V
Väsyttää, surettaa...
Vieras
Eli seuraavat tilanteet, mitä tuntemuksia herättää tms:
Kortti kolahti toukokuussa postista, siinä kutsuttiin miehen sukulaisten luo kylään. Kyylättiin yhdessä korttia.Siinä pyydettiin ilmoittamaan tiettyyn pvämäärään mennessä, että ollaanko tulossa tiettynä vkonloppuna heidän juhliinsa.
Minä: - Ei tuonne varmaan kannata mennä kun imetän ja ihan tuntemattomiakin.Eikö?
Mies: -Jaa. Siltäkö tuntuu?
Sitten otin tuossa ehkä pari vkoa sitten asian esiin uudestaan ja kysyin, että muistitko ilmoittaa(että emme ole tulossa, näin minä koko ajan ajatellut)?
Mies: -Joo muistin.
Myöhemmin mies muistutti että nyt olis sinä kyseisenä vkonloppuna toiset (miehen) sukulaiset tulossa kylään, samalla kun poikkeavat meiltä sinne sukujuhliin. Itse en ollut ihan tarkkaa pvämäärää heidän tulolleen muistanut,saati sukuluhlille johon en ollut menossa. No nämä miehen sukulaiset tuli sitten meille, ei siin mitään. Tekivät sitten lähtöä juhlille ja edellisenä päivänä olivat kyselleet josko veisivät meidän 3 -vuotiaan mukanaan sinne? No mies tietty tykkäs että joo voi viedä. Ajattelin että kiva, jään kotiin imettää vauvaa ja mieskin on siinä= ihana ehkä olla hetken aikaa "kaksin" kun ei IKINÄ olla kahdestaan eikä missää käydä kahdestaan. Aina koko perheen voimin.
MUTTA: kun olivat suurin piirtein kenkiä eteisessä vetämässä jalkaan, niin mieskin vetäisi paremmat vaatteet päälleen ja lähti muiden mukaan. Mä en osannu mitään sanoa koska äimistyin niin. Sitten alkoi itkettää(miks?) ja vetäydyin vauvan seuraan. Aattelin pitää mölyt mahassa, kenties kysyä asiasta myöhemmin kun aattelin että mua taas haukuu siitä etten muka koskaan miestä kuuntele. Aattelin sit itekseen kelailla et olisko hän ehkä ilmonnu aikasemmin lähtevänsä. Mut ei tuu sellasta mieleen. Nyt voin suoraan sanoa että olen jotenkin loukkaantunut asiasta. Meidän kommunikaatio on perseestä ja vituttaa kun mies valkkaa aina muiden seuran ennen mua.
Ja sitten seur päivänä kun aamusta heräsin niin ilmoittivat ko. sukulaiset vievänsä lapsemme uimaan. Noh, mikäs siinä aattelin ja menin aamukahvia laittamaan. Juuri kun sain kahvin tippumaan niin huomasin että mieskin lähti samalla oven avauksella uimarannalle. JA mä jäin kahdestaan vauvan kanssa sisälle nyhjää. Taas vituttaa, mua ei kysyny kukaan mukaan. Vissiin oon niin korostanu että een tykkää julkisilla paikoilla imettää, että mies ei siks ees kysyny? tosin käytiin just yks pvä uimarannalla ja mun oli pakko taipua imettämään lasta(ei korviketta mukana tms)..
Ja, ei emme ole riidoissa. Nää tapaukset on vaan kärpäsen paskat meressä, mutta kun kasautuu koko ajan uusia asioita vanhojen päälle mitkä harmittaa...
Oikeastaan on ihan naurettava ajatus että oltais miehen kaa kahdestaan jossain. Luultavasti olisin vaivaantunu ja mies koittas keksiä itelleen tekemistä, ei osattais vaan "olla" yhdessä. Enimmäkseen oltais hiljaa tai puhuttais lapsista.
Niin ja mies on käytökseltäänki ihan eri ku on vieraita kylässä. Eilen tuli vaatekomerossa antamaan halin ja kysyi olenko vihainen tms? Heti kun sain halin niin tuli parempi mieli, jotenkin vaan sulin. Mut eipä se tosiaan ikinä halaa tai halais muiden nähden. Paitsi lapsien nähden. Sekin vituttaa.
Pitäs varmaa olla onnesta soikeena (v*ttu) kun oon saanu koko kesän jumittaa tähän asti vauvan kaa kahdestaan. Mies lähtee, minä jään. Sitten sanoo mulle että mikset mene jonneki(niin pitäs mennä vauvan kanssa) mutta sitten saan pitää hoppua että tulen ajoissa takas. Antaa kyllä vauvalle korviketta mutta soittelee perään et missä oon. Ei tajua että muutenki poissa ollessani mietin lasten hyvin vointia niin jokanen soitto ja soiton yritys stressaa(onko kaikki kotona ok).Ihan kuin olis kellokortti ja oisin jokin v*tun vahdittava (vanki). Muutenki mies kyylää mitä teen kun istun tietokoneella ja missä oon kun oon ne harvat kerrat pois himasta. Itte ei suostu omista menoistaan kommentoimaan. Tyyppi on siis ns. nörtti, luuhaa koneella ..sitä on ollut aikasemmin mahdoton saada pihalle mut nyt se on jotenki innostunu touhuu poikansa kaa (hyvä). En ole siitä kateellinen
Mutta mäkin tarvisin huomiota.
