millaiset on isän oikeudet lapseen.?

[chef]

Miten se liittyy mihinkään, että isä ei ole ollut RASKAUSAIKANA mukana kuvioissa? Eihän sitä lasta ole edes ollut silloin olemassa vielä, kun hän on köllötellyt siellä masussa.

Kyllä isällä luojan kiitos on oikeudet lapsiinsa, koska jos nyt yhtään osaan rivien välistä lukea niin taas poljettaisiin äijä maanrakoon, koska nainen nyt vaan ei sattumalta häntä lapsensa elämään ilman mitään järkevää syytä halua.

Mies voi mennä tunnustamaan isyytensä ihan koska tahansa, eikä äiti voi sitä estää. Toki äiti voi isyyden kiistää mutta sitten mennään vaikka oikeuteen ja otetaan verikokeet. Lopputulos on kuitenkin se, että mies saa isyyden ja sitä kautta lain suomat tapaamisoikeudet OMAAN LAPSEENSA.

Miettikääs nyt hetki omalle kohdallenne...jos ette saisi tavata omaa lastanne. Mahtais olla melkosen mukavaa. Tai pohtikaa oman lapsenne kohdalle...jos hän aikoinaan löytää vittumaisen kumppanin joka tekee kaikkensa estääkseen tapaamiset heidän yhteisiin lapsiinsa eron jälkeen. Ei kiva.

Toki ne on asia erikseen joissa on ihan oikea syy, mutta ilmeisesti tässä nyt ei ole kyse muusta kuin sitä että ap on katkera siitä, ettei mies ollut raskausaikana kiinnostunut vauvasta jota ei silloin vielä edes ollut maan pinnalla olemassa ja joka ei tämän vuoksi ole kovinkaan konkreettinen edes kaikille niille miehille, jotka odottavat perheenlisäystä vaimojensa rinnalla.

Miten nyt poljetaan miehen oikeuksia? Se, että ap haluaa yksinhuoltajuuden on nyt jotenkin hirveän kamalaa ja miestä ollaan kivittämässä ja sulkemassa pois elämästä? Niinkö? Minusta ap sanoo selvästi, että haluaa lapsen tutustuvan isäänsä ja näkevän tätä, mutta ymmärrän ihan täysin, jos ei halua eikä luota siihen, että jo kerran lapsen ja äidin hylännyt mies ei olekaan ihan satasella mukana. Minusta on ihan järkevää, että yhteishuoltajuutta ei myönnetä miehille, jotka ovat katsoneet asiaksi hylätä raskaana olevan kumppaninsa ja sitten vaan putkahtavat joku päivä vaatien oikeuksia lapseensa. Ensin lähdetään siitä, että todistetaan muutos, tällä kertaa ei ole aikomus hylätä kun alkaa vähän tympäisemään tai menojalkaa vipattamaan.

No mies on hylännyt lapsen äidin, ei lasta.

Näin juuri...eihän se mies ole lasta hylännyt koska eihän se lapsi ollut edes SYNTYNYT vielä silloin, kun isän ja äidin tiet erkanivat.

Ja ap:n käyttämä muoto siitä, että isä saisi JOSKUS tavata lasta kalskahtaa korvaan. Eikä kuitenkin lapsen etu olisi että tapaamiset aloitettaisiin pian ja niitä tapaamisia olisi mahd usein? Näin saadaan luotua suhde myös sen iäsn ja lapsen välille.

 

[Millenia]

No mies on hylännyt lapsen äidin, ei lasta.

Eli siis se on tosiaan ihmisten mielestä okei, että syntymättömästä lapsesta ei olla pätkääkään kiinnostuneita? Se on vaan sitä "äidin hylkäämistä". Kyllä minä vaan tiedän tapauksia, jossa miehet on kiinnostuneita lapsestaan vaikka äidin kanssa ei enää ollakaan ruusuisessa suhteessa. Jos ei pidä ollenkaan yhteyttä, ei edes kysy onko kasvava lapsi elossa jne. niin kyllä se minusta on myös sen lapsen hylkäämistä. Ja tällöin olisi oleellista, että toiselle ei ojenneta huoltajuutta, kun joku päivä herätään todellisuuteen että "ai niin, onhan se vauva nyt ihan oikeesti olemassa" vaan lähdetään niistä tapaamisoikeuksista ja tutustumisesta. Ihme pingistä saa joidenkin mielestä miehet pelata lastensa kanssa.

