Millä tavalla tuo on karuselli? Me eletään tosi rauhallista elämää. Aamulla ylös ja rauhassa päiväkotiin, jos on vaihtopäivä niin kerron lapselle että tänään sitten isä hakee. Lapsi odottaa innoissaan ja pääsee sitten iltapäivällä kotiin isän luo. Siellä on tuttua ja turvallista, leikkimistä veljen ja siskon kanssa, sitten hamppipesu ja omaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla ylös ja päiväkotiin jne. Ja sitten lapsi tulee kotiin äidin luo ja normaali arki jatkuu. Millä tavalla tämä on siis joku karuselli?

Olet väärässä kun sanot ettei lapsi hyödy. Meillä siis hyödyt tosiaan on se että lapsi saa elää äidin, isän ja sisarusten kanssa, lyhyemmät hoitopäivät, ei tarvitse ravata kylässä vaan saa koko ajan olla kotona.

Sinulta puuttuu täysin kyky asettua lapsen asemaan. Itse haluat omia lapsen itsellesi ja sen takia sitten haluat haukkua muita jotka ovat paremmin onnistuneet.
 
Ihan sika rikkonaista tollanen reppuelämä!!! Mikä ihme siinä on ettei lapsella ole koti ja vanhemmat vain vaihtuvat viikottain. Eli isä ja äiti tulevat lasten kotiin!!!
 
Millä tavalla tuo on karuselli? Me eletään tosi rauhallista elämää. Aamulla ylös ja rauhassa päiväkotiin, jos on vaihtopäivä niin kerron lapselle että tänään sitten isä hakee. Lapsi odottaa innoissaan ja pääsee sitten iltapäivällä kotiin isän luo. Siellä on tuttua ja turvallista, leikkimistä veljen ja siskon kanssa, sitten hamppipesu ja omaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla ylös ja päiväkotiin jne. Ja sitten lapsi tulee kotiin äidin luo ja normaali arki jatkuu. Millä tavalla tämä on siis joku karuselli?

Olet väärässä kun sanot ettei lapsi hyödy. Meillä siis hyödyt tosiaan on se että lapsi saa elää äidin, isän ja sisarusten kanssa, lyhyemmät hoitopäivät, ei tarvitse ravata kylässä vaan saa koko ajan olla kotona.

Sinulta puuttuu täysin kyky asettua lapsen asemaan. Itse haluat omia lapsen itsellesi ja sen takia sitten haluat haukkua muita jotka ovat paremmin onnistuneet.

No miten se ei ole karuselli. Hyvänen aika, viikko äitillä, viikko isällä, viikko äitillä, viikko isällä, viikko äitillä viikko isällä... kuukaudesta ja vuodesta toiseen, halloota halloo.
Missä sun lapsen osote on, vai onko sillä osotetta enää ollenkaan? Vai onko sillä kaks osotetta? Kun siltä kysytään missä asut, niin vastaako se että tuolla ja tuolla. Hyvin sekavaa, menisin jo aikuisena sekasin tollasessa hullunmyllyssä. Minusta toi systeemi ei anna lapselle kahta kotia, vaan vie siltä kodin kokonaan ja tuo tilalle kaksi majapaikkaa.

Nimenomaan lapsen asemaan juuri asetun, itse en vois asua viikko siellä/viikko täällä, ja olen sentään jo aikuinen. Ajattelen miltä itsestä tuntuisi, ja musta ei tuntuis hyvältä. : /

PISTE.
Varmaan kantani tuli jo selväksi, se ei tästä mihinkään muutu.
 
