Mitä ajattelisit tästä?

[Väsyttää, surettaa...]

Eli seuraavat tilanteet, mitä tuntemuksia herättää tms:

Kortti kolahti toukokuussa postista, siinä kutsuttiin miehen sukulaisten luo kylään. Kyylättiin yhdessä korttia.Siinä pyydettiin ilmoittamaan tiettyyn pvämäärään mennessä, että ollaanko tulossa tiettynä vkonloppuna heidän juhliinsa.
Minä: - Ei tuonne varmaan kannata mennä kun imetän ja ihan tuntemattomiakin.Eikö?
Mies: -Jaa. Siltäkö tuntuu?
Sitten otin tuossa ehkä pari vkoa sitten asian esiin uudestaan ja kysyin, että muistitko ilmoittaa(että emme ole tulossa, näin minä koko ajan ajatellut)?
Mies: -Joo muistin.

Myöhemmin mies muistutti että nyt olis sinä kyseisenä vkonloppuna toiset (miehen) sukulaiset tulossa kylään, samalla kun poikkeavat meiltä sinne sukujuhliin. Itse en ollut ihan tarkkaa pvämäärää heidän tulolleen muistanut,saati sukuluhlille johon en ollut menossa. No nämä miehen sukulaiset tuli sitten meille, ei siin mitään. Tekivät sitten lähtöä juhlille ja edellisenä päivänä olivat kyselleet josko veisivät meidän 3 -vuotiaan mukanaan sinne? No mies tietty tykkäs että joo voi viedä. Ajattelin että kiva, jään kotiin imettää vauvaa ja mieskin on siinä= ihana ehkä olla hetken aikaa "kaksin" kun ei IKINÄ olla kahdestaan eikä missää käydä kahdestaan. Aina koko perheen voimin.
MUTTA: kun olivat suurin piirtein kenkiä eteisessä vetämässä jalkaan, niin mieskin vetäisi paremmat vaatteet päälleen ja lähti muiden mukaan. Mä en osannu mitään sanoa koska äimistyin niin. Sitten alkoi itkettää(miks?) ja vetäydyin vauvan seuraan. Aattelin pitää mölyt mahassa, kenties kysyä asiasta myöhemmin kun aattelin että mua taas haukuu siitä etten muka koskaan miestä kuuntele. Aattelin sit itekseen kelailla et olisko hän ehkä ilmonnu aikasemmin lähtevänsä. Mut ei tuu sellasta mieleen. Nyt voin suoraan sanoa että olen jotenkin loukkaantunut asiasta. Meidän kommunikaatio on perseestä ja vituttaa kun mies valkkaa aina muiden seuran ennen mua.

Ja sitten seur päivänä kun aamusta heräsin niin ilmoittivat ko. sukulaiset vievänsä lapsemme uimaan. Noh, mikäs siinä aattelin ja menin aamukahvia laittamaan. Juuri kun sain kahvin tippumaan niin huomasin että mieskin lähti samalla oven avauksella uimarannalle. JA mä jäin kahdestaan vauvan kanssa sisälle nyhjää. Taas vituttaa, mua ei kysyny kukaan mukaan. Vissiin oon niin korostanu että een tykkää julkisilla paikoilla imettää, että mies ei siks ees kysyny? tosin käytiin just yks pvä uimarannalla ja mun oli pakko taipua imettämään lasta(ei korviketta mukana tms)..

Ja, ei emme ole riidoissa. Nää tapaukset on vaan kärpäsen paskat meressä, mutta kun kasautuu koko ajan uusia asioita vanhojen päälle mitkä harmittaa...
Oikeastaan on ihan naurettava ajatus että oltais miehen kaa kahdestaan jossain. Luultavasti olisin vaivaantunu ja mies koittas keksiä itelleen tekemistä, ei osattais vaan "olla" yhdessä. Enimmäkseen oltais hiljaa tai puhuttais lapsista.

Niin ja mies on käytökseltäänki ihan eri ku on vieraita kylässä. Eilen tuli vaatekomerossa antamaan halin ja kysyi olenko vihainen tms? Heti kun sain halin niin tuli parempi mieli, jotenkin vaan sulin. Mut eipä se tosiaan ikinä halaa tai halais muiden nähden. Paitsi lapsien nähden. Sekin vituttaa.

Pitäs varmaa olla onnesta soikeena (v*ttu) kun oon saanu koko kesän jumittaa tähän asti vauvan kaa kahdestaan. Mies lähtee, minä jään. Sitten sanoo mulle että mikset mene jonneki(niin pitäs mennä vauvan kanssa) mutta sitten saan pitää hoppua että tulen ajoissa takas. Antaa kyllä vauvalle korviketta mutta soittelee perään et missä oon. Ei tajua että muutenki poissa ollessani mietin lasten hyvin vointia niin jokanen soitto ja soiton yritys stressaa(onko kaikki kotona ok).Ihan kuin olis kellokortti ja oisin jokin v*tun vahdittava (vanki). Muutenki mies kyylää mitä teen kun istun tietokoneella ja missä oon kun oon ne harvat kerrat pois himasta. Itte ei suostu omista menoistaan kommentoimaan. Tyyppi on siis ns. nörtti, luuhaa koneella ..sitä on ollut aikasemmin mahdoton saada pihalle mut nyt se on jotenki innostunu touhuu poikansa kaa (hyvä). En ole siitä kateellinen Mutta mäkin tarvisin huomiota.

Vituttaa ja surettaa. Paska tilitys tämäkin.

 

[ap_]

niin ja olen tehny tässä keikkatyötä sivussa:C jotenki väsy... aika rankkaa äitiyslomailua kun mies viettää kesälomiaan.

 

[Maira]

Hmm...Jos sä oot koko ajan kaikkee tekemistä vastaan koska et voi imettää missään muualla kuin kotona(ko?), niin onko se mikään ihme jos kukaan ei sua mukaan kysy?

En ihmettele et mies lähti sukujuhliin, se varmasti haluaa nähdä niitäkin välillä, mut joo, sitä ihmettelen ettei puhunut mitään, ongelma.

Äh...En mä tiedä mitä tuohon pitäis sanoa? Osa noista sun kirjoittamista jutuista on ihan susta itestäs lähtösin ja jos kommunikaatio ei pelaa niin paha mielihän siinä tulee..Kai tähän pitää sanoa se perinteinen, koittakaa puhua.

 

[-]

Siis en nyt jaksanut ihan ajatuksella lukea noin pitkää sepustusta. Mutta, että miehenkö pitäisi nököttää koko kesä neljän seinän sisällä sen takia, että sinä et halua lähteä mihinkään? Ei kyllä kuulosta kovin reilulta.

 

[..]

aika ikäviä temppuja mieheltä. mutta jos toiset ihmiset ottaa yläosattomissa aurinkoa(uimarannalla) niin eikös siellä sitten voi myös imettää? tai jos ootte autolla liikkeellä niin imetä siellä?
ääh, ei oo tarkotus mollata, ymmärään hyvin kuinka vauvan kanssa on tunteet herkässä etkä varmasti kaipaa tämmösiä neuvoja. olis mullakin hylätty olo.

 

[Väsyttää, surettaa...]

Kyllä mä oon imettäny muuallaki, koen vaan hankalaksi(vauva heiluu ku heinämies ja on vahva, hyvänkokoinen, mulla puutuu kädet tms).

