Minulla "hirviö" vauva....

Olen vauvan kanssa kaksistaan 4pv/vko. Isä reissuhommissa. Ja ei ole ketään, vanhempani asuvat melko lähellä, mutta heillä on omat työt ja harrastukset. Eli eivät siis jouda tänne. Olen lapsen kanssa kaksistaan siis ne päivät kun mies ei ole kotona.

Kuinka säännölliset päivärytmit teillä on? Auttaisiko jaksamaan, jos suunnittelisit noille 4 päivälle, kun olet yksin lapsen kanssa, säännöllisen rytmin, millon ulos, millon ruokaa jne, tietysti vauvan nukkumisten mukaan, ja vielä jokaiselle päivälle yhden tai pari kivaa juttua: kyläilyä, perhekerhoilua, ulkoilua, kaupasta jotain kivaa syötävää itsellesi, mitä nyt tykkäätkin tehdä, siis sellasia etappeja, että kun tästä on selvitty niin... Ja unohdat pyykinpesut sun muut noilta päiviltä, teet sitten kun miehesi on taas kotona. Ja sekin varmaan auttaisi, jos pystyt miehesi kanssa järjestämään sinulle vapaapäivän tai etes muutaman tunnin vapaata, sitten kun miehesi on kotona, olisi jotain mitä odottaa, ja ajatella että kun näistä 4 päivästä selviän niin sitten on jotain kivaa tiedossa. Tiedän että jos väsyttä ja kyllästyttää ja ahdistaa ja v***aa, niin positiivinen ajattelu ja ilon repiminen yhtään mistään on vaikeeta! Mut silti, jos jotenkin vaan onnistuu ottamaan rennommin, ja keskittymään tähän hetkeen, niin kyllä se auttaa. Ja kyllä se niinkin on, että jos äitiä hermostuttaa niin lastakin hermostuttaa, ja TOISTE PÄIN. Aina se vika ei ole äidissä, vaikka viisaammat mitä sanois tunteiden heijastumisesta äidistä lapseen. Ja jos oikein ottaa pattiiN, niin vaikka sitten hetkeks ulos lumikasoja potkimaan, ja vaikka se vauva sillä aikaa huutaa sisällä, niin ei se ainakaan pahempaa ole kuin sille vauvalle malttinsa menettäminen. Eikä se vauva siitäkään piloille mene jos joskus tulee tiuskaistua. Ihmisiä me äiditkin vaan ollaan, joskus ei vaan jaksa. En nyt tarkoita että sinä tiuskisit vauvalle, itse kyllä olen niin tehny.

 

[QUOTE="Ilta";22950089]Tsemppiä kovasti vauvanhoitoon ! Käytä vauvaasi vielä lääkärillä josko kuitenkin olisi jokin syy tuohon jatkuvaan huutoon. Koeta myös ottaa jollain konstilla itsellesi hieman omaakin aikaa, että saisit levättyä...

Kumma juttu tosiaan että jos joku aloittaa keskustelun siitä miten on hankalaa niin heti on kommenttikenttä täynnä kilpailijoita moralisoimassa kuinka heillä on ollut vaikeampaa ja "älä valita olet vain laiska/huono, KYLLÄ MINÄ TIEDÄN SINUA PAREMMIN"-kommentteja tms. asiatonta epäempaattista paskaa.

Voimia vielä kerran, kyllä se siitä vielä helpottuu !

P.S Arvon Aatamin Akka, minusta tuntuu että kukaan ei täällä kaipaa "avuliaita" kommenttejasi. Jos toki viljelet täällä vain itserakkauttasi ja harrastat egosi laajennusta niin sitten ole hyvä vain. Tällaisen kauniin kuvan minä valitettavasti ainakin sain sinusta, pahoitteluni jos olin väärässä mutta kumma kyllä en usko sitä.[/QUOTE]

Yhden nettikeskustelun perusteella voit tehdä ihan rauhassa minkälaisia tuomioita haluat.

 

Hei aatamin akka!

