Et sä menneisyyteen voi vaikuttaa, tulevaisuuteen voit.
Kukaan ei voi antaa sulle toisenlaista lapsuutta tai perhettä, itse voit vaikuttaa vain suhtautumiseesi ja siihen hoidatko itseäsi.
Noita asioita voi pohtia psykiatrisen sairaanhoitajan luona, jonka luokse pääset varaamalla ajan sinne Oulun Mielenterveystoimistoon.
Katso Oulun kaupungin sivuilta mt-toimiston ja sossun yhteystiedot ja ota yhteyttä niihin.
Sillä että pyörit kämpässäsi spekuloiden ja pohtien yksin asioita, et paranna tilaasi ollenkaan.
Tarvitset tasapainoa.
On hyvä pohtia,hyvä miettiä asioita ja lapsuutensa,kiusaamisen ym.vaikutuksia itseen ja siihen miten toimii mutta jos sä teet enimmäkseen vain sitä pohtimista, päädyt pian suljetulle osastolle.
Sun pitää myös huolehtia arki-asioista, tehdä ihan konkreettisesti asioita.
Siivota, käydä sossussa ja hoitaa paperiasiat.
Käydä lääkärissä ja varata aikaa mt-toimistoon.
Kun teet asioita, asiat saavat terveemmät mittasuhteet kun ei ole aikaa vain jäädä märehtimään ja pyörimään itsekeskeisyydessään.
Kiitos! tänään oon koittanu soittaa jo sossuun ja yritän kohta lisää, mutta kun se linja oli varattuna niin en päässy sisään. Tässä nyt yli viikko on menny asettuessa ja kuten aikasemmin totesin tää paikka, koti, asuinalue, kaupunki on alkanu vihdoin tuntua vähitellen kodilta..
alussa kun ei tuntunu heti nopeesti, niin itkin vaan et emmä pysty tähän. emmä pysty sopeutumaan. mun elämä on nyt tullu tiensä päähän. en jaksa ponnistaa. mut onneks nyt alkaa olee erillaisemmat ja paremmat fiilarit taas.
voi vaikuttaa sekin et oon nukkunu paremmin, ollu rentoutuneempi (vaikka joskus saisin olla enemmänkin, on välillä nimittäin turhankin kireä olo) et siihen rentoutuneisuuteen yritän santsata kun äiti opetti just käytöksellään ja tavoillaan muhun pienenä päinvastasta... koko ajan piti olla jännittynyt ja voida pahoin. en tiedä mikä vittu sitä ihmistä vaivaa! isällä sama juttu, mut pienemmässä mittakaavassa kun äidillä. se teki musta oikeasti ihan sairaan, se istutti muhun vääriä ajatusmalleja, jne. isällä se näkyy esim siten ettei se pysty ajaa autolla jonon ensimmäisenä kun muita tulee perässä ja pitää päästää eka aina ne kaikki muut ohi. musta se on vähän epänormaalia ja häiriintynyttä... eivät tunnu kovin tasapainosilta aikuisilta ihmisiltä ja se on luultavasti se joka on vaikuttanut minuun. Nyt minä koitan kamppailla ja oppia pienenä saaduista ajatusmalleista eroon, jotta minusta voisi kasvaa erillainen aikuinen, sellanen normaali aikuinen. Ihan tyhmiä ajatuksiako? munkin olo isän käyttäytyessä noin rupee pakosti tuntuu vähän häiriintyneeltä ja oudolta, mut en kuitenkaan päästä niitä tunteita minuun. Oon kasvanu sen verran, eli aikuistunu ja muutenkin kun sain asuu 2v omillaan, irrottautua jo porukoista, siitä ajatusmailmasta ja kaikesta muusta paskasta (muut ihmiset, muu paska mitä mun elämässä oli.) niin mä kykenin kasvamaan 16-vuodesta ylöspäin ees vähän suorempaan ja aikuistumaan ja tehtyä itelleni sitä omaa ajatusmailmaa ja aatteita. Pääsin erilleen porukoiden ajatusmailmoista ja mun mielestä sairaista ja oksettavista tavoista! Voiks sinne mielenterveystoimistoon päästä vaikkei ois vielä kela korttia täällä ( se jäi porukoille ja pitäs käskee lähettää tänne ja toivon mukaan se löytyy.. mut mitä jos ei löydy? mitä sit pitää tehdä? onks elämä sen kanssa mahdotonta?) mut varmaan nyt rupeen sossun kans ensiks selvittää näitä asioita ja sit mietitään yhdessä ja annan hänen ohjata mua oikeeseen suuntaan, koska hänen kanssahan mä eniten kontaktissa oon kun puhun puhelimessa ja käyn tapaamassa ehkä sosiaalitoimistossa. Mun vanhemmat on ollu aina tuon sossunkin suhteen niin kielteisiä ja sit selittäny mulle et mitä jos mun päähän tulee joku lukko et en kykene hoitamaankaan mun asioita?? mitä vittua! tosta just mulle tulee tosi häiriintyny olo ja yritän vaan työntää niitä noiden idiootteja lausahduksia pois minusta... miks niiden suhtautuminen normaalien yleisien asioiden hoitamiseen pitää olla noin helvetin jännittynyt? ja tuputtaa sellasia turhanpäiväsiä tuntemuksia minuun?
