Miksi täällä pitää ottaa muiden tunteet huomioon, kun jostain kirjoittaa...?

[Kotona Kirves Kädessä]

Joku raja sillä toisten tunteiden huomioonottamisellakin pitää olla.

Ihan sama, jos menisin johonkin veromätkyt-ketjuun itkemään, ettei saa kirjoittaa mätkyistä, kun mä en oo koskaan saanu, ja mulle tulee ulkopuolinen olo :saint:

 

[PipariSuu]

Eihän täällä saisi mistään kirjoittaa, kun aina joku voi loukkaantua...

Mä olin joskus jäsenenä yhteisössä, mikä oli tarkoitettu turkkilais-suomalaisessa liitossa eläville. Me juteltiin siellä toki perhe-elämästämme ja lapsistamme, monilla kun lapsia oli. Ei mitään hehkutusta, vaan lähinnä ajatuksia kaksikielisyydestä, kahden kulttuurin yhteensovittamisesta lasten kasvatuksessa, yms. Yksi sitten alkoi pillittää, että lapsista ei saisi enää puhua, koska joukossamme on niitä, jotka eivät lapsia saa vaikka haluaisivat. No, saman periaatteen mukaan ei olisi saanut puhua parisuhteesta ja arjestakaan, sillä joukossa oli niitä, jotka eivät odotuksesta huolimatta olleet saaneet miestään vielä Suomeen, eli heillä ei ollut sitä yhteistä arkea elettävänä. Ei olisi saanut puhua lemmikkieläimistä, sillä allerginen voi pahoittaa mielensä. Jne.

Joku raja sillä toisten tunteiden huomioonottamisellakin pitää olla.

Mutta tässäkin. Onko siis vika tämän joka alkaa itkua vääntää, koska asia on hänelle herkkä?

Miksi tämä aloittaja ei vaan voisi hyväksytä tätä, että toiselle asia voi olla herkkä ja hyväksyä sen, että ei kaikkia asioita maanpäällä tarvitse sillain tehdä, ettei vahingossakaan kukaan asioista herkisty?

Miksi siis negatiivisia tunteita (itkua, surua, loukkaantumisia) pitäisi väenväkisin vältellä esim. sillain, ettei vahingossakaan kukaan ota asian vierestäkään puheenaihetta?

 

[PipariSuu]

Joku raja sillä toisten tunteiden huomioonottamisellakin pitää olla.

Ihan sama, jos menisin johonkin veromätkyt-ketjuun itkemään, ettei saa kirjoittaa mätkyistä, kun mä en oo koskaan saanu, ja mulle tulee ulkopuolinen olo :saint:

Olisiko sitten sinun itku väärin tätä aloitusta kohtaan?

 

[olen aikuinen eka kommentoija]

jokainen AIKUINEN ihminen on itse vastuussa tunteistaan. toki toiset otetaan huomioon mahdollisten rajoissa. ja ollaan ystävällisiä ja empaattisia. mutta jos minä esim loukkaannun tai ärsyynnyn täällä jostain, se on minun oma asiani. en syytä siitä toisia.

Ihanko totta?

No kuule ihan totta!

tuo eka kommentti ei taida aikuisen suusta olla? tämähän on päivänselvää asiaa. jokainen aikuinen ON vastuussa tunteistaa ja osaa mysö erotella tunteet ja teot.

Se oli huumoria. Sitä harvoin ymmärretään nettipalstoilla.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mää oon aina ihmetellyt sitä, että onko se pahasta, jos joku on herkkä?

Pitäisikö herkän olla vahingossakaan kirjoittamatta mitään, ettei vaan tule aloittajalle huono mieli, että joku toinen voi kokea aloituksen sydäntäriipaisevaksi asiaksi? Pitäisikö sitten tällaiset aloitukset lopettaa sen tähden, että joku on herkkä asian tiimoilta.

Eli pääkysymys: Miksi ihmiset eivät saisi näyttää herkkyyttään?

Ensinnäkään, mulle ei ole tullut huono mieli mistään, se ei ole mun asia, jos jollain tuntemattomalla ei ole isää/miestä/lasta/autoa/kissaa/marsua/rahaa/töitä, ihan mitä vaan.

