Mitä ajattelisit tälläisestä "mummusta"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kukkuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikkamäki:
Laitampa minäkin lusikkani tähän soppaan. Omat isovanhempani ovat pitäneet hyvin epätasa-arvoisina minua(ja sisaruksiani) ja serkkujani.
Kahdelle serkulleni on annettu niin aikaa kuin materiaakin. Me ei olla varmaan montaa kertaa oltu edes kummankaan sylissä. En ainakaan muista ainuttakaan kertaa.
Kaikki juontaa juurensa luultavasti siihen, että isäni on tehnyt niinkuin itse on halunnut elämässään ja hänen veljensä taas on totellut vanhempiaan kaikissa päätöksissään. Minun äitiä eivät isovanhemmat ole vieläkään hyväksyneet, vaikka isä ja äiti ovat olleet yhdessä lähes 40 vuotta.
Mutta sitä saa mitä tilaa. Mulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä näihin isovanhempiin. Käyn kylässä pari kertaa vuodessa pelkästä velvollisuuden tunteesta, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Ja pointtina siis oli, että kyllä se vielä mummulle tulee vastaan, että ei ole antanut aikaa lapsenlapselleen. Harmi vaan, sitten voi olla myöhäistä yrittää korjata asiaa...

Eiköhän ne eriarvoiset lapsenlapset juonna siitä tilanteesta, että joillekin ne omat lapsetkin ovat eriarvoisia? Sama sitten jatkuu kontaktissa seuraavaan sukupolveen.

Ne joilla mummot ilolla auttavat, saavat olla todella onnellisessa asemassa. On hankala ja kallista löytää pakollisille menoille usein ulkopuolinen hoitaja, joka olisi vielä pätevä ja luotettava. Huvittelusta en siis puhu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikkamäki:
Laitampa minäkin lusikkani tähän soppaan. Omat isovanhempani ovat pitäneet hyvin epätasa-arvoisina minua(ja sisaruksiani) ja serkkujani.
Kahdelle serkulleni on annettu niin aikaa kuin materiaakin. Me ei olla varmaan montaa kertaa oltu edes kummankaan sylissä. En ainakaan muista ainuttakaan kertaa.
Kaikki juontaa juurensa luultavasti siihen, että isäni on tehnyt niinkuin itse on halunnut elämässään ja hänen veljensä taas on totellut vanhempiaan kaikissa päätöksissään. Minun äitiä eivät isovanhemmat ole vieläkään hyväksyneet, vaikka isä ja äiti ovat olleet yhdessä lähes 40 vuotta.
Mutta sitä saa mitä tilaa. Mulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä näihin isovanhempiin. Käyn kylässä pari kertaa vuodessa pelkästä velvollisuuden tunteesta, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Ja pointtina siis oli, että kyllä se vielä mummulle tulee vastaan, että ei ole antanut aikaa lapsenlapselleen. Harmi vaan, sitten voi olla myöhäistä yrittää korjata asiaa...

Mä katson tätä asiaa toisesta näkökulmasta. Jos mun poikani tai tyttäreni alkaisi elämään tavalla, joka ei ole mulle mieluisa, niin ihan turha olisi multa odottaa ainakaan rahaa. Toki saavat tehdä kuten haluavat, mutta itsepähän valintansa tekevät eikä mulla ole mitään velvollisuutta heitä taputella päähän ja tunkea seteleitä kainaloon. Muutenkin saan tehdä omille rahoilleni IHAN MITÄ HALUAN. Voin antaa ne yhdelle, voin antaa ne toiselle, voin antaa molemmille tai voin olla antamatta kummallekaan. Ei mun lompakkoni ole mikään "SDP:n piiritoimisto", josta jokainen saa täsmälleen yhtä paljon.

