Odotatko, että kaikki perheenjäsenet hoitavat lapsiasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vierailija"

Vieras
Minua on alkanut vaivaamaan tunne siitä, että pitäisikö minun tarjoutua vapaaehtoisesti hoitamaan siskon lapsia useammin? Hänellä on kolme alle kouluikäistä, joita toiset isovanhemmat hoitavat usein. Minä asun lähellä siskoa, mutta en aktiivisesti tarjoa lastenhoitoapua, mutta menen/otan lapset hoitoon, jos pyydetään (n. 1-2 krt kuussa muutamaksi tunniksi, todella harvoin yökylään), ellei ole omia menoja. Itselläni ei ole lapsia eikä minulla ole kunnon käsitystä siitä, mitä arki lasten kanssa on, eli miten paljon vanhemmat kaipaavat ns. omaa aikaa. Molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Tiedän, että jokin oletus pikkulasten vanhemmilla on aina siitä, että isovanhemmat hoitavat lapsia paljon - mutta jos teillä on läheisiä sisaruksia, mitä odotatte heiltä? Odotatteko että he itse tarjoavat apuansa - ja jos he eivät älyä tarjota, oletteko heille salaa vihaisia siitä, etteivät auta teitä enemmän? Kysyn, koska en tiedä mitä minulta odotetaan. Ja toki aion kysyä siskoltakin, mutta ajattelin ensin kysellä täällä kartoittaakseni miten suuri tarve vanhemmilla on avulle (siis yleisiä linjoja, tilanteet vaihtelevat).

Teen itse monesti hyvin pitkiä työpäiviä ja viikonloput menee latautumiseen, eli en riemusta hihkuen ottaisi pieniä yövieraita usein, mutta voinen sen toki joskus tehdä, jos esim. tämä kyselyni paljastaa, että lapsiarki on hyvin rankkaa. Tietysti se vaihtelee perheettäin ja lapsien temperamenttien mukaan. Näistä lapsista kaksi on aika vilkkaita, yksi rauhallisempi. Sisko ei ole pahemmin avautunut mistään arjen rankkuudesta, mutta voi olla ettei hän vain kehtaa "valittaa". On semmoinen hyvin kiltti ja tunnollinen luonne.
 
Isovanhemmat ovat hoitaneet tosi paljon lapsiani omasta pyynnöstään. Ja se on tosi ihanaa.

Sisaruksia minulla on kolme ja heidän panostaan lasteni hoitamiseen en ole edes odattanut.
Pari kertaa lapset ovat olleet sisaruksillani (siis ilman minua) ja ne kerrat on toki olleet tosi mukavia.
Mutta todellakin, ainakaan minulla ei ole ollut mitään odotuksia, että sisarukseni olisivat niin kuin isovanhemmat.

Mutta en minä pahakseni panisi sisarusten hoitopyyntöjä :)
 
Kiitos vastauksesta, mutta vaikuttaisiko odotuksiisi se, jos joku sisaruksistasi asuisi kävelymatkan päässä sinusta? Odottaisitko häneltä enemmän, jos tietäisit, että hänellä on periaatteessa viikonloppuisin aikaa, kun ei ole omia lapsia?
 
Ei vaikuttaisi välimatka ollenkaan. Voisin tosin pyytää lastenvahdiksi helpommin, mutta en odottaisi itse pyyntöä.
Itseasiassa itselläni oli näin, että yksi sisarus (ainoa lapseton miestä) asui samassa kaupungissa (n. 5km päässä minusta)
Hän oli lastenvahtina pyynnöstäni silloin tällöin, mutta en tosiaankaan odottanut häneltä muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vierasminä;29418683:
Ei vaikuttaisi välimatka ollenkaan. Voisin tosin pyytää lastenvahdiksi helpommin, mutta en odottaisi itse pyyntöä.
Itseasiassa itselläni oli näin, että yksi sisarus (ainoa lapseton miestä) asui samassa kaupungissa (n. 5km päässä minusta)
Hän oli lastenvahtina pyynnöstäni silloin tällöin, mutta en tosiaankaan odottanut häneltä muuta.

Siis ainoa lapseton MEISTÄ ei miestä....
 
