No tässä on tarinani,saa haukkua myös mua....

[FiiNes]

Savanna, minä myös pelkäsin stressin vahingoittavan vauvaani. Minulla oli lapsettomuutta, hoitoja ja kolme keskenmenoa ennen raskautta. Hätäilin kaikesta mahdollisesta suunnilleen synnytyssaliin saakka. Tyttö on nyt 10v, rakas tomera (esi) murrosikäinen. Ei vaurioita äitin stressistä.

Elämänmenoon ei aina vaan voi vaikuttaa. On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Ja elämä koostuu hetkistä, ja niiden hetkien välissä on hetkiä, jotka liittää hetket yhteen... Ja on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä, ja joskus myös niitä todella huonoja hetkiä.

 

[nibbler]

mä ymmärrän sua nyt niin paljon paremmin.

lohtua voit ottaa siitä että aina kun on ollut vaikeaa oot todistanu ittelles että sinä osaat hoitaa asiat parempaan suuntaan (nuo pois muutot hometaloista ja muut).
sä olet todella vahva ihminen :hug:

 

[Ei kai]

Jotenkin luulisin että jos nyt onnistun huijaamalla viemään mieheni psykiatriselle, niin en kyllä pelkästään puhumalla saa häntä sinne tahdonvastaiseen hoitoon vaikka sanoisin mitä, ellei lääkäri alkukeskustelussa potilaan kanssa havaitse mitään syytä jatkotutkimuksiin.

Eli ihan oikeasti voi olla oli lääketieteellisiä syitä pitää sinua hetken aikaa rauhoittumassa, älä kokonaan syytä miestäsi. Jos menisit vaikka sen hoitavan lääkärin kanssa juttelemaan, ja kysyisit ottiko hän sinut tosiaan vaan miehen valheiden takia sisään, vai saattoiko olla muitakin syitä? Omaa tilaansa ei aina osaa ihan objektiivisesti arvioida.

 

[nöppäri]

Miksi häpeäsit asioita mitä elämässäsi on tapahtunut, kun et itse ole niitä aiheuttanut.

Minä neuvoisin sinua hakemaan apua, käymään terapiassa. Hoidat ensin itseäsi ja omia asioitasi paremalle tolalle, ja vasta sitten kun tunnet jaksavasi, alat miettiä mitä parisuhteesi kanssa haluat tehdä :hug:

 

[Hophopdabadaba]

Jotenkin luulisin että jos nyt onnistun huijaamalla viemään mieheni psykiatriselle, niin en kyllä pelkästään puhumalla saa häntä sinne tahdonvastaiseen hoitoon vaikka sanoisin mitä, ellei lääkäri alkukeskustelussa potilaan kanssa havaitse mitään syytä jatkotutkimuksiin.

Eli ihan oikeasti voi olla oli lääketieteellisiä syitä pitää sinua hetken aikaa rauhoittumassa, älä kokonaan syytä miestäsi. Jos menisit vaikka sen hoitavan lääkärin kanssa juttelemaan, ja kysyisit ottiko hän sinut tosiaan vaan miehen valheiden takia sisään, vai saattoiko olla muitakin syitä? Omaa tilaansa ei aina osaa ihan objektiivisesti arvioida.

Kyllä saattavat ottaa, riippuen juuri siitä mitä mies on kertonut etukäteen.. olen nähnyt muutamankin tapauksen jonka sukulaiset ovat puhuneet ensin lääkärin kanssa /ambulanssihenkilökunnan kanssa ja sitten on ollutkin jo osastolla...


Jaksamista :hug:

 

[Eestlanna Savanna]

Mua otettiin sinne vain sen takia kun mä olin jo kriisiosastolla,mä pyysin siis itse mennä sinne lepämään vähäks ajaks :ashamed: Lääkäri katsoi vaan historia että olin ollut sielä(kriisiosastolla) ja sen takia varma niin helposti lähetänyt mua

 

[Eestlanna Savanna]

Savanna, minä myös pelkäsin stressin vahingoittavan vauvaani. Minulla oli lapsettomuutta, hoitoja ja kolme keskenmenoa ennen raskautta. Hätäilin kaikesta mahdollisesta suunnilleen synnytyssaliin saakka. Tyttö on nyt 10v, rakas tomera (esi) murrosikäinen. Ei vaurioita äitin stressistä.

Elämänmenoon ei aina vaan voi vaikuttaa. On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Ja elämä koostuu hetkistä, ja niiden hetkien välissä on hetkiä, jotka liittää hetket yhteen... Ja on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä, ja joskus myös niitä todella huonoja hetkiä.

toi on niin kiva kuulla :hug: :hug:

 

[vieras]

Tsemppiä :hug: