Minulla on uskomaton fobia ja tästä syystä itkin eilen vajaan tunnin kun piti kohdata se:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Pelkään ihan sairaalloisesti piikkejä eli en voi edes katsoa kun jotain pistetään saatikka, että minua pistetään. Jouduin aloittamaan sokereiden seurannan eikä siitä pistämisestä(sokereiden mittaamisesta) tullut mitään vaikka kuinka yritin. Mies sitten on hoitanut nämä pistokset ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen. Itse joudun joka kerta olemaan pitkälläni ja jokainen pistos on niin kamalaa henkisesti. Kaikkeni yritin jotta arvot olisi parantuneet tai pysyneet samassa kuin ennen, mutta ne huononi:( Eilen jouduin aloittamaan insuliinipistokset iltaisin:( Tai mies ne pistää kun en voi itse sitten millään. Tulin huonovointiseksi jo diabeteshoitajan vastaanotolla ja siellä se ja mieheni harjoittelivat sitä pistoa minuun. Eilen illalla kun miehen piti pistää piikki niin olin jo tunteja ennen hermostunut asiasta ja kun lopulta myöhään illalla pisti insuliinin niin minä vain itkin ja sitä kesti melkein tunnin. Mielestäni koko jalka meni ihan veteläksi enkä voinut minkään peiton tms. koskea pistos kohtaan ja mielessä vaan pyöri se, että minuun on jouduttu pistämään jotain ainetta.

Tämä minun pelko on niin uskomatonta enkä voi rauhoittaa itseäni millään:( Vaikka kuinka yritän rentoutua jo paljon ennen h-hetkeä niin jossain vaiheessa se paniikki iskee. Eikä tuossa ollut kyse etteikö mieheni olisi osannut pistää vaan se hoitajan pistos tuntui ihan samalta ja hoitaja kehui myös mieheni pistostaitoja. Tänä iltana se kauheuksien taival taas odottaa ja huomenna ja ylihuomenna ja siihen asti kun synnytän:( Tuo insuliinikynän neulakin on niin pitkä:(

Miten tähän voi tottua? Miten kestän ne piikit ilman että menen aivan sekaisin? Synnytys ei ole ongelmallista ja esikoisesta itse synnytys ei ollut kamalaa. Kamalaa esikoisen synnytyksessä oli kaikki piikit eli kanyyli kädessä jne. pistokset. Pelkäsin enemmän epiduraalin ja muiden puudutusten pistoksia kuin kipuja, joten synnytin ilman mitään kivunlievitystä.
 
Soita vaikka paikalliseen terveyskeskukseen, ohjaavat sinut psykiatrisen sairaanhoitajan tms puheille. Fobioita voi hoitaa esim. siedätys-/altistushoidolla, jossa kohtaamalla turvallisesti ja vähitellen sen hallitsematonta pelkoa aiheuttavan asian, saa sen pelon hallintaan ja pystyy toimimaan niissä ahdistavissa tilanteissa.

Itse olen oppinut paniikkihäiriön siedätyshoidon jälkeen hallitsemaan useita fobioita. Nykyään äkkihoidan itseäni: jos huomaan jonkin irrationaalisen pelkotilan, hyökkään sitä päin.

Esimerkiksi opiskeluissani jouduin käyttämään nestekaasupoltinta. Opetuskerralla, jolla laite esiteltiin, meinasin kiivetä seinille, tukehtua siinä tilassa, jossa poltin oli ja haistoin koko ajan kaasun hajua (mm käytävällä työtilan ulkopuolella). Olin koko ajan valmiustilassa hätäuloskäynnin äärellä enkä meinannut pystyä katsomaan opettajaan, kun hän käsitteli laitetta. Tällöin jäin tuntien jälkeen erään luotettavan luokkakaverini kanssa opettelemaan laitteen käyttöä niin kauan, että sain pelkoni hallintaan ja pystyin työskentelemään sillä normaalisti.

