A
"a p"
Vieras
Vanhempani erosivat kun olin 1,5 v. Äitini otti minut aluksi itselleen, muttei sitten ollutkaan kinnostunut huolehtimaan minusta. Hän jätti minut tuntikausiksi yksin kotiin, ja harva se ilta kun nukuin, hän jätti minut yksin kotiin nukkumaan ja lähti baariin. Lopulta hän kyllästyi kaltaiseeni riippakiveen ja sysäsi minut äidilleen, josta isäni haki minut, ja sai sitten yksinhuoltajuuden.
Äitini ei koskaan käyttänyt tapaamisoikeuksiaan. Joskus hän ruinasi isältäni kyydin kaupunkiin baariin, ja isä lähti kun oli niin kiltti ettei viitsinyt kieltäytyä.Minä menin aina mukaan, että saisin nähdä äitiäni, ja näinkin häntä noilla reissulta nousuhumalaisena ja kikattelevana. Koskaan äitini ei ollut synttäreilläni, ei lähettänyt korttia, lahjasta puhumattakaan. Eikä halunnut tavata minua. Luulij että minussa on jotain vikaa, ja kärsin asiasta suunnattomasti.
Äitini meni uusiin naimisiin ja hankki minulle kaksi siskopuolta, joita myös laiminlöi, mm. jätti nämä useasti päiviksi kahdestaan kun nämä olivat alle kouluikäisiä. Muutenkin kohteli heitä huonosti, jopa sadistisesti. Heillä oli koira, ja hänen suurta hupiaan oli opettaa koira jahtaamaan lapsia ja näykkimään heitä jaloista, hän nauroi kun 2-4-vuotiaat lapset itkivät ja pelkäsivät koiraa, joskus vuosivat verta. Tuo oli vain yksi juttu, vastaavanlaisia oli satoja, mitä siskopuoleni on minulle kertonut. Siskopuolet huostaanotettiin kun he olivat 9- ja 11-vuotiaita, mielestäni liian myöhään.
Muutama vuosi sitten aloin yhtäkkiä saada äidiltäni tekstiviestejä aina Juhlapyhinä, tyyliin Hyvää Joulua, Hyvää uuttavuotta, hyvää juhannusta. Joskus viestin perässä oli myös "mitä kuuluu", vastasin aina muutamalla sanalla. Viime jouluna jätin vastaamatta kun alkoi niin tympäistä, varsinkin kun hänen viestinsä perässä luki "terveisin äiti." Mikä äiti, hitto vie, pelkkä synnyttäjäni, joka ei ole minusta koskaan välittänyt pätkääkään, ja hyvä niin, koska ei ole ihmisenä mikään kovin mukava. Joskus aiemmin saatoin soittaa hänelle kerran vuodessa, mutta lopetin sen kun hän ei koskaan soittanut minulle ensin, ja kun häntä ei puheluiden aikana koskaan kiinnostanut minun kuulumiseni tippaakaan, hän vaan saattoi tunnin jaaritella jostain uusimmasta (juoposta) miesystävästään, yleensä haukkuen tätä. Jos yritin kertoa jotain itsestäni, esim. kun menin naimisiin, hän saattoi sanoa "joo" ja jatkoi "Peran" haukkumista.
Viime jouluna jätin ekaa kertaa vastaamatta tuohon "Hyvää joulua, mitä kuuluu"-viestiin. Tänään kuulin eräältä yhteiseltä tutultani, että äitini oli haukkunut minua kun en ollut vastannut, ja valitti kun en ollut mennyt hänen luonaan käymään, vaikka oli kuullut minun käyneen kotipaikkakunnallaan. Hän itse ei ole käynyt luonani koskaan, ei ole edes tullut katsomaan lastani, joka on jo leikki-ikäinen.
Mielestäni minun ei tarvitse enää vastata hänen viesteihinsä, vuosia tein niin ihan ylikiltteyttäni. Mutta kun itse tulin äidiksi, tajusin kokonaisuudessaan ettei minun todellakaan tarvitse.
Halusin vain kertoa tarinani, kiitos jos joku jaksoi lukea.
