Minulla "hirviö" vauva....

Viihtyykö kantoliinassa/kantorepussa?
Kuulostaa siltä että tarvitsee paljon läheisyyttä.

 

Mulla samanlainen 5kk ikäinen. Juuri kävimme yhdessä suihkussa ja nyt nukkuu viimeisiä päiväunia tässä sylissä. Stressasin ekat 4kk että pitäisi opettaa omaan sänkyyn, ei saisi nukuttaa syliin, pitäisi pystyä olemaan lattialla jne., nyt olen vain päättänyt että näin mennään, kun vauva pysyy tyytyväisenä ihokontaktissa. Kantoliinassa kannan. Ei tämä ikuisesti kestä.

 

No joo mutta jos äidin asenne on tuo että 6kk vauva on HIRVIÖ niin kai se lapsi vaistoaa sen. Yrittää vaan takertua kovemmin ja etsiä turvaa.

Kivaa kun olet noin pätevä Voinkin pistää OIKEIN mielelläni tuon möykkääjän sinulle hoitoon. Sinä varmasti pärjäät hänen kanssa.

 

Kivaa kun olet noin pätevä Voinkin pistää OIKEIN mielelläni tuon möykkääjän sinulle hoitoon. Sinä varmasti pärjäät hänen kanssa.

Juu tuo tänne vaan.

 

Viihtyykö kantoliinassa/kantorepussa?
Kuulostaa siltä että tarvitsee paljon läheisyyttä.

Ei viihdy. On kokeiltu kahta eri mallia. Kädet ovatkin jo hellänä tuosta 11kg kantelusta. Ja kyllä lapsi tarvitsee aivan valtavasti läheisyyttä. Haluaa vain maata minun kainalossa. Harvemmin pyrkii siitä minnekkään...

 

Kivaa kun olet noin pätevä Voinkin pistää OIKEIN mielelläni tuon möykkääjän sinulle hoitoon. Sinä varmasti pärjäät hänen kanssa.

Tuossa ei ole pätevyydestä kiinni. Kyllä vauva vaistoaa äitinsä asenteen häntä kohtaan ja vaatii entistä enemmän. Ihan psykologista faktaa tuo on.

 

Ois ihan tositositosi tärkeetä että pääsisit välillä viettämään omaa aikaa ilman vauvaa, tai olemaan kotona ihan rauhassa ilman vauvaa. Onko sinulla siihen mahdollisuutta? Tiedän kokemuksesta ettei ne "ongelmat" mihinkään sillä aikaa katoa, ja kaikki jatkuu siitä mihin ne jäi, mutta silti on tosi träkeetä että pääset etes hetkeksi pois. Tuli sellainen vaikutelma että käyt suihkussa aamulla tai päivällä, kun olet vauvan kanssa kaksin? Entäs jos muuttaisit tapojasi, kävisit suikussa illalla, miehesi vahtisi vauvaa vaikka hän huutaisikin sen aikaa naama sinisenä? Olen kokenut tämän. Kamalaahan se on kuunnella, mutta ajattele ettei hänellä ole mitään hätää, onhan isä turvana. Ja tosiaan vaippaa voi jo vaihtaa sylissä. Samoin kuin pukea. Unohda kaupan vauvasoseet, ja ala tekemään lapselle itse ruokaa, niiltä osin sitä mitä vauvalle voi antaa, anna sitä mitä itsekin syötte. Anna lapsen syödä käsin ja laita ruoka suoraan pöydälle jos lautaset lentää pitkin lattiaa. Ei tarvitse pelätä että hän ei ikinä opi syömään lautaselta, ihan varmasti oppii. Ja nukkukaa vierekkäin jos se on ainut tapa miten koko perhe saa nukuttua. Puolivuotias on vielä niin pieni, täysin avuton ja vanhemmista riippuvainen. Hän ei mene piloille vieressä nukkuessa. Päiväunet on tietysti hankalampi juttu, jos ja kun silloin haluaisi tehdä muutakin kuin vain pötköttää sängyllä. Yritä ajatella, vaikka se vaikeaa onkin, että nyt on nyt, eikä sinulla ole nyt mitään tärkeämpää kuin olla pienen lapsesi kanssa ja antaa hänelle kaiken sen mitä hän vaatii. Se kaikki muu tulee sitten joskus. Voimia sinne!

