Alkuperäinen kirjoittaja nooh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tajua jo:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tkö jo tajua:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja apsi:
Alkuperäinen kirjoittaja odotan:
Koko ketjuun ei ole vieläkään tullut yhtään esimerkkiä siitä kuinka suomalainen kulttuuri mukautuu? Tuo esimerkki, jossa mies oli käyttäytynyt huonosti, ei ollut sellainen, sillä kukaanhan ei mukautunut.
Olen nyt koko ajan äänbessä, mutta lupaan panna suuni kiinni ihan pian... Entä tosiaan se aiemmin mainitsemani ympärileikkauskysymys? Eikös siitä tehty ihan päätöskin, ettei pikkupoikien ympärileikkausta lueta enää pahoinpitelyksi? Takana oli se seikka, että näin joustamalla leikkaukset saataisiin lääkärien käsiin ja säästyttäisiin kotikutoisilta rituaaleilta. Minusta tämä on kulttuurin vaatimuksiin taipumista. Muita näkökulmia, jos satun olemaan hakoteillä?
Pikkupoikien ympärileikkaukset ovat aivan normia monessa länsimaisessa kulttuurissa, kuten esimerkiksi Jenkeissä. Täysin laillisia ovat eivätkä edes kiisteltyjä operaatioita. Poikien ja miesten ympärileikkaus kuuluu tosiaan moneen länsimaiseen kulttuuriin eikä ole siis mitään muelimien kumartelua.. Mulla on ollut monia poikaystäviä, jotka on ympärileikattu (useasta Euroopan maasta ja USA:sta) eivätkä heidän operaationsa ole mitään kiistanalaisia olleet..
Johan ihan Sinkkuelämää -sarjassakin eräs aikuinen mies meni leikkauttamaan itsensä..
NIIN MUTTA TÄMÄ EI KUULU SUOMALAISEEN KULTTUURIIN
Joten hygieenistä, nopeaa, yleistä ja helppoa toimenpidettä ei voida ottaa suomalaiseen sairaalaan käyttöön, ettei vaan kukaan täällä asuva amerikkalainen saisi tahtoaan läpi..?
Jos täällä ruvetaan esteettisistä syistä leikkelemään niin ei vero-euro riitä..sittenj aikkien pitäisi saada rasvaimut yms valtion laskuun
Hekin ovat työssä ja tuottavat verorahoja.
Toisekseen ympärileikkauksillahan on positiivisia terveyteen liittyviä vaikutuksia mieheen, joten ihan typeryydestä siinä ei ole kyse.
Kyllä tästä ketjusta huomaa, että Suomeen ei saisi muuttaa KUKAAN, joka ei ole normaali luterilainen, Suomessa syntynyt ja Suomen passia kantava.
Uskallankohan tuoda ranskalaista miestäni koskaan Suomeen asumaan?
noh kerros niitä positiivisia puolia?
No, entäs ihan vaan se, että ihmisiä liikkuu joka suuntaan yli rajojen yhä enemmän eikä sitä voi enää estää. Ja sen sijaan, että siitä murisisi yksikseen, kannattaisi varmaan yrittää keskittyä johonkin rakentavampiin ratkaisuihin asian suhteen..
Suurin osa mun lukuisista ystävistä, joilla on ulkomaalainen kumppani Suomessa, ovat tutustuneet kumppaniinsa ulkomailla opsikelun ja työnteon kautta. Mekö saisimme asua vain joissakin muissa maissa, mutta emme Suomessa? Ai niin ja mieheni ei puhu suomea, joten me kyllä aina etsisimme palvelua englanniksi. HUI!
Kannattaa siis varoa ulkomailla käymistä, siellä opiskelua, kielten oppimista ja muihin kulttuureihin tutustumista, että voit tehdä parhaasi sen suhteen, että Suomi pysyy vain suomalaisille tarkoitettuna. Ettei vahingossakaan yhtään kasva maailmankuva ja suvaitsevaisuus.
Saisivatkohan mun kahden maan kansallisuuden omaavat lapset asua Suomessa? Vai ovatkohan hekin jo liian outoja?