No tässä on tarinani,saa haukkua myös mua....

en kyllä ymmärrä, miksi veikattiin, että saisit tämän takia paskaa niskaan täällä...? Ei sinun tarinassa todellakaan ole hävettävää lainkaan, kovasti olet joutunut elämässä kovia kokemaan. Miehesi varmasti oli oikeasti huolissaan tilanteestasi, mutta se ei todellakaan anna minkäänlaista oikeutusta tempulle jonka teki. Olisiko apua parisuhde/perhe-terapiasta, jossa saisitte avun ongelmiinne, ja näitä vaikeita asioita yhteisessä menneisyydessä käsiteltäisiin ammatti-auttajan avun turvin. Jos rakkautta teiltä vielä löytyy ja anteeksiantaminen on joskus mahdollista, varmasti voitte vielä olls yhdessä onnellisia. Niin Ja älä ressaa oman stressisi vaikutuksesta vauvan terveyteen. Monet äidit ovat raskausaikana stressaantuneita ja ahdistuneita, ja ihan terveitä ja onnellisia vauvoja he silti saavat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Pysähdy Savanna ja mieti että olisko sittenkin ollut hiukan syytä miehelläsi yrittää auttaa sinua tuolla tavoin. Olitko masentunut tai muuten käyttäydyitkö niin, että miehesi luuli sinun yrittävän vahingoittaa itseäsi? Hänhän oli huolissaan sinusta, vai? Tunnut aika impulsiiviselta ihmiseltä, joten en yhtään ihmettele että voisit antaa ymmärtää olevasi itsetuhon partaalla kun olet huolissasi jostain...Mutta, tsemppiä ja selvittäkääpä suhteenne vaikka ammattiauttajan avulla.

Mä voin vain sanoa että teen jotain itselle,mutta kuitenkin en pystyy itselle mitään tehdä :ashamed:

No kyllä minä säikähtäisin, jos oma puoliso sanoisi että tekee itselle jotain pahaa. Veisin vaikka väkisin jonnekin juttusille. Jospa miehesi teossa oli sitten joitain "oikeinkin". Olitko sanonut hänelle, että teet itsellesi pahaa?

Ennen kun hän oli tommonen idiotti eikä jaksanut ymmärtä mua niin mä sanoin hänelle vaan,että parempi että mä kuolen kun elän sun kanssa

Eli kirjoitat, että "hän on keksinyt koko juttu sielä että mä yritin tehdä itsemurha monta kerta" -->

Eli oliko miehesi sittenkin oikeassa sanoessaan lääkärissä, että olit puhunut tekeväsi itsemurhan?
hän sanoi että olin yritänut sen jo :( mutta kun hän tuli sinne pyytämään anteeksi hän sanoi vaan myös lääkärille että hän teki niin kun luli että vain noin mä sain nopeasti hoitoa,eikä hän ajattelut että mä joudun sinne vai kriisiosastolle tai saan vain lääkitystä :ashamed: lääkäri sanoi hänelle vaan että sä teit epäreilusti eikä mitään muuta :ashamed:
 
Savanna, sä olet USKOMATON nainen!
Ja sä OLET hyvä, paras äiti lapsillesi. Ja tää sun teksti selitti monen monta asiaa, jotka tähän asti on jotenkin "syöneet" sun persoonaa täällä palstalla.
Sä olet selviytyjä, todellakin. Oot käyny kohtuuttoman kovan koulun, ja yhä sulla on perhe kasassa.
Ja mun mielestä sun kannattaa pitääkin se kasassa.
Mikäli se susta on oikea vaihtoehto. Jotenkin tuntuu, että sun mies panikoi ja ahdistui myös sun sairastumisesta. Mikä tokikaan ei ole sun syytä, se on varma!
Mutta ootteko aatelleet pariterapiaa? Se saattais auttaa avaamaan noita solmuja teidän välillä, ja edesauttaa sun parantumista myös. Siis JOS susta tuntuu, että voit antaa anteeksi miehellesi. Ja JOS hän ei enää ikipäivänä solvaa vaimoaan mielen järkkymisen takia idiootiksi. :/