 

Mulla samanlainen 5kk ikäinen. Juuri kävimme yhdessä suihkussa ja nyt nukkuu viimeisiä päiväunia tässä sylissä. Stressasin ekat 4kk että pitäisi opettaa omaan sänkyyn, ei saisi nukuttaa syliin, pitäisi pystyä olemaan lattialla jne., nyt olen vain päättänyt että näin mennään, kun vauva pysyy tyytyväisenä ihokontaktissa. Kantoliinassa kannan. Ei tämä ikuisesti kestä.

Tähän asenteeseen ap:nkin pitäisi pyrkiä.

 

Meidän lapsi on jo vuoden ikäinen mutta edelleen aika "vaativa" kun sille päälle sattuu, no ei tosin taida olla harvinaista

Poika itki illat 3vko-5/6kk. Mutta päivisinkin kun oli edes vähän paremmalla tuullella syli piti olla heti käytettävissä.
Myös kylään, kauppaan, kahvilaan lähtö oli aina aikamoinen jännitys kun tuo lapsi poltti päreensä heti jos joku oli hiukka huonosti/epämiellyttävää/tylsää. Kadehdin tuttavia joiden lapset köllötteli tyytyväisinä vaunuissa/kaukalossa kaupassa ollessa tai keittiössä lattialla katsellen kun äiti tekee ruokaa. Meillä ei puhettakaan "itsekseen" olosta.

Sitten kun lapsi pääsi liikkeelle, hämmästyin todella mitä kaikkea (tyhjentämään tiskikoneen, lukaistua sähköpostin, laitettua pyykit koneeseen ) ehdin tekemään ku pieni puuhaa omiaan! Ajattelin että luoja mitä sellaiset äidit ehtii tehdä joiden vauvat on jo ennen liikkeelle lähtöä pötkötellyt tyytyväisenä.

Olin myös etukäteen päättänyt että en aio olla vauvalle sirkushuveja tarjoava pelle eikä meille tule kaikenmoisia laulavia ja vilkkuvia muovihärpäkeleluja. Kappas vaan niinhän siinä kävi että ekan puolivuotta sirkustelin ja sitten lapsi sai vilkkuvia ja soivia leluja ja jopa itse sorrruin ostamaan yhden kun lapsi on eden joitain minutteja siitä kiinnostunut kerrallaan

Ajattelin että miten ihmiset hehkuttaa kuinka ihanaa vauva aika on, minusta ei ollut. Itkin välillä sitä koska en ole aivan pyörryksissä onnesta vauvan kanssa päiviä viettäessäni, enkä halua tämän jälkeen enää ikinä olla samassa tilanteessa. Nyt on aika jo kullannut muistoja, onneksi

Ei tästä varmaan apua ole, mutta tässä minun tarina.

 

Ois ihan tositositosi tärkeetä että pääsisit välillä viettämään omaa aikaa ilman vauvaa, tai olemaan kotona ihan rauhassa ilman vauvaa. Onko sinulla siihen mahdollisuutta? Tiedän kokemuksesta ettei ne "ongelmat" mihinkään sillä aikaa katoa, ja kaikki jatkuu siitä mihin ne jäi, mutta silti on tosi träkeetä että pääset etes hetkeksi pois. Tuli sellainen vaikutelma että käyt suihkussa aamulla tai päivällä, kun olet vauvan kanssa kaksin? Entäs jos muuttaisit tapojasi, kävisit suikussa illalla, miehesi vahtisi vauvaa vaikka hän huutaisikin sen aikaa naama sinisenä? Olen kokenut tämän. Kamalaahan se on kuunnella, mutta ajattele ettei hänellä ole mitään hätää, onhan isä turvana. Ja tosiaan vaippaa voi jo vaihtaa sylissä. Samoin kuin pukea. Unohda kaupan vauvasoseet, ja ala tekemään lapselle itse ruokaa, niiltä osin sitä mitä vauvalle voi antaa, anna sitä mitä itsekin syötte. Anna lapsen syödä käsin ja laita ruoka suoraan pöydälle jos lautaset lentää pitkin lattiaa. Ei tarvitse pelätä että hän ei ikinä opi syömään lautaselta, ihan varmasti oppii. Ja nukkukaa vierekkäin jos se on ainut tapa miten koko perhe saa nukuttua. Puolivuotias on vielä niin pieni, täysin avuton ja vanhemmista riippuvainen. Hän ei mene piloille vieressä nukkuessa. Päiväunet on tietysti hankalampi juttu, jos ja kun silloin haluaisi tehdä muutakin kuin vain pötköttää sängyllä. Yritä ajatella, vaikka se vaikeaa onkin, että nyt on nyt, eikä sinulla ole nyt mitään tärkeämpää kuin olla pienen lapsesi kanssa ja antaa hänelle kaiken sen mitä hän vaatii. Se kaikki muu tulee sitten joskus. Voimia sinne!

