No tässä on tarinani,saa haukkua myös mua....

[vieras]

Omasta kokemuksesta tiedän, että kyllä tuollaisesta (välinpitämättömyyttä, solvauksia ja valehtelua miehen taholta) selvitä voi. Mutta ei se helppoa ole siinäkään tapauksessa, että itse haluaa jatkaa suhteessa. Voin vain kuvitella, miten sekaisin ajatuksesi ovat. Voimia!

 

[Charlottis74]

Savanna, sä olet USKOMATON nainen!
Ja sä OLET hyvä, paras äiti lapsillesi. Ja tää sun teksti selitti monen monta asiaa, jotka tähän asti on jotenkin "syöneet" sun persoonaa täällä palstalla.
Sä olet selviytyjä, todellakin. Oot käyny kohtuuttoman kovan koulun, ja yhä sulla on perhe kasassa.
Ja mun mielestä sun kannattaa pitääkin se kasassa.
Mikäli se susta on oikea vaihtoehto. Jotenkin tuntuu, että sun mies panikoi ja ahdistui myös sun sairastumisesta. Mikä tokikaan ei ole sun syytä, se on varma!
Mutta ootteko aatelleet pariterapiaa? Se saattais auttaa avaamaan noita solmuja teidän välillä, ja edesauttaa sun parantumista myös. Siis JOS susta tuntuu, että voit antaa anteeksi miehellesi. Ja JOS hän ei enää ikipäivänä solvaa vaimoaan mielen järkkymisen takia idiootiksi. :/

Mutta Savanna, ISO :hug: sulle, ja onnea, rakkautta ja turvallisuutta sun elämääsi.

Kiitos :hug: :hug: ihanasta teksista :hug:

Tää on ihan oikea neuvo jota itse en osannut kertoa. Seurakunnilta saa tommoista pariterapiaa ainakin ja muualtakin. Oisko sun miehes valmis lähtee noihin?

 

[Eestlanna Savanna]

Tuosta osastolla olosta...Mä olisin joskus antanu mitä vaan, että olisin päsy sinne, kävin joskus poliisin kimppunkin kun se oli yöllä hakemassa humalaista miestä, mutta enpä päässy...Eli koitan kauniisti esimerkin avulla kertoa, että ehkä sitten kuitenkin olit jotenkin sekava sinne mennessä, kun sinne pääsit. Mä olisin todella ahdistuneena kokenu sen pääsemisenä...Edes hetkeksi lepäämään ja irti kaikesta paskasta..

en mä kyll sekava ollut ,mä sain jo sielä diagnoosi että minulla on keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sen lisääks :ashamed:
Lääkärille sanoi miehellekin sielä että,,no ei hän ainakaan täällä yritänyt itsemurha vielä,, :ashamed:

 

[Kiekaus harmaana]

Ihan alkuun :hug:
Mä olen pitkään jo tykännyt lukea sun juttujasi tällä palstalla, toisinaan hymyssä suin toisinaan hiukan ihmetellen, pahasti en susta kuitenkaan koskaan ole ajatellut vaikka montaa asiaa olenkin ihmetellyt ja miettinyt. Äsken lukemani tarina kuitenkin selitti melko paljon asioita. Olen aina pitänyt sua ihanana ihmisenä mutta nyt voin sanoa että sä todella olet jotain todella Erityistä Lapsesi eivät olisi voineet saada sinua parempaa äitiä.
Olet joutunut kokemaan paljon raskaita asioita jotka olisi hyvä käydä läpi ammatti-ihmisen kanssa. Myös puhuminen lähimmäisten kanssa ja vaikka kirjoittaminenkin helpottaa. Kunhan vain päästät vaikeita asioita ulos etkä pidä niitä sisälläsi.
Mulla tuli myöskin mieleen että ehkäpä miehesi oli ihan vilpittömäsi susta huolissaan mutta toimi väärin. Siihen kannattaako sinun jäädä suhteeseen ei voi kukaan vastata sun puolesta. Päätitpä niin tai näin niin sun on käytävä läpi ja purettava kaikki mikä mieltä painaa. Se että kirjoitit tarinasi on jo hyvä alku! Ja kuten huomasit, kukaan ei sinua tuomitse tarinasi perusteella. Eikä sinun tarvi sitä hävetä :hug: Jos haluat niin voit laittaa yv:tä ihan mielelläni haluaisin tutustua sinuun paremmin

 

[Eestlanna Savanna]

Savanna, sä olet USKOMATON nainen!
Ja sä OLET hyvä, paras äiti lapsillesi. Ja tää sun teksti selitti monen monta asiaa, jotka tähän asti on jotenkin "syöneet" sun persoonaa täällä palstalla.
Sä olet selviytyjä, todellakin. Oot käyny kohtuuttoman kovan koulun, ja yhä sulla on perhe kasassa.
Ja mun mielestä sun kannattaa pitääkin se kasassa.
Mikäli se susta on oikea vaihtoehto. Jotenkin tuntuu, että sun mies panikoi ja ahdistui myös sun sairastumisesta. Mikä tokikaan ei ole sun syytä, se on varma!
Mutta ootteko aatelleet pariterapiaa? Se saattais auttaa avaamaan noita solmuja teidän välillä, ja edesauttaa sun parantumista myös. Siis JOS susta tuntuu, että voit antaa anteeksi miehellesi. Ja JOS hän ei enää ikipäivänä solvaa vaimoaan mielen järkkymisen takia idiootiksi. :/

Mutta Savanna, ISO :hug: sulle, ja onnea, rakkautta ja turvallisuutta sun elämääsi.

Kiitos :hug: :hug: ihanasta teksista :hug:

Tää on ihan oikea neuvo jota itse en osannut kertoa. Seurakunnilta saa tommoista pariterapiaa ainakin ja muualtakin. Oisko sun miehes valmis lähtee noihin?

juu,hän on valmis jos vaan minä haluan :ashamed:

 

[Eestlanna Savanna]

Ihan alkuun :hug:
Mä olen pitkään jo tykännyt lukea sun juttujasi tällä palstalla, toisinaan hymyssä suin toisinaan hiukan ihmetellen, pahasti en susta kuitenkaan koskaan ole ajatellut vaikka montaa asiaa olenkin ihmetellyt ja miettinyt. Äsken lukemani tarina kuitenkin selitti melko paljon asioita. Olen aina pitänyt sua ihanana ihmisenä mutta nyt voin sanoa että sä todella olet jotain todella Erityistä Lapsesi eivät olisi voineet saada sinua parempaa äitiä.
Olet joutunut kokemaan paljon raskaita asioita jotka olisi hyvä käydä läpi ammatti-ihmisen kanssa. Myös puhuminen lähimmäisten kanssa ja vaikka kirjoittaminenkin helpottaa. Kunhan vain päästät vaikeita asioita ulos etkä pidä niitä sisälläsi.
Mulla tuli myöskin mieleen että ehkäpä miehesi oli ihan vilpittömäsi susta huolissaan mutta toimi väärin. Siihen kannattaako sinun jäädä suhteeseen ei voi kukaan vastata sun puolesta. Päätitpä niin tai näin niin sun on käytävä läpi ja purettava kaikki mikä mieltä painaa. Se että kirjoitit tarinasi on jo hyvä alku! Ja kuten huomasit, kukaan ei sinua tuomitse tarinasi perusteella. Eikä sinun tarvi sitä hävetä :hug: Jos haluat niin voit laittaa yv:tä ihan mielelläni haluaisin tutustua sinuun paremmin

kiitos sulle :hug: onko sun nimimerkki sitten kiekaus?Kun nyt sä olet harmaan? :hug:
Kiitos näistä ihanasta sanoista,mut must tuntu aina etten ole mikään hyvää äiti vain luuseri

 

[kiekaus]