Mutta Savanna, ISO :hug: sulle, ja onnea, rakkautta ja turvallisuutta sun elämääsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Savanna, sä olet USKOMATON nainen!
Ja sä OLET hyvä, paras äiti lapsillesi. Ja tää sun teksti selitti monen monta asiaa, jotka tähän asti on jotenkin "syöneet" sun persoonaa täällä palstalla.
Sä olet selviytyjä, todellakin. Oot käyny kohtuuttoman kovan koulun, ja yhä sulla on perhe kasassa.
Ja mun mielestä sun kannattaa pitääkin se kasassa.
Mikäli se susta on oikea vaihtoehto. Jotenkin tuntuu, että sun mies panikoi ja ahdistui myös sun sairastumisesta. Mikä tokikaan ei ole sun syytä, se on varma!
Mutta ootteko aatelleet pariterapiaa? Se saattais auttaa avaamaan noita solmuja teidän välillä, ja edesauttaa sun parantumista myös. Siis JOS susta tuntuu, että voit antaa anteeksi miehellesi. Ja JOS hän ei enää ikipäivänä solvaa vaimoaan mielen järkkymisen takia idiootiksi. :/

Mutta Savanna, ISO :hug: sulle, ja onnea, rakkautta ja turvallisuutta sun elämääsi.
Tayspeesi ja vielä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Savanna, sä olet USKOMATON nainen!
Ja sä OLET hyvä, paras äiti lapsillesi. Ja tää sun teksti selitti monen monta asiaa, jotka tähän asti on jotenkin "syöneet" sun persoonaa täällä palstalla.
Sä olet selviytyjä, todellakin. Oot käyny kohtuuttoman kovan koulun, ja yhä sulla on perhe kasassa.
Ja mun mielestä sun kannattaa pitääkin se kasassa.
Mikäli se susta on oikea vaihtoehto. Jotenkin tuntuu, että sun mies panikoi ja ahdistui myös sun sairastumisesta. Mikä tokikaan ei ole sun syytä, se on varma!
Mutta ootteko aatelleet pariterapiaa? Se saattais auttaa avaamaan noita solmuja teidän välillä, ja edesauttaa sun parantumista myös. Siis JOS susta tuntuu, että voit antaa anteeksi miehellesi. Ja JOS hän ei enää ikipäivänä solvaa vaimoaan mielen järkkymisen takia idiootiksi. :/

Mutta Savanna, ISO :hug: sulle, ja onnea, rakkautta ja turvallisuutta sun elämääsi.
Kiitos :hug: :hug: ihanasta teksista :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Pysähdy Savanna ja mieti että olisko sittenkin ollut hiukan syytä miehelläsi yrittää auttaa sinua tuolla tavoin. Olitko masentunut tai muuten käyttäydyitkö niin, että miehesi luuli sinun yrittävän vahingoittaa itseäsi? Hänhän oli huolissaan sinusta, vai? Tunnut aika impulsiiviselta ihmiseltä, joten en yhtään ihmettele että voisit antaa ymmärtää olevasi itsetuhon partaalla kun olet huolissasi jostain...Mutta, tsemppiä ja selvittäkääpä suhteenne vaikka ammattiauttajan avulla.

Mä voin vain sanoa että teen jotain itselle,mutta kuitenkin en pystyy itselle mitään tehdä :ashamed:

No kyllä minä säikähtäisin, jos oma puoliso sanoisi että tekee itselle jotain pahaa. Veisin vaikka väkisin jonnekin juttusille. Jospa miehesi teossa oli sitten joitain "oikeinkin". Olitko sanonut hänelle, että teet itsellesi pahaa?

Ennen kun hän oli tommonen idiotti eikä jaksanut ymmärtä mua niin mä sanoin hänelle vaan,että parempi että mä kuolen kun elän sun kanssa

Eli kirjoitat, että "hän on keksinyt koko juttu sielä että mä yritin tehdä itsemurha monta kerta" -->

Eli oliko miehesi sittenkin oikeassa sanoessaan lääkärissä, että olit puhunut tekeväsi itsemurhan?
hän sanoi että olin yritänut sen jo :( mutta kun hän tuli sinne pyytämään anteeksi hän sanoi vaan myös lääkärille että hän teki niin kun luli että vain noin mä sain nopeasti hoitoa,eikä hän ajattelut että mä joudun sinne vai kriisiosastolle tai saan vain lääkitystä :ashamed: lääkäri sanoi hänelle vaan että sä teit epäreilusti eikä mitään muuta :ashamed:

