Mikä laihduttamisessa on niin vaikeaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En keksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";23837599]:laugh: Okei, pikkasen ottaa nyt tulta tää keskustelu..mistäköhän johtuu? Taitaa osua kipupisteisiin? Miettikääs pikkasen miksi älähtelette kalikan kalahtaessa.

Mut mä lähden nyt saunaan nauttimaan mieheni ja lapseni seurasta, hyvää jatkoa![/QUOTE]

Mulla oli jotenkin sellainen olo kokoajan, että olet mies. Luultavimmin Hakkaraisen (ps) kaltainen junttimies. Hihii, miltä tuntuu olla Hakkaraisen kaltaisen junttimiehen kaltainen nainen? :D juups, pusipusi ;)
 
[QUOTE="aapee";23837533]Niinpä..kun ylipainoinen mamma kiljuu pää punaisena kuinka mä en häntä ymmärrä, olen itseäni täynnä ja niin edelleen, se on ihan ok. Sitten kun esimerkinomaisesti vastaa samaan tyyliin on täynnä vihaa ja katkeruutta?

Pientä rajaa jo teillekin, menkää itseenne.[/QUOTE]

No,ensinnäkin se olin mä,joka kysyin tuossa aiemmin että miksi paino ei putoa.. En pidä noilla mitoilla itseäni ylipainoisena. Mikä tarve sulla on mammotella muita kokoajan? Onko noin vaikeaa yrittää puhua ilman halveksumista tai pilkkaa? En ole varmaan ainoa normaalipainoinen,joita vituttaa sun kaltastes asenne. Joo,harrastan liikuntaa,joo syön terveellisesti. Joo,olen normaalipainoinen ja joo,olen onnellinen. Silti mulla ei oo minkäänlaista tarvetta tehdä tämmösiä älyvapaita aloituksia ja heitellä jotain ivallisia kommentteja pullanmussutuksesta. Hei,tosi hienoo että sulla on mies ja lapsia. Arvaa mitä,niin on varmaan monella muullakin. Mut silti muilla ei näytä olevan noin hirveetä tarvetta kusipäisyyteen kuin sulla. Asiansa voi ilmaista monella eri tavalla ja sä valitsit niistä sen huonoimman. Mut tulipahan kaikille ainakin selväksi että miten täydellisenä sä itseäs pidät.
 
Esimerkiksi sokeririippuvuus ei ole mikään helppo selätettävä. Mä olen lopettanut (suht kivuttomasti) amfetamiinin ja alkoholin käytön, sokeririippuvuudesta päästäkseni tarvitsisin ihmeen ;)
 
Johan on naisille vaikea paikka kun joku kysyy miksi ollaan ylipainoisia :O

Paino on ainoa asia mistä täällä tunnutaan ottavan kovasti itseensä, kertooko se huonosta itsetunnosta vai omatunnosta kun on antanut painon nousta? Sillä tuskin kukaan haluaa olla pullea jos saa valita.
 
No kyllä se on ihan loogista että laihduttaminen ON VAIKEAA, se on ihan biologiaa että keho haluaa pitää kiinni vararavinnosta pahan päivän varalle (samoin kuten nykyajan ihmiset haluavat säästää rahaa pahan päivän varalle)

Kaikilla ei toimi syö vähemmän kuin kulutat, siihen vaikuttaa niin monet asiat. Mm. aineenvaihdunta, lääkkeet, hormonivalmisteet... Eikä kulutusta pysty edes tarkalleen laskea ja kuka nyt jaksaisi punnita kaiken syömisensä.

Itse olen aina ollut normaalipainoinen, mutta nyt tiedän miltä tuntuu lihoa vaikka liikkuu ja syö hyvin. Alotin nimittäin muutama kuukausi sitten hormonilääkityksen raskauden toivossa. Raskautta ei kuulu mutta kiloja on yllättäen tullut 7 :( Eikä lähde pois vaikka olen yrittänyt! Normaalisti saan helposti muutamat lomakilot pois, mutta nyt ei tapahdu mitään...
 
Ihan vaan omasta puolestani: Kun tekee päätöksen laihtua ja pitää siitä kiinni, niin eipä se sen vaikeampaa ole ollut. Kolmisenkymmentä kiloa olen karistanut viime kesästä. Joskus voi repsahtaa, mutta vaan ihan vähän ja vaan harvoin.

Kaikki ei aina ole niin helppoa. Ei laihdutuskaan kaikille ole -mutta miksi pitäisikään? Tuskin siihen kuolee, että joskus tuntuu ylivoimaiselta kieltäytyä herkuista...
 
[QUOTE="Anne";23836448]Oliskohan se alottamisen vaikeus.[/QUOTE]

Ei. Aloittaminen on helppoa, mutta se, että pitäisi sitten loppuelämän elää kohtuullisesti eli ilman luksusta ja ahmimista on aika mahdotonta.

Minäkin olin nuorena aina laiha ja upean tiukkavatsainen. Sain jatkuvasti ihailua kropastani. Söin päivittäin pari suklaalevyä ja keksipaketteja. En lihonnut millään, vaikka puputin kotona ollessani herkkuja ihan tauotta. Sitten täytin 30 ja nyt pitäisi tarkkaan katsoa, mitä suuhunsa pistää. Semmonen on ihan kurjuutta. Rakastan leivoksia, pullaa, suklaata ja lohta. Inhoan porkkanaa ja tomaattia.
 
aloitin 18vko sitten elämäntaparemontin. siitä asti olen miettinyt että miksi päätin juuri sillon aloittaa ja miksi olen tällä kertaa onnistunut siinä? ainakin siltä tuntuu.
enkä ole vieläkään keksiny syyn siihen. kai ajankohta oli vaan sopiva. ja tahtoa tarpeeks. jään pohtimaan lisää jos vaikka joskus tajuisin.
 
Lukematta koko juupas-eipäs-vänkävänkä-ketjua...

Kun mun mielestä se on niin helppo kaava, syö vähemmän kuin kulutat.

Joku väittää että terveellinen ruoka on kallista. Kaikki ruoka on kallista, enkä mä usko että valitsemalla ruisleivän vehnäleivän sijaan kukaan saa budjettiaan kaatumaan tai vaihtamalla hesen asterian salaattiin.

Noinhan se on. Vaikka olisi kuinka "lihottavat geenit", ei se massa vain hengittämällä kumuloidu.

Sen verran voisi saivarrella, että terveellinen ruoka ei liity aiheeseen. Ei laihtumiseen tarvita terveellisempää ruokaa, vaan vähemmän ruokaa. Pelkkää voita ja karkkia syömälläkin laihtuu, jos vain syö näitä tarpeeksi vähän.

Itse laihduttelen nyt raskauskiloja tahtia 0,5-1 kg / viikko. Vaikeinta on yksinkertaisesti se, että laihduttaminen on mälsää. :-) Olisi paljon kivempi syödä huoletta mitä mieli tekee. Erityisesti, kun todellakin pidän ruoasta. Mutta minkäs teet - pidän myös myös sopusuhtaisesta ulkomuodosta, eikä vartaloni tällä hetkellä vastaa toiveitani.
 
Mun mielestä noi elämäntaparemontit kuulostaa kauheille. Joku seksiä rakastava ehkä ymmärtäisi mua, jos sanoisin, että mulle kohtuullinen syöminen tarkoittaa samaa kuin seksiä rakastavalle tieto, että selibaatissa on elettävä koko elämä. Kerran viikossa voi yhden työnnön tehdä, mutta ikinä ei enää orgasmiin johtavaa seksiä saa harrastaa. Kohtuudella vaan se yksi työntö per viikko.

Yksi tuore korvapuusti ei vaan riitä. Niitä on saatava monta. Ja kunnon cappuccinoa pari kupillista. Ja jälkkäriksi pari palaa juustokakkua.
 
No, mä olen aina ollut pullea/lihava/ylipainoinen. Vaikka olen kuinka laihduttanut ja ollut ns laihan näköinen niin silti on BMI ollut aina ylipainon puolella. Noh, lihava nyt viimesimmän (teko)syyn takia olen koska tuli burn-out ja sen päälle masennusta... Hassusti sitä ei vaan huomannut sieltä syövereistä että kiloja tuli 20. Tai no, huomasihan sen mutta eipä sille mitään pystynyt tekemään. Nyt toivottavasti lääkitys kohillaan ja saan itteeni niskasta kiinni ja kevenemään.
 
Mun mielestä noi elämäntaparemontit kuulostaa kauheille. Joku seksiä rakastava ehkä ymmärtäisi mua, jos sanoisin, että mulle kohtuullinen syöminen tarkoittaa samaa kuin seksiä rakastavalle tieto, että selibaatissa on elettävä koko elämä. Kerran viikossa voi yhden työnnön tehdä, mutta ikinä ei enää orgasmiin johtavaa seksiä saa harrastaa. Kohtuudella vaan se yksi työntö per viikko.

Yksi tuore korvapuusti ei vaan riitä. Niitä on saatava monta. Ja kunnon cappuccinoa pari kupillista. Ja jälkkäriksi pari palaa juustokakkua.

MAHTAVA vertaus :hug:
 
[QUOTE="aapee";23836477]Sitäkään mä en ymmärrä että kuinka ihmiset lihottaa itsensä niin suuriksi? Kun ei se 30-40 kilon ylipaino tule yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa ja kun painon kehityksen huomaa menevän väärään suuntaan niin miksi elintapoja ei muuteta ajoissa?

Onhan se helpompi tiputtaa 10 ylimääräistä kiloa kuin 30?[/QUOTE]

Tee kahta työtä, et ehdi liikkumaan. Syöt huonosti, sitä mitä käteen osuu. Et todellakaan ehdi kokkaamaan. Lopulta olet niin väsynyt, että terveellisen ruokavalion tavoittelu on haave vain.

Huomaa, ettet koskaan ole ollut ylipainoinen. Et tiedä, miltä voi tuntua yrittää nousta ihan pohjalta kohti terveellisempää elämää.
Moni nostaa hattua näille "suurin pudottaja"-tyypeille. Niin minäkin. He ovat oman arkensa sankareita, mutta heitä on tuettu valinnoissaan ja autettu ammattilaisten toimesta.

Moni yrittää päästä samoihin tuloksiin koti- tai vippaskonstein. Siinä on kova ja kivinen tie kuljettavana, ja kuten joku jo sanoi, elämäntaparemontin tekeminen ei ole mikään helpoin juttu.
 

Yhteistyössä