Miksi terve itsekkyys on nykyään tabu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itsekäs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itsekäs

Vieras
Missä kulkee sinun mielestäsi raja normaalin, suotavan, terveen itsekkyyden ja ei-toivottavan itsekkyyden välillä? Miksi sinusta itsekkyys on epätoivottavaa? Eikö ihmiset saisi olla itsekkäitä? Oletko itse mielestäsi itsekäs?
 
terve itsekkyys trarkoitta sità ettà oman hyvinvointisi kautta teet hyvàà muillekin. siis terve itsekkyys ei tarkoita muiden alistamista tai vààryyttà, vaan kykyà sanoa ei, oman mielnrauhan sàilyttàmiseksi, loukkaamatta muita (mahdollisuuksien mukaan )
 
Mä olen terveellä tavalla itsekäs; en polta itseäni loppuun toisten ongelmien takia esimerkiksi. Ei minusta oo iloa muksuille tai itselleni jos olen ihan rättipoikkiväsy henkisesti koska ongelmaisen ystävän hengissä/järjissään pysyminen on mukamas minun vastuullani.

(tällaisia tilanteita on ollut joskus)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Alkuperäinen kirjoittaja Itsekäs:
Keskustellaas nyt tästä asiasta.

ota itsekin osaa ;)

En voinut olla hymyilemättä :D

Mielestäni nykyään ihmiset syyttävät itsekkääksi kohtuuttomista asioista. Kuten siitä, että arvostaa omaa elämäänsä, eikä ole valmis esimerkiksi juuri kuolemaan vieraiden ihmisten tähden. Ihmisyydelle asetetaan turhan korkeita ja yleviä ajatuksia jopa tavoitteita, jotka eivät toteudu, tai jos toteutuvat on se hyvin harvinaista. Mitä kaikkea kasataan ihmisten harteille? Olenko täällä vain muita (tuntemattomia!) varten? Riistettävänä? Uhrattavaksi tarkoitettu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itsekäs:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
Alkuperäinen kirjoittaja Itsekäs:
Keskustellaas nyt tästä asiasta.

ota itsekin osaa ;)

En voinut olla hymyilemättä :D

Mielestäni nykyään ihmiset syyttävät itsekkääksi kohtuuttomista asioista. Kuten siitä, että arvostaa omaa elämäänsä, eikä ole valmis esimerkiksi juuri kuolemaan vieraiden ihmisten tähden. Ihmisyydelle asetetaan turhan korkeita ja yleviä ajatuksia jopa tavoitteita, jotka eivät toteudu, tai jos toteutuvat on se hyvin harvinaista. Mitä kaikkea kasataan ihmisten harteille? Olenko täällä vain muita (tuntemattomia!) varten? Riistettävänä? Uhrattavaksi tarkoitettu?

noh, itsekàs voi olla monella tavalla, loukkaamatta muiden tunteita. tàrkeàà monesti diplomaattisuus asioiden ilmaisemisessa.

 
Minulle humanismi ei ainakaan tarkoita riistoa. Kaikki kuolevat joskus, jos voin kuolemallani pelastaa muita, miksipä ei? Aika harvoin edes tulee tilanteita, joissa henkeä uhataan. Esim. nämä tapaukset, joissa epileptikot/diabeetikot on jätetty oman onnensa nojaan tai pienet lapset on nähty yksikseen, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään. Potentiaalisen auttajan henki ei ole ollut vaarassa ja silti terveen itsekkäänä on päätetty olla tekemättä mitään.

Voin sanoa, että toisten auttaminen tekee hyvää. Sitä voi myös ajatella niin, että on terveellisen itsekästä auttaa muita, sillä siitä tulee itsellekin hyvä olo. Minulle auttaminen ei ole uhrautumista tai korkeamman voiman tahdon tottelemista, vaan se on sisäisesti ohjelmoitu toimintatapa: autan, koska auttamatta jättäminen tuntuu pahalta ja väärältä.
 
Terve narsismi, epäterve narsismi. Näin itse ajattelen.
Tulisi kovin pitkä teksti jos nämä määrittelisin tarkemmin.

Terve narsismi on hyve.
Epäterve suht yleistä; lievästä ja ohimenevästä vaikeaan / krooniseen.

Tabua en näe tässä aiheessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Minulle humanismi ei ainakaan tarkoita riistoa. Kaikki kuolevat joskus, jos voin kuolemallani pelastaa muita, miksipä ei? Aika harvoin edes tulee tilanteita, joissa henkeä uhataan. Esim. nämä tapaukset, joissa epileptikot/diabeetikot on jätetty oman onnensa nojaan tai pienet lapset on nähty yksikseen, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään. Potentiaalisen auttajan henki ei ole ollut vaarassa ja silti terveen itsekkäänä on päätetty olla tekemättä mitään.

