Minulla "hirviö" vauva....

Ja antaa tulla vaan tuomitkaa minut. Mutta olen aivan täynnä tuota pikkumonsteria. On huutanut nyt 6kk. On siis sen ikäinen. On päiviä kun mikään ei ole hyvä. Huutaa vaan, milloin mistäkin. Tärykalvot on riekaleina kun olen kuunnellut päivät pitkät tuota huutoa Ja mikään ei kelpaa paitsi istuminen vauva sylissä sohvalla.

En saa vauvan hereillä ollessa mennä suihkuun, syödä, juoda kahvia, pukea päälle, siivota, viikata vaatteita yms. Aloittaa aivan hirveän huutokonsertin samoin tein. Ja ääni ei ole mistään pienimmästä päästä.

Nyt on keksinyt, ettei enää suostu syömään omia ruokiaan, vaan pitää saada syödä esim. sitä mitä aikuiset syövät. Jos ei saa, niin huuta niin kauan kuin joku luovuttaa ja antaa hänelle. Pystyy huutamaan yli tunnin väsymättä. Joskus jopa menee monta tuntia välillä rauhoittuen ja sitten taas huutaa kuin hyeena. Aiheena esim. kun ei ole saanut jotain ruokaa, juomaa tai vst. mikä ei ole vauvoille tarkoitettu. Jättää syömättä omat lämpimät ruuat, tiputtaa ne pois suusta tai ei avaa suutaan. Hedelmäsoseita söisi vaikka kuinka, ja yhden purkin jälkeen huutoraivarit ovat valmiina kun en anna lisäpurkkia

Repii lusikan kädestäni syötettäessä, repii lautasen pöydältä ja heittää lattialle. Vaippoja vaihdattaessa potkii vatsaan ja rintakehään, ja ei tietenkään usko kun sanotaan ettei saa noi tehdä.

Ei viihdy yksinään yhtään, edes nukkuessaan. Minun pitäisi maata hänen vieressä niin yöt kuin päivätkin. Sängyssä, lattialla yms. Jos en ole vieressä makaamassa huutoraivarit. Lapsella on leluja yms. Ei kiinnosta. Huutaa vaan ja on sitten hiljaa kun otan syliin tai sängyssä kainaloon. Ja jos nukahtaa kainaloon, niin tottakai herää heti kun lähden pois ja huutoraivari tottakai....

Neuvolassa ei ote kantaa asiaan. Itse olen huolestunut, tuo ei voi olla normaalia. Aika neuvoton olo on.

 

Voi, tiedän niin mistä puhut. Minulla oli myös tuommoinen vauva ja erittäin hankalaa oli kun poika oli perheen nuorin ei suinkaan ainut lapsi. Kaikki alkoi siitä, että vauvalla oli mahavaivoja joita huusi ja siitä kaikki huuto ja raivo jäi niinikään päälle. Aika oli erittäin raskasta. Käytin vauvan puolen vuoden iässä lasten lääkärillä mutta vikaa ei löydetty, tempperamenttia vain...

Sinuna veisin vauvan lastenlääkärille varmuudenvuoksi tarkistukseen, ettei huuda mitään vaivaa ja jollei vaivaa löydy on ainut parantava asia aika. Meillä nyt jo miltei kaksi vuotias pikku poika, jolla tempperamenttia edelleen mutta jo huomattavasti rauhallisempi.

 

No tuon ikäisellä vauvalla on ihan normaalia että haluaa olla sylissä ja saada äidiltä läheisyyttä. Asenteessasi olisi parantamisen varaa.

 

Oletko kokeillut rintareppua tai kantoliinaa..se vapauttaa kädet tekemään samalla jotain muuta.Miks ette voisi antaa lapselle melkein samaa ruokaa mitä itse syötte(mutta suolettomana)ainakin osittain?

 

mm. Aatamin akka ja nora: Teillä ei ole ollut tekstienne perusteella HUUTAVAA JA VAATIVAA vauvaa!!! Kyse ei ole mistään normaalista itkamisesta tai nukuttamisesta tai sylissä olemisesta vaan ihan muusta. Palataan asiaan kun teillä on kokemusta asian tiimoilta.

 

mm. Aatamin akka ja nora: Teillä ei ole ollut tekstienne perusteella HUUTAVAA JA VAATIVAA vauvaa!!! Kyse ei ole mistään normaalista itkamisesta tai nukuttamisesta tai sylissä olemisesta vaan ihan muusta. Palataan asiaan kun teillä on kokemusta asian tiimoilta.

Mulla on ollut koliikkivauva. Se huusi ja aika kovin.