Ihan alkuun :hug:
Mä olen pitkään jo tykännyt lukea sun juttujasi tällä palstalla, toisinaan hymyssä suin toisinaan hiukan ihmetellen, pahasti en susta kuitenkaan koskaan ole ajatellut vaikka montaa asiaa olenkin ihmetellyt ja miettinyt. Äsken lukemani tarina kuitenkin selitti melko paljon asioita. Olen aina pitänyt sua ihanana ihmisenä mutta nyt voin sanoa että sä todella olet jotain todella Erityistä Lapsesi eivät olisi voineet saada sinua parempaa äitiä.
Olet joutunut kokemaan paljon raskaita asioita jotka olisi hyvä käydä läpi ammatti-ihmisen kanssa. Myös puhuminen lähimmäisten kanssa ja vaikka kirjoittaminenkin helpottaa. Kunhan vain päästät vaikeita asioita ulos etkä pidä niitä sisälläsi.
Mulla tuli myöskin mieleen että ehkäpä miehesi oli ihan vilpittömäsi susta huolissaan mutta toimi väärin. Siihen kannattaako sinun jäädä suhteeseen ei voi kukaan vastata sun puolesta. Päätitpä niin tai näin niin sun on käytävä läpi ja purettava kaikki mikä mieltä painaa. Se että kirjoitit tarinasi on jo hyvä alku! Ja kuten huomasit, kukaan ei sinua tuomitse tarinasi perusteella. Eikä sinun tarvi sitä hävetä :hug: Jos haluat niin voit laittaa yv:tä ihan mielelläni haluaisin tutustua sinuun paremmin

kiitos sulle :hug: onko sun nimimerkki sitten kiekaus?Kun nyt sä olet harmaan? :hug:
Kiitos näistä ihanasta sanoista,mut must tuntu aina etten ole mikään hyvää äiti vain luuseri

Et sinä Savanna ole luuseri, et äitinä etkä ihmisenä muutenkaan :hug: Nimimerkki on tämä sama

 

[Luota itseesi]

Savanna, ihan ensimmäisenä luota itseesi!! Vain sinä voit antaa parasta hoitoa lapsillesi. Olemalla rakastava, mutta jämäkkä äiti, olet kaikkea sitä mitä lapsesi tarvitsevat. Jos lapsesi ovat kärsineetkin ongelmistasi, ei mitään todellakaan ole menetetty. he ovat vielä pieniä ja tasapainoinen arki voi korjata kaiken sen, mitä he mahdollisesti ovat joutuneet aistimaan ja näkemään.

Miehesi teki raukkamaisesti vetäytyesssään noista raskaista kosteusvauriojupakoista ja vielä raukkamaisemmin huijatessaan sinut psykiatriselle. Ne ovat asioita, jotka eivät poistu, mutta joiden kanssa voit oppia elämään. Siihen tarvitset pariterapiaa, jossa kuuntelette aidosti toistenne tunteita ja asioita. Tarvitsette kumpikin myös yksilöterapiaa, koska ilmeisesti teillä kummallakin on omia taakkoja ja miehelläsi väärä malli reagoida ahdistukseen juomalla.

Kaikista teidän asioista voi päästä yli, mutta se vaatii tosissaan halua, uskallusta ja anteeksiantoa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tosi pahoistakin asioista voi selvitä anteeksiannolla, tapoja muuttamalla ja tahdonvoimalla, joka on molemminpuolista.

Jos rakkaus ja kunnioitus palaavat liittoon, saa jonain päivänä huomata, että onkin onnellinen puolisonsa kanssa. Ei tunnekaan enää vihaa ja voi ajatella menneitä "niinä pahoina aikoina", joista selvittiin. Aika tekee kummasti tehtävänsä!!

Puhun kokemuksesta.

