Ihmisiä on erilaisia. Jotkut eivät avaudu yksityisasioistaan ja jotkut paljastavat kaikki omat ja lähipiirinsä asiat.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ja silloinkin, kun se on kuulijasta kiusallistaIhmisiä on erilaisia. Jotkut eivät avaudu yksityisasioistaan ja jotkut paljastavat kaikki omat ja lähipiirinsä asiat.
Juujuu. Tässähän just on ollukin spekulaatiota että onko ap:n työkaveri masiksessa vai ei, jolloin ei ole niin velvoitetta olla kiinnostunut mistään. Mutta jos nyt ei koko ajan puhuttaisi kriiseistä, koska kaikille tässä ketjussa on ok että kriisissä oleva työkaveri ei puhu elämästään mitään.
Isompi kysymys on se että tarvitseeko ns. tavallisessa elämäntilanteessa olevien yleensä puhua itsestään mitään koskaan, ja saako niitä kokemuksia tuoda julki muille työkavereille (vai rasittuuko muut), ja saako kysellä ja millaisia kysymyksiä saa esittää tms.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686457:Ei olekaan, mutta toiselle voi olla ystävällinen ja ottaa hänet mukaan työyhteisöön ilman, että hänelle tarvitsee alkaa kertomaan omaa perhetilannettaan, lasten lukumäärää tai lemmikkien nimiä. Maailmassa on miljoona mielenkiintoisempaa asiaa kuin mun elämäni, joten on aivan helppoa keskustella ensin niistä miljoonasta asiasta ja jos kaikki asiat maailmassa on kaluttu läpi, niin sitten voidaan vaikka puhua minusta.
Minusta työpaikalla ei tarvitse puhua sellaisista asioista, joilla ei ole vaikutusta sen työn tekemiseen. SAA puhua, jos haluaa, mutta ei pidä olettaa, että sinun lapsesi tai puolisosi olisivat niin ihania, että heidän tekemisensä kiinnostaisivat muita. Äitinä ymmärrän, että omien lasten kävelemään oppimiset, ekan luokan kevätjuhlat, kymppi matikankokeesta jne on ihan huippuhienoja asioita, mutta ne harvoin kiinnostavat muita kuin lapsen vanhempia, lähisukulaisia ja kenties kummeja. Työkavereillesi - varsinkin niille, jotka ovat kesätuuraajina kolme viikkoa - sun lastesi olemassaolollakaan ei ole mitään merkitystä. Paitsi jos olet heidän vuokseen pois töistä ja työsi kaatuu sijaisen niskaan. Mutta silloinkaan sijaiselle ei ole väliä, onko lapsesi tyttö vai poika tai mikä lapsesi nimi on.Juujuu. Tässähän just on ollukin spekulaatiota että onko ap:n työkaveri masiksessa vai ei, jolloin ei ole niin velvoitetta olla kiinnostunut mistään. Mutta jos nyt ei koko ajan puhuttaisi kriiseistä, koska kaikille tässä ketjussa on ok että kriisissä oleva työkaveri ei puhu elämästään mitään.
Isompi kysymys on se että tarvitseeko ns. tavallisessa elämäntilanteessa olevien yleensä puhua itsestään mitään koskaan, ja saako niitä kokemuksia tuoda julki muille työkavereille (vai rasittuuko muut), ja saako kysellä ja millaisia kysymyksiä saa esittää tms.
Mihin sä tarvitset sitä tietoa, miltä paikkakunnalta työkaverisi on? Jos meinaat tarjota tai pytää kimppakyytiä, niin sitten on toki ihan ok kysyä asiaa. Voithan sä itse kertoa olevasi vaikkapa Imatralta ja antaa työkaverisi päättää, kertooko oman paikkakuntansa vai ei.Hrr. Siis pitääkö ensin käydä ne miljoona yleisellä tasolla olevaa asiaa läpi, montako vuotta siihen menee? Ensin jutellaan Putinista, sitten säästä, sitten alennusmyynneistä...ehkä jouluun mennessä uskaltaa kysyä että onko työkaveri samalta paikkakunnalta.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686519:Tuli muuten mieleeni, että kerrotko itse kovin paljon itsestäsi ja perheestäsi? Siis työpaikalla? Eli onko sinun elämäsi itsellesi mieluinen puheenaihe? Joskus nimittäin on niin, että jos ihminen mielellään puhuu itsestään, niin silloin hänen on vaikea ymmärtää niitä, jotka puhuvat mieluummin jostain muusta kuin itsestään.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686519:Mihin sä tarvitset sitä tietoa, miltä paikkakunnalta työkaverisi on? Jos meinaat tarjota tai pytää kimppakyytiä, niin sitten on toki ihan ok kysyä asiaa. Voithan sä itse kertoa olevasi vaikkapa Imatralta ja antaa työkaverisi päättää, kertooko oman paikkakuntansa vai ei.
