Minulla "hirviö" vauva....

[QUOTE="Kolmen äiti";22951930]Kokkailu sujuu kantoliinan kanssa ja koti ei tällä hetkellä (1kk ikäisen kanssa) ole joka hetki kuin sisustuslehden sivulla, kun imettäminen voi lohkaista suurimman osan päivästä. Ei kukaan vauvoistani ole joka päivä 10h jaksanut tissillä olla, joten siivoan aina niissä väleissä kun ehtii. Isommat vauvatkin kulkee kantoliinassa tai sitterissä vieressä ja jossain kohtaa jo alkavat kiinnostua liikkumisesta niin, että voivat pyöriä/ryömiä/konttailla vieressä, kun ohimennen sipaisee kotityöt. Tähän ovat isommat lapset tottuneet, joten luultavasti siksi minulla onkin kaksi alle kouluikäistä innokasta siivousapulaista.

Yleensä ihmisiltä löytyy myös mies, joka voi auttaa kodinhoidossa. Itselläni miestä ei ole, joten en stressaa siitä että mm. yksi koneellinen puhdasta pyykkiä odottaa kuivaustelineen vieressä tältä päivää vielä viikkaamistaan. Voisin toki viikata ne nyt, mutta en todellakaan viitsi

Yleensäkin kodissa pysyy järjestys, jos siivoaa sillä tyylillä että jäljet korjataan hetimmiten pois.[/QUOTE]

Entäs kun vauva ei viihdy kantoliinassa, kantorepussa, sitterissä, lattialla. Ei suostu olemaan mahallaan, ei siis liiku. Lopettaa huutamisen vain kun saa olla sylissä? Ja mieluiten nukkuukin ne puolentunnin päikkärit sylissä.

 

Nyt pääsette oikein urakalla haukkumaan ja kiillottamaan kruunujanne. Meillä oli toisen vauvan vauva-aika ihanaa ja kamalaa. Nautin vauvasta hirveästi mutta aivan jatkuva heräily vei mielenterveyden, en nukkunut enää edes unilääkkeillä ja vauvaa nukuttaessa vaunuihin ajattelin ( huom. AJATTELIN) varmaan satoja kertoja että hitto nyt mä tyrkkään nämä vaunut jokeen. Ja joka se kerta se helpotti ja tilanne laukes siihen. Nyt voitte tästä tehdä analyysin kuinka kamala, asennevammainen paska äiti olen!

 

[QUOTE="vieras";22952123]Nyt pääsette oikein urakalla haukkumaan ja kiillottamaan kruunujanne. Meillä oli toisen vauvan vauva-aika ihanaa ja kamalaa. Nautin vauvasta hirveästi mutta aivan jatkuva heräily vei mielenterveyden, en nukkunut enää edes unilääkkeillä ja vauvaa nukuttaessa vaunuihin ajattelin ( huom. AJATTELIN) varmaan satoja kertoja että hitto nyt mä tyrkkään nämä vaunut jokeen. Ja joka se kerta se helpotti ja tilanne laukes siihen. Nyt voitte tästä tehdä analyysin kuinka kamala, asennevammainen paska äiti olen![/QUOTE]

--hali---

 

On tutkittu. Ei löydy mitään vikaa. Siis fyysitä. Pelkään, että on enenmmänkin psyykkistä laatua

Mulla oli sampja pelkoja aikoinaan. Ja on tuo poika edelleenkin aika mahdoton (nyt 2 v.), ellei saa haluamaansa tai laitan esim. laiutasen pöydälle eri paikkaan kuin hän sen haluaisi. Mutta nykyään meillä on paljon hyviäkin hetkiä, ja poika oikeasti osoittaa jo itsekin läheisyyttä, halaa ja suukottaa spontaanisti jne. Mutta temperamenttinen tapaus on kyllä, huhhuh, eikä siihen voi äiti kai oikein muuta kuin sopeutua. Mutta voimia sulle, muistan millaista oli kun tunsi että elämä oli tuhottu, vaikka ei mitään muuta asiaa ollut niin paljon halunnutkaan kuin sitä vauvaa.