 

[chef]

Lastenvalvojalla voi allekirjoittaa paperin joissa kieltää isyyden selvittämisen.

Sen paperin avulla kielletään lastenvalvojaa selvIttämästä isyys. Mikäli isä kuitenkin itse ilmoittautuu isäksi, on lastenvallvojan tuolloin kuitenkin sitten se asia hoidettava.

Eli ei sillä paperille isyyttä pysty mieheltä viemään, jos mies isyyden tunnustaa haluaa.

 

[Millenia]

No mies on hylännyt lapsen äidin, ei lasta.

Näin juuri...eihän se mies ole lasta hylännyt koska eihän se lapsi ollut edes SYNTYNYT vielä silloin, kun isän ja äidin tiet erkanivat.

Ja ap:n käyttämä muoto siitä, että isä saisi JOSKUS tavata lasta kalskahtaa korvaan. Eikä kuitenkin lapsen etu olisi että tapaamiset aloitettaisiin pian ja niitä tapaamisia olisi mahd usein? Näin saadaan luotua suhde myös sen iäsn ja lapsen välille.

Okei, eli kuinka kauan mies saa hitot välittää lapsesta ja herätä eräänä kauniina päivänä vaatimaan yhteishuoltajuutta? Missä se raja menee? Jos vauva on äitin mahassa niin se ei ole edes olemassa? Sitten kun vauva on imeväisikäinen niin onhan sekin tavallaan vielä osa äitiä. Mikä helvetti se on että ihmisille tuntuu seurustelu=lapsesta välittäminen. Ei se niin mene. Kyllä sitä voi äidistä erota ja silti olla kiinnostunut siitä lapsesta.

 

[vieras]

Kannattaisi mietiä asiaa lapsen oikeutena isään.
Huono puoliso voi olla hyvä isä.

 

[vieras]

Olen parisuhteessa ja miestä ei ole koskaan kiinnostanut raskausaikani. Ei ole tullut ultriin sun muuta. Esikoisen kohdalla asia tuntui todella pahalta ja pelkäsin että isä ei välittäisi vauvasta yhtään. Synnytykseen tuli mukaan kun "pakotin". Vauvan synnyttyä tilanne olikin ihan toinen. Mies selvästi rakasti lastaan ja osallistui hoitoon. Itseasiassa mies hoiti kaikki vaipanvaihdot, pesut yms, minulle jäi imetys.

seuraavissa raskauksissa en ole stressannut asialla sillä tiedän että vauvan synnyttyä mies kyllä osallistuu vauvan hoitoon vaikka raskausaikana tuntuukin julman välinpitämättömältä.

Lapsella on oikeus lapseen ja isällä lapseen. Oli suhde äitiin millainen tahansa.

 

[m]

Olennaisempaa olisi miettiä, että LAPSELLA on OIKEUS isäänsä!

Toisaalta ymmärrän Ap:n halun saada yksinhuoltajuus, mutta isä tulee päästää lapsen elämään kokonaisvaltaisesti ja todellakin useammin kun "joskus".

 

[chef]

No mies on hylännyt lapsen äidin, ei lasta.

Eli siis se on tosiaan ihmisten mielestä okei, että syntymättömästä lapsesta ei olla pätkääkään kiinnostuneita? Se on vaan sitä "äidin hylkäämistä". Kyllä minä vaan tiedän tapauksia, jossa miehet on kiinnostuneita lapsestaan vaikka äidin kanssa ei enää ollakaan ruusuisessa suhteessa. Jos ei pidä ollenkaan yhteyttä, ei edes kysy onko kasvava lapsi elossa jne. niin kyllä se minusta on myös sen lapsen hylkäämistä. Ja tällöin olisi oleellista, että toiselle ei ojenneta huoltajuutta, kun joku päivä herätään todellisuuteen että "ai niin, onhan se vauva nyt ihan oikeesti olemassa" vaan lähdetään niistä tapaamisoikeuksista ja tutustumisesta. Ihme pingistä saa joidenkin mielestä miehet pelata lastensa kanssa.

