Hyvää, lapset säilyttää yhtälaisen yhteyden ja läheisyyden molempiin, mitä oli ennen eroa. Hyvää; vanhemmat ei taistele keskenään, joka aina heijastuu lapsiin jollain tapaa.
Meillä lapset olleet kaksi vuotta vko/vko ja tykkäävät tosi paljon. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni niin et olivat minulla, ja isänsä luona "vierailivat" välillä pari-neljä päivää. Aina itku kun joutuivat niin pian isän luota lähtemään. Hirveää vekslaamista vanhempien välillä, suunnittelua, soittelua, koska sopii, koska ei. Elämä helpottui kaikilla huomattavasti ku päädyimme vko/vko ja lapsilta kysyttiin ja itse sanoivat et haluavat kaksi kotia, ja isän kanssa viettää myös enemmän aikaa.
Molemmissa kodeissa vaatteet, lelut, kaikki. Ei reppuja kun vaihtopäivä. Aivan huippu juttu meillä. Vaatii toki et vanhemmat asuvat lähellä toisiaan, että hoitopaikka/koulu/kaverit ovat samat riippumatta kummassa kotona ovat. Ja sen et vanhempien välit on kunnossa.
Musta on TOSI TÖRKEÄÄ erotilanteessa vaatia KUMMALTAKAAN vanhemmalta et he tyytyisivät pelkkiin vierailuihin esim joka toinen viikonloppu. Siis puhun vanhemmista jotka ovat olleet yhtälaisesti lasten elämässä ennen eroakin. Ja sellainen vanhempi joka moiseen kahteen viikonloppuun/kk suostuisi edes, enn pidä häntä edes vanhempana. Kenelle riittää niin vähä aika lapsensa kanssa jota rakastaa???
Tiukka vastaus, mut itse olen henkeen ja vereen sitä mieltä et vuoroviikko asuminen voi olla paljon parempi vaihtoehto kuin mikään muu eron jälkeen. Minun lapset ei ole mitenkään kokeneet pahaa oloa missään vaiheessa sen jälkeen kun vko/vko otettiin käyttöön. Ei ongelmia, ei oireita. Vain hyvin, HYVIN tyytyväisiä lapsia jotka rakastavat molempia vanhempiaan ja molemmissa kodeissaan viihtyvät ja kertovatkin mielellään kaikille että heillä on kaksi kotia. Kodista puhutaan, oli kyse kummasta paikasta vain. Me vanhemmatkin puhumme isin kodista ja äidin kodista.