Voin sanoa, että toisten auttaminen tekee hyvää. Sitä voi myös ajatella niin, että on terveellisen itsekästä auttaa muita, sillä siitä tulee itsellekin hyvä olo. Minulle auttaminen ei ole uhrautumista tai korkeamman voiman tahdon tottelemista, vaan se on sisäisesti ohjelmoitu toimintatapa: autan, koska auttamatta jättäminen tuntuu pahalta ja väärältä.

Ymmärretäänkö asioita tahallaan väärin? Yksin hartailevien lapsien auttaminen tmv. ei ole mitään tervettä itsekkyyttä. Kuinka perustelet/selität tuon lauseen?
 
Jatkan.
Epäterve narsismi ("itsekkyys") on käytännössä liiallista keskittymistä itseensä, tunneköyhyyttä, empatiakyvyttömyyttä, liiallista ihailun/huomion/hoivan hakemista jne.

Tätä esiintyy lievänä niin terveissä kuin lähes kaikissa mt-ongelmissa (kaikki eivät asiasta samaa mieltä). Vakavimmat tapaukset mm. narsistinen persoonallisuushäiriö/antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Terve narsismi: terve itsekkyys, kyky huomioida muita, kyky aitoon empatiaan.
Itsetunto, itseluottamus, minän arvostus, eheä identiteetti.

Olennaista lapsuuden kokemukset, minän rakentuminen, ihmissuhteet.
Ympäristö.

Minusta itsekkyys ei ole epätoivottavaa, kun se on ns. tervettä.
Epäterve itsekkyys ikävää mutta mahdotonta kitkeä tästä maailmasta pois.

Toki olen itsekäs. Kuten kaikki!
 
Hmm.. Jos nyt yritän jotain hieman syvempää analyysiä itsestäni tehdä, niin mun "terveen itsekkyyden" raja kulkee siinä, että tiedostan omat voimavarani ja toimin niiden mukaan. En halua ottaa toisten ongelmia liikaa omikseni, koska tiedän ettei siitä hyödy kukaan. En suostu minkään työnantajan orjaksi enkä suostu työpaikan takia tekemään omaan motivaatioon ja palkkaukseen nähden kohtuuttomia määriä töitä (en siis omaa tätä kuuluisaa "suomalaista työmoraalia" ;)). Tiedostan myös sen, että ollakseni hyvä äiti, mun täytyy joskus antaa itselleni vähän armoa ja ottaa itsekkäästi pieni vapaahetki jaksaakseni paremmin arkea.

Se ei mun mielestäni ole enää tervettä itsekkyyttä että parkkeerataan inva-paikalle vain koska ei jakseta kävellä kauempaa, ei viitsitä avata ovea toiselle kun itsellä on muka niin kiire, ei puututa räikeisiin epäkohtiin lähipiirissä koska täytyy pitää huolta vain omista asioista (tarkoitan esim. todistettua lasten heitteillejättöä, väkivaltaa..).

Nyky-yhteiskunnassa tunnutaan tosiaan arvostavan itsekkyyttä aivan liikaa. Pitää kiivetä huipulle huolimatta siitä ketä talloo jalkoihinsa matkalla. En kannata, musta tää on aivan väärä ajattelutapa ja uskon että tällainen arvomaailma osaltaan vaikuttaa todella paljon siihen, että ihmiset voi paljon huonommin kuin ennen ja se vähäinenkin yhteisöllisyys ja inhimillisyys katoaa kun pitää vaan suorittaa ja olla paras. Surullista..
 
Kun juuri tuota itsensä arvostamista minä mietin. Siis onko asia todella niin, että jos vierasta ihmistä ei pelasta oman henkensä uhalla on automaattisesti ja auttamattomasti itsekäs. Eikö ole itsekästä nimenomaan vaatia jotain tällaista? Mielestäni se menee nimenomaan niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
terve itsekkyys trarkoitta sità ettà oman hyvinvointisi kautta teet hyvàà muillekin. siis terve itsekkyys ei tarkoita muiden alistamista tai vààryyttà, vaan kykyà sanoa ei, oman mielnrauhan sàilyttàmiseksi, loukkaamatta muita (mahdollisuuksien mukaan )

Näin on.
 
Mulle itsekkyys tarkoittaa omien asioiden etusijalle laittoa, ja niin tulee tehdäkin. Pitää arvostaa itseään eikä antaa käyttää hyväksi ja olla muiden kynnysmattona.
Et voi tehdä muillekaan hyvää jos et ole ensin itsellesi hyvä.
Terve itsekkyys on juuri sitä että hoidetaan ensin omat asiat kuntoon ja sitten vasta muiden.
 
Olen ollut sekä yli-itsekäs että kynnysmatto. Tasapainoa on vaikea löytää! Minua ärsyttää ihmisten itsekkyys ja jatkuva "ei":n sanominen...joskus tuntuu että osa sanoo tuon taikasanan vain siksi että voi sanoa sen! :( Mitään kohtuutonta en ole heiltä pyytänyt.
 

Similar threads

Yhteistyössä