Joillakin vauvoilla voi olla myös neurologisia oireita tai sairauksia. Ei kannattais viljellä vinkkejä tietämättömänä, ja samalla kiillottaa omaa sädekehää.

Ap:lle voimia PALJON! Jos susta itsestäsi tuntuu, ettei vauva ole "normaali" ja jotain on vialla, niin luota siihen. Pyydä apua, ja vaadi että saat sitä.

 

[QUOTE="vieras";22950126]Hei aatamin akka!

Joillakin vauvoilla voi olla myös neurologisia oireita tai sairauksia. Ei kannattais viljellä vinkkejä tietämättömänä, ja samalla kiillottaa omaa sädekehää.

Ap:lle voimia PALJON! Jos susta itsestäsi tuntuu, ettei vauva ole "normaali" ja jotain on vialla, niin luota siihen. Pyydä apua, ja vaadi että saat sitä.[/QUOTE]

Oliskin sädekehä jota kiillottaa. Elämäntapaluuseri olen joten ei kannata ottaa liian vakavasti.

 

Aatamin akka on niitä ainoita, jotka tässä ketjussa puhuu asiaa...

Joo, vauvat voi todellakin olla haastavia, olen ihan itsekin sen saanut kokea. Minulla on samanikäinen vauva, jolla refluksitauti ja koliikki ja hän on myös huutanut koko pienen ikänsä. Sylissä viihtyy, ei sitterissä, ei lattialla ei kantoliinassa jne. Yöt haluaa nukkua vieressä - aivan kuten ap:n vauva. Lisäksi minulla on 2 v esikoinen, joten rankkaa on täälläkin. Ja sen suhteen ei muuta kun tsemppiä, tiedän että on _RANKKAA_.

Mutta toi teksti ja muutama lausahdus kyllä oli munkin mielestä todella omituista. Kyllä munkin lapsi potkii vaipanvaihdossa (kukapa vauva ei???) mutta ei mulle kyllä IKINÄ ole tullut mieleenkään että tekisi sen tahallaan ja vielä odottaa että ymmärtäisi kun kiellän?!! Siis wtf. Ihanko sä tosissasi heitit tän vai oliko se joku vitsi??

Ja toisekseen, aatamin akan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että tuon ikäistä EI kutsuta hirviöksi. Se on vauva , joka ei tee asioita tahallaan vaan siksi, koska on hyvänen aika 6kk!!!

Lisään vielä, että oletko koskaan miettinyt, että sillä vauvallasi on ehkäpä kuitenkin vielä kurjempaa huutaessaan kuin sinulla?

 

Syömisestä vielä: puolivuotiaana tuo tavaroiden pudottelu alkaa, on siis ihan normaalia kehitystä! Lapsesi on oppinut tarttumaan esineisiin ja nyt osaa jo päästää niistä irti ja jopa heittää! Ja lusikkaahan tuon ikäinen ei osaa käyttää, se tulee vasta lähempänä vuoden ikää. Sormiruokailukaan ei hetkessä suju. Anna lapsellesi aikaa ja mahdollisuus hoksata mistä on kyse. Ja sitten siitä huudattamisesta vielä. Itse olin niin tyly, että en annoin lapsen huutaa oven takana sen aikaa kun olin vessassa. Juttelin ja laulelin oven läpi koko ajan rauhoittavasti. Ihan normi 3v, uhmakas ja tempperamenttinen kylläkin, tuo lapsi on, mutta enpä usko hänelle jääneen traumoja äidin yksityisistä vessakäynneistä. Jaksa vaan uskoa siihen että löydätte vielä yhteisen sävelen, jotain mistä lapsikin kiinnostuu. Ja moni on jo suositellu lääkärillä käyntiä, voihan syy todellakin olla esim neurologinen.

 

Voi luoja.. Vauva ei hajoa jos sen antaa hetken huutaa! Pakkohan sitä on kakalla käydä.
Elämästä voi toki tehdä vaikeaakin kun haluaa.