Kyse ei ole nyt siitä mikä on okei ja mikä ei. Laki on laki ja se takaa miehellekin oikeuden lapseensa riippumatta siitä, milloin mies lapsestaan kiinnostuu. Eli vaikka lapsi olisi jo 10v kun mies joku päivä aamulla herää ja päättää haluta olla sittenkin isä, niin se suomen lain mukaan onnistuu.

Eli sitä ihme pingistä saa pelata ihan lain suomin oikeuksin.

 

[Keittiönoita]

Kyse ei ole nyt siitä mikä on okei ja mikä ei. Laki on laki ja se takaa miehellekin oikeuden lapseensa riippumatta siitä, milloin mies lapsestaan kiinnostuu. Eli vaikka lapsi olisi jo 10v kun mies joku päivä aamulla herää ja päättää haluta olla sittenkin isä, niin se suomen lain mukaan onnistuu.

Eli sitä ihme pingistä saa pelata ihan lain suomin oikeuksin.

Näin se on. Jos isyys vahvistetaan, isälle tulee velvollisuus maksaa elareita elatussopimuksen ja oikeus tavata lastaan tapaamissopimuksen mukaisesti.

 

[chef]

No mies on hylännyt lapsen äidin, ei lasta.

Näin juuri...eihän se mies ole lasta hylännyt koska eihän se lapsi ollut edes SYNTYNYT vielä silloin, kun isän ja äidin tiet erkanivat.

Ja ap:n käyttämä muoto siitä, että isä saisi JOSKUS tavata lasta kalskahtaa korvaan. Eikä kuitenkin lapsen etu olisi että tapaamiset aloitettaisiin pian ja niitä tapaamisia olisi mahd usein? Näin saadaan luotua suhde myös sen iäsn ja lapsen välille.

Okei, eli kuinka kauan mies saa hitot välittää lapsesta ja herätä eräänä kauniina päivänä vaatimaan yhteishuoltajuutta? Missä se raja menee? Jos vauva on äitin mahassa niin se ei ole edes olemassa? Sitten kun vauva on imeväisikäinen niin onhan sekin tavallaan vielä osa äitiä. Mikä helvetti se on että ihmisille tuntuu seurustelu=lapsesta välittäminen. Ei se niin mene. Kyllä sitä voi äidistä erota ja silti olla kiinnostunut siitä lapsesta.

No mistä minä tiedän miten kauan mies voi olla väliittämättä lapsestaan ja saada silti yhteishuoltajuuden...mutta ap:n tapauksessa kyse on ymmärtääkseni nyt pikkuvauvasta. Ja uskon että jos isä on lapsesta kiinnostunut niin ensisijaisesti lastenvalvoja lähtee tarjoamaan yhteishuolta. Siihen kun niemanomaan aina pyritään, jos olosuhteet sen vain sallivat.

Tietenkin voi äidistä erota ja olla kiinnostunut lapsesta. Mutta kuten jo kertaalleen sanoi, se lapsi ei ole välttämättä millään muotoa miehelle konkreettinen silloin, kun sitä ei vielä ole.

Ja ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että tämä kolmas lapseni konkretisoitui mulle vasta syntymän jälkeen. Pitäiskö mun nyt sitten tarjota miehelle tästä lapsesta yksinhuoltajuutta, kun en juuri ehtinyt tätä raskautta pohtimaan ja siitä paasaamaan ja se tuntui olevan miehelle paljon tärkeämp ja knkreettisempi, kuin mulle.

 

[Keittiönoita]

Okei, eli kuinka kauan mies saa hitot välittää lapsesta ja herätä eräänä kauniina päivänä vaatimaan yhteishuoltajuutta? Missä se raja menee? Jos vauva on äitin mahassa niin se ei ole edes olemassa? Sitten kun vauva on imeväisikäinen niin onhan sekin tavallaan vielä osa äitiä. Mikä helvetti se on että ihmisille tuntuu seurustelu=lapsesta välittäminen. Ei se niin mene. Kyllä sitä voi äidistä erota ja silti olla kiinnostunut siitä lapsesta.

Yksinhuoltajuudella ja yhteishuoltajuudella ei ole käytännössä kovinkaan paljoa eroa. Tapaamisoikeus ja elatusvelvollisuus ovat samat molemmissa. Tänä päivänä tuo ero ei ole merkittävä enää edes passin tms saamisessa, sillä jos lomareissu ulkomaille ei ole lapsen edun vastainen, voi lapselle saada luvan passiin ilman toisen vanhemman suostumustakin. Aikaisemmin juuri tällä passiasialla toinen vanhemmista saattoi yhteishuoltajuudessa tehdä kiusaa, mutta ei enää.

