Miksi se laihduttaminen muka on niin vaikeaa??

[QUOTE="aloittaja";25872548]No jos olet pienentynyt 2 kokonumeroa, niin mitä väliä sillä vaa'an lukemalla? Oikeasti?[/QUOTE]

Rasvaa on vielä kropassa ja paljon. Ois kiva saada alle 100 kg lukema.

 

Syynä on itsekurin puute eikä mitään muuta.

 

Oletan, että puhut mm minusta, joka noudattaa pussikeittodiettiä, jossa päivän kalorit pyörii 500kalorin paikkeilla. Vedän joka ilta puolentunnin treenin ja voin vallan mainiosti. En tunne kituuttelevani, nälkää en joudu näkemään. Mielitekojakaan ei ole ollut. Mulle tää tapa sopii hyvin, koska nyt mun ei tartte itse miettiä mitä suuhuni pistän ja saanko tarpeeksi vitamiineja, protskuja jne. En ymmärrä mitä vikaa tässä mun tavassani muka on. Ja tarkoitus ei olekaan syödä pussikeittoja lopun ikää, vaan lisätä ruokavalioon pikkuhiljaa muitakin ruokia ja lopulta jättää pussikeitot pois. Mua motivoi nopea painonlasku alussa. Ja tiedän kyllä että se hidastuu jossakin vaiheessa.

Sinun tapasi ei ole se ainoa oikea! Mä voin vallan mainiosti. En palele ja hytise, en näe nälkää. Liikun ja laihdun. Niin yksinkertaista se on.

 

Oletan, että puhut mm minusta, joka noudattaa pussikeittodiettiä, jossa päivän kalorit pyörii 500kalorin paikkeilla. Vedän joka ilta puolentunnin treenin ja voin vallan mainiosti. En tunne kituuttelevani, nälkää en joudu näkemään. Mielitekojakaan ei ole ollut. Mulle tää tapa sopii hyvin, koska nyt mun ei tartte itse miettiä mitä suuhuni pistän ja saanko tarpeeksi vitamiineja, protskuja jne. En ymmärrä mitä vikaa tässä mun tavassani muka on. Ja tarkoitus ei olekaan syödä pussikeittoja lopun ikää, vaan lisätä ruokavalioon pikkuhiljaa muitakin ruokia ja lopulta jättää pussikeitot pois. Mua motivoi nopea painonlasku alussa. Ja tiedän kyllä että se hidastuu jossakin vaiheessa.

Sinun tapasi ei ole se ainoa oikea! Mä voin vallan mainiosti. En palele ja hytise, en näe nälkää. Liikun ja laihdun. Niin yksinkertaista se on.

Tuo onkin muuten hassua, miten aina huudellaan, ettet "voi noudattaa tuota ruokavaliota loppuelämääsi ja kun sitä muutat, lihot takaisin".

Unohdetaan ihan kokonaan siis se, että vaikka se onkin totta, ettei kukaan voi syödä koko elämäänsä 500 kaloria (silloin kun ennenpitkään kuolis pois) niin ei se kyllä ole tarkoituskaan.

Kalorivajetta pidetään sen aikaa, kun on tarkoitus laihtua. Ja kun ei ole, kalorit nostetaan. Yleensä niitä aletaan nostamaan jo siinä kohtaa, kun tavoitepaino alkaa lähenemään ja lopullisesti ne nostetaan ylös, kun tavoite on saavutettu.

Ei tietenkään niin ylös, kuin 10, 20 tai 50 kiloa sitten, vaan niin ylös, että kalorit vastaa senhetkistä kulutusta.

 

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta minusta suurin ongelma on se, että tuloksia halutaan nopeasti ja heti ja sen takia aloitetaan dieetti, jota ei voi pitkän päälle kuitenkaan noudattaa. Tunnen vaikka kuinka monia tehokkaita laihduttajia, jotka syövät kahden edestä sitten kun laihdutuskuuri loppuu. Itse olen laihduttanut kerran ja sen jälkeen paino on pysynyt samana. Tahtini oli -1 kg/kk eikä tarvinnut kuin pienentää annoskokoja. Sekin olisi hyvä tulos monille, jos paino pysyisi samana eikä nousisi, mutta ei kun vedetään kitukuurilla paino alas pikavauhtia ja sitten korkojen kera takaisin!