Pakkohan se on käydä. Nämä neuvot ei vaan jaksa lohduttaa jos lapsi huutaa kun lasket sen lattialle viihdyttämättä Näitä "pakkohan se on.." juttuja on aika paljon päivän aikana ja jos toinen huutaa aina silloin ni ei se kivaa ole

 

Pakkohan se on käydä. Nämä neuvot ei vaan jaksa lohduttaa jos lapsi huutaa kun lasket sen lattialle viihdyttämättä Näitä "pakkohan se on.." juttuja on aika paljon päivän aikana ja jos toinen huutaa aina silloin ni ei se kivaa ole

No ehkei se ole kivaa, mutta lapsi tottuu kyllä siihen että sylissä ei voi olla ihan 24/7 ja niin sen pitää ollakkin.

 

[QUOTE="vierAS";22949774]Mulle pisti kanssa silmään tämä kommentti! Tuli mieleen yksi tuttu, joka raivosi perhekerhossa reilun vuoden ikäiselleen, kun räpsytti valoja, että "kuinka monta kertaa olen kotonakin sanonut, että noin ei saa tehdä ja sähköä kuluu ja plaa plaa plaa"

Ja sen verran vielä, että kuullosti myös oudolta ap:n kommentti, että ½v vaatii, että on saatava samaa ruokaa ja juomaa kuin muutkin. Ei tuon ikäinen osaa tuollaista vielä vaatia, jos sitä ei sille ole opetettu. Jos tuo on jonkin luokan ongelma, niin sitten eri ruoka-ajat muun porukan kanssa.

Niin, ja meillä esikoinen huusi yötä päivää ekat 8kk. Syynä maitoallergia ja muualla ei viihtynyt kuin sylissä, joskin huusi siinäkin.[/QUOTE]


OT, mutta reilu vuoden ikäinen todellakin ymmärtää (lähes) kaiken, mitä hänelle sanoo. Myös sen, ettei saa rämpyttää valoja. Eri asia sitten raivota, mutta todellakin ymmärtää kiellon. (ja saamansa huomion..) Ja puolivuotias osaa vaatia mitä ihmeellisimpiä asioita.

Ap, meilläkin on kovatahtoinen tapaus, mutta onneksi hyvin tyytyväinen muuten. Otan osaa ja lohdutan, että ajallaan helpottaa. Lasta voi myös vähän yrittää opettaa uusia tapoja purkaa tahtoaan, mutta puolivuotias on kyllä vielä niin pieni.. Ehkä helpottaa jo, kun oppii konttaamaan ja kävelemään.

 

Voimia kovasti! Mä olen nähnyt tasan 2 ihmevauvaa ikinä. Siis sellaisia, jotka vaan kellivät onnellisina matolla hipihiljaa ja ovat aurinkoisia lähes aina...

Loput on olleet jotakin muuta. Meillä oli aika onnetonta elämää ekat 6kk keskosvauva-taustalla. Kova vatsa ja vaativa tempperamentti olivat kova yhdistelmä. Iltakyläily oli aika mahdotonta esim.koska iltahuuto alkoi klo 19. Pahimmat tilanteet olen unohtanut jo, onneksi......

Saunassa piti käydä todella nopeasti, koska huusi koko ajan ellei heijannut oikealla tavalla (ja saattoi huutaa sittenkin...) Ei lepäilty paljoa, isä eikä äiti.

Mutta onneksi ne kasvaa ja tilanteet muuttuvat!

 

Aatamin akka on niitä ainoita, jotka tässä ketjussa puhuu asiaa...

Joo, vauvat voi todellakin olla haastavia, olen ihan itsekin sen saanut kokea. Minulla on samanikäinen vauva, jolla refluksitauti ja koliikki ja hän on myös huutanut koko pienen ikänsä. Sylissä viihtyy, ei sitterissä, ei lattialla ei kantoliinassa jne. Yöt haluaa nukkua vieressä - aivan kuten ap:n vauva. Lisäksi minulla on 2 v esikoinen, joten rankkaa on täälläkin. Ja sen suhteen ei muuta kun tsemppiä, tiedän että on _RANKKAA_.