 

[q]

Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempia. Ei ole äidin tai isän oikeus estää sen tapahtumista jos lapsen henki ei ole vaarassa. Näissä asioissa menee lapsen oikeudet etusijalle ei aikuisten riidat tai huono kommunikointi kyky. Ajatelkaa nitä lapsia ja niiden oikeuksia.

 

[Millenia]

Ahaa, eli siis kun asia ei ole konkreettinen niin se ei merkkaa mitään? Kyllä minäkin tiedän että raskauksiin suhtaudutaan eri lailla ja parisuhteessakaan kaikki miehet eivät osaa "osallistua" raskauteen sillä kaliiberillä millä nainen toivoisi. Mutta se, että leikitään ettei lapsi ole edes olemassa on mielestäni eri asia. Jos ei kiinnosta edes tietää, onko se vielä elossa vai ei, onko se terve jne. niin on mielestäni vähän enemmästä kyse kuin siitä, ettei tunne lasta vielä konkreettiseksi ihmiseksi.

Minun mielestäni yhteishuoltajuus ei ole sellainen joka annetaan kun joku vaan sitä haluaa, kyllä ihan okeasti raskaana olevan naisen täysin hylänneen miehen pitäisi tulla madellen takaisin ja kysellä kiltisti ensin niitä tapaamisoikeuksia. Ymmärrän kyllä että lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen, mutta miksi sen pitäisi olla suoraan yhteishuoltajuus, vaikka mies ei ole ennen tätä päivää osoittanut tippaakaan kiinnostusta asiaa kohtaan. Paljon järkevämpää olisi tosiaan ensin tutustua lapseen ja katsoa miten asiat menee, eikä suoraan myöntää isälle oikeuksia päättää lapsen kaikista asioista.

 

[q]

Ahaa, eli siis kun asia ei ole konkreettinen niin se ei merkkaa mitään? Kyllä minäkin tiedän että raskauksiin suhtaudutaan eri lailla ja parisuhteessakaan kaikki miehet eivät osaa "osallistua" raskauteen sillä kaliiberillä millä nainen toivoisi. Mutta se, että leikitään ettei lapsi ole edes olemassa on mielestäni eri asia. Jos ei kiinnosta edes tietää, onko se vielä elossa vai ei, onko se terve jne. niin on mielestäni vähän enemmästä kyse kuin siitä, ettei tunne lasta vielä konkreettiseksi ihmiseksi.

Minun mielestäni yhteishuoltajuus ei ole sellainen joka annetaan kun joku vaan sitä haluaa, kyllä ihan okeasti raskaana olevan naisen täysin hylänneen miehen pitäisi tulla madellen takaisin ja kysellä kiltisti ensin niitä tapaamisoikeuksia. Ymmärrän kyllä että lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen, mutta miksi sen pitäisi olla suoraan yhteishuoltajuus, vaikka mies ei ole ennen tätä päivää osoittanut tippaakaan kiinnostusta asiaa kohtaan. Paljon järkevämpää olisi tosiaan ensin tutustua lapseen ja katsoa miten asiat menee, eikä suoraan myöntää isälle oikeuksia päättää lapsen kaikista asioista.

No joo, mutta se on sen lapsen isä!!!!!! Haluaahan se äitikin päättää lapsen asioista miksi isä ei saa siihen oikeuksia ennenkuin kuin, Matelee, rukoilee jne?

 

[Millenia]

Ahaa, eli siis kun asia ei ole konkreettinen niin se ei merkkaa mitään? Kyllä minäkin tiedän että raskauksiin suhtaudutaan eri lailla ja parisuhteessakaan kaikki miehet eivät osaa "osallistua" raskauteen sillä kaliiberillä millä nainen toivoisi. Mutta se, että leikitään ettei lapsi ole edes olemassa on mielestäni eri asia. Jos ei kiinnosta edes tietää, onko se vielä elossa vai ei, onko se terve jne. niin on mielestäni vähän enemmästä kyse kuin siitä, ettei tunne lasta vielä konkreettiseksi ihmiseksi.