[QUOTE="Jane";23497243]Meillä siis lapsella on erittäin läheiset välit sekä äitiin että isään. Olisi väärin lasta kohtaan erottaa hänet toisesta vanhemmasta. Tällä tavalla lapsi saa elää arkea isän ja äidin kanssa, käydä isän kanssa parturissa ja puistossa, äidin kanssa uimassa ja kaupassa. Lapsi on ihan täpinöissään kun tietää että isä tulee hakemaan päiväkodista ja päinvastoin. Jos iskee ikävä niin hän sitten soittaa toiselle vanhemmalle. Kummankin luona hänellä on oma sänky, vaatteita ja leluja. Hän ei elä mitään reppuelämää vaan kaikki tarvittavat kamppeet löytyvät kotoa. Vaatii suurta sydäntä luopua puolet ajasta lapsen kanssa mutta lapsen takia olen valmis siihen.[/QUOTE]

Tuo reppuelämä juuri itsellä pisti silmään. Meillä lapsilla on molempien vanhempien luona sängyt, omat huoneet, vaatteita ja leluja. Ei todellakaan ole mitään reppuelämää kun äiti ja isä asuvat parin kilometrin säteellä toisistaan muutenkin. Ainoa mikä kulkee mukana on keskimmäisen lapsen unilelu jota ilman ei suostu olemaan.
Meillä olisi luultavasti tullut eron jälkeen tuo tavallinen järjestely että äiti on lähivanhempi ja isä etävanhempi. Lasten isä ei tuohon suostunut mutta toisaalta ei halunnut myöskään "viedä" lapsilta äitiä ja pitää itse lapsia pidempiä aikoja joten meille tuli sitten järjestelyksi vuorottelu. Lapset ovat hyvinvoivia ja iloisia. Joka ei usko, tulkoot itse katsomaan ja toteamaan.
 
Viimeksi muokattu:
No miten se ei ole karuselli. Hyvänen aika, viikko äitillä, viikko isällä, viikko äitillä, viikko isällä, viikko äitillä viikko isällä... kuukaudesta ja vuodesta toiseen, halloota halloo.
Missä sun lapsen osote on, vai onko sillä osotetta enää ollenkaan? Vai onko sillä kaks osotetta? Kun siltä kysytään missä asut, niin vastaako se että tuolla ja tuolla. Hyvin sekavaa, menisin jo aikuisena sekasin tollasessa hullunmyllyssä. Minusta toi systeemi ei anna lapselle kahta kotia, vaan vie siltä kodin kokonaan ja tuo tilalle kaksi majapaikkaa.

Niin, lapsi elää ihan normaalia lapsiperheen elämää. Välillä äiti hakee päiväkodista, välillä isä. Lapseni on niin pieni ettei hän vielä tiedä tarkkaa osoitetta mutta hän osaa sanoa että asuu M-kadulla ja P-polulla. Ei ole ollenkaan sekavaa ja lapsi kokee hyvin vahvasti että asuu kummankin kanssa. Vaihtopäivänä vaihdamme isän kanssa "viikkoraportin", voin sitten sanoa lapselle että kuulin että olit isän kanssa siellä uudessa pulkkamäessä ja että Ville oli kiusannut päiväkodissa. Päiväkodin taholta on tullut kovasti kehuja siitä kuinka hyvinvoiva lapsemme on.

Mutta joillekin on tosiaan tärkeintä päästä pätemään (lapsen hyvinvoinnin kustannuksella) että minäpä nyt olen se tärkeämpi vanhempi ja minun kotini on lapsen ainoa koti. Viis lapsista, tärkeintä että saa nostettua itsensä jalustalle.
 
Mä luulen, että eniten tämä asia häiritsee niitä jotka eivät tilannetta voisi ajatella OMALLE kohdalleen. Jos on riitaisa ero eivätkä vanhemmat tule toimeen, jos isä onkin täysi hulttio ja ei pystyisi välttämättä luottamaan hänen kykyynsä pitää huolta lapsesta pitkää aikaa tai ei ole edes eroa omalla kohdallaan kokenut. Mulla on erittäin hyvät välit exän kanssa ja ollaan vieläkin hyviä ystäviä, luotetaan toisiimme täydellisesti. Se on se, joka meillä mahdollistaa tämän järjestelyn ja takaa lasten onnen.
 