Pakotan itseni katsomaan kuvia hämähäkeistä ja nykyään pystyn jopa koskemaan niihin kuviin. Käytän kierreportaita aina kun se on mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
suutuin yks päivä miehelleni. hän tahallaan ärsytti mua kun olin väsyny työpäivän jälkeen. otin sangen rauhallisesti neularasian eteen ja sanoin että nyt kokeillaan akupunktiota...lopetti kiusaamisen.

siis mikä siinä pelottaa? se hetkellinen kipuko? esim jos neulalla puudutetaan ihonalaiskudosta sattuu vain se naulan läpi tunkeminen (kokemusta on) puudutettua ihoa pistettiin arviolta 4mm paksulla neulalla, siinä oli kokoa!!!eikä tuntunut missään.

verenluovutuksessa tulee sellanen pistävä tunne, neula tosi paksu..

se insuliinikynän neula on ohut. ja jos ihoa nipistää itse, tuntee vain sen nipistyksen, ei pistoa. kokeile?

eli jos nyt kerran on kyse sun terveydestä niin eikö kannattais hakea ammattiapua? jotain terapiaa?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
En voisanoa kuin voi voi!!! Sula on raskausdiabetes, e onnut riski sairatua myös 2-tyypin diabeetekseen joka joskus voi olla iin ru että insuliineja silloinkin pistetää taitäpä jos lapsesi sairastuu diabtekseen???
 
[QUOTE="juupa juu";23322315]En voisanoa kuin voi voi!!! Sula on raskausdiabetes, e onnut riski sairatua myös 2-tyypin diabeetekseen joka joskus voi olla iin ru että insuliineja silloinkin pistetää taitäpä jos lapsesi sairastuu diabtekseen???[/QUOTE]

Anteeksi, saisiko saman suomeksi?
 
[QUOTE="juupa juu";23322315]En voisanoa kuin voi voi!!! Sula on raskausdiabetes, e onnut riski sairatua myös 2-tyypin diabeetekseen joka joskus voi olla iin ru että insuliineja silloinkin pistetää taitäpä jos lapsesi sairastuu diabtekseen???[/QUOTE]

Oho, mulla kone jotenkin sekoilee ja on näköjään jäänyt monista sanoista puolet pois...

Eli sulla on raskausdiabetes ja kohonnut riski siis sairastua myöhemmin 2-tyypin diabeetekseen, jota joskus joudutaan hoitamaan insuliinein, tai entä jos lapsesi sairastuu diabeetekseen? Sairaalassako meinaat hänen kanssa niin kauan olla että osaa itseään pistää?
 
suutuin yks päivä miehelleni. hän tahallaan ärsytti mua kun olin väsyny työpäivän jälkeen. otin sangen rauhallisesti neularasian eteen ja sanoin että nyt kokeillaan akupunktiota...lopetti kiusaamisen.

siis mikä siinä pelottaa? se hetkellinen kipuko? esim jos neulalla puudutetaan ihonalaiskudosta sattuu vain se naulan läpi tunkeminen (kokemusta on) puudutettua ihoa pistettiin arviolta 4mm paksulla neulalla, siinä oli kokoa!!!eikä tuntunut missään.

verenluovutuksessa tulee sellanen pistävä tunne, neula tosi paksu..

se insuliinikynän neula on ohut. ja jos ihoa nipistää itse, tuntee vain sen nipistyksen, ei pistoa. kokeile?

eli jos nyt kerran on kyse sun terveydestä niin eikö kannattais hakea ammattiapua? jotain terapiaa?

Ei kyseessä ole kipu tai tunto vaan tämä on henkistä kokonaan. Minua voisi painaa vaikka hammastikulla vähän ihoon ja jos luulen tämän olevan piikki niin peli on menetetty ja alan hyperventiloimaan.
Täytyy kokeilla tuota, että nipistää ihoa siitä läheltä kun mies pistää. Eilen kyllä jo sanoin sille että auttaisiko vastakipu eli nipistän oikein lujasti siitä jalasta niin tunnen vain sen itseaiheuttamani kivun.
 