Minun mielestäni yhteishuoltajuus ei ole sellainen joka annetaan kun joku vaan sitä haluaa, kyllä ihan okeasti raskaana olevan naisen täysin hylänneen miehen pitäisi tulla madellen takaisin ja kysellä kiltisti ensin niitä tapaamisoikeuksia. Ymmärrän kyllä että lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen, mutta miksi sen pitäisi olla suoraan yhteishuoltajuus, vaikka mies ei ole ennen tätä päivää osoittanut tippaakaan kiinnostusta asiaa kohtaan. Paljon järkevämpää olisi tosiaan ensin tutustua lapseen ja katsoa miten asiat menee, eikä suoraan myöntää isälle oikeuksia päättää lapsen kaikista asioista.

No joo, mutta se on sen lapsen isä!!!!!! Haluaahan se äitikin päättää lapsen asioista miksi isä ei saa siihen oikeuksia ennenkuin kuin, Matelee, rukoilee jne?

Matelu ja rukoilu nyt oli lähinnä vaan sitä, mitä miehen kannattaisi tehdä, että saa mahdollisimman hyvät välit äitiin ja lapseen, ei niinkään pakko. Mies voisi saada yhteishuoltajuuden, jos osaisi osoittaa, että on nyt ihan oikeasti kiinnostunut lapsestaan, toisin kuin raskausaikana näytti. Toki se vauva on eri asia äidin mahassa kuin ulkona, mutta ei se niin ole että ensin se on 0% ja sitten 100%. Kyllä siitä syntymättömästä lapsesta voisi olla edes sen 5% verran kiinnostunut. Jos nollasta lähdetään, niin mielestäni sieltä alkupäästä pitäisi lähteä myös oikeuksien kanssa. Yhteishuoltajuudesta voisi sopia sitten kun mies on osoittanut olevansa kiinnostunut ja hyvä isä.

Kukaan ei ole sitäpaitsi tässäkään ketjussa ollut kieltämässä miehen tapaamisoikeutta, niin en ymmärrä miksi jotkut suhtautuvat niinkuin tässä oltaisiin väkisin erottamassa lapsi ja isä. Kyllähän tapaamisia voi olla vaikka joka päivä, mistäs sen tietää. Ei silti tarvitsisi huoltajuutta luovuttaa "napista painamalla".

 

[Keittiönoita]

Ahaa, eli siis kun asia ei ole konkreettinen niin se ei merkkaa mitään? Kyllä minäkin tiedän että raskauksiin suhtaudutaan eri lailla ja parisuhteessakaan kaikki miehet eivät osaa "osallistua" raskauteen sillä kaliiberillä millä nainen toivoisi. Mutta se, että leikitään ettei lapsi ole edes olemassa on mielestäni eri asia. Jos ei kiinnosta edes tietää, onko se vielä elossa vai ei, onko se terve jne. niin on mielestäni vähän enemmästä kyse kuin siitä, ettei tunne lasta vielä konkreettiseksi ihmiseksi.

Minun mielestäni yhteishuoltajuus ei ole sellainen joka annetaan kun joku vaan sitä haluaa, kyllä ihan okeasti raskaana olevan naisen täysin hylänneen miehen pitäisi tulla madellen takaisin ja kysellä kiltisti ensin niitä tapaamisoikeuksia. Ymmärrän kyllä että lapsella on oikeus isään ja isällä lapseen, mutta miksi sen pitäisi olla suoraan yhteishuoltajuus, vaikka mies ei ole ennen tätä päivää osoittanut tippaakaan kiinnostusta asiaa kohtaan. Paljon järkevämpää olisi tosiaan ensin tutustua lapseen ja katsoa miten asiat menee, eikä suoraan myöntää isälle oikeuksia päättää lapsen kaikista asioista.

Mutta ajattele...avioliitossa mies saa samat oikeudet heti lapsen synnyttyä ja ilman edes lastenvalvojan tai muunkaan virallisen tahon harkintaa, vaikka olisi millainenn sohvalla retkottava viskisieppo. Lastenvalvoja ei edes näe, millanen karvanaama siellä sohvalla on isukiksi tullut.

 

[q]

Eihän se äitikään tunne omaa lastaan kun se syntyy. Eikä voida olla sata varmoja että on hyvä äiti ja heti täysillä kiinnostunut lapsestaan? Samalla oikeudella äidinkin täytyy se sitten osoittaa, että saa huoltajuuden. Miksi vain isä joutuisi sen tekemään?