 

Meillä oli esikoisen kanssa suunnileen samanlaista, joten tiedän todella mitä ap on joutunut kokemaan ja jaksamaan. Sanonpahan vain, että sitä ei muuten joka akka kestäisi esim. tuota puolta vuotta täsyjärkisenä. Meidänkään tytöltä ei löytynyt mitään vikaa tutkimuksissa mistään. No, ensin oli kyllä selvä koliikki. Siinä 7 kk maissa tyttö muuttui ihan ykskaks "normaaliksi", ei mitään tietoa mistä johtui, mutta vasta silloin saimme esiinlapsemme todellisen, todella rauhallisen luonteen. Monta vuotta myöhemmin tyttö alkoi oireilla astmaoirein ja erilaisin allergioin. Luulen, että vauva-ajan hankaluus oli jotain näihin allergioihin liittyvää, vaikka silloin ei mitään vielä ollutkaan. Meidän toiset lapsemme ovat olleet helppoja vauvoja eikä heillä ole allergioita.

 

Et ilmeisesti ole sisäistänyt lukemaasi.. Ensinnäkkin hän on Anna. Toisekseen tässä suora lainaus " Lapsikirja on aarrearkullinen rakkautta ja viisautta. Tässä kirjassa ei kerrota, millaista on väärä kasvatus ja miten huonoja vanhemmat ovat. Sen sijaan siitä saa tukea, iloa ja rohkaisua oman sisäisen tietämyksensä kuuntelemiseen. "

"miten huonoja vanhemmat ovat" Sinä kirjoitat "Olet KAMALA!" ja "asennevammainen munapää!"... Ai kauhea, mitä mahdatkaan ladella omille lapsillesi kun tuolla tavalla räyhäät palstalla tuntmattomalle äidille. Onko sinulla kaikki ihan hyvin?!

Ensinnäkin: Olen kasvosokea ja nimet tuottavat minulle suuria vaikeuksia. Joudun usein miettimään lastenikin nimiä, että olikohan se nyt niin vai näin. Mutta hienoa jos tämä huvitti sinua.

Toisekseen tuo lainaus ei muuta käsitystäni siitä kirjasta. Siinä oli muutama ihan kiva juttu, that's it.

Kummalle sinusta on helpompi sanoa suorat sanat; kasvottomalle hahmolle netissä vai rakkaimmallesi?

 

En tiedä, onko ap vielä täällä, mutta tarvitsee ehdottomasti apua. Kirjoituksessa on sellainen sävy, että pian ap uupuu kokonaan....Nyt tosiaan ap soittamaan vaikka heti uudestaan neuvolaan ja kertomaan kaikki tuo, mitä tänne kirjoitti.

 

Jos ei kerran neuvolassa ole mennyt kertomasi perille ja et ole sieltä muuta saanut kuin "lämmintä kättä", niin älä nyt kuitenkaan siihen suohosi ja uupumiseesi makaamaan jää. Soita sosiaali puolelle ja vaadi itsellesi perhetyöntekijän käynti, jotta pääset edes toviksi vaikka lenkille. Uuuvuksissahan sinä ressu olet, ja silloin jokainen asia näyttää huonolta. Liian pitkään olet tilanteessasi kärvistellyt, nyt on aika toimia tai muuten menetät pelin kokonaan - itsesi kanssa. Lapsesi myös vaistoaa väsymyksesi ja tuntemuksesi, tämäkin voi omalta osaltaan olla huutojen ja itkujen takana - pieni kokee itsensä turvattomaksi ja sen vuoksi läheisyyden tarve korostuu vain entisestään.

Sinun pitää saada tilanne rauhoitetuksi. Sinun on saatava apua. Ja kerran isovanhemmatkin ovat lähettyvillä käytettävissä, niin valtuuta ja vastuuta heidät olemaan isovanhempia! Tuskin on heidän elostaan millään tavalla pois, jos tulisivat viikon aikana muutamaksi tunniksi vauvasi kanssa olemaan, jolloin sinä itse ottaisin aikalisää ja tekisit silloin mitä haluttaa, nukkuisit vaikka. Luulisi heitä lapsenlapsensa elämä ja hyvinvointi kiinnostavan...

Yritä saavuttaa itsellesi tasapaino ja hyvä olo, silloinkin kun seinät tuntuvat kaatuvan niskaasi ja lapsesi huutaa. Niin kovin pienihän lapsesi vasta on, kaikki aivan alussa - ole armollinen itsellesi äitinä sekä ole armollinen lapsellesi, älä vaadi häneltä kohtuuttomia. Lapsesi maailman kaikkeus ja keskus olet sinä, jos sinä voit huonosti - niin voi lapsesikin. Hae apua, itsellesi ja lapsellesi, heti. :hug: voimia.