Miksi minun pitäisi aloitustani kirjoittaessani ottaa huomioon KAIKKI, etten vahingossakaan loukkaisi ketään?

Ja siinä eilisessä ketjussa ei kyllä paljon herkkyyttä näkynyt.

Mutta vastaus kysymykseesi, jokainen voi ihan niin herkkä, kuin haluaa, ihan vapaasti vaan, mutta silloin on väärässä paikassa, jos täällä rupee loukkaantumaan siitä, että minä kirjoitan samaan lauseeseen sanat ISÄ ja AUTO, jos minulta molemmat sattuu löytymään.

 

[PipariSuu]

Mää oon aina ihmetellyt sitä, että onko se pahasta, jos joku on herkkä?

Pitäisikö herkän olla vahingossakaan kirjoittamatta mitään, ettei vaan tule aloittajalle huono mieli, että joku toinen voi kokea aloituksen sydäntäriipaisevaksi asiaksi? Pitäisikö sitten tällaiset aloitukset lopettaa sen tähden, että joku on herkkä asian tiimoilta.

Eli pääkysymys: Miksi ihmiset eivät saisi näyttää herkkyyttään?

Ensinnäkään, mulle ei ole tullut huono mieli mistään, se ei ole mun asia, jos jollain tuntemattomalla ei ole isää/miestä/lasta/autoa/kissaa/marsua/rahaa/töitä, ihan mitä vaan.

Miksi minun pitäisi aloitustani kirjoittaessani ottaa huomioon KAIKKI, etten vahingossakaan loukkaisi ketään?

Ja siinä eilisessä ketjussa ei kyllä paljon herkkyyttä näkynyt.

Mutta vastaus kysymykseesi, jokainen voi ihan niin herkkä, kuin haluaa, ihan vapaasti vaan, mutta silloin on väärässä paikassa, jos täällä rupee loukkaantumaan siitä, että minä kirjoitan samaan lauseeseen sanat ISÄ ja AUTO, jos minulta molemmat sattuu löytymään.

Mää en juuri sitä ketjua oo lukenut, mitä nyt pari kommenttia katsoin..

Mutta ehkä sää otat sen itseesi liikaa, että joku loukkaantuu asioista mitä sanot..? Ei aina pysty oleen sillain, ettei ketään loukkaisi. (eli vastaus kysymykseesi, ei tarvi lopettaa aloituksia sen tähden että joku saattaisi loukkaantua siitä) Eikä loukkaantumisen näyttäminen ole paha asia (jos ei siis asiaton ole).

 

[RouvaRajatapaus]

Herkkä saa olla. Mutta jos on niin herkkä että mielenrauha menee palstaillessa, niin siinä vaiheessa voi miettiä, kannattaako palstailla lainkaan :/ Se on karu totuus, valitettavasti.

 

[RouvaRajatapaus]

Mää oon aina ihmetellyt sitä, että onko se pahasta, jos joku on herkkä?

Pitäisikö herkän olla vahingossakaan kirjoittamatta mitään, ettei vaan tule aloittajalle huono mieli, että joku toinen voi kokea aloituksen sydäntäriipaisevaksi asiaksi? Pitäisikö sitten tällaiset aloitukset lopettaa sen tähden, että joku on herkkä asian tiimoilta.

Eli pääkysymys: Miksi ihmiset eivät saisi näyttää herkkyyttään?

Ensinnäkään, mulle ei ole tullut huono mieli mistään, se ei ole mun asia, jos jollain tuntemattomalla ei ole isää/miestä/lasta/autoa/kissaa/marsua/rahaa/töitä, ihan mitä vaan.

Miksi minun pitäisi aloitustani kirjoittaessani ottaa huomioon KAIKKI, etten vahingossakaan loukkaisi ketään?

Ja siinä eilisessä ketjussa ei kyllä paljon herkkyyttä näkynyt.

Mutta vastaus kysymykseesi, jokainen voi ihan niin herkkä, kuin haluaa, ihan vapaasti vaan, mutta silloin on väärässä paikassa, jos täällä rupee loukkaantumaan siitä, että minä kirjoitan samaan lauseeseen sanat ISÄ ja AUTO, jos minulta molemmat sattuu löytymään.

Ei takuulla tarvitse, eikä se ole edes mahdollista.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mää en juuri sitä ketjua oo lukenut, mitä nyt pari kommenttia katsoin..