Vituttaa ja surettaa. Paska tilitys tämäkin.
Kortti kolahti toukokuussa postista, siinä kutsuttiin miehen sukulaisten luo kylään. Kyylättiin yhdessä korttia.Siinä pyydettiin ilmoittamaan tiettyyn pvämäärään mennessä, että ollaanko tulossa tiettynä vkonloppuna heidän juhliinsa.
Minä: - Ei tuonne varmaan kannata mennä kun imetän ja ihan tuntemattomiakin.Eikö?
Mies: -Jaa. Siltäkö tuntuu?
Sitten otin tuossa ehkä pari vkoa sitten asian esiin uudestaan ja kysyin, että muistitko ilmoittaa(että emme ole tulossa, näin minä koko ajan ajatellut)?
Mies: -Joo muistin.
Myöhemmin mies muistutti että nyt olis sinä kyseisenä vkonloppuna toiset (miehen) sukulaiset tulossa kylään, samalla kun poikkeavat meiltä sinne sukujuhliin. Itse en ollut ihan tarkkaa pvämäärää heidän tulolleen muistanut,saati sukuluhlille johon en ollut menossa. No nämä miehen sukulaiset tuli sitten meille, ei siin mitään. Tekivät sitten lähtöä juhlille ja edellisenä päivänä olivat kyselleet josko veisivät meidän 3 -vuotiaan mukanaan sinne? No mies tietty tykkäs että joo voi viedä. Ajattelin että kiva, jään kotiin imettää vauvaa ja mieskin on siinä= ihana ehkä olla hetken aikaa "kaksin" kun ei IKINÄ olla kahdestaan eikä missää käydä kahdestaan. Aina koko perheen voimin.
MUTTA: kun olivat suurin piirtein kenkiä eteisessä vetämässä jalkaan, niin mieskin vetäisi paremmat vaatteet päälleen ja lähti muiden mukaan. Mä en osannu mitään sanoa koska äimistyin niin. Sitten alkoi itkettää(miks?) ja vetäydyin vauvan seuraan. Aattelin pitää mölyt mahassa, kenties kysyä asiasta myöhemmin kun aattelin että mua taas haukuu siitä etten muka koskaan miestä kuuntele. Aattelin sit itekseen kelailla et olisko hän ehkä ilmonnu aikasemmin lähtevänsä. Mut ei tuu sellasta mieleen. Nyt voin suoraan sanoa että olen jotenkin loukkaantunut asiasta. Meidän kommunikaatio on perseestä ja vituttaa kun mies valkkaa aina muiden seuran ennen mua.
Ja sitten seur päivänä kun aamusta heräsin niin ilmoittivat ko. sukulaiset vievänsä lapsemme uimaan. Noh, mikäs siinä aattelin ja menin aamukahvia laittamaan. Juuri kun sain kahvin tippumaan niin huomasin että mieskin lähti samalla oven avauksella uimarannalle. JA mä jäin kahdestaan vauvan kanssa sisälle nyhjää. Taas vituttaa, mua ei kysyny kukaan mukaan. Vissiin oon niin korostanu että een tykkää julkisilla paikoilla imettää, että mies ei siks ees kysyny? tosin käytiin just yks pvä uimarannalla ja mun oli pakko taipua imettämään lasta(ei korviketta mukana tms)..
Ja, ei emme ole riidoissa. Nää tapaukset on vaan kärpäsen paskat meressä, mutta kun kasautuu koko ajan uusia asioita vanhojen päälle mitkä harmittaa...
Oikeastaan on ihan naurettava ajatus että oltais miehen kaa kahdestaan jossain. Luultavasti olisin vaivaantunu ja mies koittas keksiä itelleen tekemistä, ei osattais vaan "olla" yhdessä. Enimmäkseen oltais hiljaa tai puhuttais lapsista.
Niin ja mies on käytökseltäänki ihan eri ku on vieraita kylässä. Eilen tuli vaatekomerossa antamaan halin ja kysyi olenko vihainen tms? Heti kun sain halin niin tuli parempi mieli, jotenkin vaan sulin. Mut eipä se tosiaan ikinä halaa tai halais muiden nähden. Paitsi lapsien nähden. Sekin vituttaa.
Pitäs varmaa olla onnesta soikeena (v*ttu) kun oon saanu koko kesän jumittaa tähän asti vauvan kaa kahdestaan. Mies lähtee, minä jään. Sitten sanoo mulle että mikset mene jonneki(niin pitäs mennä vauvan kanssa) mutta sitten saan pitää hoppua että tulen ajoissa takas. Antaa kyllä vauvalle korviketta mutta soittelee perään et missä oon. Ei tajua että muutenki poissa ollessani mietin lasten hyvin vointia niin jokanen soitto ja soiton yritys stressaa(onko kaikki kotona ok).Ihan kuin olis kellokortti ja oisin jokin v*tun vahdittava (vanki). Muutenki mies kyylää mitä teen kun istun tietokoneella ja missä oon kun oon ne harvat kerrat pois himasta. Itte ei suostu omista menoistaan kommentoimaan. Tyyppi on siis ns. nörtti, luuhaa koneella ..sitä on ollut aikasemmin mahdoton saada pihalle mut nyt se on jotenki innostunu touhuu poikansa kaa (hyvä). En ole siitä kateellinen
Vituttaa ja surettaa. Paska tilitys tämäkin.