 

[Eestlanna Savanna]

Ihan alkuun :hug:
Mä olen pitkään jo tykännyt lukea sun juttujasi tällä palstalla, toisinaan hymyssä suin toisinaan hiukan ihmetellen, pahasti en susta kuitenkaan koskaan ole ajatellut vaikka montaa asiaa olenkin ihmetellyt ja miettinyt. Äsken lukemani tarina kuitenkin selitti melko paljon asioita. Olen aina pitänyt sua ihanana ihmisenä mutta nyt voin sanoa että sä todella olet jotain todella Erityistä Lapsesi eivät olisi voineet saada sinua parempaa äitiä.
Olet joutunut kokemaan paljon raskaita asioita jotka olisi hyvä käydä läpi ammatti-ihmisen kanssa. Myös puhuminen lähimmäisten kanssa ja vaikka kirjoittaminenkin helpottaa. Kunhan vain päästät vaikeita asioita ulos etkä pidä niitä sisälläsi.
Mulla tuli myöskin mieleen että ehkäpä miehesi oli ihan vilpittömäsi susta huolissaan mutta toimi väärin. Siihen kannattaako sinun jäädä suhteeseen ei voi kukaan vastata sun puolesta. Päätitpä niin tai näin niin sun on käytävä läpi ja purettava kaikki mikä mieltä painaa. Se että kirjoitit tarinasi on jo hyvä alku! Ja kuten huomasit, kukaan ei sinua tuomitse tarinasi perusteella. Eikä sinun tarvi sitä hävetä :hug: Jos haluat niin voit laittaa yv:tä ihan mielelläni haluaisin tutustua sinuun paremmin

kiitos sulle :hug: onko sun nimimerkki sitten kiekaus?Kun nyt sä olet harmaan? :hug:
Kiitos näistä ihanasta sanoista,mut must tuntu aina etten ole mikään hyvää äiti vain luuseri

Et sinä Savanna ole luuseri, et äitinä etkä ihmisenä muutenkaan :hug: Nimimerkki on tämä sama

kiitos mä laitan sulle yv mielelläni :hug: :hug: mun pakko vaan mennä nukkumaan kun huomenna töitä on :ashamed:

 

[Eestlanna Savanna]

Savanna, ihan ensimmäisenä luota itseesi!! Vain sinä voit antaa parasta hoitoa lapsillesi. Olemalla rakastava, mutta jämäkkä äiti, olet kaikkea sitä mitä lapsesi tarvitsevat. Jos lapsesi ovat kärsineetkin ongelmistasi, ei mitään todellakaan ole menetetty. he ovat vielä pieniä ja tasapainoinen arki voi korjata kaiken sen, mitä he mahdollisesti ovat joutuneet aistimaan ja näkemään.

Miehesi teki raukkamaisesti vetäytyesssään noista raskaista kosteusvauriojupakoista ja vielä raukkamaisemmin huijatessaan sinut psykiatriselle. Ne ovat asioita, jotka eivät poistu, mutta joiden kanssa voit oppia elämään. Siihen tarvitset pariterapiaa, jossa kuuntelette aidosti toistenne tunteita ja asioita. Tarvitsette kumpikin myös yksilöterapiaa, koska ilmeisesti teillä kummallakin on omia taakkoja ja miehelläsi väärä malli reagoida ahdistukseen juomalla.

Kaikista teidän asioista voi päästä yli, mutta se vaatii tosissaan halua, uskallusta ja anteeksiantoa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tosi pahoistakin asioista voi selvitä anteeksiannolla, tapoja muuttamalla ja tahdonvoimalla, joka on molemminpuolista.

Jos rakkaus ja kunnioitus palaavat liittoon, saa jonain päivänä huomata, että onkin onnellinen puolisonsa kanssa. Ei tunnekaan enää vihaa ja voi ajatella menneitä "niinä pahoina aikoina", joista selvittiin. Aika tekee kummasti tehtävänsä!!

Puhun kokemuksesta.

kiitoksia,mä sain niin ihanat tekstit että tekis mieli vielä niitä lukea,se helpotti edes vähän oloa,nyt voin jopa paremmin koota itseä ja päätä mitä teen jatkossa :hug: kiitos :hug:

 

[LisaMarie]

Mitä töitä? Ootko saanu uuden työpaikan?

 

[Eestlanna Savanna]

Mitä töitä? Ootko saanu uuden työpaikan?

Ei se on se sama työ,he pyysivät että mä teen sen vielä keskiviikona ja ehkä lauantaina tai suununtaina ja niin he soitivatkin perjantaina että olisi kiva jos mä teen kun toinen jakaja ei pysty :/ nyt mua taas odotta huomenna jotain 2000 mainoksia :/

 

[LisaMarie]

Mitä töitä? Ootko saanu uuden työpaikan?