 
Toki jokainen käyttää rahat niin kuin tykkää. Minusta on kuitenkin väärin tukea yhtä lasta toisen "kustannuksella", ellei ole painavaa syytä (esim. rahat menisivät juhlimiseen tms). Eriarvoistaminen ei välttämättä johdu hunsvonttimaisesta elämäntavasta, tai siitä, ettei auttaisi vanhempiaan tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Mansikkamäki:
Laitampa minäkin lusikkani tähän soppaan. Omat isovanhempani ovat pitäneet hyvin epätasa-arvoisina minua(ja sisaruksiani) ja serkkujani.
Kahdelle serkulleni on annettu niin aikaa kuin materiaakin. Me ei olla varmaan montaa kertaa oltu edes kummankaan sylissä. En ainakaan muista ainuttakaan kertaa.
Kaikki juontaa juurensa luultavasti siihen, että isäni on tehnyt niinkuin itse on halunnut elämässään ja hänen veljensä taas on totellut vanhempiaan kaikissa päätöksissään. Minun äitiä eivät isovanhemmat ole vieläkään hyväksyneet, vaikka isä ja äiti ovat olleet yhdessä lähes 40 vuotta.
Mutta sitä saa mitä tilaa. Mulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä näihin isovanhempiin. Käyn kylässä pari kertaa vuodessa pelkästä velvollisuuden tunteesta, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Ja pointtina siis oli, että kyllä se vielä mummulle tulee vastaan, että ei ole antanut aikaa lapsenlapselleen. Harmi vaan, sitten voi olla myöhäistä yrittää korjata asiaa...

Mä katson tätä asiaa toisesta näkökulmasta. Jos mun poikani tai tyttäreni alkaisi elämään tavalla, joka ei ole mulle mieluisa, niin ihan turha olisi multa odottaa ainakaan rahaa. Toki saavat tehdä kuten haluavat, mutta itsepähän valintansa tekevät eikä mulla ole mitään velvollisuutta heitä taputella päähän ja tunkea seteleitä kainaloon. Muutenkin saan tehdä omille rahoilleni IHAN MITÄ HALUAN. Voin antaa ne yhdelle, voin antaa ne toiselle, voin antaa molemmille tai voin olla antamatta kummallekaan. Ei mun lompakkoni ole mikään "SDP:n piiritoimisto", josta jokainen saa täsmälleen yhtä paljon.

itse taas ajattelen, että haluan tukea tulevia lapsenlapsiani elämän alkuun jos vain pystyn. ja velvollisuuteni tukea saman verran. en ole kuka tahansa vaan mummo ja mummon kuuuluu olla tasapuolinen.

vain jos ei kiinnosta enkä rakasta lastani tai lapsenlapsiani voisin käyttäytyä kuten sinä.Eli jos toinen tekee kuten käsken palkitsen lapsenlapset. Jos ei elä pillini mukaan, en halua tuntea...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toki jokainen käyttää rahat niin kuin tykkää. Minusta on kuitenkin väärin tukea yhtä lasta toisen "kustannuksella", ellei ole painavaa syytä (esim. rahat menisivät juhlimiseen tms). Eriarvoistaminen ei välttämättä johdu hunsvonttimaisesta elämäntavasta, tai siitä, ettei auttaisi vanhempiaan tms.
Mä en ymmärrä tätä "kustannusajattelua". Miten niin toisen kustannuksella? Jos mä haluan antaa likalle satasen, niin mä annan. Ei mun tarvitse antaa sille viittäkymppiä ja junnulle viittäkymppiä. Voin kyllä antaa molemmillekin satasen, jos haluan. Tai en kummallekaan. Voin antaa satasen vaikka kodittomille kissoille ja olla antamatta rahaa kummallekaan lapistani. Jos mä jollekin rahaa annan, niin se tapahtuu kyllä vain ja ainoastaan minun kustannuksellani.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toki jokainen käyttää rahat niin kuin tykkää. Minusta on kuitenkin väärin tukea yhtä lasta toisen "kustannuksella", ellei ole painavaa syytä (esim. rahat menisivät juhlimiseen tms). Eriarvoistaminen ei välttämättä johdu hunsvonttimaisesta elämäntavasta, tai siitä, ettei auttaisi vanhempiaan tms.
Mä en ymmärrä tätä "kustannusajattelua". Miten niin toisen kustannuksella? Jos mä haluan antaa likalle satasen, niin mä annan. Ei mun tarvitse antaa sille viittäkymppiä ja junnulle viittäkymppiä. Voin kyllä antaa molemmillekin satasen, jos haluan. Tai en kummallekaan. Voin antaa satasen vaikka kodittomille kissoille ja olla antamatta rahaa kummallekaan lapistani. Jos mä jollekin rahaa annan, niin se tapahtuu kyllä vain ja ainoastaan minun kustannuksellani.