Mutta ehkä sää otat sen itseesi liikaa, että joku loukkaantuu asioista mitä sanot..? Ei aina pysty oleen sillain, ettei ketään loukkaisi. (eli vastaus kysymykseesi, ei tarvi lopettaa aloituksia sen tähden että joku saattaisi loukkaantua siitä) Eikä loukkaantumisen näyttäminen ole paha asia (jos ei siis asiaton ole).

:headwall: :headwall: :headwall: En mä ole loukkantunut yhtään mistään, kuten on jo tullut mainittua, mutta tää on kun tuuleen huutais, että lopetan kommentoinnin.

 

[PipariSuu]

Herkkä saa olla. Mutta jos on niin herkkä että mielenrauha menee palstaillessa, niin siinä vaiheessa voi miettiä, kannattaako palstailla lainkaan :/ Se on karu totuus, valitettavasti.

No on tuokin ihan totta, että jos mielenrauha menee tällaisesta niin eihän tää palsta silloin oikea paikka ole.

Mutta tietääkseni nyt keneltäkään ei mennyt mielenrauha tässä KKK:n tapauksessa...?

 

[PipariSuu]

Mää en juuri sitä ketjua oo lukenut, mitä nyt pari kommenttia katsoin..

Mutta ehkä sää otat sen itseesi liikaa, että joku loukkaantuu asioista mitä sanot..? Ei aina pysty oleen sillain, ettei ketään loukkaisi. (eli vastaus kysymykseesi, ei tarvi lopettaa aloituksia sen tähden että joku saattaisi loukkaantua siitä) Eikä loukkaantumisen näyttäminen ole paha asia (jos ei siis asiaton ole).

:headwall: :headwall: :headwall: En mä ole loukkantunut yhtään mistään, kuten on jo tullut mainittua, mutta tää on kun tuuleen huutais, että lopetan kommentoinnin.

No enhän mää nyt tuollain sanonutkaan enää, kun siihen vastasit! Lue tarkemmin!

 

[RouvaRajatapaus]

Herkkä saa olla. Mutta jos on niin herkkä että mielenrauha menee palstaillessa, niin siinä vaiheessa voi miettiä, kannattaako palstailla lainkaan :/ Se on karu totuus, valitettavasti.

No on tuokin ihan totta, että jos mielenrauha menee tällaisesta niin eihän tää palsta silloin oikea paikka ole.

Mutta tietääkseni nyt keneltäkään ei mennyt mielenrauha tässä KKK:n tapauksessa...?

En tiedä, en ole lukenut ketjua. Kommentoinkin ihan yleisesti, viitaten vähän tuohon Ravistettavankin tekstiin.

 

[Gloria]

Ja mä en yleensäkkään ymmärrä sitä, että jos jollain muulla menee paremmin kun mulla, niin onko se multa pois? Jos naapurilla on parempi auto kun mulla, niin onko se multa pois? Jos naapurin mies on komeampi kuin mun oma, niin onko se multa pois? Jos naapuri tienaa mua paremmin, niin onko se multa pois?

Miksi näistä asioista pitää loukkaantua? Jokainenhan voi hoitaa asiansa niin, että on asiat paremmin kun naapurilla, sillon ei tarvis loukkaantua. Ne on niitä valintoja.
Mä en ymmärrä tätä kateutta joka paikassa!!! :headwall:

 

[PipariSuu]

Ja mä en yleensäkkään ymmärrä sitä, että jos jollain muulla menee paremmin kun mulla, niin onko se multa pois? Jos naapurilla on parempi auto kun mulla, niin onko se multa pois? Jos naapurin mies on komeampi kuin mun oma, niin onko se multa pois? Jos naapuri tienaa mua paremmin, niin onko se multa pois?

Miksi näistä asioista pitää loukkaantua? Jokainenhan voi hoitaa asiansa niin, että on asiat paremmin kun naapurilla, sillon ei tarvis loukkaantua. Ne on niitä valintoja.
Mä en ymmärrä tätä kateutta joka paikassa!!! :headwall:

Harvemmin ihmiset tahallisesti loukkaantuu eli väkisin itsensä siihen tilaan ajaa, että loukkaantuu. Kyllä loukkaantuminen on aika sisäistä ja vaikka ei haluaisi, niin loukkaantuu silti.