oikeesti just kaikesta tuollasesta mulle tulee se hyi vittu reaktio! Mä haluaisin et mut ois kasvatettu niin et mua ois just kannustettu hoitamaan asioita, et eikös oo kiva juttu ja asioiden hoitamises ei oo ikinä mitään pahaa vaan päinvastoin just tuolleen ne jutut lähtee rullaamaan ja sinulle tulee loppujen lopuksi vaan hyvä mieli kun oot hoitanu ne asiat! ja joskus niissä asioissa voi tulla vastoinkäymisiä, mutta niistäkin selvitään positiivisin mielin.
eikä sen sijaan et tuputtaa ja uputtaa muhun pahoinvointia ja jännittyneisyyttä ja ikään kuin sossukin ois joku paholainen ja millon kelakin ja mikin...
Se on minusta niin häiriintynyttä.
Ja eilen siivosin muuten keittiön ja sit paperiasioitakin oon hoitanu sen verran et oon maksanu mun omia laskuja jne!
eikä edes ollut vaikeaa. Osasin ihan ite ja ensimmäisen kerran täysin yksin! mä oon ylpee itestäni, musta on kasvamassa hyvä, aikuinen nuori nainen.
Pelottaa vaan et mun vanhemmat yrittää soitella Oulun sosiaalitoimistoonkin ja kytätä mun asioita... voiks ne vastata niille sieltä et kun selittää esim et " mä oon tuon Annan isä, et onks teillä siellä tämän nimistä tyttöä asiakkaana?? " vai onko niillä työntekijöillä vaitiolovelvollisuus? vittu kun noista ei ikinä tiiä...
Mutta oikeasti voivat olla noin tyhmiä että kyttäilevät ja soittelevat!
en yhtään ihmettelis sillä vajaavaisuudella ja älykkyysosamäärällä mitä tähänkin mennessä on näkyny tuossa meidän kotielämässä ja kasvatuksessa..
kumpa jättäisivät minut nyt vaan lopullisesti rauhaan.
Jopa hetken aikaa mä mietin ja harkitsin et ottaako ne takas mun elämään kun otti se isä tuossa viikko muuton jälkeen yhteyttä ja tuo yks mun kaverikaan tiedä mitään mun asioista, jeesustelee vaan koko ajan ja yrittää tuputtaa mun vanhempia takas elämään. Mut sit sanoin mielessäni vaan että eiei. Jos mä jotain tarkotan ja lupaan niin se kans pitää. Siinäpähän oppiivat saatanan paskiaiset jos silti ikinä tuleevat tajuamaan sillä älykkyysosamäärällään miks meidän perhe-elämä ei ollu ihan normaalia.. en usko et tuleevat, kun ne aina hokee sitä " on jollain muulla vielä huonomminkin " -.- -.- -.- MITÄ VITTUA SITTEN?? ei se oo mikään selitys, jumalauta vastuu nyt meidän perhe-elämästä eikä muiden! siihen meidän täytys keskittyä! ei myö voida muiden perhe-elämästä tietää ja nähdä vaan ainoastaan omastamme ja vaikuttaa siihen. Mut joo, tämä perhe on niin nähty ja takas en oo tuskaa ja paskaa elämääni ottamassa, et rankka päätös vaan mut tää on tehtävä.