Etpä niin ymmärräkään. Itse en voisi tehdä niin, että yhdelle opiskelevalle lapselleni antaisin rahallista tukea ja toista en tukisi lainkaan missään muodossa. Vaikka minun rahojani ovatkin ja itse niistä päätän. Toista kävisin katsomassa opiskelupaikkakunnalla, toista en, vaikka toinen haluaisi tavata. Jne. listaa voinee jokainen jatkaa. Toivon aina että minulla on lapsiini hyvät välit, kykenen heitä tukemaan ja auttamaan heille parhaalla mahdollisella tavalla.

 
siis nyt sun tekstistä saa tasan sen kuvan että kuvittelet olevasi muita ylempi kaikilla tasoilla.
siis että asustat jossain korkeasa tornissa ja jos sinut haluaa tavata niin sopii kiivetä 1000 askelmaa ylöspäin.. muuten ei kiinnosta.. tulee oikeasti mieleen satujen pahat kuningattaret..
-jos lapsesi ei tee elämässään niinkuin sinä haluat= turha pyytää tai odottaa ikinä mitään..
- jos lapsesi hankkii puolison joka ei pidä sinusta=et ole tekemisissä..
-jos lapsesi ei kuljeta lastenlasta sinun luoksesi=et näe lapsesilasta
-et ole velvoitettu tekemään mitään lapsesi tai hänen lapsen eteen ajallisesti tai rahallisesti
-jos haluat asettaa lapsesi/lapsenlapsesi eriarvoiseen asemaan= niin teet niin koska haluat, ihan sama mitä katkeruutta se aiheuttaa..

joo, olet ehkäpä maailman itsekkäin äiti ja tuleva mummo
miksi hankit lapsia tuolla asenteella, että jos lapsen lapsi haluaa laatuaikaa mummonmsa kanssa niin sen on tehtävä töitä sen eteen.. huhhuh sääliksi käy heitä jo nyt.. ehkäpä tuollaista mummoa ei kukaan sitten kaipaakkaan, mieti sitä kun olet yksin kotosalla ja lapsenlapsille olet vain nimi ja valokuva
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Etpä niin ymmärräkään. Itse en voisi tehdä niin, että yhdelle opiskelevalle lapselleni antaisin rahallista tukea ja toista en tukisi lainkaan missään muodossa. Vaikka minun rahojani ovatkin ja itse niistä päätän. Toista kävisin katsomassa opiskelupaikkakunnalla, toista en, vaikka toinen haluaisi tavata. Jne. listaa voinee jokainen jatkaa. Toivon aina että minulla on lapsiini hyvät välit, kykenen heitä tukemaan ja auttamaan heille parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei tämä minunkaan tapani estä auttamasta lapsiani. Mutta karsastan sitä, että omaisuuteni on ikäänkuin jo kahtia jaettu ja siitä kumpikin lapsi sitten valvoo, ettei varmasti toinen saa yhtään enempää kuin oman puolikkaansa. Onneksi nuo kaksi ovat koko elämänsä tottuneet siihen, että eivät aina saa samaa, mitä toinen saa. Eivätkä ole kateellisia toisilleen.