Mutta toi teksti ja muutama lausahdus kyllä oli munkin mielestä todella omituista. Kyllä munkin lapsi potkii vaipanvaihdossa (kukapa vauva ei???) mutta ei mulle kyllä IKINÄ ole tullut mieleenkään että tekisi sen tahallaan ja vielä odottaa että ymmärtäisi kun kiellän?!! Siis wtf. Ihanko sä tosissasi heitit tän vai oliko se joku vitsi??

Ja toisekseen, aatamin akan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että tuon ikäistä EI kutsuta hirviöksi. Se on vauva , joka ei tee asioita tahallaan vaan siksi, koska on hyvänen aika 6kk!!!

Lisään vielä, että oletko koskaan miettinyt, että sillä vauvallasi on ehkäpä kuitenkin vielä kurjempaa huutaessaan kuin sinulla?

Peesi!

 

Niin sehän ei riitä, että vauva nukkuu kainalossa yöt ja 3*päiväunet, ja tietenkin päivät istuu sylissä niin paljon kuin vain on mahdollsita. Käymme jopa yhdessä suihkussa ja kun menen vessaan vauva istuu sylissäni tai makaa jaloissani. Paljonko vielä pitää antaa itsestään?

Selvästikkään et tiedä mitä on olla lapsen kanssa, joka ei vain ole ja tyydy siihen mitä vanhemmat antaa.

Siis onko tämä oikeasti kirjoitettu tosissaan vai aika hyvä provo? :O Vauvani oli juuri tuollainen, asui ekat 6kk kantoliinassa, nukkui siellä myös päikkärit. Ja pidin ihan normaalina. Eikä juuri sitten itkenyt, kun oli jatkuvasti kantoliinassa Mutta ei todellakaan viihtynyt yksikseen tai nukkunut, eikä tietääkseni ole tarkoituskaan. Sehän on VAUVA, voi yhyren tähären. Pidän tätä provona, mutta siltä varalta, että joku Mörrinkäinen olisi kirjoittanut, niin vastaan ihan tosissani...

 

Ap:lla on varmasti rankkaa, mutta en voi olla miettimättä, millä nimillä ap kutsuu lastaan sitten, kun tämä lähtee liikkeelle ja oppii kiipeilemään kaiken mahdollisen päälle, koskemaan kaikkeen, juoksemaan karkuun jne, jos vauva nyt jo on hirviö?

 

Siis onko tämä oikeasti kirjoitettu tosissaan vai aika hyvä provo? :O Vauvani oli juuri tuollainen, asui ekat 6kk kantoliinassa, nukkui siellä myös päikkärit. Ja pidin ihan normaalina. Eikä juuri sitten itkenyt, kun oli jatkuvasti kantoliinassa Mutta ei todellakaan viihtynyt yksikseen tai nukkunut, eikä tietääkseni ole tarkoituskaan. Sehän on VAUVA, voi yhyren tähären. Pidän tätä provona, mutta siltä varalta, että joku Mörrinkäinen olisi kirjoittanut, niin vastaan ihan tosissani...

No ei se mun mielestä kyllä ole normaalia, ettei ollenkaan viihdy yksin tai lattialla.
Kyllä keskimäärin vauvat viihtyy jonkin aikaa poissa sylistäkin. Miksi kirjoittelet tällaista täässä ketjussa? Luuletko, että tämä auttaa? Sanoisitko näin esim. ystävällesi, joka purkaisi sydäntään sinulle, kun hänen vauvansa olisi vaativa ja itkisi koko ajan??? Vitsi te ootte empaattisia.

Mulle olisi hyvin rankkaa tuollainen otus, jota pitäisi koko ajan kanniskella. Onneksi meidän vauvat olleet tyytyväisiä ja rauhallisia (kunnes ovat oppineet ryömimään).