[QUOTE="juupa juu";23322358]Oho, mulla kone jotenkin sekoilee ja on näköjään jäänyt monista sanoista puolet pois...

Eli sulla on raskausdiabetes ja kohonnut riski siis sairastua myöhemmin 2-tyypin diabeetekseen, jota joskus joudutaan hoitamaan insuliinein, tai entä jos lapsesi sairastuu diabeetekseen? Sairaalassako meinaat hänen kanssa niin kauan olla että osaa itseään pistää?[/QUOTE]

Miksi moinen sävy? Jos henkilö tiedostaa, että hänellä on sairaalloinen pelko ja miettii, mitä asialle tehdä, niin nähdäkseni pelottelusta, syyllistämisestä tai muusta "faktojen" laukomisesta ei saa kuin pätemisen tunteen itselleen ja pahan mielen apua pyytäneelle.

Eiköhän RD-diagnoosin yhteydessä nuo riskit ole jo käyty läpi?

Onko juupa juulla kokemusta fobioista? Onko sulla vinkkejä pelon hallintaan?
 
Taitaa aikuisen insuliinikynän neulan pituus olla kokonaista 8mm, lasten on 5mm,näkisitpä minkä mittasia ruiskujen neulat on, ole onnellinen etä sait kynän!

En jaksa ymmärtää "aikuisten" ihmisten vikinää tälläsissa asioissa, meillä 8-v. pistelee itseensä insuliinit ihan mennen tullen ja palatessa, ja verensokerinkin on mitannut alusta asti, eli 5-vuotiaasta asti, itse!
 
[QUOTE="juupa juu";23322413]Taitaa aikuisen insuliinikynän neulan pituus olla kokonaista 8mm, lasten on 5mm,näkisitpä minkä mittasia ruiskujen neulat on, ole onnellinen etä sait kynän!

En jaksa ymmärtää "aikuisten" ihmisten vikinää tälläsissa asioissa, meillä 8-v. pistelee itseensä insuliinit ihan mennen tullen ja palatessa, ja verensokerinkin on mitannut alusta asti, eli 5-vuotiaasta asti, itse![/QUOTE]

Onnea lapsellesi. Onneksi hänellä ei ole pelkotiloja neulojen suhteen. Voin vain kuvitella millaista tukea hän saisi...
 
[QUOTE="juupa juu";23322413]Taitaa aikuisen insuliinikynän neulan pituus olla kokonaista 8mm, lasten on 5mm,näkisitpä minkä mittasia ruiskujen neulat on, ole onnellinen etä sait kynän!

En jaksa ymmärtää "aikuisten" ihmisten vikinää tälläsissa asioissa, meillä 8-v. pistelee itseensä insuliinit ihan mennen tullen ja palatessa, ja verensokerinkin on mitannut alusta asti, eli 5-vuotiaasta asti, itse![/QUOTE]

Voi hyvänen aika! Eli aikuinen ihminen ei saa pelätä mitään ja varsinkaan sellaista ei saa pelätä mitä sinä et ymmärrä. Kaikki ihmisethän ovat edelleen ihan samanlaisia. Ja ap:ta ei auta yhtään se,että sinun 8v pistelee itte.
 
[QUOTE="juupa juu";23322358]Oho, mulla kone jotenkin sekoilee ja on näköjään jäänyt monista sanoista puolet pois...