 
Tosi törkeätä käytöstä isovanhemmilta! Itseppähän sit meittivät
kun vanhainkodissa makaavat ja teidän lapsia ei siellä näy et missä vika.
Kyllä ne lapset sen tajuaa et mummoa ei kiinnosta, niin tajusin minäkin
kun mummolle oli tärkeitä tyttärensä lapset mut ei me, pojan lapset.

Teidän vaan pitää jotenkin päästä tuosta yli, ette mahda sille yhtään mitään. Tai on tietty mahdollista et miehesi juttelisi äitinsä kanssa ja kysyisi syytä sille, miksi kohtelee lapsenlapsiaan niin eriarvoisesti. Että onko vika jotenkin teissä.

Otan osaa, harmittaa teidän lasten puolesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Etpä niin ymmärräkään. Itse en voisi tehdä niin, että yhdelle opiskelevalle lapselleni antaisin rahallista tukea ja toista en tukisi lainkaan missään muodossa. Vaikka minun rahojani ovatkin ja itse niistä päätän. Toista kävisin katsomassa opiskelupaikkakunnalla, toista en, vaikka toinen haluaisi tavata. Jne. listaa voinee jokainen jatkaa. Toivon aina että minulla on lapsiini hyvät välit, kykenen heitä tukemaan ja auttamaan heille parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei tämä minunkaan tapani estä auttamasta lapsiani. Mutta karsastan sitä, että omaisuuteni on ikäänkuin jo kahtia jaettu ja siitä kumpikin lapsi sitten valvoo, ettei varmasti toinen saa yhtään enempää kuin oman puolikkaansa. Onneksi nuo kaksi ovat koko elämänsä tottuneet siihen, että eivät aina saa samaa, mitä toinen saa. Eivätkä ole kateellisia toisilleen.


Ei tuossa ap; tilanteessa ole kyse siitä mitä sinä ajat takaa. Vaan siinä se jako menee AINA niin päin et ne toiset lapsen saa kaiken ajan ja materian mummolta, ap;n lapset ei saa mitään. Se on sairasta!
 
mä oon sitä mieltä että mummuille ja papoille ei kuulu se hoito! hoitavat jos haluavat ei muuten. Jotku voi olla jo iäkkäitä tai eläkkeellä ja silloin mun mielestä on saatava elää omaa elämää omien lasten kasvatusten jälkeen! paitsi jos itse haluaa osallistua eikä ketään velvoita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Etpä niin ymmärräkään. Itse en voisi tehdä niin, että yhdelle opiskelevalle lapselleni antaisin rahallista tukea ja toista en tukisi lainkaan missään muodossa. Vaikka minun rahojani ovatkin ja itse niistä päätän. Toista kävisin katsomassa opiskelupaikkakunnalla, toista en, vaikka toinen haluaisi tavata. Jne. listaa voinee jokainen jatkaa. Toivon aina että minulla on lapsiini hyvät välit, kykenen heitä tukemaan ja auttamaan heille parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei tämä minunkaan tapani estä auttamasta lapsiani. Mutta karsastan sitä, että omaisuuteni on ikäänkuin jo kahtia jaettu ja siitä kumpikin lapsi sitten valvoo, ettei varmasti toinen saa yhtään enempää kuin oman puolikkaansa. Onneksi nuo kaksi ovat koko elämänsä tottuneet siihen, että eivät aina saa samaa, mitä toinen saa. Eivätkä ole kateellisia toisilleen.


Ei tarvi saada samaa tai omaisuuden olla kahtia jaettu. Varmaan ymmärrät, että lapset kykenee kaikessa toiminnassaa eriarvoistamaan, muutenkin kuin rahallisesti. Raha vaan on konkreettinen esimerkki. Ihmettelen sitäkin, että sinä et ole kiinnostunut, sinusta pitää olla kiinnostunut. Ei siis molemminpuolista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon sitä mieltä että mummuille ja papoille ei kuulu se hoito! hoitavat jos haluavat ei muuten. Jotku voi olla jo iäkkäitä tai eläkkeellä ja silloin mun mielestä on saatava elää omaa elämää omien lasten kasvatusten jälkeen! paitsi jos itse haluaa osallistua eikä ketään velvoita!