Ps. Itse tiedän olevani aivan päinvastainen äiti lapselleni kuin oma äitini- hyvä, rakastava, huolehtiva ja läsnäoleva.
Äitini ei koskaan käyttänyt tapaamisoikeuksiaan. Joskus hän ruinasi isältäni kyydin kaupunkiin baariin, ja isä lähti kun oli niin kiltti ettei viitsinyt kieltäytyä.Minä menin aina mukaan, että saisin nähdä äitiäni, ja näinkin häntä noilla reissulta nousuhumalaisena ja kikattelevana. Koskaan äitini ei ollut synttäreilläni, ei lähettänyt korttia, lahjasta puhumattakaan. Eikä halunnut tavata minua. Luulij että minussa on jotain vikaa, ja kärsin asiasta suunnattomasti.
Äitini meni uusiin naimisiin ja hankki minulle kaksi siskopuolta, joita myös laiminlöi, mm. jätti nämä useasti päiviksi kahdestaan kun nämä olivat alle kouluikäisiä. Muutenkin kohteli heitä huonosti, jopa sadistisesti. Heillä oli koira, ja hänen suurta hupiaan oli opettaa koira jahtaamaan lapsia ja näykkimään heitä jaloista, hän nauroi kun 2-4-vuotiaat lapset itkivät ja pelkäsivät koiraa, joskus vuosivat verta. Tuo oli vain yksi juttu, vastaavanlaisia oli satoja, mitä siskopuoleni on minulle kertonut. Siskopuolet huostaanotettiin kun he olivat 9- ja 11-vuotiaita, mielestäni liian myöhään.
Muutama vuosi sitten aloin yhtäkkiä saada äidiltäni tekstiviestejä aina Juhlapyhinä, tyyliin Hyvää Joulua, Hyvää uuttavuotta, hyvää juhannusta. Joskus viestin perässä oli myös "mitä kuuluu", vastasin aina muutamalla sanalla. Viime jouluna jätin vastaamatta kun alkoi niin tympäistä, varsinkin kun hänen viestinsä perässä luki "terveisin äiti." Mikä äiti, hitto vie, pelkkä synnyttäjäni, joka ei ole minusta koskaan välittänyt pätkääkään, ja hyvä niin, koska ei ole ihmisenä mikään kovin mukava. Joskus aiemmin saatoin soittaa hänelle kerran vuodessa, mutta lopetin sen kun hän ei koskaan soittanut minulle ensin, ja kun häntä ei puheluiden aikana koskaan kiinnostanut minun kuulumiseni tippaakaan, hän vaan saattoi tunnin jaaritella jostain uusimmasta (juoposta) miesystävästään, yleensä haukkuen tätä. Jos yritin kertoa jotain itsestäni, esim. kun menin naimisiin, hän saattoi sanoa "joo" ja jatkoi "Peran" haukkumista.
Viime jouluna jätin ekaa kertaa vastaamatta tuohon "Hyvää joulua, mitä kuuluu"-viestiin. Tänään kuulin eräältä yhteiseltä tutultani, että äitini oli haukkunut minua kun en ollut vastannut, ja valitti kun en ollut mennyt hänen luonaan käymään, vaikka oli kuullut minun käyneen kotipaikkakunnallaan. Hän itse ei ole käynyt luonani koskaan, ei ole edes tullut katsomaan lastani, joka on jo leikki-ikäinen.
Mielestäni minun ei tarvitse enää vastata hänen viesteihinsä, vuosia tein niin ihan ylikiltteyttäni. Mutta kun itse tulin äidiksi, tajusin kokonaisuudessaan ettei minun todellakaan tarvitse.
Halusin vain kertoa tarinani, kiitos jos joku jaksoi lukea.
Ps. Itse tiedän olevani aivan päinvastainen äiti lapselleni kuin oma äitini- hyvä, rakastava, huolehtiva ja läsnäoleva.
Näin se juuri menee, äitini on juuri sellainen joka ei koskaan näe vikaa itsessään, vain muissa. Aina hänen kanssaan jutteleminenkin on pääasiassa sitä että hän haukkuu muita ihmisiä. Nyt sitten minuakin. mutta eipä tuo paljon hetkauta.