Eli sulla on raskausdiabetes ja kohonnut riski siis sairastua myöhemmin 2-tyypin diabeetekseen, jota joskus joudutaan hoitamaan insuliinein, tai entä jos lapsesi sairastuu diabeetekseen? Sairaalassako meinaat hänen kanssa niin kauan olla että osaa itseään pistää?[/QUOTE]

Minulla on muutenkin erittäin suuri riski sairastua kakkostyypin diabetekseen vahvan sukurasitteen puolesta. Sekä isäni, että äitini puolella suvuissa tätä on runsaasti ja muuten aivan terveillä ja normaalipainoisilla ihmisillä(pari tosin alipainoisiakin). Eli todennäköisesti saan tämän enkä voi asialle mitään.
En tiedä mitä tekisin jos lapsi sairastuisi diabetekseen. Sehän olisi harjoiteltava ja yritettävä kaikin voimin ja kaikin avuin. Olen yrittänyt pistää itseäni tuntien ajan rauhoittumalla ja keskittymällä ja päättämällä, että teen sen. välillä on alkanut huimata ja olen käynyt pitkälleni ja yrittänyt taas uudelleen ja uudelleen. Mutta kun en pysty niin en pysty. Alan voimaan huonosti ennen kuin saan pistettyä itseäni:(

Olen puhunut ongelmastani ammattilaisten kanssa. En sitten tiedä minkäalan ammattilainen sen pitäisi olla, jotta saisin apua ongelmaan.
 
Minäkin suosittelisin ottamaan yhteyttä psykiatriin tai vastaavaan. Piikkikammo ei ole kovin harvinainen, mutta jos se haittaa elämää sitä kannattaa hoitaa.

Itse olen aikaisemmin pystynyt pistämään itseäni, mutta nyt en siedä piikkejä. Minulle piikkikammo syntyi kun kuopus meinasi syntyä ennenaikojaan ja sain jos jonkinlaista piikkiä ja neulaa sairaalassa. Itse tiedostan piikkikammon syntyneen juurikin siksi, että yhdistän neuloihin kaiken sen henkisen rasitteen jonka silloin koin :( Tuolloin otin asian puheeksi psykiatrin kanssa (jolla kävin keskustelemassa kuopuksen keskosuuden aiheuttamista tunteista) ja koen, että se mitä hänen kanssaan olen puhunut on auttanut siten, ettei piikkikammo äitynyt tämän pahemmaksi. En voi pistää itseäni, mutta siedän joten kuten tavalliset pistokset (esim verinäytteen otto).

Kyllä neulojen kanssa voi oppia elämään, vaatii vain hiukan aikaa ja työtä.
 
soita ihmeessä johonkin ja hae apua tuohon. äidit joutuu näkemään paljon neuloja. lapsen ensimmäinen elinvuosi on yhtä rokotusten ottamista ja jos lapsesi sattuu sairatsumaan 1-tyypin diabeteksen, joudut häntä pistämään.
tuohon on saatavissa varmasti apua. soita terveyskeskukseen ja pyydä ohjaamaan oikeaan paikkaan. älä häpeä fobiaasi vaan hae rohkeasti apua
 
[QUOTE="juupa juu";23322413]Taitaa aikuisen insuliinikynän neulan pituus olla kokonaista 8mm, lasten on 5mm,näkisitpä minkä mittasia ruiskujen neulat on, ole onnellinen etä sait kynän!

En jaksa ymmärtää "aikuisten" ihmisten vikinää tälläsissa asioissa, meillä 8-v. pistelee itseensä insuliinit ihan mennen tullen ja palatessa, ja verensokerinkin on mitannut alusta asti, eli 5-vuotiaasta asti, itse![/QUOTE]

oletko kuullut puhuttavan fobioista. minä pelkään korkeita paikkoja. enkä uskalla edes jakkaralle kiivetä laittamaan verhoja ylös tai ottamaan palovaroitinta katosta. en vaikka sun 8v kuinka tekis nuo jo itse
 
Suosittelen minäkin ottamaan yhteyttä psyk-puoleen.