En voi muuta sanoa, kun että selvitä pääsi siitä mitä haluat ja haluatko edes yrittää miehesi kanssa. Minusta tilanteenne on se, että mies oli huolissaan sinusta itsemurhauhkailujesi vuoksi ja ylireagoi noin. Sinä loukkaannut siitä verisesti, vaikka syytä on sinussakin (itsemurhauhkailut). Miehesi on masentunut tilanteestanne ja juo siksi. Eli jos haluatte pelastaa liittonne ja muutenkin suosittelen ammattiauttajan luona käymistä; kyllähän tuommoinen paha olo heijastuu vanhemmista lapsiin vaikka sitä itse ei huomaakkaan. Eli Savanna, menkää puhumaan jonnekkin tilanteestanne. Tsemppiä!
 
Ymmärrän täysin miksi susta tuntuu siltä kuin tuntuu, et voi luottaa mieheen. Ei voi vaatiakaan että voisi tuosta vain unohtaa ja luottaa siihen ihmiseen jonka olisi pitänyt olla se sun tuki ja turva kaikessa.

Ymmärrän hyvin kyllä.
Mutta jos haluat jatkaa, teidän on pakko mennä johonkin terapiaan, luulen että kahdestaan ette saa tuota selvitettyä.

Kokeilkaa terapiaa, ja mene yksin vielä vaikkapa omaan terapiaan niin saat ajatuksesi selkeäksi ja pääse teroon peloista ym.
Shoppailu auttaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle se vain lisää tuskaa, liika tavara ahdistaa, etkä loppujen lopuksi saakaan sitä nautintoa enää tavaroista niin paljoa kun pääset kotiin. Se on teennäistä, tiedän itse kun olen kokenut saman.

Ennen kaikkea, tärkeintä sinun itsesi ja lapsesi kannalta on että menet itse ensin terapiaan, sen jälkeen menette pariterapiaan jos haluat vielä yrittää jatkoa.

Jos on mahdollista, asumusero voisi olla hyvä koska sinulla on se inho miestäsi kohtaan. Jos olisitte hetken erillänne, sinä vaikka äitisi luona tms, saisit etäisyyttä asiaan.

Sydämestäni toivon sulle onnea ja siunausta jatkossa!
 
Kiitos!Mä ainakin halua lasten takia että olisi kaikki hyvin,ei itsestä ole niin paljon välia,te voitte kyll vaikka päätä mun puolesta,mitä mä teen,kun mä en todellakaan tietä miten jatkan ja ehkä minussa on myös vika,enkä todellakaan täydellinen ole myös :ashamed:
 
Voi Savanna... Rohkeasti kerroit noin vaikeasta tilanteesta, ei sinulla ole mitään syytä hävetä tai olla nolo! Jotenkin näin ulkopuolisena minusta tuntuu, että mies pohjimmiltaan yritti hyvää, ja sitten tuli tuollainen sotku... Ymmärrän, että olet varmasti hyvin pettynyt ja loukkaantunut.

Kaikkea, kaikkea hyvää Sinulle Savanna elämääsi. Ja itse olen aina elämäni vaikeissa tilanteissa koettanut jaksaa ajatella, että kun on oikein alhaalla, on suunta vain ylöspäin.

FiiNes

 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Kiitos!Mä ainakin halua lasten takia että olisi kaikki hyvin,ei itsestä ole niin paljon välia,te voitte kyll vaikka päätä mun puolesta,mitä mä teen,kun mä en todellakaan tietä miten jatkan ja ehkä minussa on myös vika,enkä todellakaan täydellinen ole myös :ashamed:

Lue tuo mun ylläoleva tekstini. Näin mun mielestä kannattaa tehdä.
Älä päätä avioliitosta vielä mitään, muuta hetkeksi äitisi luo lapsen kanssa, ja käy terapiassa.
Kun olet saanut pääsi selvemmäksi, menet miehen kanssa pariterapiaan. Siellä selviää jatkatteko yhdessä vai ette. Siellä myös selviää miten kauan jatkatte asumuseroa jos sen haluat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Kiitos!Mä ainakin halua lasten takia että olisi kaikki hyvin,ei itsestä ole niin paljon välia,te voitte kyll vaikka päätä mun puolesta,mitä mä teen,kun mä en todellakaan tietä miten jatkan ja ehkä minussa on myös vika,enkä todellakaan täydellinen ole myös :ashamed:

