Tähän mututuntumalta huuteluun sanon sen verran, että hankkikaa faktatietoa toimeentulotuen saajista ja myöntämiskäytännöistä ennen kuin huutelette aiheesta. Toimeentulotuen menot ovat kaikista sosiaalimenoista hyvin marginaalinen osa, ja meillä sosiaalityössä viitataan tuen alikäyttöön tarkoittaen sitä, että (muuallakin kuin kaksplussan palstalla tehtyjen) tutkimusten mukaan suuri osa juuri toimeentulotukea eniten tarvitsevista ei hae tukea juuri siihen liittyvän leimautumisen vuoksi, vaikka se tarkoittaisi täysin ilman tuloja jäämistä. Lisäksi suurin osa toimeentulotuentoimeentulotukiasiakkuuksista on lyhytaikaisia, kun pitkään jatkuneissa asiakkuuksissa on paljon iäkkäämpiä pitkäaikaistyöttömiä, jotka usein ovat psyykkisten ja fyysisten ongelmien vuoksi niitä tosiasiallisesti työkyvyttömiä ja joiden paikka olisi eläkejärjestelmän piiriissä. Kokemukseni toimeentulotukiasiakkaiden parissa tehdystä työstä sotii myös näiden täällä kovasti moralisoitujen, vuodesta vuodesta toiseen tukea nostavien äitien olemassaoloa vastaan. Yleensä lapsiperheiden kohdalla kyse on väliaikaisesta avun tarpeesta, josta yleensä päästään työn tai opiskelun kautta itsenäiseen toimeentuloon lasten kasvaessa.
Itse en työssäni ole myöskään koskaan törmännyt ihmisiin, jotka kämmeniään yhteen hieroen myhäilisivät tyytyväisenä puijattuaan veronmaksajien pussista sen muutaman satasen, joiden turvin elellä leveästi kotisohvalla seuraavaan tukipäivään saakka. Minimitoimeentulolla pärjääminen vaatii sellaista rahankäytön suunnittelua, jota normaalissa palkkatyössä olevalta ei vaadita. Ainoatakaan yksinhuoltajaa, päihdeongelmaista tai jollain tavoin syrjäytynyttä asiakasta en ole tavannut, jonka lapsuuden unelma-ammatti ja tulevaisuuden haave olisi sosiaalihuollon asiakkuus. Avun hankkimisen kynnys on usein suuri vaikka tarve olisi ilmeinen juuri niiden ihmisten takia, jotka ovat tarpeeksi yksinkertaisia syyllistämään tuen hakijoita ilman käsitystä siitä, ettei kaikilla ole läheisiä auttamassa vaikeissa elämäntilanteissa. Voin kertoa, että toimeentulotuki on niin käyttäjien kuin järjestelmänkin näkökulmasta viimesijainen toimeentulomahdollisuus, johin liittyvä tulojen, menojen ja elämäntavan kontrolli on varmasti sen verran nöyryyttävä kokemus että hakemisen taustalla on oikea tarve.
Sitä toimeentulotukea ei myöskään jaeta iloisesti hymyillen ja kukka hatussa keikkuen, vaan kyllä yhteiskunnasta kohdistetaan sosiaalityöhön melkoisia paineita pitää kirstu visusti kiinni myös niissä tilanteissa, kun kenen tahansa normaalin ihmisen moraali käskisi toimimaan toisin. Toimeentulotuen myöntämisestä päättävän näkökulmasta on toisinaan täysin absurdia, että ihmisiä jotka eivät kykene huolehtimaan edes päivittäisitä perustarpeistaan, pitäisi piiskata omaehtoiseen toimeentuloon, koska se sattuu olemaan kyseenalaistamaton itseisarvo nyky-yhteiskunnassa. Puhumattakaan niistä, jotka ovat hoitaneet asiansa moitteettomasti ja silti joutuneet taloudelliseen ahdinkoon esimerkiksi äkillisen sairaalahoitoon joutumisen vuoksi. Näiden asiakkaiden kohdalla v*tuttaa suuresti todeta, että valitettavasti tuen myöntämisehdot eivät täyty vaikka avun tarve olisi ilmeinen, eikä sitä ole saatavissa muualta jolloin ainoa mahdollisuus on ottaa velkaa selviytyäkseen äkillisistä menoista.Se yhteiskunnan turvaverkko ei käytännössä ole edes näin toimeenpanijansa näkökulmasta ihan yhtä reiätön kuin kansalaisten ruusuisissa kuvitelmissa ja lamaa edeltäneellä kultaisella 80-luvulla.
Toimeentulotukiasiakkaissa on myös paljon niitä, jotka eivät koskaan olisi uskoneet päätyvänsä sossun luukulle, mutta ovat erilaisten onnettomuuksien, kriisien ja jopa vakavan sairauden vuoksi menettäneet toimeentulonsa. On erilaisten elämänhallintaongelmien kanssa painivia ihmisiä, nuoria joiden epärealistisia työelämäkäsitystä voi vain sääliä, sairaita ihmisiä ja niitä joiden selviytymistä vaikeiden elämäntilanteiden keskellä voi vain ihmetellä. Aina kun joku tulee tuomitsemaan asiakaskuntaani ja tekemääni työtä tietämättä mistä puhuu, lähes toivon että kyseinen ihminen joutuu joskus putoamaan viimesijaisen toimeentulon varaan ja kokemaan konkreettisesti, että toisinaan se omillaan selviytyminen voi olla mahdotonta.
Että sellaista tänään.