Mä luulen, että eniten tämä asia häiritsee niitä jotka eivät tilannetta voisi ajatella OMALLE kohdalleen. Jos on riitaisa ero eivätkä vanhemmat tule toimeen, jos isä onkin täysi hulttio ja ei pystyisi välttämättä luottamaan hänen kykyynsä pitää huolta lapsesta pitkää aikaa tai ei ole edes eroa omalla kohdallaan kokenut. Mulla on erittäin hyvät välit exän kanssa ja ollaan vieläkin hyviä ystäviä, luotetaan toisiimme täydellisesti. Se on se, joka meillä mahdollistaa tämän järjestelyn ja takaa lasten onnen.

Susta olis hauska asua viikko siellä ja viikko täällä vaikkapa 20 vuotta? En usko.
 
Susta olis hauska asua viikko siellä ja viikko täällä vaikkapa 20 vuotta? En usko.

Jos sillä tavalla saisin elää rakkaitteni kanssa niin ilman muuta. Pitää muistaa että lapsi on yleensä kiintynyt sekä isään että äitiin, lapselle olisi rankkaa luopua isästä (äidistä). Monet (esim kansanedustajat) elävät niin että ovat viikot muualla (työn takia) ja viikonlopuksi kotiin perheen luo. Eihän se ole varmaan helppoa mutta tuskin kukaan on valmis sen takia luopumaan rakkaista perheenjäsenistä.

Mitä hyvää on sitten joka-toinen-vkl-tapaamisjärjestelyssä?
 
Susta olis hauska asua viikko siellä ja viikko täällä vaikkapa 20 vuotta? En usko.

Kuten sanoin, valinta ei ollut minun mutta tyytyväinen olen kunhan lapset ovat onnellisia. Lapset rakastavat isäänsä ja viettää hänen kanssaan aikaa samoin kuin rakastavat minua ja minun kanssani vietettyä aikaa. Miksi pitäisi viedä lapset toiselta pois kun yhdessä ollessakin ollaan heidät yhdessä hoitaneet?
 
Mä luulen, että eniten tämä asia häiritsee niitä jotka eivät tilannetta voisi ajatella OMALLE kohdalleen. Jos on riitaisa ero eivätkä vanhemmat tule toimeen, jos isä onkin täysi hulttio ja ei pystyisi välttämättä luottamaan hänen kykyynsä pitää huolta lapsesta pitkää aikaa tai ei ole edes eroa omalla kohdallaan kokenut. Mulla on erittäin hyvät välit exän kanssa ja ollaan vieläkin hyviä ystäviä, luotetaan toisiimme täydellisesti. Se on se, joka meillä mahdollistaa tämän järjestelyn ja takaa lasten onnen.

Ai luotatte tosiinne täydellisesti, justhan täällä eron syyksi mainitsit moneen kertaan välillänne olevan luottamuspulan...sä taidat muutenkin puhua vähän ristiin asioita, oon huomannut.
Ai mitäkö muuta, no joskus hait täältä kauheesti kavereita kun sulla ei kuulema ole (sanoit olevasi jo epätoivoinen) ja seuraavana päivänä kerroit parikin eri viestiä joissa puhuit olemassa olevista ystävistäs...tyylin just sun ystävä sanoi sitä ja tätä tai oot loukkaantunu kun ystäväs ei tullu vaikka lupas jne. ????????
Ja muistan sut siitä kun oulusta hait ystäviä jossain ketjussa ja meinasin vastata kun ollaan samoja ikiä.
 
Mä luulen, että eniten tämä asia häiritsee niitä jotka eivät tilannetta voisi ajatella OMALLE kohdalleen. Jos on riitaisa ero eivätkä vanhemmat tule toimeen, jos isä onkin täysi hulttio ja ei pystyisi välttämättä luottamaan hänen kykyynsä pitää huolta lapsesta pitkää aikaa tai ei ole edes eroa omalla kohdallaan kokenut. Mulla on erittäin hyvät välit exän kanssa ja ollaan vieläkin hyviä ystäviä, luotetaan toisiimme täydellisesti. Se on se, joka meillä mahdollistaa tämän järjestelyn ja takaa lasten onnen.

Miksi tämä asia häiritsee myös kasvatusalan ammattilaisia?
 
Jos sillä tavalla saisin elää rakkaitteni kanssa niin ilman muuta. Pitää muistaa että lapsi on yleensä kiintynyt sekä isään että äitiin, lapselle olisi rankkaa luopua isästä (äidistä). Monet (esim kansanedustajat) elävät niin että ovat viikot muualla (työn takia) ja viikonlopuksi kotiin perheen luo. Eihän se ole varmaan helppoa mutta tuskin kukaan on valmis sen takia luopumaan rakkaista perheenjäsenistä.

Mitä hyvää on sitten joka-toinen-vkl-tapaamisjärjestelyssä?

Ilman muuta? Ja paskat, helppo se on siinä huudella mutta totuus pn toista
 
[QUOTE="vieras";23498436]Miksi tämä asia häiritsee myös kasvatusalan ammattilaisia?[/QUOTE]
Monet ammattilaiset ovat sitä mieltä että vuoroasuminen on hyvä ratkaisu. Toki on näitä vanhoillisia joiden mielestä isä ei ole niin tärkeä mutta kyllä pikku hiljaa asenteet ovat muuttumassa.
 
[QUOTE="ahaa";23498433]Ai luotatte tosiinne täydellisesti, justhan täällä eron syyksi mainitsit moneen kertaan välillänne olevan luottamuspulan...sä taidat muutenkin puhua vähän ristiin asioita, oon huomannut.
Ai mitäkö muuta, no joskus hait täältä kauheesti kavereita kun sulla ei kuulema ole (sanoit olevasi jo epätoivoinen) ja seuraavana päivänä kerroit parikin eri viestiä joissa puhuit olemassa olevista ystävistäs...tyylin just sun ystävä sanoi sitä ja tätä tai oot loukkaantunu kun ystäväs ei tullu vaikka lupas jne. ????????
Ja muistan sut siitä kun oulusta hait ystäviä jossain ketjussa ja meinasin vastata kun ollaan samoja ikiä.[/QUOTE]

Luottamuspula PARISUHTEESEEN littyvissä asioissa, ei lasten kasvatukseen.
Ystäviä kyllä on mutta ei sellaisia joilla on samanikäisiä lapsia. En viitsi lapsettomia kavereita raahata mihinkään hiekkalaatikon reunalle istumaan ja puhumaan lapsista.

Muoks. Ja tuohon ystäväasiaan lisäksi: Olen muuttanut tänne 650km päästä viime vuonna ja suurin osa ystävistäni asuu vanhalla paikkakunnalla. Sieltä ei ihan noin vain lähdetä päiväkahville käymään, eikö?
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";23498436]Miksi tämä asia häiritsee myös kasvatusalan ammattilaisia?[/QUOTE]

Monet kasvatusalan ammattilaiset myös puoltavat vuoroasumista. Viitsitkö lukea myös niitä tutkimuksia joissa todetaan vuoroasumisen olevan hyväksi vai ohitatko ne huuhaana?
 
Vai niin. Kun on eka syyllistetty siitä, tästä ja tuosta, kaivetaan vielä tämäkin esille. Minä olen antanut lapseni muuttaa osoitteen isälleen, jotta viikko-viikko järjestely olisi mahdollnen. En voinut pitää lasta yksin itselläni, vaikka oikeasti en ole koskaan niin vaikeaa päätöstä tehnyt. Se ei olisi ollut mahdollinen siten, että lapsen osoite olisi luonani. Käyn päivätöissä lapseni hoitokaupungissa ja samassa kaupungissa asuu hänen isänsä. Sinne se muutti eron jälkeen. Lapsella on kaksi kotia, ja se siitä. Miten te äidit kehtaatte tulla riepottamaan toisille tooosi vaikeitakin asioita ja pätemään niin huolella, jos ette tosiaan tiedä, millaista se on. Minä olisin voinut tehdä toisin. Lapsen takia en tehnyt. Minä en nauti viikoista yksin. Eikä nauti mieskään. Mutta lapsemme nauttii molempien seurasta yhtäläisesti. Menisitte itseenne ja keksisitte vaikka jotain muuta tekemistä, kuin toisten asioista murehtimisen.

Ja kyllä. Se osuu toosi kovasti, olen mielestäni luopunut paljosta lapsen takia. Minä en keksi parempaa ratkaisua. Eikä sellaista olekaan, kun emme eksän kanssa voi saman katon alla asua. Emme edes siellä vuokra-asunnossa "ei kenenkään maalla/ lapsen kotona". Ei sellaiseen ole edes tarvetta.
 
Vuoroviikkoasumista taitavat vastustaa eniten ne lähiäidit, joiden mielestä isä ei ole yhtä tärkeä lapsen elämässä kuin äiti. Ja jotka ovat hyvin huolissaan siitä, kun ex-mies löytää uuden puolison - sehän saattaa viedä äidin aseman. Sellaista ei missään nimessä tule tukea antamalla lapsen asua enempää isänsä luona.

Mielestäni se, että lapselta riistetään isä "vain joka toinen viikonloppu" -isäksi on naisten itsekkyyttä pahimmillaan. Sitä voi yrittää pukea johonkin vanhoilliseen "pojat ovat poikia" -Sinkkoseen vedoten lapsien parhaaksi ajattelemiseen, mutta tosiasiassa Lunatic ja muut peittelevät vain itsekkyyttään tällä pätemisellään. Saattehan te väittää muuta, mutta ei kukaan teitä tällaisia äitejä itseänne lukuunottamatta usko sitä.
 
Ja luuletteko te kruunuanne kiillottavat täydellisyydet että yhdellekkään äidille tai isälle olisi tosiaan helppoa olla joka toinen viikko erossa lapsistaan? Kannattaa ehkä miettiä uudelleen. Se ei todellakaan ole mitään kivaa "omaa aikaa" kun joutuu olemaan lapsistaan erossa.
 
Kertokaapa te, jotka olette sitä mieltä, että lapsella pitäisi olla yksi koti, jossa vanhemmat vierailevat, hyväksyisittekö vanhempien kolmet asumistuet: lapsen asuntoon sekä molempien vanhempien asuntoihin? Entä mistä lähtien lapsi saa virallisesti asua yksin, jos toisissa ketjuissa kitisette siitä, että lapsia jätetään yksin lähikaupassa käymisen ajaksi?
 
Ja luuletteko te kruunuanne kiillottavat täydellisyydet että yhdellekkään äidille tai isälle olisi tosiaan helppoa olla joka toinen viikko erossa lapsistaan? Kannattaa ehkä miettiä uudelleen. Se ei todellakaan ole mitään kivaa "omaa aikaa" kun joutuu olemaan lapsistaan erossa.

Aah, siitähän se on kiinni. Ollaan kateellisia ajatuksesta, että joillakin toisilla äideillä voisi olla omaa aikaa. Eikä ymmärretä sitä, että vaatii epäitsekkyyttä ja kykyä välittää muidenkin ihmisten tunteista ja haluista, kun luopuu lapsesta pidemmiksi ajoiksi kuin pelkästään kaksi kertaa kuukaudessa viikonlopun ajaksi. Siitäkin nämä lähiäidit jaksavat narista, miten ex-miehen uudella on niin suuri vaikutus lapseen ja miten ex-mies puki lapsen väärin ja osti vääräntuoksuista pesuainetta ja voivoivoi...
 

Yhteistyössä