Ei se on se sama työ,he pyysivät että mä teen sen vielä keskiviikona ja ehkä lauantaina tai suununtaina ja niin he soitivatkin perjantaina että olisi kiva jos mä teen kun toinen jakaja ei pysty :/ nyt mua taas odotta huomenna jotain 2000 mainoksia :/

No voi!
Tsemppiä huomiseen :hug:

 

[Eestlanna Savanna]

Mitä töitä? Ootko saanu uuden työpaikan?

Ei se on se sama työ,he pyysivät että mä teen sen vielä keskiviikona ja ehkä lauantaina tai suununtaina ja niin he soitivatkin perjantaina että olisi kiva jos mä teen kun toinen jakaja ei pysty :/ nyt mua taas odotta huomenna jotain 2000 mainoksia :/

No voi!
Tsemppiä huomiseen :hug:

en jaksa ollenkaan :ashamed:

 

[nab]

Sori nyt. Eipä ollu häävi stoori etkä sitten ole kuullut sellaisesta välimerkistä kuin piste? Se on se tämänlainen, johon tämä lauseeni päättyy.

 

[Charlottis74]

Sori nyt. Eipä ollu häävi stoori etkä sitten ole kuullut sellaisesta välimerkistä kuin piste? Se on se tämänlainen, johon tämä lauseeni päättyy.

Just joo ihan pisteen merkitys sulle siis se pää tarinako!

 

[nab]

Sori nyt. Eipä ollu häävi stoori etkä sitten ole kuullut sellaisesta välimerkistä kuin piste? Se on se tämänlainen, johon tämä lauseeni päättyy.

Just joo ihan pisteen merkitys sulle siis se pää tarinako!

No kutakuinkin. Onpahan tullut kuultua ja nähtyä paljon riipaisevimpiakin tarinoita, mitä tuota nyt luki niin vaikutti että lähinnä tyhmyydestä sakotetaan. Kuka on niin tyhmä että ostaa sian säkissä ja vieläpä kahteen kertaan. Mitä siihen mieheen tulee niin joo, ei ehkä paras veto huijata tuolla tavalla ja olla olematta tukena, mutta onpa sitä miehiä jotka ovat tehneet tuhannesti pahempaakin. Ongelmia sitä on kaikilla, eikä masennuksessakaan mitään kummallista ole, sen verran moni muukin ihminen on siitä kärsinyt. Eli jos tällä aloituksella oli tarkoitus jotain erityisiä sympatiapisteitä kerätä ole niin valitettavasti multa ei niitä juurikaan heru. Lisäksi tämäkin on tämän stoorin tämä puoli, apn miehellä voi olla eri käsitys tapahtuneesta ja mitä näitä apn juttuja on lukenut niin ei hänkään ole helpoimmasta päästä naisena, jos ei ole mieskään miehenä. Mutta heruttakaa te muut toki senkin edestä mitä mä jätän heruttamatta, mutta suokaa toki mulle oikeus omaan mielipiteeseeni.

Kielipoliisi en ole, mua ei muutamat kirjoitusvirheet haittaa mutta tuota mä en käsitä että kirjoitetaan virkkeitä jotka ovat seitsemän riviä pitkiä ja etenkin kun ap osaa kyllä kirjoittaa järkevästikin.

 

[okalintu]

Minun lukemani jälkeen voisin mielessäni hahmottaa mielikuvan, että ap ei taida olla syntyperäinen suomenkansalainen, mistä johtuen muutamat kirjoitusvirheet?

 

[hupihuutaja harmaana]

Nab on hyvä ja menee unten maille! Kaikea ei tarvitse ilmaista mitä mieleen tulee. Tottakai mielipiteitä saa olla, mutta joskus ne on hyvä pitää omana tietonaan.