Oon jotenki "hukassa":C En ala omasta voinnistaan valittaa, lähinnä en tiedä mitä tekisin kun tuntuu että henkisesti ollaan miehen kanssa sadan kilsan päässä toisistamme. Se ei halua puhua, ja kun saan sen mukaan keskusteluun ni se sanoo että kaikki on/olis hyvin kunhan mä vaan vastaan sen kysymyksiin. wtf? Aloitettiinpa me mistä tahansa aiheesta niin tämän mies ottaa esille ja tähän lopulta palaa:O

 

["jossu"]

missä vaiheessa pariskunnat lopettaa keskustelemisen keskenään? yleensä asioihin tulee tolkkua keskustelemalla, silleen niinkuin aikuise ruukaa keskustella. toisella on eri näkemys kuin toisella, ja niitä näkemyksiä ei saada soviteltua yhteen ilman jatkuvaa kommunikointia.

 

["Ellu"]

Olet selvästi antanut käytökselläsi ja kommenteillasi miehesi ymmärtää, ettet missään nimessä halua juhliin/uimarannalle tai minnekään muuallekaan, jossa pitäisi julki-imettää vauvaa. Tämähän ei luonnollisesti tarkoita sitä, että miehelläsi olisi samanlainen halu menemisen suhteen. Miehesi ei ehkä ymmärrä miksi ei voisi itse mennä haluamiinsa kekkereihin. Sinua ei jatkossakaan ole kutsuttu mukaan, koska olet jo tehnyt aikaisempina kertoina selväksi, ettet halua. Kohteliasta olisi tosin ollut miheltäsi kysyä toistamiseen mielipidettäsi, mutta käyttäytysmissäännöt onkin jo sitten ihan toinen juttu.

 

["vieras"]

Miksi sinä et puhu miehellesi, miksi sinä et suunnittele seuraavaksi päiväksi yhteistä tekemistä miehesi kanssa ja kerro/ehdota suunnitelmaa miehellesi? Miksi miehesi täytyy osata lukea ajatuksesi? Miksi miehesi pitää näyttää rakkauttaan julkisesti, halata ja pussata, tekeekö se eleistä jotenkin vähempi arvoisia jos niitä ei joku näe tai pitääkö oikeasti roikkua toisen kaulassa jos on vieraita kylässä?

 

[ap_]

Olen miehelle usein sanonut että kiva kun tehdään yhdessä asioita perheenä, olisi myös kiva tehdä kahdestaan. mies ei oikein ole innostunut. Nyt ollaan puhuttu risteilystä mutta puheeksi sekin jää. minä kaipaan suhteen piristämistä, vaikka yhdessä illanviettoa, hauskanpitoa, naurua, hassuttelua, hellyyttä jopa romantiikkaa. Mut todellisuudessa me vaan istuttais hytissä, käydään syömässä ja jumitetaan siel sun tääl:C Kokemusta on muutaman vuoden takaa ja sillonki oli laps matkassa.

oisin tiistaina tahtonut perheen kanssa mennä leikkipuistoonlis ollu kiva katella riemastuneita lapsia. Tiistaiaamuna mies totes että väsyttää, ei hän lähde + muuta paskaa että on niin pitkän matkan päässä. Sitte ehdotti vastapainoks että mennää keskiviikkona särkänniemeen, no eipä menty. Ehdotin tällä viikolla että mennään uimarannalle perheen voimin. No eipä menty mut nyt meni ku sukulaiset tuli:C Jotenki esittää niille...

