Minulla on samanlaisia kokemuksia monesta eri päiväkodista, monelta eri harjoittelujaksolta ja työjaksolta. Kaikissa sama systeemi, lapset on niinkuin armeijassa. Ei saa itkeä, vaikka sattuiskin. Aina syytetään väärää lasta, eikä asioista oteta selvää, ei ole aikaa keskutella ja selittää lapsille tapahtumia. Lapsia ei saa ottaa syliin, muuta kuin sohvalla kirjaa lukiessa. Silloinkin syliin sai ottaa vain yhden lapsen ja vain siksi, että useampi kuulisi satua kerralla. Samoin lapsia komennettiin koko ajan, ihan turhasta. Ruoka oli pakko syödä, vaikka kuinka oksettikin. (siinä päiväkodissa syötiin luomuruokaa ja monet lapsista ei tykännyt niistä vihannesmössöistä.)
Näiden kokemusten jälkeen päätin, että MINUN lapsi ei kuuna päivänä tule menemään päiväkotiin! Minä haluan että minun lasta rakastetaan ja hoidetaan, sille riittää huomiota ja jos itku tulee tai käy kipeää, niin saa itkeä! Saa paijata! Saa kieltäytyä syömisestä! Väkisin en lastani halua syötettävän. Jotenka, jos lapseni hoitoon laittaisin, niin ihan varmasti joko perhepäivähoitajalle tai sitten ottaisin hoitajan kotiin, maksoi mitä maksoi. Mutta päiväkotiin EN vie! IKINÄ!