Tuossa sinun kammossasi on tällä hetkellä varmaan 90% ihan muuta, kuin sitä varsinaista neulakammoa. En tiedä osaanko selittää oikein... mutta olet niin kiinni siinä fobiassa, ja tuo tuntikausien jauhaminen ja pelon kierroksien nostaminen tekee sinulle tuon olon, ei varsinaisesti se neula.

Itsellänikin on kyllä eräs fobia, täysin järjenvastainen sekin, mutta olen onneksi saanut apua siihen pelon hallintaan.
 
[QUOTE="juupa juu";23322413]Taitaa aikuisen insuliinikynän neulan pituus olla kokonaista 8mm, lasten on 5mm,näkisitpä minkä mittasia ruiskujen neulat on, ole onnellinen etä sait kynän!

En jaksa ymmärtää "aikuisten" ihmisten vikinää tälläsissa asioissa, meillä 8-v. pistelee itseensä insuliinit ihan mennen tullen ja palatessa, ja verensokerinkin on mitannut alusta asti, eli 5-vuotiaasta asti, itse![/QUOTE]

Ei jumaliste mika asennoituminen aikuisella ihmisella!

Mika siina on niin vaikea ymmartaa, etta ihmisilla voi olla erilaisia fobioita. Talloin ei ole kyse normaalista pelosta tai jannityksesta, vaan irrationaalisesta ja sairaaloisesta pelosta. Kyseessa on psyykkinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan usein esim. juuri MolliMeloonin mainisemaa altistusterapiaa.

Oletteko aikuiset ihmiset kuulleet koskaan empatiasta? Tai muuten vain ymmartamisesta. Ilmeisesti muutamalla kirjoittajalla ei ole paivaakaan takana psykologian opintoja tai ainakaan kiinnostusta sita kohtaan.
 
Oletteko aikuiset ihmiset kuulleet koskaan empatiasta? Tai muuten vain ymmartamisesta. Ilmeisesti muutamalla kirjoittajalla ei ole paivaakaan takana psykologian opintoja tai ainakaan kiinnostusta sita kohtaan.

eikä tarvita edes mitään opintoja, terve inhimillinen empatia riittää. sääliksi käy tuon naisen 8v lasta kun äidiltä ei tunnu empatiakykyä olevan yhtään.. lasten turha hakea äidiltään tukea jos vastaavaa kokevat :(
 
Eiköhän täällä suurin osa ole sellaisia, joilla en ole päivääkään psykologian opintoja takana...

Uskoisin, etta aika moni on ainakin lukion kaynyt. Tai muuten kouluttautunut sellaiseen alaan, johon sisaltyy psykologiaa.

Ja jos ei ole asiasta mitaan tietoa, niin en usko, etta kommentoiminenkaan on jarkevaa.

[QUOTE="vieras";23322555]eikä tarvita edes mitään opintoja, terve inhimillinen empatia riittää. sääliksi käy tuon naisen 8v lasta kun äidiltä ei tunnu empatiakykyä olevan yhtään.. lasten turha hakea äidiltään tukea jos vastaavaa kokevat :([/QUOTE]

No jos kerran saaliksi kay ja auttaa olisit oikeasti halunnut, niin kylla siina vaiheessa voi antaa vaihtoehtoja ja neuvoja siihen, kuinka ongelmasta voi paasta eroon. Tuskin aloittajaa yhtaan helpottaa, kun osa ihmisista haukkuu ja vahattelee ongelmaa. Niiden kommenttien jalkeen on tosiaan lasten turha hakea aidilta tukea.
 
Ilkeät pilkkaajat paljastavat vain oman tyhmyytensä, tietämättömyytensä ja empatiakyvyttömyytensä. Jos heillä on lapsia niin säälittää heidän puolesta, tuollaiset julmat "äidit" tuskin osaa rakastaa edes omaa lastaan. Varsinkaan jos tämä sattuisi olemaan herkkä tai hänellä olisi pelkoja/fobioita.
 

Yhteistyössä