Alkuperäinen kirjoittaja Isä:
Kyllä luin. Synnytys on siis sellainen ultimate-tapahtuma, joita meidän miestenkin pitää glolifioida, ylistää ja olla hämmästyksestä soikeana lopun elämäämme. Ja sen takia naiset on tietysti miehiä parempia.
Tämä on tätä niin tuttua minä-minä -juttua. Minun lapsi, minun raskaus, minun synnytys, minun parisuhde.
Ja koska esim minä en halua että kokemustani vähätellään niin olen itsekäs akka jonka sietäs mennä itteensä ja miettiä vähän miesparan tunteita?
Totta munassa se synnytys on ultimate-tapahtuma. Mulla on ilmeisesti harvinaisen valaistunut mies, koska hän ei ole sitä vähätellyt vaan todennut että ei itse moiseen rääkkiin koskaan suostuisi ja ihmettelee miten minä sen kestin, ei sorru vähättelemään asiaa. Meillä raskaus ja synnytys on ollut kyllä ihan molempien asia vaikka minä olen joutunut evoluution tuotoksena siihen aktiivisempaan rooliin.
Mietippäs hiljaa itseksesi tilanne mikä koskisi sinuun niin ettei toiste voi koskea niin paljoa. Sitten mieti se kipu kaksinkertaisena ja pääset lähelle synnytyskipua. Sitten mieti jos joku tulee lässyttämään että "sait sä sitä ja sitä eikä se kyllä varmaan missään tuntunu".