Tuli muuten mieleeni, että kerrotko itse kovin paljon itsestäsi ja perheestäsi? Siis työpaikalla? Eli onko sinun elämäsi itsellesi mieluinen puheenaihe? Joskus nimittäin on niin, että jos ihminen mielellään puhuu itsestään, niin silloin hänen on vaikea ymmärtää niitä, jotka puhuvat mieluummin jostain muusta kuin itsestään.
En kyllä minäkään töissä puhelisi omista asioistani.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686519:Mihin sä tarvitset sitä tietoa, miltä paikkakunnalta työkaverisi on? Jos meinaat tarjota tai pytää kimppakyytiä, niin sitten on toki ihan ok kysyä asiaa. Voithan sä itse kertoa olevasi vaikkapa Imatralta ja antaa työkaverisi päättää, kertooko oman paikkakuntansa vai ei.
Tuli muuten mieleeni, että kerrotko itse kovin paljon itsestäsi ja perheestäsi? Siis työpaikalla? Eli onko sinun elämäsi itsellesi mieluinen puheenaihe? Joskus nimittäin on niin, että jos ihminen mielellään puhuu itsestään, niin silloin hänen on vaikea ymmärtää niitä, jotka puhuvat mieluummin jostain muusta kuin itsestään.
Mä ymmärrän tuon, vaikka itse olenkin erilainen. Aikoinaan sairaanhoitajan työssä pidettiin hyvinkin tärkeänä sitä, että hoitaja säilyttää tietyn etäisyyden potilaaseen. Potilaasta, tämän sairaudesta ja sairauteen vaikuttavista asioista oltiin aidosti kiinnostuneita (ei siis mitään smalltalk-kysymyksiä, joissa vastauksilla ei ole mitään väliä), mutta hoitaja ei itsestään kertonut potilaalle mitään. Ei ollut tarkoituksenmukaista, että hoitajan ja potilaan välille syntyisi liian läheinen suhde. En myöskään nähnyt mitään syytä, miksi mun olisi pitänyt "lähentyä" työkavereidenkaan kanssa. Mulle myös sairaanhoitajavuosien jälkeen on ollut luontevaa, että sekä asiakkaat että työkaverit pysyvät työpaikalla ja yksityiselämäni ei kuulu työpaikalle. Paitsi toki silloin, jos ja kun sillä on ollut vaikutusta työhöni.Mä en niinkään nyt puhuisi itsestäni koska en käsittele tätä asiaa itsestäni käsin, mutta mietinkin just että onko niitä jotka pystyvät tekemään joka päivä töitä toisen kanssa edes kiinnostumatta mistä tämä on kotoisin? En tarkoita työmatkoja tai jotain 20 hoitajan yksikköä jotka tekevät töitä puolijuoksua, vaan kuten ap:lla, joka viettää yhden työkaverin kanssa pitkiä pätkiä ja aikaa voisi löytyä muuhunkin jutusteluun kuin työasioihin.
Mutta jos puhutaan minusta, niin juu, tykkään puhua itsestäni, mutta olen kiinnostunut myös muista. Mutta koen että multa myös odotetaan jonkin verran puhumista omasta taustastani ja kuulumisistani, ja kiinnostusta myös muita kohtaan. Kulttuurinen juttu mun mielestä edelleen.
Et halua kuulla koskaan mitään kenestäkään työkaveristasi?
Ei pidä odottaa sellaista, mitä kerran ei tarvitse tehdä.Ja ei, en varsinaisesti tarvitse sitä tietoa mihinkään, kyse on siitä että odotetaanko ylipäätään, yleensä työntekijältä työpanoksen lisäksi muutakin, siis jotain persoonallisempaa. Se että kuuluuko töissäkäymiseen muutakin kuin se työpanos vai ei.
Huh, tässä mennyt melkein koko päivä, nyt paussia...![]()
Et halua kuulla koskaan mitään kenestäkään työkaveristasi?
Totta tuo. Alakohtaista kuitenkin. Jossain paikoissa pääsee suhteilla ja supliikilla pitkälle, joissain ei palkata muodollisesti pätevintä vaan se, joka ihan oikeasti osaa eniten. Mun alalla yleensä ne suurimmat gurut on juuri tyyppejä, jotka eivät tee itsestään kahvihuoneessakaan numeroa ja heidät kyllä muistetaan ihan siitä, että projekti pysyi aikataulussa, asiakas oli tyytyväinen, he istuivat työpöytänsä ääressä silloinkin, kun muut lörpöttelivät joutavia kahvihuoneessa jne. Monesti he ovat loistavia asiakkaiden kanssa, mutta työpisteessään keskittyvät mieluummin työhönsä kuin keskustelevat omasta tai työkavereidensa viikonlopusta.Alkuperäinen kirjoittaja näinkin;28686618:Sekin tuli mieleen, että kun valittavana on kaksi muodollisesti yhtä pätevää hakijaa, suhteet vaikuttaa paljon. Joku muistaa mukavan tyypin aiemmasta työpaikasta ja hänethän sitten mieluummin otetaan kuin se toinen sulkeutuneempi, jonka työpanoksesta ei juuri pahaa sanottavaa ole, mutta sosiaalinen puoli on jäänyt vähemmälle.