M
"Miina"
Vieras
Miksi äitiys on nykyään uhrautumista? Miksi äiti ei saisi ottaa omaa aikaa? Äidin pitäisi pukeutua säkkeihin, olla likaisissa ja takkuisissa hiuksissa meikittä, muussa tapauksessa et ajattele lastasi ja olet itsekäs.
Eikö virkeä, hyvinvoiva, itseensä ja ympäristöönsä tyytyväinen äiti ole lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin parhaaksi?
Miksi nykykäsityksen mukaan on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle haitallista viettää aikaansa isovanhempien, isän tai kummien kanssa? Miksi hoidossa oleminen on haitaksi lapselle? Eikö hyvä ja läheinen suhde isovanhempiin, isään tai kummeihin pitäisi olla vain eduksi? Eikö ole hyvä, että lapsi pääsee leikkimään muiden ikäisten kanssa ja oppii sosiaalisuutta? Miksi nykyään kuulee kommentteja "Lapsesta ei välitetä" "Lapsesta ei jakseta huolehtia" "Miksi piti tehdä lapsia kun ei niistä huolehdita" jos lapsi ei jokaista sekuntia vuorokaudesta vietä äitinsä kanssa
Onko nykyään kysymys vain siitä, että tämän ajan äitisukupolvi on liian kiinni lapsissaan. Äitinä oleminen on ylikorostettua, lapsen pitäisi vähintään kouluikään asti olla koko ajan äidin helmassa kiinni.
Pitääkö naiseuden loppua äitiyden myötä? Miksi nainen ei enää saisi olla kiinnostunut itsestään tai ympäristöstään. Miksi ei voi olla hyvä äiti ja rakastaa lapsiaan, vaikka huolehtisikin itsestään, tahtoisi joskus aikaa itselleen tai parisuhteelle.
Miksi lapsen kasvattamisesta on tehty mahdotonta? "Lapsi traumatisoituu" ja sitten muka ihan kaikesta. Lapsen elämässä ei saisi olla minkäälaisia pettymyksiä, lapselta ei saisi kieltää mitään, lasta ei saa jättää minuutiksikaan yksin, lapselle ei opeteta minkäänlaista itsenäisyyttä. Millaista sukupolvea me oikein kasvatamme?
Eikö virkeä, hyvinvoiva, itseensä ja ympäristöönsä tyytyväinen äiti ole lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin parhaaksi?
Miksi nykykäsityksen mukaan on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle haitallista viettää aikaansa isovanhempien, isän tai kummien kanssa? Miksi hoidossa oleminen on haitaksi lapselle? Eikö hyvä ja läheinen suhde isovanhempiin, isään tai kummeihin pitäisi olla vain eduksi? Eikö ole hyvä, että lapsi pääsee leikkimään muiden ikäisten kanssa ja oppii sosiaalisuutta? Miksi nykyään kuulee kommentteja "Lapsesta ei välitetä" "Lapsesta ei jakseta huolehtia" "Miksi piti tehdä lapsia kun ei niistä huolehdita" jos lapsi ei jokaista sekuntia vuorokaudesta vietä äitinsä kanssa
Onko nykyään kysymys vain siitä, että tämän ajan äitisukupolvi on liian kiinni lapsissaan. Äitinä oleminen on ylikorostettua, lapsen pitäisi vähintään kouluikään asti olla koko ajan äidin helmassa kiinni.
Pitääkö naiseuden loppua äitiyden myötä? Miksi nainen ei enää saisi olla kiinnostunut itsestään tai ympäristöstään. Miksi ei voi olla hyvä äiti ja rakastaa lapsiaan, vaikka huolehtisikin itsestään, tahtoisi joskus aikaa itselleen tai parisuhteelle.
Miksi lapsen kasvattamisesta on tehty mahdotonta? "Lapsi traumatisoituu" ja sitten muka ihan kaikesta. Lapsen elämässä ei saisi olla minkäälaisia pettymyksiä, lapselta ei saisi kieltää mitään, lasta ei saa jättää minuutiksikaan yksin, lapselle ei opeteta minkäänlaista itsenäisyyttä. Millaista sukupolvea me oikein kasvatamme?