 

[-]

Eihän se äitikään tunne omaa lastaan kun se syntyy. Eikä voida olla sata varmoja että on hyvä äiti ja heti täysillä kiinnostunut lapsestaan? Samalla oikeudella äidinkin täytyy se sitten osoittaa, että saa huoltajuuden. Miksi vain isä joutuisi sen tekemään?

Hyvä pointti!

 

[chef]

Komps keittiönoidalle ja q:lle!

Tosiaankin yhteishuollon saa vaimonhakkaaja, juoppo kusipäänisti ilman että pitöää mitään osoittaa kenellekään, saati anoa ja anella. Siihen kun ei vaadita muuta, kuin avioliitto. Ja jos nainen ja mies ovat laittaneet eron vireille, mutta lapsen syntymähetkellä ero ei ole vielä selvä, niin siltikin se mies saa sen yhteishuoltajuuden ihan automaattisesti-

Ja kuinka monet kerrat ollaan luettu tälläkin foorumilla siitä, miten äiti ei vain yksinkertaisesti osaa rakastaa lastaan, eikä tunne välttämättä mitään tunteita lasta kohtaan ensimmäiseen vuoteen. Kukaan ei silti lähde koskaan kyseenalaistamaan äidin kykyä olla lapsensa huoltaja vaan äitiä tuetaan viimeiseen saakka. Toki hyvä siis että tuetaan, mutta missä on isän tuki?

 

[Millenia]

Nainen on avioliittoon suostuessaan hyväksynyt nuokin avioliiton ehdot. Ymmärrän kyllä, että tasan ei käy aina onnen lahjat, mutta erota tosiaan voi. En ymmärrä miksi raskaana olevan puolisonsa täysin hylännyt saa kaikki oikeudet ilman mitään näyttöä. Edelleen se 0% ja 5%. Miettikääs nyt vähän, ne joiden puolisot eivät ole olleet kiinnostuneita, niin ovatko he pakanneet kamppeensa ja häipyneet jonnekin hornan tuuttiin, josta heistä ei ole kuulunut mitään vuoteen? Vai onko kenties kyse siitä, että neuvolakäynnit eritekeskusteluineen tai vauvanvaatteiden hypistely ei vaan miestä kiinnosta. Eiköhän se mies ole kuitenkin edes kerran sen raskauden aikana ollut kiinnostunut äidin ja/tai lapsen hyvinvoinnista. Totaalinen hylkääminen on mielestäni todella törkeää vaikka se lapsi ei olekaan vielä konkreettinen vauva.

Nainen yleensä todistaa kyvykkyytä äitiyteen käyttäytymällä ihmisiksi raskausaikana, vaikka se rakkaus ei välttämättä olisikaan syttynyt heti. Vai meinaatteko että alkoholilla, huumeilla ja tupakilla raskautensa bilettänyt nainen ei olisi vähän heikommassa asemassa kun aletaan lapsen synnyttyä puhumaan huoltajuudesta? Samalla tavalla myös miehen tekemisten ja tekemättä jättämisten tulisi vaikuttaa hänen oikeuksiinsa. Tapaaminen ja tutustuminen tottakai, mutta miksi ihmeessä se huoltajuus pitäisi antaa naps vaan, kun aiempi kontribuutio asiaan on tasan nolla.

Missä on miehen tuki? No esim. juuri siinä, että tältäkään isältä ei olla lastaan kieltämässä. Hän voi lasta tavata ja tähän tutustua, ja ehkä hänelle voitaisiin nyt tarjota myös sitä tukea isyydessä, niin että hän tulevaisuudessa voisi olla vaikka lapsen huoltajakin.

En kyllä ymmärrä, jos lapsen äiti on täysin yhteishuoltajuutta vastaan niin se voidaan silti noin vaan myöntää? Näinpä iskä voi sitten vaikka ihan kiusallaan juoksuttaa lasta ympäri maailmaa ja tehdä tämän kanssa ihan mitä vaan lain puitteissa voi eikä äiti voi asialle mitään? Tuntuu kyllä melko hassulta.