 

mä vahvasti epäilen allergista vauvaa

www.histamiini.com on hyvä sivusto siitä aiheesta

tsemppiä,kuulostaa tosi raskaalle hoitaa.

 

[QUOTE="vieras";22950435]No ei se mun mielestä kyllä ole normaalia, ettei ollenkaan viihdy yksin tai lattialla.
Kyllä keskimäärin vauvat viihtyy jonkin aikaa poissa sylistäkin. Miksi kirjoittelet tällaista täässä ketjussa? Luuletko, että tämä auttaa? Sanoisitko näin esim. ystävällesi, joka purkaisi sydäntään sinulle, kun hänen vauvansa olisi vaativa ja itkisi koko ajan??? Vitsi te ootte empaattisia.

Mulle olisi hyvin rankkaa tuollainen otus, jota pitäisi koko ajan kanniskella. Onneksi meidän vauvat olleet tyytyväisiä ja rauhallisia (kunnes ovat oppineet ryömimään).[/QUOTE]

Voi kuule, kyllä se on normaalia. Vauvat on erilaisia. Ja siihen täytyy olla valmistautunut kun lapsen hankkii. Ja jos tuntuu, että ei pärjää, tulee aikuisen ihmisen osata hakea apua eikä haukkua lastaan hirviöksi kun ei selvästikkään ymmärrä 6 kk ikäisen kehitystasoa.

T. vaativan vauvan äiti myös

 

[QUOTE="vieras";22950435]No ei se mun mielestä kyllä ole normaalia, ettei ollenkaan viihdy yksin tai lattialla.
Kyllä keskimäärin vauvat viihtyy jonkin aikaa poissa sylistäkin. Miksi kirjoittelet tällaista täässä ketjussa? Luuletko, että tämä auttaa? Sanoisitko näin esim. ystävällesi, joka purkaisi sydäntään sinulle, kun hänen vauvansa olisi vaativa ja itkisi koko ajan??? Vitsi te ootte empaattisia.

Mulle olisi hyvin rankkaa tuollainen otus, jota pitäisi koko ajan kanniskella. Onneksi meidän vauvat olleet tyytyväisiä ja rauhallisia (kunnes ovat oppineet ryömimään).[/QUOTE]

Minulle se ei ollut lainkaan rankkaa, vaan ihan normaalia. Samoin kuin jatkuva heräily yöllä. Jokainen määrittää normaalin ja oman jaksamisensa rajat, mutta kyllähän se pistää ihmettelemään, että millaisia odotuksia ihmisillä on oikein vauva-ajasta, kun pidetään "outona" että vauva haluaa olla sylissä...

 

. Ja kyllä minun puolestani saa syödä itse jos söisi. Hän vaan ottaa lusikan ja lautasen käteen ja heittää ne maahan, ilman että olisi edes yrittänyt syödä lusikalla ruokaansa. Sormiruokaa syödän välillä, tosin minun pitää laittaa se pala suuhun ei itse suostu laittamaan suuhunsa.

ei 6kk osaa syödä viel itse lusikalla..... eikä tod näk löydä sorminkaan sitä suutaan. kyllä se ruokkiminen kuuluu edelleen äidille.

mut yritä saad yhteys siihen perhetyöntekijään et saat hetken rauhaa

 

[QUOTE="Ei mulla muuta";22950418]Ap:lla on varmasti rankkaa, mutta en voi olla miettimättä, millä nimillä ap kutsuu lastaan sitten, kun tämä lähtee liikkeelle ja oppii kiipeilemään kaiken mahdollisen päälle, koskemaan kaikkeen, juoksemaan karkuun jne, jos vauva nyt jo on hirviö?[/QUOTE]

Tätä minäkin mietin. Samoin kuin että ap:n mielestä vauva on tarpeeksi fiksu ymmärtämään jo kiellot tuon ikäisenä ja uhmaamaan niitä mutten tarpeeksi fiksu vaistotakseen äidin tuntemaa inhoa tilannetta kohtaan.