Mää en vaan ymmärrä, että mitä pahaa on siinä, että loukkaantuu.. Miksi se on lähes synti, jos loukkaantuu jostain? (kateus onkin sitten eriasia ja siihen pystyy vaikuttamaan)

 

[TheUnforgiven]

no en mä kyllä sua pyytänyt ottamaan kenenkään tunteita huomioon..sanoin vaan ettävoisit olla marisematta tollasesta turhsta..

 

[TheUnforgiven]

ei mua ainakaan kenenkään tunteet paljon kiinnosta jos mulla jotain sanottavaa on! :saint:

 

[ziggystardust]

Viisas ihminen osaa tilannetajun ja viisas ihminen ymmärtää, että mielipiteet ja tunteet ovat kaikki omassa maailmassa, siten miten maailman hahmottaa.
Vanha sananlasku sanoo, sade lankeaa samanlaisena jokaiselle, mutta suolla se kasvattaa orjantappuroita ja puutarhassa ruusuja.

 

[puhut asiaa]

olen samaa mieltä!!

 

[nöppönen]

musta on vähän hassua että loukkaannutaan muiden tunteista tai arjen asioista jotka ei koska siis millään tavalla itseä tai muita vaan vain ja ainoastaan tätä aloittajaa itseään joka kertoo omia asioitaan. eri asia on loukkaantua siitä jos aloitus koskee muita kuin aloittajaa itseään tai siinä käsitellään yleisemmin jotain asioita.

 

[Kowalski]

Eihän täällä saisi mistään kirjoittaa, kun aina joku voi loukkaantua...

Mä olin joskus jäsenenä yhteisössä, mikä oli tarkoitettu turkkilais-suomalaisessa liitossa eläville. Me juteltiin siellä toki perhe-elämästämme ja lapsistamme, monilla kun lapsia oli. Ei mitään hehkutusta, vaan lähinnä ajatuksia kaksikielisyydestä, kahden kulttuurin yhteensovittamisesta lasten kasvatuksessa, yms. Yksi sitten alkoi pillittää, että lapsista ei saisi enää puhua, koska joukossamme on niitä, jotka eivät lapsia saa vaikka haluaisivat. No, saman periaatteen mukaan ei olisi saanut puhua parisuhteesta ja arjestakaan, sillä joukossa oli niitä, jotka eivät odotuksesta huolimatta olleet saaneet miestään vielä Suomeen, eli heillä ei ollut sitä yhteistä arkea elettävänä. Ei olisi saanut puhua lemmikkieläimistä, sillä allerginen voi pahoittaa mielensä. Jne.

Joku raja sillä toisten tunteiden huomioonottamisellakin pitää olla.

Mutta tässäkin. Onko siis vika tämän joka alkaa itkua vääntää, koska asia on hänelle herkkä?

Miksi tämä aloittaja ei vaan voisi hyväksytä tätä, että toiselle asia voi olla herkkä ja hyväksyä sen, että ei kaikkia asioita maanpäällä tarvitse sillain tehdä, ettei vahingossakaan kukaan asioista herkisty?

Miksi siis negatiivisia tunteita (itkua, surua, loukkaantumisia) pitäisi väenväkisin vältellä esim. sillain, ettei vahingossakaan kukaan ota asian vierestäkään puheenaihetta?

Kun tämä herkkä ihminen alkaa esittämään toisille vaatimuksia siitä, mistä aiheista saa puhua ja mistä ei, niin vika on nimenomaan siinä herkässä.

Mun mielestä asioista saa puhua, ja jos joku niistä loukkaantuu niin hänellä on siihen oikeus, mutta ei muiden pidä miettiä että voinko mä nyt sanoa jotain lapsestani, vai loukkaako se jotakuta.

 

[Isä -]

Joku raja sillä toisten tunteiden huomioonottamisellakin pitää olla.

Ihan sama, jos menisin johonkin veromätkyt-ketjuun itkemään, ettei saa kirjoittaa mätkyistä, kun mä en oo koskaan saanu, ja mulle tulee ulkopuolinen olo :saint:

Peesi.