 

[Keittiönoita]

En kyllä ymmärrä, jos lapsen äiti on täysin yhteishuoltajuutta vastaan niin se voidaan silti noin vaan myöntää? Näinpä iskä voi sitten vaikka ihan kiusallaan juoksuttaa lasta ympäri maailmaa ja tehdä tämän kanssa ihan mitä vaan lain puitteissa voi eikä äiti voi asialle mitään? Tuntuu kyllä melko hassulta.

Se isä voi tehdä sen jokatapauksessa, vaikka äidillä olisikin yksinhuoltajuus. Isä saa kuitenkin ne tapaamisoikeudet ja voi lapsen ollessa hänen luonaan tehdä mitä vain - lain puitteissa - haluaa.

Monilla tuntuu olevan virheellinen käsitys siitä, että jos äidillä on yksinhuoltajuus, äiti voisi määrätä, milloin isä lastaan tapaa ja mitä tämä lapsensa kanssa tekee.

 

[q]

En kyllä ymmärrä, jos lapsen äiti on täysin yhteishuoltajuutta vastaan niin se voidaan silti noin vaan myöntää? Näinpä iskä voi sitten vaikka ihan kiusallaan juoksuttaa lasta ympäri maailmaa ja tehdä tämän kanssa ihan mitä vaan lain puitteissa voi eikä äiti voi asialle mitään? Tuntuu kyllä melko hassulta.

Se isä voi tehdä sen jokatapauksessa, vaikka äidillä olisikin yksinhuoltajuus. Isä saa kuitenkin ne tapaamisoikeudet ja voi lapsen ollessa hänen luonaan tehdä mitä vain - lain puitteissa - haluaa.

Monilla tuntuu olevan virheellinen käsitys siitä, että jos äidillä on yksinhuoltajuus, äiti voisi määrätä, milloin isä lastaan tapaa ja mitä tämä lapsensa kanssa tekee.

Näin juuri. Se yksinhuoltajuus tarkoittaa vain sitä, että äiti yksin voi päättää lasta koskevissa asioissa, mutta se yksinhuoltajuus ei silti vaikuta isän tapaamisoikeuksiin millään lailla. Lapsella on edelleen oikeus tavata molempia vanhempia! Ellei joku taho pysty toteen näyttämään, että jompi kuimpi vanhempi olisi vaaraksi lapselle. Sellainen isä ei ole vaaraksi lapselleen joka ei ole koko raskautta roikkunut neuvoloissa ja ultarissa, ostellut onnesta soikeana vauvan vaatteita ja viettänyt kaiken liikenevän aikansa raskaana olevan vaimon kimpussa. Siltikin rohkenen väittää, että se isä voi olla yhtähyvä isä lapselleen kuin sellainen joka teki kaiken tuon edellä mainitun ja vähän lisääkin.

 

[chef]

Millenia: multa mies otti ja lähti kävelemään, kun olin kolmannella kuulla raskaana. Hän ei soittanut KERTAAKAAN perään...tai no soitti hän kerran. Haukkui mut huoraksi ja ilmoitti ettei lapsi ole hänen ja jos on, niin tein sen vaan siksi että saan hältä elarit.

Hän näki minut vahingossa ohimennen 2 viikkoa ennen vauvan syntymää ja soitti mulle 2 viikkoa vauvaun syntymän jälkeen. Tuolloin hällä oli asiana se, että hän haluaa tavata lasta. Ja tietenkin suostuin, koska kyseessä oli sentään lapsen isä.

Mulla ei ole mitään negatiivista fibaa sen suhteen, että herra ei mun tai muksun perään soitellut silloin, kun lapsi oli vielä mahassa, joten mä nyt edelleen (oman kokemukseni kautta) olen sillä linjalla, että lasta pitää ensisijaisesti ajatella ja isä pitää lapsen elämään päästää mukaan.

Kyllähän sillä miehellä on siinä sitten mahdollisuus näyttää useamman viikon ja jopa kuukauden ajan onko hänestä lapselle isäksi. Jos ei ole, niin sitten äiti voi vaatia yksinhuoltajuuden mutta ei hertiilaijaa kellään ole oikeus tuomita toista ETUKÄTEEN sen perusteella, ettei kiinnostus riittänyt vielä syntymättömään lapseen.

 

[Millenia]

Millenia: multa mies otti ja lähti kävelemään, kun olin kolmannella kuulla raskaana. Hän ei soittanut KERTAAKAAN perään...tai no soitti hän kerran. Haukkui mut huoraksi ja ilmoitti ettei lapsi ole hänen ja jos on, niin tein sen vaan siksi että saan hältä elarit.