No helpotus kuulla! Tosin nyt kun tämä asia on mielessäni, aion ihan itse tarjoutua ottamaan lapset yökylään, vaikka se villiintyminen illalla vähän pelottaakin jo etukäteen, kun iltatoimista ja nukkumisesta sukeutuu aina jonkin sortin valtataistelu, vaikka sitä kuinka koettaa välttää... Kun ei itsellä ole lapsia, tuntuu, että on joissain asioissa myös ihan uuno, että mitä pitäisi tehdä. No tämä on jo eri ketjun aihe.

Mites muilla tämä sisarusasia, odotatteko osallistumista?
 
En ole odottanut sisaruksiltani minkäänlaista osallistumista. Joskus olen pyytänyt esim. veljeäni tulemaan meille yöksi, kun minulla ja miehellä sattuu yövuorot samaan aikaan. Mutta mun lapset ei tarvitse enää hoitamista, lähinnä veli tulee heidän turvaksi kun eivät uskalla jäädä yöksi keskenään.

Joskus sisko on pyytänyt lapseni yökylään. Minä olen auttanut siskoa muutaman kerran, kun on pyytänyt.
 
Meillä on ihana perhe, joka tarjoutuu hoitamaan. Siis, vaikkei siskosi tarvitsisi apua, on upeaa jos viitsit tarjoutua.
Minulla ei ole sisaruksia enää, mutta äitini ja enoni hoitavat lastamme toisinaan, ja kun matkustamme miehen perheen luo, hänen siskonsa voivat katsoa poikaa jos käymme jossain. Yleensä vanhemmat kaipaavat sitä parisuhdeaikaa, me ainakin kaipaamme lähinnä seksiä ilman pelkoa että lapsi herää tai yllättää.
 
Itse en oleta kenenkään olevan mitenkään velvollinen hoitamaan meidän lapsia. Isovanhemmat meillä on juuri ne jotka ei viitsi sitä koskaan tehdä (aikaa kyllä olisi, eikä ikäkään paina päälle), mutta se suotakoon heille. Meillä sisarukset hoitaa kun pyydetään, joillakin ei ole lapsia ja ne joilla on niin heidän kanssa tehdään vaihtareita (esim tänäviikonloppuna me käytiin la leffassa ja siskoni miehensä kanssa hoiti meidän lapsia ja su sisko ja tämän mies kävi leffassa ja me hoidettiin heidän lasta). Lapsettomat ei ikinä ehdottele lastenhoitoa vaikka usein lupailevat, että hoitoon voi tuoda milloin vaan. Edelleenkin saattavat sanoa, että "tottakai me hoidetaan jos haluatte tehdä jotain kivaa" (itse aloittavat keskustelun) jne, mutta minä suhtaudun varauksella koska kysyttäessä eivät sitten olekaan ihan niin innokkaita. Sitten kun hoitavat niin jälkikäteen napisevat miten rankkaa oli jne.. Pari kertaa vuodessa kehtaa kysyä pariksi tunniksi, ei sen enempää viitsi olla vaivaksi. Eikä minulla ole varaa mielestäni tuosta valittaa koska itse olen lapset tehnyt ja itse ne myös hoidan. Olisi ihan unelmien täyttymys jos joku ihan itse ehdottaisi ottavansa lapset hoitoon vaikka vain yhden kerran. Syyllisyys ei painaisi niin kun ehdotus tulisi sieltä toiselta puolelta.

Kyllähän tätä arkea jaksaa hyvin ilman lapsivapaita, ei tosiaan siitä ole kiinni :) satunnaisesti voin jättää lapset miehellekin ja lähteä itse pariksi tunniksi jonnekin. Jotkut käy päivienkin reissuissa näin. Mutta onhan se kiva ja tekee parisuhteelle hyvää jos saa edes sen pari kertaa vuodessa ihan kahdenkeskistä aikaa pari tuntia. On ihan huikeaa jos sitä aikaa saa kuukausittain. Se on kuin olisi ensitreffeillä/parisuhteen alkutaipaleella taas kun yhtäkkiä ei olekaan vastuussa pienistä ja voikin keskittyä 100% vain siihen parisuhteen toiseen osapuoleen. Kyllä sitä arvostaa ihan suunnattomasti kun sitä aikaa välillä saa.
 