Olen vauvan kanssa kaksistaan 4pv/vko. Isä reissuhommissa. Ja ei ole ketään, vanhempani asuvat melko lähellä, mutta heillä on omat työt ja harrastukset. Eli eivät siis jouda tänne. Olen lapsen kanssa kaksistaan siis ne päivät kun mies ei ole kotona.

lapsi nukkuu vieressäni päivät ja yöt. Enkä ole todellakaan siirtämässä häntä omaan sänkyyn, kun tiedän, että haluaa olla lähellä.

 

Tähän asenteeseen ap:nkin pitäisi pyrkiä.

Ai että kuinka olet lohduttava! Vauva ei viihdy missään kantoliinassa tai repussa tai vst. Vauva viihty vain ja ainoastaan sylissä sohvalla tai sängyssä kainalossa.

 

Meidän lapsi on jo vuoden ikäinen mutta edelleen aika "vaativa" kun sille päälle sattuu, no ei tosin taida olla harvinaista

Poika itki illat 3vko-5/6kk. Mutta päivisinkin kun oli edes vähän paremmalla tuullella syli piti olla heti käytettävissä.
Myös kylään, kauppaan, kahvilaan lähtö oli aina aikamoinen jännitys kun tuo lapsi poltti päreensä heti jos joku oli hiukka huonosti/epämiellyttävää/tylsää. Kadehdin tuttavia joiden lapset köllötteli tyytyväisinä vaunuissa/kaukalossa kaupassa ollessa tai keittiössä lattialla katsellen kun äiti tekee ruokaa. Meillä ei puhettakaan "itsekseen" olosta.

Sitten kun lapsi pääsi liikkeelle, hämmästyin todella mitä kaikkea (tyhjentämään tiskikoneen, lukaistua sähköpostin, laitettua pyykit koneeseen ) ehdin tekemään ku pieni puuhaa omiaan! Ajattelin että luoja mitä sellaiset äidit ehtii tehdä joiden vauvat on jo ennen liikkeelle lähtöä pötkötellyt tyytyväisenä.

Olin myös etukäteen päättänyt että en aio olla vauvalle sirkushuveja tarjoava pelle eikä meille tule kaikenmoisia laulavia ja vilkkuvia muovihärpäkeleluja. Kappas vaan niinhän siinä kävi että ekan puolivuotta sirkustelin ja sitten lapsi sai vilkkuvia ja soivia leluja ja jopa itse sorrruin ostamaan yhden kun lapsi on eden joitain minutteja siitä kiinnostunut kerrallaan

Ajattelin että miten ihmiset hehkuttaa kuinka ihanaa vauva aika on, minusta ei ollut. Itkin välillä sitä koska en ole aivan pyörryksissä onnesta vauvan kanssa päiviä viettäessäni, enkä halua tämän jälkeen enää ikinä olla samassa tilanteessa. Nyt on aika jo kullannut muistoja, onneksi

Ei tästä varmaan apua ole, mutta tässä minun tarina.

Tiedän mistä puhut. Meillä tehdään jos jonkin moisia sirkustemppuja mm. silloin kun istun vessassa. Siinä saa heilutella käsiä, laulella ja pyöritellä parpaita vauvan maatessa jaloissa... Jos et niin tee, niin jää äidiltä kakka tekemättä vauvan huutokonsertin vuoksi...

 

kysy neuvolasta apua. Perhetyöntekijää tai jotain...

 

Tiedän mistä puhut. Meillä tehdään jos jonkin moisia sirkustemppuja mm. silloin kun istun vessassa. Siinä saa heilutella käsiä, laulella ja pyöritellä parpaita vauvan maatessa jaloissa... Jos et niin tee, niin jää äidiltä kakka tekemättä vauvan huutokonsertin vuoksi...

Voi luoja.. Vauva ei hajoa jos sen antaa hetken huutaa! Pakkohan sitä on kakalla käydä.
Elämästä voi toki tehdä vaikeaakin kun haluaa.

 

Oletko lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan Heikosti postiivinen? Entä jonkun tutkimuksiin perustuvan kirjan Äitiyden kielletyt tunteet (tai joku vastaava nimi)?

