Minkälaisia mummola-muistoja teillä on omasta lapsuudestanne?
Muistelen lämmöllä lapsuuttani ja molemmissa mummoloissa vietettyä aikaa. Itse olen kerrostalon kasvatti ja vietin paljon aikaa mummojeni ja pappojeni kanssa maalla. Olen tietysti siinä onnellisessa asemassa, että kaikki isovanhemmat olivat vielä silloin elossa. Toiset olivat työelämässä, toiset eläkkeellä. Molempien luona vierailimme paljon, yökyläiltiinkin, sisareni kanssa yhdessä ja erikseen, vietettiin kesälomia ja hiihtolomia.
Kesältä muistan vanhat ikkunat ja niissä surisevat kärpäset. Talvisin heräsin puuhellan tulen rätinään ja pannukahvin tuoksuun. Muistan lätyt, natisevan lautalattian ja puhtaiden petivaatteiden tuoksun. Muistan vaarin kanssa tehdyt kala- ja marjastusreissut. Mummon kanssa kasvimaan perkaukset, saunomiset ja virkkauksen harjoittelut. :heart:
Niin ihania on muistot, että haluaisin omillekin lapsille aikanaan tarjota samanlaisia kultaisia hetkiä isovanhempien kanssa. Toki ajat ovat muuttuneet, että ihan samaa eivät voi koskaan kokea. Mutta yhteiset uintireissut eväineen, hiihtoreissut termoskaakaoineen, kirjastokäynnit, teatterissakäynnit ja mökkeily ovat asioita, joita omat vanhempani voivat lastenlapsilleen tarjota. Niistä ovat jo päässeet nauttimaan sisareni lapset! =)
Siksi on niin surullista lukea, että on elossa olevia isovanhempia, jotka eivät välitä viettää aikaa lastenlasten kanssa. Tietysti sellaiset syyt ymmärtää kuten erittäin korkea ikä ja suuret välimatkat. Mutta omassa lähipiirissäkin näen, että on olemassa virkeät lähellä asuvat isovanhemmat, joita ei vain yksinkertaiseti kiinnosta kuin oma elämä. :\|
Kauniissa muistoissa on jotenkin ihana taikavoima, joka kantaa läpi elämän. :heart: Onko teillä niitä?
Muistelen lämmöllä lapsuuttani ja molemmissa mummoloissa vietettyä aikaa. Itse olen kerrostalon kasvatti ja vietin paljon aikaa mummojeni ja pappojeni kanssa maalla. Olen tietysti siinä onnellisessa asemassa, että kaikki isovanhemmat olivat vielä silloin elossa. Toiset olivat työelämässä, toiset eläkkeellä. Molempien luona vierailimme paljon, yökyläiltiinkin, sisareni kanssa yhdessä ja erikseen, vietettiin kesälomia ja hiihtolomia.
Kesältä muistan vanhat ikkunat ja niissä surisevat kärpäset. Talvisin heräsin puuhellan tulen rätinään ja pannukahvin tuoksuun. Muistan lätyt, natisevan lautalattian ja puhtaiden petivaatteiden tuoksun. Muistan vaarin kanssa tehdyt kala- ja marjastusreissut. Mummon kanssa kasvimaan perkaukset, saunomiset ja virkkauksen harjoittelut. :heart:
Niin ihania on muistot, että haluaisin omillekin lapsille aikanaan tarjota samanlaisia kultaisia hetkiä isovanhempien kanssa. Toki ajat ovat muuttuneet, että ihan samaa eivät voi koskaan kokea. Mutta yhteiset uintireissut eväineen, hiihtoreissut termoskaakaoineen, kirjastokäynnit, teatterissakäynnit ja mökkeily ovat asioita, joita omat vanhempani voivat lastenlapsilleen tarjota. Niistä ovat jo päässeet nauttimaan sisareni lapset! =)
Siksi on niin surullista lukea, että on elossa olevia isovanhempia, jotka eivät välitä viettää aikaa lastenlasten kanssa. Tietysti sellaiset syyt ymmärtää kuten erittäin korkea ikä ja suuret välimatkat. Mutta omassa lähipiirissäkin näen, että on olemassa virkeät lähellä asuvat isovanhemmat, joita ei vain yksinkertaiseti kiinnosta kuin oma elämä. :\|
Kauniissa muistoissa on jotenkin ihana taikavoima, joka kantaa läpi elämän. :heart: Onko teillä niitä?