 

Teillä varmasti on vaativa vauva, mutta oletko miettinyt ettei sinulla olisi masennusta? Meilläkin oli esikoinen tosi vaativa, mutta kun huolehtii omasta mielenerveydestään ja yöunistaan ensin niin vaativankin vauvan kanssa jaksaa kyllä.

Lohdun sana, helpottaa kun lapsi oppii liikkumaan. Vaativa on silti, mutta viihtyy sentään paremmin kun pääsee itse tutkimaan paikkoja. Se vaihe kun opettelee ryömimään ja saa turhautumiskilareita kun ei vielä onnistu, on hirveä.

 

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan keskivertovauva-arkea kuvasta todellakaan!

Ei minustakaan. Tutuillani oli erittäin vaativa vauva. Lapsi on vaativa myös vanhempana. Älykäs, äärettömän villi ja vilkas poika. Toki ei enää huuda jatkuvasti ja vaadi huomiota samalla tavalla kuin vauvana.

 

[QUOTE="Tiina";22950637]Ei minustakaan. Tutuillani oli erittäin vaativa vauva. Lapsi on vaativa myös vanhempana. Älykäs, äärettömän villi ja vilkas poika. Toki ei enää huuda jatkuvasti ja vaadi huomiota samalla tavalla kuin vauvana.[/QUOTE]

Niin ja ap:na veisin vauvaa vielä lääkäriin. Voihan lapsi vain olla luonteeltaan vaativa, mutta jatkuva itku ja kitinä ja huuto ei kerro siitä, että kaikki olisi ok. Lapsella voi olla vaikka mahavaivoja. Ei ole hankala ilkeyttään, joku syy lapsella on.

 

Voimia ap:lle! Kannattaa tosissaan yrittää järjestää itselle vähän sitä omaa aikaa että saa ajatuksiaan koottua.

Meillä esikoinen oli helppo vauva mutta kakkonen vaativa, ei meinannut viihtyä missään jne. Onnistui kyllä tehokkaasti karkoittamaan vauvakuumeen pariksi vuodeksi. Hänen kohdallaan aikanaan ei löytynyt syytä tuolle vaativuudelle, mikä sittemmin on jatkunut jo 4,5v. Itsse kuitenkin olen myöhemmin järkeillyt sen liittyvän tuohon autismiin, kovin samanlaisia kertomuksia olen kuullut muilta autististen lasten vanhemmilta.

Nyt meillä on kolmas lapsi 7 viikon ikäinen ja oma oloni on jotain ihan muuta kuin kakkosen kanssa. Nautin taas kunnolla vauva-arjesta enkä osaa pitää vauvaa vaativana vaikka käytännössä tuo viihtyykin pelkästään sylissä tai muuten seurustellessa. Sitterissä joitain aikoja jos tyyliin kokoajan keinuttaa ja vaunuissa onneksi nukkuu hyvin. Kantoliina on ykkösvauvavarusteeni tällä kertaa. Mutta siis isona erona kakkoseen on se että vauva on tyytyväinen sylissä, nukahtaa nopeasti kantoliinaan jne. Eli kun minulla on mahdollisuus olla jatkuvasti vauvan käytettävissä, meillä arki sujuu mukavasti. Silloin kun olen kotona yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa homma on toki haastavampaa ja välillä mieleen palaa ne kauhukuvat kakkosen vauva-ajalta... Siksi enemmän kuin mielelläni kuulen siitä että muillakin on ollut vauvoja jotka viihtyvät vain sylissä, mutta silti ovat ihan terveitä ja normaalisti kehittyviä lapsia!

 

Noh, ensinnäkin ap:n viestissä "hirviö" oli lainausmerkeissä, ei hän siis suoranaisesti lastaan hirviöksi haukkunut, ehkä ei vaan parempaakaan sanaa tilanteeseen löytäny.