Joo, ei kuulu ei, mut kun tää mummo hyysäs ja hoiti ja osti roinaa niille toisille lapsenlapsilleen! Niin miksi sitä pitää laittaa ne lapset eriarvoiseen asemaan??? Kai sitä edes joskus vois huomioida niitä toisiakin???
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon sitä mieltä että mummuille ja papoille ei kuulu se hoito! hoitavat jos haluavat ei muuten. Jotku voi olla jo iäkkäitä tai eläkkeellä ja silloin mun mielestä on saatava elää omaa elämää omien lasten kasvatusten jälkeen! paitsi jos itse haluaa osallistua eikä ketään velvoita!

Joo, ei kuulu ei, mut kun tää mummo hyysäs ja hoiti ja osti roinaa niille toisille lapsenlapsilleen! Niin miksi sitä pitää laittaa ne lapset eriarvoiseen asemaan??? Kai sitä edes joskus vois huomioida niitä toisiakin???

vieras niin meilläkin tilanne se et oma isäni on enemmän tekemisissä vaimonsa lasten/ lasten kanssa kuin omien. Mut niin se vaan menee:S
 
Kyllä on ahneita laiskoja ja saamattomia saivartelijoita, jotka vainoavat ja selän takana puhuvat ihmisistä, jotka jo ovat heidän itsensä tai heidän puolisonsa paskavaipat pesseet, ruokaa antaneet ja raataneet ittensä puolikuoliaiksi penskojen eteen. - Ja mikä on kiitos: pennut tulee kiimaan ja tuotokset halutaan - kas kummaa - aina vaan viedä sille yhdelle raatajalle ihan ilimatteeks hoitoon, että päästään menemään, vaaditaan toisten autoja, vaaditaan vaatimasta päästyään. - Jumalauta te olette kakaroita, jotka ovat hankkineet kakaroita. - Kasvakaa aikuisiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aika kamalaa:
siis nyt sun tekstistä saa tasan sen kuvan että kuvittelet olevasi muita ylempi kaikilla tasoilla.
siis että asustat jossain korkeasa tornissa ja jos sinut haluaa tavata niin sopii kiivetä 1000 askelmaa ylöspäin.. muuten ei kiinnosta.. tulee oikeasti mieleen satujen pahat kuningattaret..
-jos lapsesi ei tee elämässään niinkuin sinä haluat= turha pyytää tai odottaa ikinä mitään..
- jos lapsesi hankkii puolison joka ei pidä sinusta=et ole tekemisissä..
-jos lapsesi ei kuljeta lastenlasta sinun luoksesi=et näe lapsesilasta
-et ole velvoitettu tekemään mitään lapsesi tai hänen lapsen eteen ajallisesti tai rahallisesti
-jos haluat asettaa lapsesi/lapsenlapsesi eriarvoiseen asemaan= niin teet niin koska haluat, ihan sama mitä katkeruutta se aiheuttaa..

joo, olet ehkäpä maailman itsekkäin äiti ja tuleva mummo
miksi hankit lapsia tuolla asenteella, että jos lapsen lapsi haluaa laatuaikaa mummonmsa kanssa niin sen on tehtävä töitä sen eteen.. huhhuh sääliksi käy heitä jo nyt.. ehkäpä tuollaista mummoa ei kukaan sitten kaipaakkaan, mieti sitä kun olet yksin kotosalla ja lapsenlapsille olet vain nimi ja valokuva


Tulen mä olemaan lapsenlapsilleni aikanaan myös perintö, joten jotain kivaa musta heille ainakin tulee olemaan :D Paitsi jos ehdin tuhlata omaisuuteni jo elinaikanani tai testamenttaan kaiken kodittomille kissoille.