Ja kyllä, mä halaan ketä haluan vaikka olis ketä paikalla. Mitä noloa siinä on? Lapsiakin halaan. Ei pussata tarvi, se on jo ällöä munkin silmään. Eikä miehen tarvis halatakaan muiden nähden mutta toisinaan syö tuollasen jäykistelijän käytös. Ihan ku joku tulis rankasemaan jos vahingossa tulee mun lähelle. Siis ku kyläilläänki ni istuu äkkiä toisella puolelle huonetta tai kiertää mua kotonaki kaukaa ku on kyläilijöitä. Ihan ku oisin spitaalinen. JA en tosiaan ole mikään kaulassa roikkuja, päinvastoin tämän miehen kanssa olen oppinut tappamaan omat spontaanit tunteenosoitukset hänen mielikseen. Sekin on väärin. Mut ku ollaan perheen kesken, ni sitten taas osaa olla mun lähellä? Jotenki vaan oudoksuttaa ku perheen kesken käytös ihan eri? Siis monessa jutussa.Mun seurassa=nariseva pikkulapsi, laiska, tietokoneella jumittaja, kun ei roiku tietokoneella ni rissaa mua tekemään asioita. Kun vieraita= mä muutun läpinäkyväksi, ei "suostu" kommunikoimaan mun kanssa mutta muiden kanssa kyllä touhuaa vaikka mitä. En tiedä tiedostaako itsekään? tietty osin ok, koska ei nyt meillä niin usein ole vieraita.

 

["vieras"]

Rehellisesti sanottuna en ihmettele miehesi käytöstä yhtään, mutta sinun käytöstäsi kyllä. Ihan jo oman mielenterveyden kannalta kannattaa lähteä sieltä kotoa perheen kanssa liikkeelle, vaikka julki-imetys hiukan epämukavaa onkin. Tottakai miehesi ja poikasi saavat mennä sukujuhliin ja uimaan kun heitä vielä sinne pyydetäänkin, mene rohkeasti mukaan vaan äläkä lukkiudu vauvan kanssa kotiin.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Nyt vaan yrität alkaa rentoutumaan asioitten suhteen. tiedän tuon imettämisen hankaluuden, ei se kaikilla suju joka paikassa. meidän esikoinen oli lapsi joka ei suostunut syömään rintaa muutakuin kotona meidän petissä.ei myöskään huolinut pulloa. olin aika jumissa kotona alkuun. mutta aika aikaansa. yksi kesä sinne tänne. keskustelkaa miehen kanssa noista ongelmista. ja mitä tuohon halailuun tulee, niin en mä ole koskaan osannut halailla mun siippani kanssa julkisilla paikoilla. lapset eri asia. Ei vaan ole mun juttu. vauva aika on aika joka ei aina suju suunnitelmien mukaan ja kannatta asennoitua siihen. mitä noihin juhliin tulee, niin mä loukkaantuisin, jos mies kieltäisi minulta sukulaisteni tapaamisen vain sen takia, ettei sitä itseään huvittaisi lähteä.

 

["keski-ikäinen"]

Kyllä mä oon imettäny muuallaki, koen vaan hankalaksi(vauva heiluu ku heinämies ja on vahva, hyvänkokoinen, mulla puutuu kädet tms).

Oon jotenki "hukassa":C En ala omasta voinnistaan valittaa, lähinnä en tiedä mitä tekisin kun tuntuu että henkisesti ollaan miehen kanssa sadan kilsan päässä toisistamme. Se ei halua puhua, ja kun saan sen mukaan keskusteluun ni se sanoo että kaikki on/olis hyvin kunhan mä vaan vastaan sen kysymyksiin. wtf? Aloitettiinpa me mistä tahansa aiheesta niin tämän mies ottaa esille ja tähän lopulta palaa:O

Mustakin vaikuttaa siltä, että olet jotenkin hukassa, tai sanoisinko lukossa. Oletko kysynyt, mitä miehesi tarkoittaa tuolla, että jospa vastaisit kysymyksiin. Nimittäin, näin lyhyellä lukemisella mullekin tuli vaikutelma, että informaatiokatkosta tulee sinun taholta siinä missä miehenkin.

En ole vielä tavannut miestä, joka osaisi lukea ne naisen rivien välit ainakaan, sitten, kun niitä alkaa olemaan enemmän kuin rivejä. Silloin käy noin, niinkuin kerrot - jos et ole yleisesti innokas lähtemään, niin mies alkaa lähteä kyselemättä. Miehen järjen mukaan asia on niin, että jos et halua johonkin lähteä, niin syy on se että viihdyt ominnokin paremmin, ja asia on sillä klaari.