Äidillä pitää saada olla oikeus purkaa tunteitaan, myös niitä "kiellettyjä" ilman pelkoa siitä, että muut heti leimaavat huonoksi ja asennevammaiseksi äidiksi, niin kuin täällä. Surullista.

Olisiko teistä parempi, että ap vaan patoaisi kaikki nuo "hirviö"tunteet sisälleen? Ei varmasti.

Olisitteko livenä yhtä epäempaattisia ap:ta kohtaan? Netissä on vähän turhan helppo haukkua. pitäisi muistaa, että oikeat ihmiset täällä kirjoittaa.

 

kysy neuvolasta apua. Perhetyöntekijää tai jotain...

Olen puhunut. Eivät ota mitään kantaa. Toteavat vain, että vauva on niin tempperamenttinen.

 

Ai että kuinka olet lohduttava! Vauva ei viihdy missään kantoliinassa tai repussa tai vst. Vauva viihty vain ja ainoastaan sylissä sohvalla tai sängyssä kainalossa.

No mikset voi pitää vauvaa sylissä kun kerran toinen sitä tahtoo? Onko sulla useampia lapsia siellä joita joudut myös hoitamaan? Jos ei, voit ihan hyvin antaa sille pienelle ihmiselle sitä läheisyyttä mitä toinen niin kipeästi haluaa. Tuossa yhdessä viestissä tuli jo monia hyviä neuvoja mitä voisit käyttää esim. sormiruokailu. Kyllä munkin muksu pesi joka ikinen ilta tukkansa puurolla tai jogurtilla pienenä mutta en minä silti sitä hirviöksi kutsuisi. Joka välissä tunkee käsiään vessan pönttöön, kiipeää portaita, haluaa olla sylissä, kaivaa roskista ja kaikkea muuta kivaa mutta onko se silti hirviö? EI, se on pieni lapsi joka etsii rajojaan ja joka jumaloi äitiään aivan niin kuin sinunkin lapsesi.
Sori vaan mutta mun mielestä tuo sun asenne on ihan hanurista.

 

Voi luoja.. Vauva ei hajoa jos sen antaa hetken huutaa! Pakkohan sitä on kakalla käydä.
Elämästä voi toki tehdä vaikeaakin kun haluaa.

Joo, mutta kun lapsi alkaa itkemään saattaa itkeä yli tunnin. Eli ei osaa lopettaa sitä itkua, vaikka kuinka lohduttelisi yms.

 

Oletko lukenut Anna-Leena Härkösen kirjan Heikosti postiivinen? Entä jonkun tutkimuksiin perustuvan kirjan Äitiyden kielletyt tunteet (tai joku vastaava nimi)?

Äidillä pitää saada olla oikeus purkaa tunteitaan, myös niitä "kiellettyjä" ilman pelkoa siitä, että muut heti leimaavat huonoksi ja asennevammaiseksi äidiksi, niin kuin täällä. Surullista.

Olisiko teistä parempi, että ap vaan patoaisi kaikki nuo "hirviö"tunteet sisälleen? Ei varmasti.

Olisitteko livenä yhtä epäempaattisia ap:ta kohtaan? Netissä on vähän turhan helppo haukkua. pitäisi muistaa, että oikeat ihmiset täällä kirjoittaa.

Mulla on tuo "Äidin kielletyt tunteet" ja oli ihan asiaa. Epäempaattinen ei ole tarkoitukseni olla mutta mielestäni tässä asiassa tehdään kärpäsestä härkänen. Ei pieni vauva voi olla hirviö, ei sitten millään.

 

Ota yhteyttä kunnan perhetyöntekijään. Mun kahdella ystävällä käy perhetyöntekijä kerran viikossa 1-2 tuntia, vie vauvaa kävelylle ym että äidillä olis omaa aikaa ja on huudot ja äiti-riippuvuus vähentynyt.