Kukaan ei oo täydellinen. Et sinä, eikä sun mieskään. Mutta ne "epätäydellisyydet" toisessa, ne vaan on opittava hyväksymään, ennen ku voi olla oikeesti onnellinen. (ja tässä tarkoitan "normaaleja" ja niitä pikkasen ärsyttäviä juttuja puolisossa. En mitään haukkumisia/hakkaamisia, sellasia ei pidä hyväksyä)
Mutta jotenkin olen kuiteski saanut sellasen kuvan, että sä rakastat miestäsi..?
Ja mun mielestä teillä niin paljon, minkä vuoksi taistella ittenne selville vesille. Teillä on 2 ihanaa lasta. Ja oman ittennekin takia, yrittäkää saada ulkopuolista apua. Koska jos annatte periksi siinä vaiheessa, kun on vielä paljon selvittämättömiä asioita, niin varmasti tulette jossain elämänvaiheessa katumaan. Että "mitäs jos KUITENKIN oltais yritetty sitä-ja-sitä.."
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Ensinnäkin :hug: Ja toiseksi.. ehkä sun miehes oli vaan puhtaasti huolissaan susta ja siitä mahdollisuudesta, että tekisit jotain itselles? Stressi+hormonit ei oo kiva yhdistelmä. Ikäviä juttuja, mutta ehkä ois paras unohtaa ja jatkaa eteenpäin.
Kysyt pitäisiskö antaa miehelle anteeksi, mun mielestä se ois hyvä idea, mutta mä en ole sä. Sulla on ollut paljon paskaa, ja musta tuntuu, että sä saatat jotenkin "syyttää" sun miestä myös niistä muista asioista, jotka ei ole sen syytä. En mä tiedä, tällainen tuli vain mieleen.
Mutta jaksuja sulle jokatapauksessa :hug:

Peesaan cothista.
 
Mä olisin voinut jopa antaa anteeksi että hän on laitanut mua sinne,mutta jotenkin olen kaikist eniteen vihainen kun raskaus oli tommonen stressaava,en tiedä onko se oikeasti niin iso juttu kun mä lulen :ashamed: mutta toi huoli vauvasta jotenki jäi ja jopa lisääntyi kun olin tommosessa paikassa :ashamed:
 
Luin tämän moneen kertaan.
Ei tässä ole mitään noloa tai muuta miksi sinun pitäisi hävetä.

Teillä oli todella huono alku asuntojen suhteen ja niiden kunto, raskaus ja huoli saivat miehesi käyttäytymään ivan toisella tavalla kuin normaalisti.

Sinulle jäi asioiden hoitaminen miehen voimattomuuden vuoksi ja raskaus vielä siihen päälle niin ei ihme, että stressaannuit.
Sitten sait synnytyksen jälkeisen masennuksen?
Siinä ei ole hävettävää, se on yleistä ja siitä selviää kun saa apua, mutta omin voimin sen yli pääseminen olisi vaikeaa. On hyvä, että sait siihen apua.

Miehesi oli todella huolissaan sinusta. Kun on masentunut ei tajua kuinka huonossa kunnossa oikeasti on ja miehesi halusi auttaa sinua. Ainut keino jonka hän tiesi siinä tilanteessa oli sinun huijaamisesi lääkärille.
Se oli väärin tehty, todella väärin. Hän ei olisi saanut huijata vaan puhumalla keskenänne auttaa sinut hankkimaan apua.
Kun ihminen rakastaa toista oikein syvästi hän toimii järjettömästi ja uskon tämän olleen ajattelematon päähänpisto mieheltäsi jota hän katuu paljon.

Olen lukenut juttujasi ennen tätä ja saanut sen käsityksen, että miehesi rakastaa sinu, ei ole väkivaltainen ja on mukava sinulle ja hyvä isä lapsilleen.
Jos tämä pitää paikkaansa niin sinuna antaisin miehelle tämän anteeksi. Sillä hän taisi auttaa sinua sillä teollaan vaikka toteutus oli ihan väärä.