 

Voi, tiedän niin mistä puhut. Minulla oli myös tuommoinen vauva ja erittäin hankalaa oli kun poika oli perheen nuorin ei suinkaan ainut lapsi. Kaikki alkoi siitä, että vauvalla oli mahavaivoja joita huusi ja siitä kaikki huuto ja raivo jäi niinikään päälle. Aika oli erittäin raskasta. Käytin vauvan puolen vuoden iässä lasten lääkärillä mutta vikaa ei löydetty, tempperamenttia vain...

Sinuna veisin vauvan lastenlääkärille varmuudenvuoksi tarkistukseen, ettei huuda mitään vaivaa ja jollei vaivaa löydy on ainut parantava asia aika. Meillä nyt jo miltei kaksi vuotias pikku poika, jolla tempperamenttia edelleen mutta jo huomattavasti rauhallisempi.

On tutkittu. Ei löydy mitään vikaa. Siis fyysitä. Pelkään, että on enenmmänkin psyykkistä laatua

 

"Vaippoja vaihdattaessa potkii vatsaan ja rintakehään, ja ei tietenkään usko kun sanotaan ettei saa noi tehdä."

HALOO! Se on 6 kk vanha vauva!Ei varmasti tee kiusallaan, siirry sen verran taaksepäin ettei ylety potkimaan.

 

No tuon ikäisellä vauvalla on ihan normaalia että haluaa olla sylissä ja saada äidiltä läheisyyttä. Asenteessasi olisi parantamisen varaa.

Niin sehän ei riitä, että vauva nukkuu kainalossa yöt ja 3*päiväunet, ja tietenkin päivät istuu sylissä niin paljon kuin vain on mahdollsita. Käymme jopa yhdessä suihkussa ja kun menen vessaan vauva istuu sylissäni tai makaa jaloissani. Paljonko vielä pitää antaa itsestään?

Selvästikkään et tiedä mitä on olla lapsen kanssa, joka ei vain ole ja tyydy siihen mitä vanhemmat antaa.

 

[QUOTE="huu";22949709]"Vaippoja vaihdattaessa potkii vatsaan ja rintakehään, ja ei tietenkään usko kun sanotaan ettei saa noi tehdä."

HALOO! Se on 6 kk vanha vauva!Ei varmasti tee kiusallaan, siirry sen verran taaksepäin ettei ylety potkimaan.[/QUOTE]

Joo, lapsi vaan on 76cm pitkä ja painoa 11kg... Aika vaikeaa siirtyä kauemmaksi... Kädet ei yllä ja voimaa jaloissa on aika riittämiin...

 

mm. Aatamin akka ja nora: Teillä ei ole ollut tekstienne perusteella HUUTAVAA JA VAATIVAA vauvaa!!! Kyse ei ole mistään normaalista itkamisesta tai nukuttamisesta tai sylissä olemisesta vaan ihan muusta. Palataan asiaan kun teillä on kokemusta asian tiimoilta.

Kokemusta on lapsesta jolla oli maitoallergia jota luultiin koliikiksi.Huusi ilta kymmenestä aamun neljään ekat 4kk.Suostui nukkumaan vain vieressä tai päivisin ulkona vaunuissa,jos niitä työnnettiin.Maitoallergia löydettiin 4kk iässä.Ota yhteys lääkäriin!

 

Ota välillä omaa aikaa jos raaskit. Jätä vaan isän tai muun tutun aikuisen hoitoon tunniks pariks? Vauvasi taitaa vain olla sellainen, että haluaa sun seuraa 24/7.. :/

 

Joo, lapsi vaan on 76cm pitkä ja painoa 11kg... Aika vaikeaa siirtyä kauemmaksi... Kädet ei yllä ja voimaa jaloissa on aika riittämiin...

Tarkoitti varmaan tuota ettei se 6kk vielä ymmärrä

 

Mulla ei ole kokemusta vastaavasta, mutta ymmärrän, että on varmasti todella haastavaa arki. Tsemppihalit lähetän täältä. Aika epäempaattisia kommentteja tullut muutamalta.
Onneksi vauva ainakin kainalossasi on tyytyväinen, se varmasti jossain määrin edes lohduttaa.

 

Tiedän myös mistä puhut, sama koettu täälläkin ja kärsivällisyys meinasi välillä olla koetuksella. Pojallamme oli myös allergioita ja myös sen tähden kovin itkuinen, nukkui ensimmäisen yönsä vasta 2 vuotta täytettyään ja silloin myös allergiat oli voitettu.
Poikamme temperamentti on näkynyt ja kuulunut laitokselta alkaen. Neuvolassa ei todellakaan osattu auttaa meitä millään tavoin ja siitä olen todella pettynyt. Mitä virkaa koko neuvolalla on, jos ei ole resursseja puuttua näihin ongelmiin?