 

Tuo onkin muuten hassua, miten aina huudellaan, ettet "voi noudattaa tuota ruokavaliota loppuelämääsi ja kun sitä muutat, lihot takaisin".

Unohdetaan ihan kokonaan siis se, että vaikka se onkin totta, ettei kukaan voi syödä koko elämäänsä 500 kaloria (silloin kun ennenpitkään kuolis pois) niin ei se kyllä ole tarkoituskaan.

Kalorivajetta pidetään sen aikaa, kun on tarkoitus laihtua. Ja kun ei ole, kalorit nostetaan. Yleensä niitä aletaan nostamaan jo siinä kohtaa, kun tavoitepaino alkaa lähenemään ja lopullisesti ne nostetaan ylös, kun tavoite on saavutettu.

Ei tietenkään niin ylös, kuin 10, 20 tai 50 kiloa sitten, vaan niin ylös, että kalorit vastaa senhetkistä kulutusta.

Joo kun ne vaihtoehdot ei ole ainoastaan ylisyöminen ja kituuttelu. Sitä ei vain moni tunnu ymmärtävän.

 

Joo. Mut kiva että revit huvia meidän läskien vaikeuksista laihduttaa. Aina ilo olla toisille huvin aihe. Mä voinkin lopettaa siinä ketjussa, mulla on jo oikeassa elämässä tollasia virnuilevia paskaapuhuvia narttuja ja en tarvi niiden virnuiluja enää täällä.

 

Olen jatkuvasti n. 10kg ylipainoinen koska pidän herkuista ja vihaan liikuntaa. En ole erityisen tyytyväinen ulkonäkööni mutta en myöskään niin tyytymätön että jaksaisin rehkiä. Toisaalta en myöskään valita painostani ystävilleni.

 

Tuo onkin muuten hassua, miten aina huudellaan, ettet "voi noudattaa tuota ruokavaliota loppuelämääsi ja kun sitä muutat, lihot takaisin".

Unohdetaan ihan kokonaan siis se, että vaikka se onkin totta, ettei kukaan voi syödä koko elämäänsä 500 kaloria (silloin kun ennenpitkään kuolis pois) niin ei se kyllä ole tarkoituskaan.

Kalorivajetta pidetään sen aikaa, kun on tarkoitus laihtua. Ja kun ei ole, kalorit nostetaan. Yleensä niitä aletaan nostamaan jo siinä kohtaa, kun tavoitepaino alkaa lähenemään ja lopullisesti ne nostetaan ylös, kun tavoite on saavutettu.

Ei tietenkään niin ylös, kuin 10, 20 tai 50 kiloa sitten, vaan niin ylös, että kalorit vastaa senhetkistä kulutusta.

No mutta kun se nyt ei vaan oikein toimi noin! Siis ensin "kituutetaan" pienellä kalorimäärällä, syödään pussikeittoja jne., ja sitten ikäänkuin palataan "normaaliin" ja aletaan syödä ihmistenruokaa. Siinä jää vallan opettelematta kohtuullinen ja terveellinen ruokavalio. Kiloja alkaa tulla välittömästi takaisin kun lopettaa nuo pussikeitot ja siirtyy oikeaan ruokaan, koska jos et ole opetellut mitä voit ja mitä et voi syödä, et takuulla osaa syödä oikein. Miksi ei voi vaan alunpitäen opetella syömään kohtuullisesti ja oikein?? Sitten kun ne kilot pomppaavat ylöspäin, masennut ja lopulta alat mättämään ruokaa ketutukseesi. Tämä on ennustukseni. En halua masentaa, mutta näin se yleensä menee!

