Minulle humanismi ei ainakaan tarkoita riistoa. Kaikki kuolevat joskus, jos voin kuolemallani pelastaa muita, miksipä ei? Aika harvoin edes tulee tilanteita, joissa henkeä uhataan. Esim. nämä tapaukset, joissa epileptikot/diabeetikot on jätetty oman onnensa nojaan tai pienet lapset on nähty yksikseen, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään. Potentiaalisen auttajan henki ei ole ollut vaarassa ja silti terveen itsekkäänä on päätetty olla tekemättä mitään.
Voin sanoa, että toisten auttaminen tekee hyvää. Sitä voi myös ajatella niin, että on terveellisen itsekästä auttaa muita, sillä siitä tulee itsellekin hyvä olo. Minulle auttaminen ei ole uhrautumista tai korkeamman voiman tahdon tottelemista, vaan se on sisäisesti ohjelmoitu toimintatapa: autan, koska auttamatta jättäminen tuntuu pahalta ja väärältä.