Me nyt ei enää tarvitakaan lastenhoitoapua, kun kuopuskin täyttää pian 13v, mutta aikaisemmin mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia ketään kohtaan, että tarjoutuisivat ottamaan nuo hoitoon. Itse pyysin, kun tarve oli - ja lähinnä mummut ja papat heitä hoitivat, isännän veli vaimonsa kanssa ei oikeastaan koskaan, ja mun sisko miehensä kanssa todella harvoin. Nyt, kun meidän lapset ovat olleet jo koululaisia ja siskoni lapset pieniä, niin ovat olleet heillä yötä toisinaan... noin kaksi-kolme kertaa vuodessa.
 
En.
Jos olisin itse sinkku ja huomaisin jonkun moista olettavan tai vaativan, tietämättä tai kiinnostumatta minusta tai elämästäni tai huolistani, niin nostaisi karvat pystyyn.

Muutenkaan en pidä ihmisistä jotka katsovat oikeudekseen vaatia muilta asioita. Tällaisilla ihmisillä lapsetkaan eivät ole yleensä kovin...samanhenkisiä minun kanssa, joka on tottunut että itseltä vaaditaan ei muilta.

Itse tunsin opiskelukaverin, joka jäi usein tenteistä tai luennoilta pois koska hänen siskonsa odotti hänen hoitavan omia lapsiaan työssäkäyntinsä ajan. Joutui lopulta lopettamaan opinnot koska ei pärjännyt.

En kyllä ymmärrä miten tuohon tilanteeseen oli päädytty. Joku roolitus lapsuudesta saakka ilmeisesti.

Ja jos päädyt hoitamaan, niin ethän te sitä ksoka oletat heidän aikanaan hoitavan sinun lapsia tai auttavan vastavuoroisesti. Hoida vain jos haluat ja saat siitä itsekin jotain. Koska he eivät tule hoitamaan. en tiedä ketään joka hoitaisi sisarusten lapsia, kun omat jo isompia, yleensä halutaan levähtää omien jälkeen hetki ennen lapsenlapsia.
 
[QUOTE="Vierailija";29418665]mutta jos teillä on läheisiä sisaruksia, mitä odotatte heiltä? [/QUOTE]

no jos nyt vaikka minulla alkaisi keskellä yötä synnytys ja soittaisin lähes naapurissa asuvalle siskolleni, että tulisitko hoitaan lapsia ja hän (ilman pakottavaa syytä) ei tulisi, suuttuisin. tai muuten jos olisin jollain tapaa vakavasti sairas tms. akuutin avun tarpeessa

siitä ettei olisi lapsieni ilmainen viikonloppuhoito omien työ/vapaa-ajan kiireiden lisäksi, en osaisi mieltäni pahoittaa. minusta olisi erikoista, jos hän hoitaisi lapsiani useammin kuin pari kertaa kuussa. jos ei nyt jotenkin erityisesti tahtoisi niiden kanssa viettää aikaa.
 
no jos nyt vaikka minulla alkaisi keskellä yötä synnytys ja soittaisin lähes naapurissa asuvalle siskolleni, että tulisitko hoitaan lapsia ja hän (ilman pakottavaa syytä) ei tulisi, suuttuisin. tai muuten jos olisin jollain tapaa vakavasti sairas tms. akuutin avun tarpeessa

siitä ettei olisi lapsieni ilmainen viikonloppuhoito omien työ/vapaa-ajan kiireiden lisäksi, en osaisi mieltäni pahoittaa. minusta olisi erikoista, jos hän hoitaisi lapsiani useammin kuin pari kertaa kuussa. jos ei nyt jotenkin erityisesti tahtoisi niiden kanssa viettää aikaa.

just näin. Akuutti hätä/tarve ja hyväksikäyttö ovat eri asioita.
 
En odota lastenhoitoapua sisaruksilta enkä isovanhemmilta. Joskus äärimmäisessä hädässä olen pyytänyt apua siskoltani ja sekin on ilmeisesti ollut liikaa kun on äitille asiasta valittanut. No, enpä pyydä enää.
 
