A
ap.
Vieras
[QUOTE="yks";29322062]Minusta tuntuu, että olet ihan liikaa yksin ajatustesi kanssa ja ajatukset vain pyörii samaa kehää ja vertaistuki voisi tehdä sinulle hyvää ja tuntisit kuuluvasi johonkin. Joten suosittelen tutustumaan Hyvän mielen taloon ja siellä nuorille suunnattuun toimintaan: Toimintaa nuorille - Hyvän mielen talo ry
saisit järkevää sisältöä elämääsi ja ehkä myös motivaatiota hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.
Minusta on hienoa, että olet uskaltanut ottaa noinkin ison askeleen, että muutat täysin tuntemattomaan kaupunkiin yksin! Tsemppiä tulevaisuuteen ja usko pois, moni muukin huonon lapsuuden kärsinyt onnistuu saamaan elämänsä palaset kohdilleen![/QUOTE]
Kiitos! joskus mä koen syyllisyyttä siitä että sanon lapsuuteni olleen huono, koska mun vanhemmat väittää aivan jotain muuta. Sillon jopa rupean itse hourimaan ja miettimään et kuvittelenko mä vain! olenko jo niin vainoharhainen ja sekaisin! siksi olenkin kirjoittanut teille koska haluan tietää mitä te oikeasti ajattelette musta ja mun elämästä onko se ollut huonoa kotona ja onko kaikki asiat loksahtaneet paikoilleen juuri niin kuin on pitänytkin ja ne viat olleet vaan ja ainoastaan mussa. Monet sano täällä joskus kauan aikaa sitten et mulle liian rankka juttu ois se et lähden täysin tuntemattomaan kaupunkiin, ihan yksin, ilman mitään ihmissuhteita ja vielä mielenterveysongelmaisena kun terveellekin se ois rankka juttu vaihtaa vaan kauas ihan vieraaseen suureen paikkaan, sit alussa kun itketti, meni huonosti ja tuntu sekavammalta eikä tää paikka tuntunu kodilta pelkäsin et mie oon tehny virheen...! mut onneks tää on nyt alkanu tuntuu kodilta ja tiiän etten tehny virhettä.
siitä olen hyvin onnellinen. Emmä tiedä haluanko mennä tollaseen paikkaan jossa on paljon muita nuoria... Sinne terapiaan kyl haluisin mennä, alottaa jotain työtä tekee ja vaikka jonkun harrastuksen?
saisit järkevää sisältöä elämääsi ja ehkä myös motivaatiota hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.
Minusta on hienoa, että olet uskaltanut ottaa noinkin ison askeleen, että muutat täysin tuntemattomaan kaupunkiin yksin! Tsemppiä tulevaisuuteen ja usko pois, moni muukin huonon lapsuuden kärsinyt onnistuu saamaan elämänsä palaset kohdilleen![/QUOTE]
Kiitos! joskus mä koen syyllisyyttä siitä että sanon lapsuuteni olleen huono, koska mun vanhemmat väittää aivan jotain muuta. Sillon jopa rupean itse hourimaan ja miettimään et kuvittelenko mä vain! olenko jo niin vainoharhainen ja sekaisin! siksi olenkin kirjoittanut teille koska haluan tietää mitä te oikeasti ajattelette musta ja mun elämästä onko se ollut huonoa kotona ja onko kaikki asiat loksahtaneet paikoilleen juuri niin kuin on pitänytkin ja ne viat olleet vaan ja ainoastaan mussa. Monet sano täällä joskus kauan aikaa sitten et mulle liian rankka juttu ois se et lähden täysin tuntemattomaan kaupunkiin, ihan yksin, ilman mitään ihmissuhteita ja vielä mielenterveysongelmaisena kun terveellekin se ois rankka juttu vaihtaa vaan kauas ihan vieraaseen suureen paikkaan, sit alussa kun itketti, meni huonosti ja tuntu sekavammalta eikä tää paikka tuntunu kodilta pelkäsin et mie oon tehny virheen...! mut onneks tää on nyt alkanu tuntuu kodilta ja tiiän etten tehny virhettä.