Mutta asiaan.... en asusta korkeassa tornissa, mutta mulla ei ole mitään erityistä hinkua mennä puuttumaan omien lasteni perhe-elämään. Eläkööt aikuiset ihmiset niinkuin haluavat. Siinä suhteessa tulen olemaan ihanneanoppi...en näy enkä kuulu ellei kutsuta.

En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi olla tekemisissä lasteni puolisoiden kanssa. Toki häissä, ristiäisissä yms voin kutsuttuna olla mukana, mutta miksi kiusaisin itseäni tai miniääni/vävyäni tunkemalla itseni heidän lähettyvilleen, jos kerran ei ole pakko emmekä pidä toisistamme. Eiköhän nuo omat lapseni kuitenkin pidä muhun yhteyttä vielä senkin jälkeen, kun pariutuvat, mutta itse itselleen he puolison hankkivat eivätkä minun mielikseni. Omaan elämäänsähän he sen puolison ottavat eivätkä minun elämääni.

Mun lasteni ei tarvitse tehdä kuten minä haluan, mutta ei munkaan tarvitse tehdä kuten lapseni haluavat. Mä voin kuitenkin jäädyttää kaikki rahahanani, jos esim alkavat käyttää huumeita. Mä voin jäädyttää kaikki rahahanani vaikka pelkästäään siitä syystä, että niillä sattuu olemaan vihreät sukat jalassa torstaina. Kyse on kuitenkin mun eikä lasteni rahoista ja minäpä päätän ihan itse, mitä rahoillani teen. Valitettavasti.

mulla ei ole mitään velvollisuuksia lapsiani kohtaan enää sen jälkeen kun täyttävät 18 vuotta. Voin toki auttaa ja tehdä kaikenlaista, mutta se ei ole enää mun velvollisuuteni. Lapsenlapsiani kohtaan mulla ei ole mitään velvollisuuksia. Mitä teen, se perustuu täysin vapaaehtoisuuteeni.

Jos lapseni ei tuo lapsenlastani luokseni, niin sitten tosiasiassa en lapsenlapsiani näe. Tosin en kenties näekään, vaikka ne tuossa vieressäni seisoisivat. Ikävä juttu. Onneksi tuo mun nuorisoni tietää ihan hyvin, ettei tämä mun nivelreumani tästä ainakaan parempaan suuntaan ole menossa eivätkä varmaan edes edellytä, että jostain huitsin nevadasta lähtisin julkisilla kukuvälineillä lapsenlapsiani hakemaan. Mutta lapseni saavat kyllä ihan itse päättää, haluavatko mun tapaavan lapsiaan vai ei. Jos ei, sekin on ihan heidän oma asiansa.

Mun lapseni eivät tunne katkeruutta siitä, mitä toinen on saanut ja mitä toinen ei. Ovat tottuneet siihen eriarvoisuuteen jo ihan pienestä pitäen. Toisella on kaksi kättä, toisella vain yksi, toisella on isä, toisella ei, toista piti auttaa pukemisessa, toista ei...lista olisi loputon.

Itsekäs? Kyllä ja ehdottomasti. Kun neljännesvuosisata äitiyttä päättyy, aion elää vain ja ainoastaan itseäni varten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmettelen sitäkin, että sinä et ole kiinnostunut, sinusta pitää olla kiinnostunut. Ei siis molemminpuolista.
Ymmärrätkö paremmin, jos sanon, että haluan antaa miniälleni ja vävylle täysin vapaat kädet elää elämäänsä mun lapseni kanssa puuttumatta millään tavalla heidän elämäänsä? Onko se niin paha asia?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Totta, mutta täytyykö siitä lastenlasten kärsiä?
No kai sillä miniällä on omatkin vanhemmat? Tai no joo, tilanne muuttuu, jos miniällä ei ole omia vanhempia elossa.