Mitä jos menisitte yhdessä terapiaan ja kävisitte suhteenne läpi ja nämä tapahtumat. Sitten pikkuhiljaa rakentaisitte liittonne taas kokoon.
Minusta vaan tuntuu, että sinun kannattaa mennä miehn kanssa terapiaan ja päästä tästä yli.
Olet tehnyt tästä asiasta hirviön sisällesi, jonkin joka on pisunut liian suuriin mittasuhteisiin ja ainut keino päästä siitä eroon on terapia, jossa olet miehesi kanssa.
Teillä voi olla vielä onnellinen liitto edessä kun käytte asiat lävitse ammattiauttajan kanssa.

Voimia sinulle. Teillä on edessä pitkä tie, mutta se kannattaa.
Nyt pää pystyyn nainen. Sinulla ei ole mitään syytä olla häpeilevä ja nolo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
ehkä mun oikeasti pitää ota itsea niskasta kinni ja tehdä soito lääkärille ja vaikka kerran kokeilla pariterapia :ashamed:
mutta huoli vauvasta,miten pääsen tästä yli? :ashamed:
:hug:

Tee niin. :hug:
Ja kyllä se huoli vauvasta helpottaa, huomaathan nytkin että sun pieni prinsessa on jo kohta "iso" tyttö, ja ihan terve ja hyvinvoiva pikkunen. Piikuhiljaa, pikkuhiljaa. Kun vaan aika tekee tehtävänsä ja uskallat luottaa myös itseesi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
ehkä mun oikeasti pitää ota itsea niskasta kinni ja tehdä soito lääkärille ja vaikka kerran kokeilla pariterapia :ashamed:
mutta huoli vauvasta,miten pääsen tästä yli? :ashamed:
:hug:

Tee niin. :hug:
Ja kyllä se huoli vauvasta helpottaa, huomaathan nytkin että sun pieni prinsessa on jo kohta "iso" tyttö, ja ihan terve ja hyvinvoiva pikkunen. Piikuhiljaa, pikkuhiljaa. Kun vaan aika tekee tehtävänsä ja uskallat luottaa myös itseesi. :)

=) kiitos :hug: :hug:
 
Voimia sinulle Savanna, ja miehellesi myös.Hurjan teon teki mies, mutta jospa hän ei hädissään keksinyt muuta? Juominen ja haukkuminenkin kuulostaa siltä että hänkin on vähän'hukassa'.tuntee ettei osaa oikein toimia ja siksi tekee ja sanoo hölmöjä.Miehet on joskus tällaisia! Hakekaa apua molemmat!
 
Oletko puhunut tuosta huolestasi lapsen terveydestä lääkärin kanssa? Siis lastenlääkärin tai jonkun muun vastaavan. Ehkä se auttaisi, jos joku sulle sanoisi, että huoli on turhaa ja lapsi on terve. Masentuneena näkee maailman hieman väärällä tavalla.

Mies ei tietenkään tajunnut ja tajua sinun huoltasi lapsesta. Hän varmaan näkee, että lapsi on terve mutta sinä tarvitsit ja tarvitset edelleen ammattiapua. Siksi hän toimi kuten toimi, vaikka väärin toimikin.

Myös minun mielestä miehesi tarvii apua. Hänen on ilmeisesti hankala käsitellä vaikeita asioita, kun alkoi juomaan. Ja toisaalta hänen niskoillaan on syyllisyys myös sinun olostasi. Se on tosi raskas taakka. Ja paljon murhetta hänelläkin ollut. Puolison masennus on jokaisessa suhteessa kova ja vaikea paikka.

Sitten kun olette saaneet molemmat apua niin ehkä teidän on helpompi käsitellä suhdettannekin ja näette paremmin minne suuntaan kannattaa jatkaa. Mä toivon, että saatte asiat kuntoon ja toivon todella, että sinä pääset tuosta pahasta olosta eroon.
 
Tuosta osastolla olosta...Mä olisin joskus antanu mitä vaan, että olisin päsy sinne, kävin joskus poliisin kimppunkin kun se oli yöllä hakemassa humalaista miestä, mutta enpä päässy...Eli koitan kauniisti esimerkin avulla kertoa, että ehkä sitten kuitenkin olit jotenkin sekava sinne mennessä, kun sinne pääsit. Mä olisin todella ahdistuneena kokenu sen pääsemisenä...Edes hetkeksi lepäämään ja irti kaikesta paskasta..
 

Yhteistyössä