Itse voisin akuutissa hädässä /tarpeessa joita esim. yllä kuvattu auttaa jopa ventovierasta jos kysytään ja minuun luotetaan.
sen sijaan nämä tyypit jotka järjestävät lastensa hoitoa suvulle ja lahjalistat myös järjestetty kuka mitäkin maksaa ja kuka minäkin päivänä hoitaa, jotta voidaan tehdä kaukomatka ja ostaa uusi auto, kun säästyy itseltä rahaa tällaiset ihmiset yritän kiertää, kaukaa. Näille ei mikään riitä. Kohta pyyntöjä tulee enemmän kuin jaksaa ja vaatimukset myös sitä luokkaa ja haukkuja saa palkaksi.
 
Meillä oli nimenomaan lasten isän (eksäni) veljen perheen kanssa vuorohoitosysteemiä. Serkukset tykkäsi leikkiä keskenään ja kumpikin pari sai joskus omaa aikaa.

Tiedä sitten auttoiko se "oma aika" minkä verran - kumpikin pari päätyi eroon kun kuopukset oli noin 13-vuotiaita.

Omaa ainutta veljeäni en ole ikinä velvoittanut lapsen hoitoon. Hänen lapsiaan (paljon pienempiä kuin omani) olen joskus harvoin hoitanut - heidän ehdotuksestaan ja tarvittaessa. Lisäksi olen joskus pyytänyt näitä lapsia vierailulle ilman vanhempiaan. Silloin ei siis ole hoidosta kyse, koska ajankohdan määrään itse, ja olen asiassa aloitteellinen.
 
en mä varmaan odottais, että sisarukseni lapsia hoitais, ehkä jos jotain menoa olis, niin voisin pyytää. Mutta kuvittelisin, että lähellä asuva sisarukseni voisi siskonsa lapsiin tutustuakseen pyytä heitä yökylään yms. tai sit siitä syystä, et haluaisi näin kivoihin tyyppeihin tutustua paremmin.

Mun lapset jo yli 10 v, joten eivät mitään hoitoa tarvi.
 
Minulla on kaksi siskoa. Toinen kaksi ja toinen yhdeksän vuotta nuorempi minua. Kummallakaan ei ole lapsia. Nuorempi heistä asuu samassa kaupungissa meidän kanssa ja katsoo tarvittaessa lapsia iltaisin, jos minulla ja miehellä päällekkäisiä menoja. Molemmat siskot pitäneet kerran lapset yökylässä ja itse ehdottaneet ottavansa joskus uudestaan. Näemme myös jonkun verran porukalla, eli he tulevat kumppaneineen meille yöpymään esim. jouluna, juhannuksena yms.
Lapset ovat todella kiintyneet kumpaankin siskooni ja odottelen innoissani, milloin he serkkuja saisivat:) Ja todellakin otan siskoni, toivottavasti tulevat, lapset meille hoitoon ja yökylään, vaikka omat olisivatkin isompia. Hyvä kiertämään:)
 
Hoitoapua pyydetään jos sille on tarve. Muutaman kerran kuukaudessa luottoläheinen katsoo lapsia johonkin aikaa vuorokaudesta johtuen työvuoroistamme. Jos hoito ei onnistuisi, tekisimme muutoksia työvuoroihin. Lapset olemme tehneet sillä periaatteella että itse hoidetaana, oletuksena ei ole että lähipiiri toimii hoitorinkinä.
 
Te jotka olette viemässä lapsianne kenelle vaan heitä jaksaa katsella: oletteko itse hoitaneet toisten lapsia ennen kuin saitte omia? Otatteko toisten lapsia yökylään nykyisin?

Mahdatteko edes ymmärtää miten rankkaa voi yksinäisellä vanhenevalla naisella (sillä mummilla, jonka ukko eli se ukki lähti jo kymmenen vuotta sitten menemään) olla kahdenkin pikkumuksun kanssa? Tai kuinka vaikeaa on järkätä sinkkutytön huushollikaan lapsenkestäväksi?
 

Yhteistyössä