Mitä tulee käsien puutumiseen - osaatko nyt varmasti käyttää tilanteet hyödyksi, vai kuulutko siihen kansanosaan, joka yrittää pärjätä miten kuten, kunhan ei vain kiinnitä liikaa muiden huomiota? Nimittäin, varmasti tulee kädet kipeäksi pienemmänkin nyytin kanssa, jos sulla ei ole isoa tyynyä kyynärpään alla jne. Äiti-ihmisen on syytä opetella ajattelemaan omaa jaksamistaan ja perheen parasta, ja viis veisata sievistelytarpeistaan, jos ne tulevat tuon onnen tielle. Mulla oli autossa kasa harsoja ja paksu tyyny, ja aina pärjättiin.

Oletko sanonut miehelle kaipaavasi yksityisiä lämmönosoituksia? Ehkä hän arastelee sinua tai on hiukan takakireä pelätessään reaktioitasi, kun ei osaa niitä ennustaa. Silloin julkiset hellimiset eivät ehkä tarkoitakaan sitä, että mies olisi silmänpalvoja, vaan sosiaalisen tilanteen tuoma riehakkuus auttaa häntä unohtamaan epävarmuutensa kanssasi. Silloin se hänen sosiaalinen minänsä on se hänen todempi minänsä.

On yllättävän raskasta elää ihmisen kanssa, josta ei saa selvää. Sulla on varmasti omat syysi, miksi olet kasvanut ihmiseksi joka ei oikein osaa puhua Miestä miehelle. Mutta aikuisena voi valita, mihin suuntaan haluaa kasvaa.

 

["keski-ikäinen"]

anteeksi, luin väärin kun ymmärsin, että mies nimenomaan julkisesti halailee ja kaksin ei. Tuo nyt on tietysti se yleisempi vaiva, että toisten nähden ei osaa olla. Etenkin jos hämäläisiä ollaan. Mun helvetissä ollaan hämäläisissä sukujuhlissa joka päivä...

Yleensä ihmiset ei ole ihan niin ikäviä tapauksia kuitenkaan kuin käytöksen perusteella voisi päätellä. Yleensä siihen on jotain hyviäkin syitä, joita ei välttämättä itsekään ymmärrä.

 

["tähdenlento"]

Mekään ei koskaan halailla tms. jos on vieraita tai muita "ylimääräisiä" paikalla. En tiedä miksi. Ollaan varmaan jotenkin silleen "ujoja" kait?? Muuten halaillaan kuitenkin.. En ole sitä oikeastaan aiemmin ajatellut edes. Rakastetaan toisiamme kuitenkin. Ymmärrän tunteitasi. Vauva-aika voi olla ihanaa mutta myös rankkaa, monella tasolla. Ei ole hyvä että jäät vauvan kanssa aina yksin( tai kaksin) ja tunnet itsesi hylätyksi. Kuulostaa siltä että te todella voisitte tarvita yhteistä aikaa keskenänne, ennenkuin erkaannutte vaan enemmän ja toisaalta myös ehkä jotain kivaa koko perheen kesken mistä kaikki tykkäisi. Ehkä mies on ajatellut hyvääkin tyyliin että saatte olla vauvan kanssa rauhassa tms. Yritä kertoa miehelle tunteistasi! Koittakaa yhdessä miettiä mitä kivaa voisitte tehdä kahdestaan ja perheen kesken ja kuinka se järjestyisi. Yrittäkää vaalia näitä yhteisiä kivoja juttuja mitä sitten teettekään. Ne voi olla pieniä tai suuria juttuja, Kesälomamatkasta iltateehen kynttilänvalossa tai iltauintiretkeen kun uimaranta on jo hiljennyt päivän hälinästä... ihan mitä vaan
Kaikkea hyvää teille!