Nyt kun poika täyttää 5 vuotta on tilanne aivan toinen. Toki edelleen tulee välillä niitä kovia huutokonsertteja mutta onneksi aika harvoin ja hän jo ymmärtää niin paljon enemmän.

Yritä muistaa, että ei vaikea aika loppu elämää kestä eikä vauva tahallaan sinua kiusaa ja ole hankala. Huomiota vaan jaksettava antaa ja osoittaa rakkautta vaikka kuinka vaikeaa olisi. Jaksamista!

 

Joo, lapsi vaan on 76cm pitkä ja painoa 11kg... Aika vaikeaa siirtyä kauemmaksi... Kädet ei yllä ja voimaa jaloissa on aika riittämiin...

Kannattasko siirtyä vaipottamaan sylissä? Mä vaihdoin syliasentoon kun alko mennä turhan hankalaksi.

 

6kk ei usko kun sanotaan... ei leiki leluillaan...haluaa olla sylissä...temppuilee ruokapöydässä...
hmmm,ompa erikoinen vauva ,ihan hirviö.

 

Joo, lapsi vaan on 76cm pitkä ja painoa 11kg... Aika vaikeaa siirtyä kauemmaksi... Kädet ei yllä ja voimaa jaloissa on aika riittämiin...

Mä meen vähän vauvan sivulle jos potkii. Vaihda asentoa!

 

6kk vauvahan ei tee mitään tahallaan, puhut ihan kuin se tekis tuon kaiken ärsyttääkseen sua. Kyllä se menee ohi!

 

6kk ei usko kun sanotaan... ei leiki leluillaan...haluaa olla sylissä...temppuilee ruokapöydässä...
hmmm,ompa erikoinen vauva ,ihan hirviö.

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan keskivertovauva-arkea kuvasta todellakaan!

 

Kannattasko siirtyä vaipottamaan sylissä? Mä vaihdoin syliasentoon kun alko mennä turhan hankalaksi.

Joo on yritetty. Rimpuilee pois sylistä ja pelkään, että tippuu lattialle.

 

[QUOTE="huu";22949709]"Vaippoja vaihdattaessa potkii vatsaan ja rintakehään, ja ei tietenkään usko kun sanotaan ettei saa noi tehdä."

HALOO! Se on 6 kk vanha vauva!Ei varmasti tee kiusallaan, siirry sen verran taaksepäin ettei ylety potkimaan.[/QUOTE]

Mulle pisti kanssa silmään tämä kommentti! Tuli mieleen yksi tuttu, joka raivosi perhekerhossa reilun vuoden ikäiselleen, kun räpsytti valoja, että "kuinka monta kertaa olen kotonakin sanonut, että noin ei saa tehdä ja sähköä kuluu ja plaa plaa plaa"

Ja sen verran vielä, että kuullosti myös oudolta ap:n kommentti, että ½v vaatii, että on saatava samaa ruokaa ja juomaa kuin muutkin. Ei tuon ikäinen osaa tuollaista vielä vaatia, jos sitä ei sille ole opetettu. Jos tuo on jonkin luokan ongelma, niin sitten eri ruoka-ajat muun porukan kanssa.

Niin, ja meillä esikoinen huusi yötä päivää ekat 8kk. Syynä maitoallergia ja muualla ei viihtynyt kuin sylissä, joskin huusi siinäkin.

 

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan keskivertovauva-arkea kuvasta todellakaan!

No joo mutta jos äidin asenne on tuo että 6kk vauva on HIRVIÖ niin kai se lapsi vaistoaa sen. Yrittää vaan takertua kovemmin ja etsiä turvaa.

 

Ymmärrän, että olet väsynyt vauvaan. Meillä ns. helppo vauva, ja silti vauvan hoitoon joskus väsyy. Onko isä mukana kuvioissa? Kyllä sinun on otettava joskus aikaa itsellesi, menet ulkoilemaan, leffaan tai vaikka baariin, ja jätät "hirviövauvan" hoitoon, ennen kun kokonaan pimahdat. Jännä, miten näihin aina tullaan viisastelemaan ja kilpailemaan siitä, kenellä on vaativin vauva. Ei se kyllä ole normaalia, että vauva itkee puoli vuotta.

 

Joo on yritetty. Rimpuilee pois sylistä ja pelkään, että tippuu lattialle.

Lattialle istumaan ni ei tipu korkealta. Enemmän mä pelkäsin pöydältä putoamista. Housuvaippakin vois jo käyä ja onnistuu pukea noillekin pyörremyrskyille.