 

Joo. Mut kiva että revit huvia meidän läskien vaikeuksista laihduttaa. Aina ilo olla toisille huvin aihe. Mä voinkin lopettaa siinä ketjussa, mulla on jo oikeassa elämässä tollasia virnuilevia paskaapuhuvia narttuja ja en tarvi niiden virnuiluja enää täällä.

Etkai sä lopeta siinä ketjussa jonkun palstapersoonan hörhöilyn takia?! Anna hörhöillä ihan rauhassa vaan

Onhan se ihan selvää, että jos ihminen käy ilkeämielisesti siellä ketjussa virnuilemassa ja saa siitä kiksejä, niin ei ihan kaikki inkkarit voi olla kanootissa

Pysy siis mukana vaan

 

Joo kun ne vaihtoehdot ei ole ainoastaan ylisyöminen ja kituuttelu. Sitä ei vain moni tunnu ymmärtävän.

No mutta onhan se nyt kituuttelua, herrantähden, 500cal/päivässä. Ja jos vielä on aikomus treenata!! Ennustan, että kroppasi ei kovin kauaa tuota kestä...

 

Joo. Mut kiva että revit huvia meidän läskien vaikeuksista laihduttaa. Aina ilo olla toisille huvin aihe. Mä voinkin lopettaa siinä ketjussa, mulla on jo oikeassa elämässä tollasia virnuilevia paskaapuhuvia narttuja ja en tarvi niiden virnuiluja enää täällä.

Ei, älä! Anna mennä toisesta korvasta ulos vaan. Tällä palstalla ja miksei muillakin palstoilla aina riittää provosoijia, 8 palstavuoden jälkeen niille on ite ainakin tullut jo varsin immuuniksi. Ite sitä tietää paremmin elämästään ja vaikeuksista, muut saa ajatella mitä huttua vaan. Eteenpäin vaan vaikka sontaa saappaissa

t. ketjun 26kg laihduttanut

 

Joo. Mut kiva että revit huvia meidän läskien vaikeuksista laihduttaa. Aina ilo olla toisille huvin aihe. Mä voinkin lopettaa siinä ketjussa, mulla on jo oikeassa elämässä tollasia virnuilevia paskaapuhuvia narttuja ja en tarvi niiden virnuiluja enää täällä.

Ei kai tässä kukaan hupia revi, ihmetellään vaan.

Olen oppinut ymmärtämään vaikeutta vähän paremmin, koska ystäväni the jojoilija syö kerralla suklaalevyn tai joka päivä pussillisen irtokarkkeja.
Mulle "suklaahimo" on yksi rivi levystä. Karkista en välitä.

 

Chef: se ketju on tununu liian turvalliselle. Just ajattelin tulla kirjottamaan pari asiaa mitä on matkalla avautunu mulle mutta tää ketju sai mut muistamaan millasia narttuja täällä pyörii niin en taida viittiä niille sosiaalipornoa tarjota säälittävästä läskin elämästäni.

 

Niin joo ja siitä itsekurista kun sanoit ettei esim. pussikeittoilijoilta ja muilta kituuttelevilta laihduttajilta sitä löydy. Ihan btw, kokeileppa ite elellä muutamalla pussisapuskalla per päivä. Mun mielestä se jos mikä kysyy itrsekuria.

 

[QUOTE="vieras";25873059]Ei, älä! Anna mennä toisesta korvasta ulos vaan. Tällä palstalla ja miksei muillakin palstoilla aina riittää provosoijia, 8 palstavuoden jälkeen niille on ite ainakin tullut jo varsin immuuniksi. Ite sitä tietää paremmin elämästään ja vaikeuksista, muut saa ajatella mitä huttua vaan. Eteenpäin vaan vaikka sontaa saappaissa

t. ketjun 26kg laihduttanut[/QUOTE]

No kun ei jaksa tällästä oikeessa ja tässä leikkielämässä. Kun mua ei kiinnosta muiden elämät niin toivoisin ettei muitakaan kiinnosta mun elämä. Kiitos, lähden pulkkamäkeen