 

No mikset voi pitää vauvaa sylissä kun kerran toinen sitä tahtoo? Onko sulla useampia lapsia siellä joita joudut myös hoitamaan? Jos ei, voit ihan hyvin antaa sille pienelle ihmiselle sitä läheisyyttä mitä toinen niin kipeästi haluaa. Tuossa yhdessä viestissä tuli jo monia hyviä neuvoja mitä voisit käyttää esim. sormiruokailu. Kyllä munkin muksu pesi joka ikinen ilta tukkansa puurolla tai jogurtilla pienenä mutta en minä silti sitä hirviöksi kutsuisi. Joka välissä tunkee käsiään vessan pönttöön, kiipeää portaita, haluaa olla sylissä, kaivaa roskista ja kaikkea muuta kivaa mutta onko se silti hirviö? EI, se on pieni lapsi joka etsii rajojaan ja joka jumaloi äitiään aivan niin kuin sinunkin lapsesi.
Sori vaan mutta mun mielestä tuo sun asenne on ihan hanurista.

Joo, siis minusta olisikin aivan mahtaa, jos lapsi osoittaisi jotain kiinnostusta ympärillä olevaan maailmaan. Mutta lapsi ei halua muuta kuin istua sylissä tai maata sängyssä vieresäni. Ei halua tutkia ikäluokalleen sopivia leluja yms. Ja kyllä minun puolestani saa syödä itse jos söisi. Hän vaan ottaa lusikan ja lautasen käteen ja heittää ne maahan, ilman että olisi edes yrittänyt syödä lusikalla ruokaansa. Sormiruokaa syödän välillä, tosin minun pitää laittaa se pala suuhun ei itse suostu laittamaan suuhunsa.

 

Mulla on tuo "Äidin kielletyt tunteet" ja oli ihan asiaa. Epäempaattinen ei ole tarkoitukseni olla mutta mielestäni tässä asiassa tehdään kärpäsestä härkänen. Ei pieni vauva voi olla hirviö, ei sitten millään.

Voi ei. Siis voi ei. Hui. Eipä sitten muuta tällä kertaa hauskaa illanjatkoa sinullekin =D

 

Joo, siis minusta olisikin aivan mahtaa, jos lapsi osoittaisi jotain kiinnostusta ympärillä olevaan maailmaan. Mutta lapsi ei halua muuta kuin istua sylissä tai maata sängyssä vieresäni. Ei halua tutkia ikäluokalleen sopivia leluja yms. Ja kyllä minun puolestani saa syödä itse jos söisi. Hän vaan ottaa lusikan ja lautasen käteen ja heittää ne maahan, ilman että olisi edes yrittänyt syödä lusikalla ruokaansa. Sormiruokaa syödän välillä, tosin minun pitää laittaa se pala suuhun ei itse suostu laittamaan suuhunsa.

Juu ei meilläkään suostunut laittamaan mutta jos syö sinun laittamanasi niin kannattaa antaa. Kyllä se siitä ajan kanssa oppii. Ja tuo nakkeleminen on ihan normaalia. Meillä alkoi juuri tuossa iässä se, että kokeilee montako kertaa äiti jaksaa nostaa sen lautasen tai mukin hänen nakkaamanaan. Oletko koittanut laittaa lattialle köllimään ja mennä itse viereen näyttelemään leluja? Jos sillä lailla saisi jotain turvaa sinusta ja vähitellen oppisi olemaan siinä?

 

Olen puhunut. Eivät ota mitään kantaa. Toteavat vain, että vauva on niin tempperamenttinen.

Sano, että et saa lastenhoitoapua mistään ja tarvit sitä, koska vauva on niin vaativa. Täällä ainakin saa neuvolan kautta apua, jos perhe tarvii.

 

Tsemppiä kovasti vauvanhoitoon ! Käytä vauvaasi vielä lääkärillä josko kuitenkin olisi jokin syy tuohon jatkuvaan huutoon. Koeta myös ottaa jollain konstilla itsellesi hieman omaakin aikaa, että saisit levättyä...

Kumma juttu tosiaan että jos joku aloittaa keskustelun siitä miten on hankalaa niin heti on kommenttikenttä täynnä kilpailijoita moralisoimassa kuinka heillä on ollut vaikeampaa ja "älä valita olet vain laiska/huono, KYLLÄ MINÄ TIEDÄN SINUA PAREMMIN"-kommentteja tms. asiatonta epäempaattista paskaa.

Voimia vielä kerran, kyllä se siitä vielä helpottuu !

P.S Arvon Aatamin Akka, minusta tuntuu että kukaan ei täällä kaipaa "avuliaita" kommenttejasi. Jos toki viljelet täällä vain itserakkauttasi ja harrastat egosi laajennusta niin sitten ole hyvä vain. Tällaisen kauniin kuvan minä valitettavasti ainakin sain sinusta, pahoitteluni jos olin väärässä mutta kumma kyllä en usko sitä.