 

[Kowalski]

Yksi esimerkki tuli vielä mieleen:

Tuttavan tuttavalta kuoli lapsi synnytykseen vuosia sitten. Kun tuttava kerran sanoi olevansa aivan loppu lastensa kanssa (adhd, uhmaikä, murkkuikä...) niin tämä, jonka lapsi on kuollut, veti hitonmoisen herneenpalon nenään ja alkoi rääkymään että ettäs kehtaatkin valittaa, jos hän olisi saanut lapsensa pitää niin hän ei iiiiikinä valittaisi, kiittämättömät paskat, ette ansaitse lapsianne, jne.
Ja kyse oli siis tilanteesta, jossa oli useampi ihminen, ja yleistä keskustelua siitä mitä kenellekin kuuluu. Tuttuni sitten sanoi että muuten kuuluu ihan hyvää, mutta on ollut hirmu rankkaa kun pienin on uhmaiässä, koululaisella todettiin juuri adhd ja esikoinen oireilee murrosikäänsä rajusti.
Me kaikki oltiin ihan että täh...se, että hän menetti lapsensa, on todella surullista, mutta me joilla lapsia on emme sille mitään voi, emmekä me tienneet ettei meidän lapsista saisi puhua.

 

[....]

Yksi esimerkki tuli vielä mieleen:

Tuttavan tuttavalta kuoli lapsi synnytykseen vuosia sitten. Kun tuttava kerran sanoi olevansa aivan loppu lastensa kanssa (adhd, uhmaikä, murkkuikä...) niin tämä, jonka lapsi on kuollut, veti hitonmoisen herneenpalon nenään ja alkoi rääkymään että ettäs kehtaatkin valittaa, jos hän olisi saanut lapsensa pitää niin hän ei iiiiikinä valittaisi, kiittämättömät paskat, ette ansaitse lapsianne, jne.
Ja kyse oli siis tilanteesta, jossa oli useampi ihminen, ja yleistä keskustelua siitä mitä kenellekin kuuluu. Tuttuni sitten sanoi että muuten kuuluu ihan hyvää, mutta on ollut hirmu rankkaa kun pienin on uhmaiässä, koululaisella todettiin juuri adhd ja esikoinen oireilee murrosikäänsä rajusti.
Me kaikki oltiin ihan että täh...se, että hän menetti lapsensa, on todella surullista, mutta me joilla lapsia on emme sille mitään voi, emmekä me tienneet ettei meidän lapsista saisi puhua.

Silloin voi antaa tuolle menetyksen kokeneelle ihmiselle myötätuntoa, mutta hän itse on tietenkin vastuussa tunteistaan ja niiden työstämisestä.

 

[Isä -]

Yksi esimerkki tuli vielä mieleen:

Tuttavan tuttavalta kuoli lapsi synnytykseen vuosia sitten. Kun tuttava kerran sanoi olevansa aivan loppu lastensa kanssa (adhd, uhmaikä, murkkuikä...) niin tämä, jonka lapsi on kuollut, veti hitonmoisen herneenpalon nenään ja alkoi rääkymään että ettäs kehtaatkin valittaa, jos hän olisi saanut lapsensa pitää niin hän ei iiiiikinä valittaisi, kiittämättömät paskat, ette ansaitse lapsianne, jne.
Ja kyse oli siis tilanteesta, jossa oli useampi ihminen, ja yleistä keskustelua siitä mitä kenellekin kuuluu. Tuttuni sitten sanoi että muuten kuuluu ihan hyvää, mutta on ollut hirmu rankkaa kun pienin on uhmaiässä, koululaisella todettiin juuri adhd ja esikoinen oireilee murrosikäänsä rajusti.
Me kaikki oltiin ihan että täh...se, että hän menetti lapsensa, on todella surullista, mutta me joilla lapsia on emme sille mitään voi, emmekä me tienneet ettei meidän lapsista saisi puhua.

Onhan tuommoinen reaktio hyvin ymmärrettävää, mutta ei se kyllä tee siitä sen oikeutetumpaa.

 

[Kowalski]

Silloin voi antaa tuolle menetyksen kokeneelle ihmiselle myötätuntoa, mutta hän itse on tietenkin vastuussa tunteistaan ja niiden työstämisestä.

On sitä annettu. Myötätuntoa siis.