 

Tätä olen itsekin miettinyt. Ei kai se laihduttaminen oo temppu eikä mikään, vaan juuri sen pysyminen siinä. Siinä onnistuu vain aniharvat. Parempi olisi taistella koko ajan sitä (mahdollista)vaanivaa lihoamista vastaan.
Mä en ole koskaan päästänyt itseäni lihoamaan, paitsi sen muutaman kilon raskauksista. Nekin olen huhkinut pois todella vauhdilla. Mulla on fyysinen/raskas työ ja harrastus(treenit 4 kertaa viikossa). Ja hei, omat ongelmat ne on mullakin (terveys ollut katkolla monesti yms. ikävää). Olen päättänyt, että liikunnasta EN tingi. Se tuo hyvää korvien väliin ja kroppa voi paljon paremmin, kuin ilman sitä. Suosittelen!

 

[QUOTE="aloittaja";25873057]No mutta onhan se nyt kituuttelua, herrantähden, 500cal/päivässä. Ja jos vielä on aikomus treenata!! Ennustan, että kroppasi ei kovin kauaa tuota kestä...[/QUOTE]

Kiva kun sinä tiedät paremmin kun minä itse!
Onhan se 500kaloria todella vähän. Mutta niinkun sanoin, saan kaikki tarvittavat vitamiinit, p roteiinit ym. enkä joudu näkemään edes nälkää. Mikä siis menee vikaan?

 

Joo. Mut kiva että revit huvia meidän läskien vaikeuksista laihduttaa. Aina ilo olla toisille huvin aihe. Mä voinkin lopettaa siinä ketjussa, mulla on jo oikeassa elämässä tollasia virnuilevia paskaapuhuvia narttuja ja en tarvi niiden virnuiluja enää täällä.

Voit ihan rauhassa jatkaa siellä, en tule sinne virnuilemaan kun en ole sitä tähänkään mennessä tehnyt. Saa kait sitä muutkin käydä lukemassa ja muodostaa omia mielipiteitään, ihan julkinen foorumihan tämä on. Ihmettelen vaan, että siellä porukka värjöttelee toppatakki päällä sisällä kun alkaa kroppa jo pettää, ja muut vaan tsemppaa. En ymmärrä, mutta toisaalta mun ei tarvitsekaan.

 

[QUOTE="aloittaja";25873030]No mutta kun se nyt ei vaan oikein toimi noin! Siis ensin "kituutetaan" pienellä kalorimäärällä, syödään pussikeittoja jne., ja sitten ikäänkuin palataan "normaaliin" ja aletaan syödä ihmistenruokaa. Siinä jää vallan opettelematta kohtuullinen ja terveellinen ruokavalio. Kiloja alkaa tulla välittömästi takaisin kun lopettaa nuo pussikeitot ja siirtyy oikeaan ruokaan, koska jos et ole opetellut mitä voit ja mitä et voi syödä, et takuulla osaa syödä oikein. Miksi ei voi vaan alunpitäen opetella syömään kohtuullisesti ja oikein?? Sitten kun ne kilot pomppaavat ylöspäin, masennut ja lopulta alat mättämään ruokaa ketutukseesi. Tämä on ennustukseni. En halua masentaa, mutta näin se yleensä menee![/QUOTE]


No kyllä mulla ainakin toimii. Mäkin vedin ihan sikatiukan alun. Kalorit oli hurjasti miinuksilla ja kituutin josakin vaiheessa jopa kylmissäni peiton alla täristen. Sitten lähdin ikäänkuin palaamaan normaaliin ruokavalioon. Josakin vaiheessa laihtuminen pysähtyi, mutta kiloja ei tullut myöskään kyllä takaisin. Olin siis ylläpidolla.

Siinä kohtaa, kun lähdetään palaamaan normaaliin ruokavalioon, on se hetki, kun voidaan opetella. Tuolloin kuulostellaan kroppaa ja laskeskellaan niitä kaloreita. Silloin harjoitellaan. Ja sen jälkeen osataan.