Hän näki minut vahingossa ohimennen 2 viikkoa ennen vauvan syntymää ja soitti mulle 2 viikkoa vauvaun syntymän jälkeen. Tuolloin hällä oli asiana se, että hän haluaa tavata lasta. Ja tietenkin suostuin, koska kyseessä oli sentään lapsen isä.

Mulla ei ole mitään negatiivista fibaa sen suhteen, että herra ei mun tai muksun perään soitellut silloin, kun lapsi oli vielä mahassa, joten mä nyt edelleen (oman kokemukseni kautta) olen sillä linjalla, että lasta pitää ensisijaisesti ajatella ja isä pitää lapsen elämään päästää mukaan.

Kyllähän sillä miehellä on siinä sitten mahdollisuus näyttää useamman viikon ja jopa kuukauden ajan onko hänestä lapselle isäksi. Jos ei ole, niin sitten äiti voi vaatia yksinhuoltajuuden mutta ei hertiilaijaa kellään ole oikeus tuomita toista ETUKÄTEEN sen perusteella, ettei kiinnostus riittänyt vielä syntymättömään lapseen.

Aika harvinainen tapaus olet kyllä jos et yhtään kanna katkeria tunteita. Mutta en ymmärrä mitä tämä jankkaaminen tapaamisesta taas on, kun ap eikä kukaan muukaan ole niitä tapaamisia kieltämässä. Miksi sen miehen tulisi saada huoltajuus, miksei se tapaaminen riitä? Millä tapaa se on etukäteen tuomittu jos alkuun annetaan kuitenkin äidille yksinhuoltajuus kun tähän mennessä äiti on yksinhuoltaja ollutkin. Isä saa kuitenkin lasta tavata ja myöhemmin sen huoltajuudenkin voisi muuttaa. Mielestäni asia olisi järkevämpi näin päin, eikä niin että lapsen oikeudet luovutetaan suorilta isälle, jota lapsi ei ole aikaisemmin yhtään kiinnostanut.

Käsittääkseni jos äidillä on yksinhuoltajuus niin isä ei saisi tehdä esim. lapsen kouluun tai terveyteen liittyviä päätöksiä, ym. tärkeää ja mahdollisesti vaarallistakin asiaa. Minusta tuntuu oudolta, että riidoissa oleville ihmisille annettaisiin yhteishuoltajuus, jotta voivat sitten tehdä kiusaa toisilleen lapsen kautta (eivät kaikki tietenkään tee). Jos ei lasta voida hoitaa sovussa, niin eikö ideaalitilanne olisi varsinaisen vanhemman yksinhuoltajuus ja toiselle tapaamisoikeudet tarpeen mukaan.

 

[Keittiönoita]

Käsittääkseni jos äidillä on yksinhuoltajuus niin isä ei saisi tehdä esim. lapsen kouluun tai terveyteen liittyviä päätöksiä, ym. tärkeää ja mahdollisesti vaarallistakin asiaa. Minusta tuntuu oudolta, että riidoissa oleville ihmisille annettaisiin yhteishuoltajuus, jotta voivat sitten tehdä kiusaa toisilleen lapsen kautta (eivät kaikki tietenkään tee). Jos ei lasta voida hoitaa sovussa, niin eikö ideaalitilanne olisi varsinaisen vanhemman yksinhuoltajuus ja toiselle tapaamisoikeudet tarpeen mukaan.

Näin sen pitäisikin olla. Myös silloin, jos se riitapukari, asioiden hankaloittaja ja kykenemätön sopimaan lasta koskevista asioista on lapsen äiti. Näin vaan ei yleensä käy, sillä aniharvoin pienen lapsen yksinhuoltajuus annetaan isälle.

Lapsen terveys on onneksi suojattu lailla potilaan asemasta ja oikeuksista. Lain mukaan lapsen huoltajakaan ei voi päättää lasta koskevissa terveyteen ja sairauteen liittyvissä asioissa siten, että se vaarantaisi lapsen hengen tai terveyden. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunta puuttuu peliin. Myöskin lastensuojelulailla on sanansa sanottavana siitä, miten lapsen terveyttä, kasvua ja kehitystä pitää hoitaa.