 

[LisaMarie]

Hei Savanna!
Kumpi suo loukkaa enemmän, se että sä "leimaannuit" kun jouduit osastolle vai se että mies toimi sun selän takana ja huijas sut sinne? Eli onko kyse enemmän siitä, mitä mies teki sulle konkreettisesti vai siitä mitä sa tunnet tapahtuneen?
Tuon pohtiminen voisi auttaa ratkaisemaan sen, haluatko jatkaa miehen kanssa vai et. Mutta mitä sitten teetkin miehen suhteen, niin ei se poista pahaa oloasi, eli joka tapuksessa tarvit terapiaa.

 

[nab]

Nab on hyvä ja menee unten maille! Kaikea ei tarvitse ilmaista mitä mieleen tulee. Tottakai mielipiteitä saa olla, mutta joskus ne on hyvä pitää omana tietonaan.

Niin kauan kun noudatan netikettiä ja palstan sääntöjä mulla on oikeus ilmaista täällä julkisella palstalla oma mielipiteeni asiasta kuin asiasta piditte te siitä tai ette. Elämä on. Kyllä mä voin tästä nukkumaan lähteä, mutta jos mä kuitenkin pesen hampaani ensin.

 

[Eestlanna Savanna]

Hei Savanna!
Kumpi suo loukkaa enemmän, se että sä "leimaannuit" kun jouduit osastolle vai se että mies toimi sun selän takana ja huijas sut sinne? Eli onko kyse enemmän siitä, mitä mies teki sulle konkreettisesti vai siitä mitä sa tunnet tapahtuneen?
Tuon pohtiminen voisi auttaa ratkaisemaan sen, haluatko jatkaa miehen kanssa vai et. Mutta mitä sitten teetkin miehen suhteen, niin ei se poista pahaa oloasi, eli joka tapuksessa tarvit terapiaa.

Oikeasti enemmän se että raskaus ei mennyt sunnitelmien mukaan,enkä saanut tukea,vaan stressia ollut paljon,olen vihainen sen takia ja hänelle ja vihainen ja myös pelkään hirveästi jos lapselle jotain tuu sen takia :ashamed: :ashamed:

 

[nbd]

Hei voimia sinulle
Luulen, että miehesi kyllä rakastaa sinua tosissaan.. ei kai kukaan raahaa väkisin lääkäriin ihmistä, josta ei välitä. Mutta silti et voi kysyä täältä palstalta, että mitä pitäisi tehdä vaan sun pitää kuunnella sydäntäs!

 

[LisaMarie]

Hei voimia sinulle
Luulen, että miehesi kyllä rakastaa sinua tosissaan.. ei kai kukaan raahaa väkisin lääkäriin ihmistä, josta ei välitä. Mutta silti et voi kysyä täältä palstalta, että mitä pitäisi tehdä vaan sun pitää kuunnella sydäntäs!

Tätä peesaan ihan täysillä :flower:

 

[LisaMarie]

Hei Savanna!
Kumpi suo loukkaa enemmän, se että sä "leimaannuit" kun jouduit osastolle vai se että mies toimi sun selän takana ja huijas sut sinne? Eli onko kyse enemmän siitä, mitä mies teki sulle konkreettisesti vai siitä mitä sa tunnet tapahtuneen?
Tuon pohtiminen voisi auttaa ratkaisemaan sen, haluatko jatkaa miehen kanssa vai et. Mutta mitä sitten teetkin miehen suhteen, niin ei se poista pahaa oloasi, eli joka tapuksessa tarvit terapiaa.

Oikeasti enemmän se että raskaus ei mennyt sunnitelmien mukaan,enkä saanut tukea,vaan stressia ollut paljon,olen vihainen sen takia ja hänelle ja vihainen ja myös pelkään hirveästi jos lapselle jotain tuu sen takia :ashamed: :ashamed:

Harva raskaus mene suunnitelmien mukan...tai elämä muutenkaan :/ Se ei ole kenenkään vika tai syy, ei sinun eikä miehesi. Pelkäät siis eniten sitä, että stressi on aiheuttanu lapselle jotain? Vauvahan on jo yli vuoden! Kyllä se olisi jo näkynyt, jos hänellä on ongelmia :hug: