Ä
"ärripurri"
Vieras
Mä en käsitä tätä. Jos joku on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on, niin miksi pitää mennä väkisin keksimään epäkohtia ja pilaamaan toisen ilo? Jos toisen elämäntilanne/sisustustyyli/harrastukset eivät miellytä, niin miksei voisi pitää asiaa omana tietonaan? Voisihan sitä olla iloinen siitä, että toinen viihtyy.
Alkaa ihan tosissaan ****ttaa, etenkin toi oma mutsi, jonka tarvii joka hemmetin kerta päästä määkimään jotain, jos se näkee, että pidän jostakin. Kun sanoin suoraan, että en halua esitellä sille mitään uutta, mitä olen hankkinut, kun se kuitenkin keksii jotain negatiivista sanottavaa, niin se tuhahti ja kysyi, että eikö ole hyvä, että hän on rehellinen? Sanoin, etten minäkään tule hänen kämppäänsä ja kamppeitaan arvostelemaan, mutta ei se tajunnut. Kai se luulee, että sillä on kaikki niin hienoa, ettei sitä voi edes kritisoida tai on kateellinen valehtelija. Sitten se vielä ihmettelee, kun en koskaan missään kaupassa hehkuta mistään tavarasta/vaatteesta, että "onpa hieno.." Mitä hemmettiä semmoista sanomaan, kun se torpedoi sen heti.
Mulla on ikää yli 30 ja sinällään ei ole mitään väliä, tykkääkö se mun kämpästäni/harrastuksistani/elämästäni yleensä, mutta kyllä se piikki on aina yhtä terävän tuntuinen. En osaa jättää kritiikkiä tyystin kuulematta.
Tuon lisäksi se soittelee ja ohjeistaa suunnilleen tiskikoneen täytössäkin, ihan kuin olisin jotenkin tyhmä. Aivan päivänselviä asioita pitää selvittää juurta jaksain ja jos huomautan, että osaan itsekin, se vetää taas herneet nenään. Olen kiittämätön tai muuten vain huvikseni ilkeä.
Alkaa ihan tosissaan ****ttaa, etenkin toi oma mutsi, jonka tarvii joka hemmetin kerta päästä määkimään jotain, jos se näkee, että pidän jostakin. Kun sanoin suoraan, että en halua esitellä sille mitään uutta, mitä olen hankkinut, kun se kuitenkin keksii jotain negatiivista sanottavaa, niin se tuhahti ja kysyi, että eikö ole hyvä, että hän on rehellinen? Sanoin, etten minäkään tule hänen kämppäänsä ja kamppeitaan arvostelemaan, mutta ei se tajunnut. Kai se luulee, että sillä on kaikki niin hienoa, ettei sitä voi edes kritisoida tai on kateellinen valehtelija. Sitten se vielä ihmettelee, kun en koskaan missään kaupassa hehkuta mistään tavarasta/vaatteesta, että "onpa hieno.." Mitä hemmettiä semmoista sanomaan, kun se torpedoi sen heti.
Mulla on ikää yli 30 ja sinällään ei ole mitään väliä, tykkääkö se mun kämpästäni/harrastuksistani/elämästäni yleensä, mutta kyllä se piikki on aina yhtä terävän tuntuinen. En osaa jättää kritiikkiä tyystin kuulematta.
Tuon lisäksi se soittelee ja ohjeistaa suunnilleen tiskikoneen täytössäkin, ihan kuin olisin jotenkin tyhmä. Aivan päivänselviä asioita pitää selvittää juurta jaksain ja jos huomautan, että osaan itsekin, se vetää taas herneet nenään. Olen kiittämätön tai muuten vain huvikseni ilkeä.