Ja sitten toiseks, me äiditkin ollaan yksilöitä ja jokaisella erilainen stressinsietokyky. Itse pidin itseäni mitä kärsivällisempänä ihmisenä, ja olinkin pitkäpinnainen, enkä ois koskaan ennen lapseni syntymään osannu etes aavistaakaan millaisia uusia puolia itsestäni löysin. Miten olisinkaan voinut?

Ja kuulkaas, se vaan ON rankkaa, jos joku on koka ajan iholla, siis IHAN KOKO AJAN, eikä mihinkään tyytyväinen vaikka mitä teet tai olet tekemättä. Jos apn tilanne on ollut tuota jo PUOLI VUOTTA, siinä vaiheessa ei kuulkaas enää hirveesti naurata, ja lapsen kutsuminen "hirviöksi" on aika pientä. Sitä nyt vaan ei pysty suhteuttamaan jos ei ole itse kokenut. Ja todellakin vielä kerran: me jokainen koetaan ja siedetään stressi niin eritavalla. Jos jonkun mielestä on ollu ihan ok, et lapsi on ollu hankala puolivuotta, voi se toisen mielestä olla maailman loppu, eikä tämä jälkimmäinen ole yhtään sen huonompi äiti.

Tai sitten meidät jokaisen pitäisi laittaa ennen lastentekoa vanhemmaksi soveltuvuus kokeisiin, olettamuksena vaativin mahdollinen vauva mitä vaan voi olla. Kuinkahan moni läpäisisi seulan?

 

Noh, ensinnäkin ap:n viestissä "hirviö" oli lainausmerkeissä, ei hän siis suoranaisesti lastaan hirviöksi haukkunut, ehkä ei vaan parempaakaan sanaa tilanteeseen löytäny.

Ja sitten toiseks, me äiditkin ollaan yksilöitä ja jokaisella erilainen stressinsietokyky. Itse pidin itseäni mitä kärsivällisempänä ihmisenä, ja olinkin pitkäpinnainen, enkä ois koskaan ennen lapseni syntymään osannu etes aavistaakaan millaisia uusia puolia itsestäni löysin. Miten olisinkaan voinut?

Ja kuulkaas, se vaan ON rankkaa, jos joku on koka ajan iholla, siis IHAN KOKO AJAN, eikä mihinkään tyytyväinen vaikka mitä teet tai olet tekemättä. Jos apn tilanne on ollut tuota jo PUOLI VUOTTA, siinä vaiheessa ei kuulkaas enää hirveesti naurata, ja lapsen kutsuminen "hirviöksi" on aika pientä. Sitä nyt vaan ei pysty suhteuttamaan jos ei ole itse kokenut. Ja todellakin vielä kerran: me jokainen koetaan ja siedetään stressi niin eritavalla. Jos jonkun mielestä on ollu ihan ok, et lapsi on ollu hankala puolivuotta, voi se toisen mielestä olla maailman loppu, eikä tämä jälkimmäinen ole yhtään sen huonompi äiti.

Tai sitten meidät jokaisen pitäisi laittaa ennen lastentekoa vanhemmaksi soveltuvuus kokeisiin, olettamuksena vaativin mahdollinen vauva mitä vaan voi olla. Kuinkahan moni läpäisisi seulan?

Kuten sanoin, minulla on samanikäinen, samanlainen vaativa vauva kotona, joka haluaa olla IHAN KOKO AJAN IHOLLA ja ymmärrän paremmin kuin hyvin että siihen tuskastuu. Niin olen minäkin tuskastunut ja puhunutkin siitä ihan avoimesti lähimmille.

Silti en syytä siitä lastani, joka on 6 kk vanha vauva. En odota, että hän söisi itse tai ajattele että hän heittää ILKEYTTÄÄN lusikat lattialle. En myöskään odota hänen ymmärtävän kieltoja, esim. potkimisen kieltämistä vaipanvaihdon yhteydessä.

Sen sijaan minulla on ollut suuri huoli vauvastani ja jatkuvasta itkemisestä ja olen pelännyt että häntä sattuu tai että hänen on paha olla. Mutta ei, hirviöksi häntä en ole epäillyt hetkeäkään.