Mitä hyvää lapselle on vuoroviikko asumisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun eksällä on uusi kumppani. Ja ihan kelvollinen nainen onkin. Mä pidän siitä, että pojallamme on paljon välittäviä ihmisiä ympärillään. Ei ne aina toimi perheenä siten, miten mä tahtoisin, mutta pääasia ei olekaan mun tahtoni, vaan se, että hommat toimii ja lapsella on hyvä olla. Pöyristyttävää keskustelua asiasta, joka on oikeasti aika tosi kipeä.
 
Mielestäni varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Tunnen yhden lapsen joka on vuoroviikoin isällä, vuoroin äidillä. Molemmilla vanhemmilla on uusi kumppani ja lapsia, eli elävät kyllä tavallista lapsiperhe-elämää silloinkin kun se yksi on toisella vanhemmalla (miten tämä on "kirsikoiden noukkimista kakusta"?). Tällä lapsella on molempien vanhempien luona oma huone ja oma sänky ja tavarat, eli koti hänellä on molempien luona. Molempien luona on myös sisaruksia.

Itse voisin hyvin toteuttaa asian näin miehen kanssa jos ero tulisi, mieluummin kuin joka-toinen-viikonloppu-isä-systeemillä.
 
Älytöntä pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.Lapsiparka on sekasin,kaikki ne vuoroviikkolapset jotka mä tiedän.Tuo on vaan aikuisten hakemaa tasavertasuutta ja se menee lapsen etujen edelle.Lapsesta ei saa edes mitään otetta kun on vaan viikon ja kaiken saa periksi ja erikodeissa eri säännöt.En kunnioita tälläsiä vanhempia.Ei niitä voi edes vanhemmiksi sanoa, hoitajiksi ehkä.
 
Itse olen asunut vanhempieni luona vuoroviikoin lapsena ja teininä. En kokenut järjestelyä mitenkään kamalaksi, toki se välillä rassasi, mutta mulle olisi ollut ihan mahdoton ajatus nähdä jompaa kumpaa rakkaista vanhemmistani yhtään harvemmin. Siskoani tuo edestakaisin rehaaminen ärsytti enemmän, mutta hänkin on todennut, ettei olisi keksinyt tilanteeseen parempaakaan vaihtoehtoa. Meistä molemmista on hirveä ajatus, että olisimme nähneet esimerkiksi isäämme vain joka toinen viikonloppu!
 
Hyvää, lapset säilyttää yhtälaisen yhteyden ja läheisyyden molempiin, mitä oli ennen eroa. Hyvää; vanhemmat ei taistele keskenään, joka aina heijastuu lapsiin jollain tapaa.

Meillä lapset olleet kaksi vuotta vko/vko ja tykkäävät tosi paljon. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni niin et olivat minulla, ja isänsä luona "vierailivat" välillä pari-neljä päivää. Aina itku kun joutuivat niin pian isän luota lähtemään. Hirveää vekslaamista vanhempien välillä, suunnittelua, soittelua, koska sopii, koska ei. Elämä helpottui kaikilla huomattavasti ku päädyimme vko/vko ja lapsilta kysyttiin ja itse sanoivat et haluavat kaksi kotia, ja isän kanssa viettää myös enemmän aikaa.
Molemmissa kodeissa vaatteet, lelut, kaikki. Ei reppuja kun vaihtopäivä. Aivan huippu juttu meillä. Vaatii toki et vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, että hoitopaikka/koulu/kaverit ovat samat riippumatta kummassa kotona ovat. Ja sen et vanhempien välit on kunnossa.
Musta on TOSI TÖRKEÄÄ erotilanteessa vaatia KUMMALTAKAAN vanhemmalta et he tyytyisivät pelkkiin vierailuihin esim joka toinen viikonloppu. Siis puhun vanhemmista jotka ovat olleet yhtälaisesti lasten elämässä ennen eroakin. Ja sellainen vanhempi joka moiseen kahteen viikonloppuun/kk suostuisi edes, enn pidä häntä edes vanhempana. Kenelle riittää niin vähä aika lapsensa kanssa jota rakastaa???

Tiukka vastaus, mut itse olen henkeen ja vereen sitä mieltä et vuoroviikko asuminen voi olla paljon parempi vaihtoehto kuin mikään muu eron jälkeen. Minun lapset ei ole mitenkään kokeneet pahaa oloa missään vaiheessa sen jälkeen kun vko/vko otettiin käyttöön. Ei ongelmia, ei oireita. Vain hyvin, HYVIN tyytyväisiä lapsia jotka rakastavat molempia vanhempiaan ja molemmissa kodeissaan viihtyvät ja kertovatkin mielellään kaikille että heillä on kaksi kotia. Kodista puhutaan, oli kyse kummasta paikasta vain. Me vanhemmatkin puhumme isin kodista ja äidin kodista.
 
Vai silleen. Miten sen otteen lapsesta sitten saa? Kaksi tavallista arkista kotia, miten ihmeessä kuvittelet, että kaiken saa periksi? Mahdatko nyt unohtaa ne "juhlaviikonloput", joita usein nää etävanhemman viikonloput ovat? Silloin on tylsä lähivanhempi ja juhlava etävanhempi. Ei välttämättä kahta kasvattajaa. #128 meni jo aika pohjiin. Eri kodeissa voi olla erilaisia tapoja, mutta kyllä yhteisesti on säännöt keskusteltu. Eihän siitä muuten mitään tulisi :D Voi urpoa :D
 
[QUOTE="vieras";23498785]Älytöntä pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.Lapsiparka on sekasin,kaikki ne vuoroviikkolapset jotka mä tiedän.Tuo on vaan aikuisten hakemaa tasavertasuutta ja se menee lapsen etujen edelle.Lapsesta ei saa edes mitään otetta kun on vaan viikon ja kaiken saa periksi ja erikodeissa eri säännöt.En kunnioita tälläsiä vanhempia.Ei niitä voi edes vanhemmiksi sanoa, hoitajiksi ehkä.[/QUOTE]

Peesi !
 
Ja meillä on kodeissa tasan samat säännöt. Samat aikataulut. Totta helvetissä aikuiset järkevät ihmiset näistä sopii kun erotilanne tulee. Lapset etusijalla aina.
 
[QUOTE="vieras";23498785]Älytöntä pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.Lapsiparka on sekasin,kaikki ne vuoroviikkolapset jotka mä tiedän.Tuo on vaan aikuisten hakemaa tasavertasuutta ja se menee lapsen etujen edelle.Lapsesta ei saa edes mitään otetta kun on vaan viikon ja kaiken saa periksi ja erikodeissa eri säännöt.En kunnioita tälläsiä vanhempia.Ei niitä voi edes vanhemmiksi sanoa, hoitajiksi ehkä.[/QUOTE]

Millaista otetta kaipaat saavasi toisten ihmisten lapsista? Vai tarkoitatko, että kun vanhemmat kasvattavat lapsia tasavertaisina kumppaneina (joko samassa tai eri kodeissa), lapset oppivat huomaamaan, että ei olekaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita ja että samaa asiaa voi tarkastella eri näkökulmista? Äiti ei enää saakaan aivopestyä lasta uskomaan, että isä on kaiken pahan alku ja juuri ja on vain perusteltua vaatia oikeuden avulla elatusmaksujen korottamista?

Kenen luulet piittaavan siitä, kunnioitatko sinä - tuntematon nettinimimerkki - jotakuta tuntemaasi tai itsellesi tuntematonta ihmistä? Mistä lähtien vanhemmuus on ollut jokin kunniatehtävä, jonka perusteella ihmistä pitäisi kunnioittaa tai olla kunnioittamatta tai että se määrittyisi minkään muun kuin sen perusteella, onko ihmisellä lapsia vai ei?
 
[QUOTE="vieras";23498785]Älytöntä pelleilyä aikuisilta ihmisiltä.Lapsiparka on sekasin,kaikki ne vuoroviikkolapset jotka mä tiedän.Tuo on vaan aikuisten hakemaa tasavertasuutta ja se menee lapsen etujen edelle.Lapsesta ei saa edes mitään otetta kun on vaan viikon ja kaiken saa periksi ja erikodeissa eri säännöt.En kunnioita tälläsiä vanhempia.Ei niitä voi edes vanhemmiksi sanoa, hoitajiksi ehkä.[/QUOTE]

Tämä kuullostaa lähinnä siltä, että teillä on "äidn säännöt" ja isä on pelkkä statisti jossain sivuroolissa...
 
[QUOTE="henniz";23498860]Ja meillä on kodeissa tasan samat säännöt. Samat aikataulut. Totta helvetissä aikuiset järkevät ihmiset näistä sopii kun erotilanne tulee. Lapset etusijalla aina.[/QUOTE]

Niin juuri, lapset etusijalla eikä heittopusseina. :)
 
[QUOTE="huoh";23498875]Sellasta lasta ei olekaan joka haluaa olla ilman pysyvää kotia. viikko/viikko systeemissä pysyvää kotia ei ole.
Totta kai tuollanen ees taas vekslaaminen vaikuttaa ihmiseen, ja viel enemmän lapseen joka vasta kehittyy.[/QUOTE]

Sinä sitten tunnet kaikki Suomen lapset? Yhtä paksua olisi väittää että kaikki lapset haluavat nähdän isäänsä maks. joka toinen viikonloppu =)
 
Mun eksällä on uusi kumppani. Ja ihan kelvollinen nainen onkin. Mä pidän siitä, että pojallamme on paljon välittäviä ihmisiä ympärillään. Ei ne aina toimi perheenä siten, miten mä tahtoisin, mutta pääasia ei olekaan mun tahtoni, vaan se, että hommat toimii ja lapsella on hyvä olla. Pöyristyttävää keskustelua asiasta, joka on oikeasti aika tosi kipeä.

Vaikka se aikuisille olis kipeä asia, on hyvä että lasten takia asia nostetaan esille
 
Ei keskusteleminen ole väärin, vaan ne kummalliset oletukset, joita ihmisillä tätäkin asiaa kohtaan on. Ei ero ole helppo kenellekään varmasti, mutta siitä voi yrittää tehdä siedettävää lapsen kannalta. Keskustelemalla, kuuntelemalla ja pyrkimällä järjestämään asiat niin, kuin parhaaksi lapsen kohdalla näkee. Silmitön haukkuminen ja paskan jauhanta... Se on turhaa.
 
[QUOTE="huoh";23498875]Sellasta lasta ei olekaan joka haluaa olla ilman pysyvää kotia. viikko/viikko systeemissä pysyvää kotia ei ole.
Totta kai tuollanen ees taas vekslaaminen vaikuttaa ihmiseen, ja viel enemmän lapseen joka vasta kehittyy.[/QUOTE]

Tai sitten lapsi oppii sen luonnolliseksi osaksi elämää, että hänellä on kaksi kotia. Vasta aikuisilta ihmisiltä hän oppii, että tilanteessa on jotain kamalaa ja väärää ja että hänen kuuluisi tuntea tietyllä tavalla. Ihminen on lajina hyvin sopeutuvainen ja se sopeutuminen on suurimmillaan lapsena, ei aikuisena - kuten täältä kaksplussaltakin voi päivittäin todeta.
 
[QUOTE="huoh";23498875]Sellasta lasta ei olekaan joka haluaa olla ilman pysyvää kotia. viikko/viikko systeemissä pysyvää kotia ei ole.
Totta kai tuollanen ees taas vekslaaminen vaikuttaa ihmiseen, ja viel enemmän lapseen joka vasta kehittyy.[/QUOTE]

Minun lapsilla on KAKSI pysyvää kotia. Onhan heillä kaksi pysyvää vanhempaakin. Ja he itse toivoivat sitä, äidin viikkoa ja isin viikkoa. Ja he rauhottuivat huomattavasti sitten. Ikinä he eivät enää vaihtaisi takaisin "vierailuihin". Se särkisi heidän ja toisen vanhemman sydämen.

Musta on käsittämätöntä tämä vuoroviikko-asumisen niin suuri vastustaminen..Mä en vaan ymmärrä. Tutkimuksia... Toki kaikille ei kaikki sovi. Sehän on itsestään selvää! Mut miksi yleistetään niin suurella kädellä et tämä ei sovi kenellekään???
 
[QUOTE="huoh";23498875]Sellasta lasta ei olekaan joka haluaa olla ilman pysyvää kotia. viikko/viikko systeemissä pysyvää kotia ei ole.
Totta kai tuollanen ees taas vekslaaminen vaikuttaa ihmiseen, ja viel enemmän lapseen joka vasta kehittyy.[/QUOTE]
Minä tuossa juuri kerroin omista kokemuksistani ja näin aikuisenakin olen sitä mieltä, että kaikista paras vaihtoehto tuo vuoroviikoin "muuttaminen" oli. Huomattavasti kamalampaa olisi ollut, jos toisesta vanhemmasta olisi tullut ns. viikonloppuvanhempi.
 
[QUOTE="henniz";23498923]Minun lapsilla on KAKSI pysyvää kotia. Onhan heillä kaksi pysyvää vanhempaakin. Ja he itse toivoivat sitä, äidin viikkoa ja isin viikkoa. Ja he rauhottuivat huomattavasti sitten. Ikinä he eivät enää vaihtaisi takaisin "vierailuihin". Se särkisi heidän ja toisen vanhemman sydämen.

Musta on käsittämätöntä tämä vuoroviikko-asumisen niin suuri vastustaminen..Mä en vaan ymmärrä. Tutkimuksia... Toki kaikille ei kaikki sovi. Sehän on itsestään selvää! Mut miksi yleistetään niin suurella kädellä et tämä ei sovi kenellekään???[/QUOTE]

Koska se on paljon helpompaa yleistää kuin yrittää ymmärtää että ihmiset on erilaisia.
 
Ei keskusteleminen ole väärin, vaan ne kummalliset oletukset, joita ihmisillä tätäkin asiaa kohtaan on. Ei ero ole helppo kenellekään varmasti, mutta siitä voi yrittää tehdä siedettävää lapsen kannalta. Keskustelemalla, kuuntelemalla ja pyrkimällä järjestämään asiat niin, kuin parhaaksi lapsen kohdalla näkee. Silmitön haukkuminen ja paskan jauhanta... Se on turhaa.

Kuka on harastanut silmitöntä haukkumista ja paskan jauhantaa? Vai kolahtaako joku?
 
[QUOTE="vieras";23498956]Miksi aina pitäis ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää[/QUOTE]

No siinäpä vasta kysymys. Ehkä siksi, että kaikilla ei ole samanlaista ku sulla? Ja jos sua ei muiden asiat kiinnosta, sä tuskin jaksat silloin myöskään vääntää tälläisesta asiasta?
 

Yhteistyössä