No kyllä mä ainakin olen aina olettanut tai paremminkin toivonut, että mieheni (myös exäni) vanhemmat ottaisivat myös minun lapseni huomioon. Kun olen itse adoptoitu eikä mulla ole sillä tavalla läheistä sukua ympärillä, niin toivoo kuitenkin että lapseni eivät siitä joutuisi kärsimään. Vaan saisivat hyvät isovanhemmat jos ei sitten mun suvustani niin isänsä suvusta. Toivonko siis liikoja..??! :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun mielestä sä kyllä valitat turhasta. Ajattelet asiaa liikaa ja paisuttelet sitä päässäs.

Vai niin. Jos lapsi sanoo mummunsa perään, että jäisit mummu vielä vähäksi aikaa, juttelisit mun kanssa. Ja mummu vaivautuu viipymään lapsenlapsen luona 5-30 min. Onko se siis asian paisuttelua..?! :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon sitä mieltä että mummuille ja papoille ei kuulu se hoito! hoitavat jos haluavat ei muuten. Jotku voi olla jo iäkkäitä tai eläkkeellä ja silloin mun mielestä on saatava elää omaa elämää omien lasten kasvatusten jälkeen! paitsi jos itse haluaa osallistua eikä ketään velvoita!

Joo, ei kuulu ei, mut kun tää mummo hyysäs ja hoiti ja osti roinaa niille toisille lapsenlapsilleen! Niin miksi sitä pitää laittaa ne lapset eriarvoiseen asemaan??? Kai sitä edes joskus vois huomioida niitä toisiakin???

vieras niin meilläkin tilanne se et oma isäni on enemmän tekemisissä vaimonsa lasten/ lasten kanssa kuin omien. Mut niin se vaan menee:S

Meillä ihan sama juttu. Isäni on enemmän tekemisissä vaimonsa lasten ja lapsenlapsen kanssa. Mutta niinhän tuo elämässä menee, että minkä taakseen jättää sen edestään vielä löytää...
 
Parempi noin ettei ikinä tekemisissä kunnolla. Meillä mummo ensiksi joka päivä käymässä, lepertelemässä, sai pienen lapsen rakastumaan itseensä, sitten yhtäkkiä kaikki loppu. Ei ole lapsenlastaan nähnyt nyt kahteen ja puoleen kuukauteen. Onneksi on onnellinen pikkuinen, kerran vaan ihmetellyt miksi mummo temppuilee eikä tahdo olla mummo. Mitäs siihenkään sanoo?
 
Mä oon huomannut että myös huonoon anoppi-miniäsuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta. Harvemmin anoppi yksin alkaa riiteleen :D Alussa otetaan nokkiin ihan pienestä, neuvot koetaan arvosteluna jne. Samoin anoppi saattaa ymmärtää miniän käytöksen/sanomiset väärin/arvosteluna. Ajan myötä siitä pääsee (toivottavasti) yli, ja suhteet lämpenevät. Kuten mulla anopin kanssa on tapahtunut
 
mutta miksi kiusaisin itseäni tai miniääni/vävyäni tunkemalla itseni heidän lähettyvilleen, jos kerran ei ole pakko emmekä pidä toisistamme.

Tuo pätkä lainattu keittiönoidalta.
Miten sinä nyt jo olet päättänyt olla pitämättä vävystäsi/miniästäsi????
Kun tietääkseni niitä ei vielä olekaan??

Ja toisekseen, väitätkö sä, että kumpikaan sun lapsistasi ymmärtäisi täysin, jos sinä koko loppuelämäsi syytäisit rahaasi vaan toisen lapsesi perheelle ja lapsille??? Tai jos auttaisi lapsia hoitamalla vain sitä saman lapsesi perhettä, ja toisen lapsesi perhe jäisi siinäkin asiassa aina ilman apua. Luuletko sä ihan oikeasti että se olis sun lapselle täysin ok???
 

Yhteistyössä