Toki voi alunperinkin opetella syömään oikein, mutta jos pudotettavaa on paljon, voi se alun rysäys olla juurikin se, mikä saa sen innon laihtumiseen. Näin mulla kävi. Laihduin parissa viikossa 5 kg ja sain siitä ihan mielettömän innon. Sen innon voimin olen pudottanut jo yli 19 kg. Ja lisää tippuu.

Jatkoin ylläpitovaiheen jälkeen laihdutusta uudestaan ja nyt otan ne kaikki loputkin kilot pois. Kun ne on poissa, alkaa uusi ylläpitovaihe. Toki siellä sitten pitää taas opetella, mutta kroppaa kuulostelemalla ja kerran viikossa itsensä punnaamisella kilot pysyy kurissa.

En ole masentuvaisuuteen taipuvainen. Joten tuskin masennun tämänkään asian vuoksi.

 

[QUOTE="aloittaja";25873057]No mutta onhan se nyt kituuttelua, herrantähden, 500cal/päivässä. Ja jos vielä on aikomus treenata!! Ennustan, että kroppasi ei kovin kauaa tuota kestä...[/QUOTE]

Ja sitäpaitsi mä tarkoitin, ettei normaalipainossa pysymiseen sitten tartte enää "kituutella"

 

Chef: se ketju on tununu liian turvalliselle. Just ajattelin tulla kirjottamaan pari asiaa mitä on matkalla avautunu mulle mutta tää ketju sai mut muistamaan millasia narttuja täällä pyörii niin en taida viittiä niille sosiaalipornoa tarjota säälittävästä läskin elämästäni.

Hei, me voidaan olla ylipanoisia, mutta käytöstapoja meillä sentään vielä on. Läskistä pääsee aina eroon, mutta tyhmyydestä ei, se on meidän etu.

Aloitukseen haluan sanoa, että mulle tuli mieleen, että hirveän moni hämmästelee ylipainoisten itsekurin puutetta ja miten nämä eivät yhtään laihdu, vaikka ovat olleet ylipainoisia sanotaan nyt vaikka viisi vuotta. On totta, että viidessä vuodessa EHTII halutessaan pudottaa todella paljon painoa, mutta onko käynyt mielessä, että kaikki ylipainoiset eivät ole epäonnistuneella laihdutuskuurilla? Iso osa ei edes halua laihduttaa. Silloin ei ole kyse itsekurin puutteesta vaan siitä, että ko. ihmisellä on erilaiset elämänarvot kuin hoikemmilla.

Tottakai hoikat (ja muut ylipainoisetkin) voivat muistutella, että elämä olisi terveempää hoikempana, mutta ei ole väärin, jos joku haluaa viitata asialle kintaalla. Lihavakin voi olla terve ja takuulla heistä monella on paljon parempi kunto kuin minulla, jolla on enää 4 kiloa pudotettavana ennen normaalipainon rajaa. Eikä laihuus tarkoita automaattisesti parempaa elämää. Niveliä se rasittaa vähemmän, mutta perhesuhteet, muut ihmissuhteet, työ yms. eivät tule miksikään painonmuutosten myötä. Köyhä on köyhä lihavana tai laihana tms. Mun mielestä on vähän omituista sääliä ylipainoisia ja kuvitella, että heidän elämänsä on automaattisesti jotenkin surullista ja onnetonta ja hoikkien elämänlaatu on aina parempaa.

Höpö höpö ja pöh ja pah.

 

[QUOTE="aloittaja";25872659]No onneksi huomasin tilanteeni suht ajoissa, ettei sentään montaa kymmentä kiloa ehtinyt kertymään. Mutta sellaiset -10kg tuli silloin pudotettua.[/QUOTE]

Eli sulla ei ole mitään todellista tietoa siitä mitä on olla oikeasti ylipainoinen ja saada se paino tippumaan. Ehkä olisi parempi pitää silloin suunsa kiinni.

Mä en ole koskaan muuten tajunnut sitä, että miksi jotkut vetävät niin kauhean stressin toisten kiloista. Eikö olisi parempi keskittyä itseensä.

 

Chef: se ketju on tununu liian turvalliselle. Just ajattelin tulla kirjottamaan pari asiaa mitä on matkalla avautunu mulle mutta tää ketju sai mut muistamaan millasia narttuja täällä pyörii niin en taida viittiä niille sosiaalipornoa tarjota säälittävästä läskin elämästäni.

Toki teet, miten tykkäät ja mikä susta tuntuu hyvältä

Mutta mä ajattelen asiaa niin, että olen täällä vain yksi palstahahmo muiden joukossa. Vaikka puhun itsestäni ja elämästäni, en kuitenkaan osaa ajatella asioita niin, että nämä tällaiset hyökkäykset olisivat henkilökohtaisia.

Ei täällä palstalla paria poikkeusta lukuunottamatta kukaan tiedä kuka olen. Siis tarkoitan, että täällä syvällä sisimmässäni, oikeasti. Vaikka joku tietäisi miltä näytän, montako lasta mulla on tms. niin ei hän tiedä kuka olen. Sen tietää vain läheiseni.

Ja kukaan minua tuntematon ei onnistu satuttamaan. Toki voi joskus mielen pahoittaa, muttei oikeasti satuta tms.

Pitkään pohdin niitä läskikuvieni julkaisua. Koska haaskoja on maailma täynnä, ajattelin saavani niistä kilon paskaa niskaani. Jouduin puntaroimaan ja miettimään sitä, että mitlä se tuntuu. Alkuun jännitti ja pelotti, mutta ihan turhaan. En tietenkään tarkoita että olisi mitenkään erityisen hauskaa kuulla jotain "vitun läääskii"-kommentteja, mutta saan niistä positiivisista kannustamisista niin paljon enemmän, etten ehdi ajatuksiani millekään läskikommenteilleni edes uhraamaan.

Jos saat siitä ketjusta jotakin, niin ehkä kannattaa vielä pohtia sitä mukana pysymistä

 

No kyllä mulla ainakin toimii. Mäkin vedin ihan sikatiukan alun. Kalorit oli hurjasti miinuksilla ja kituutin josakin vaiheessa jopa kylmissäni peiton alla täristen. Sitten lähdin ikäänkuin palaamaan normaaliin ruokavalioon. Josakin vaiheessa laihtuminen pysähtyi, mutta kiloja ei tullut myöskään kyllä takaisin. Olin siis ylläpidolla.

Siinä kohtaa, kun lähdetään palaamaan normaaliin ruokavalioon, on se hetki, kun voidaan opetella. Tuolloin kuulostellaan kroppaa ja laskeskellaan niitä kaloreita. Silloin harjoitellaan. Ja sen jälkeen osataan.

Toki voi alunperinkin opetella syömään oikein, mutta jos pudotettavaa on paljon, voi se alun rysäys olla juurikin se, mikä saa sen innon laihtumiseen. Näin mulla kävi. Laihduin parissa viikossa 5 kg ja sain siitä ihan mielettömän innon. Sen innon voimin olen pudottanut jo yli 19 kg. Ja lisää tippuu.

Jatkoin ylläpitovaiheen jälkeen laihdutusta uudestaan ja nyt otan ne kaikki loputkin kilot pois. Kun ne on poissa, alkaa uusi ylläpitovaihe. Toki siellä sitten pitää taas opetella, mutta kroppaa kuulostelemalla ja kerran viikossa itsensä punnaamisella kilot pysyy kurissa.

En ole masentuvaisuuteen taipuvainen. Joten tuskin masennun tämänkään asian vuoksi.

No siis tuo on just sitä ihme hifistelyä, jota en oikein ymmärrä. Ehkä tuo sitten jollakulla toimii, mutta melkoinen riski epäonnistumiseen tuossa on. Noh, toivottavasti onnistut ja vielä parin vuoden päästäkin olet "ylläpitovaiheessa".