Miksi pitää olla erilainen

[Saman kokenut]

Ollos hyvä vaan!

Tekee vallan hyvää itsellekin huomata, että ei ole ihan yksi näiden ajatusten ja valintojen kanssa!

 

[Ap]

(tulin vielä syömään banaanin koneelle ennen tiskirumban aloitusta)

Niin tekee, varsinkin kun omassa tuttavapiirissä valinnat ja toiveet ja odotukset ovat niin erilaisia

 

[H]

Ymmärrän hyvin ap:n fiiliksen. Olen kirjastovirkailija, ja haluan tehdä just sitä käytännönläheistä virkailijan työtä amistutkinnollani. Äitini ei kykene ymmärtämään, miksi en halua kirjastonjohtajaksi akateemisella tutkinnolla. Minulla olisi älliä ja rahallisia resursseja opiskella johtajanpestiin asti, mutta se ei kiinnosta minua tippaakaan. Haluan olla virkailija. Äitini pitää sitä halua pahana ja päivittelee, miten minulta "puuttuu kokonaan kunnianhimo". Ehkä sitten niin, mutta olen mieluummin onnellinen.

 

[Horuksen silmä]

Entäs jos sitä vaan on luonnostaan "erilainen"?
Jos ajatukset poikkeavat valtavirrasta?
Jos teot ja elämäntapa on kaukana siitä keskiluokkaisesta?
Pitäisikö sitä silloin väkisin koittaa olla tavallinen? Tavoitella sitä keskivertaista elämää?

 

[Saman kokenut]

Vastaukseni on lyhyt ja ytimekäs HOruksen silmälle: ei pidä!

Ei mitään pidä väkisin!

 

[Maniokki]

Kyllä mä haluaisin olla pikkusen erilainen kuin muut. Enkä osaa edes määritellä ketkä muut, onko se sukulaiset, kaverit, naapurit vai ketkä. Ei sinänsä että olisin, mutta jotain ekstraa pitää omassa elämässä olla...

 

[ymmällään]

siis toki saa olla erilainen jos haluaa... sepä tässä olikin pointtina että jos haluaa olla tavallinen niin sitä saa olla tavallinen
eli jokainen tehkööt omat ratkaisunsa oman elämänsä suhteen, kunhan on itse tyytyväinen siihen mitä on
mutta kun on meitä jotka eivät tavoittele mitään erityistä,erikoista tai hienoa niin hyväksytään myös se eikä latisteta niitä meidän juttuja jotka on hienoja meille... maailma tarvitsee lääkäreitä mutta ei me kaikki voida olla lääkäreitä... ihan tavan työläisiäkin tarvitaan
eli kaikki ovat yhtä tärkeitä, ihan sama minkä uran, minkä lapsimäärän tai muun sitä valitsee
ja tämän kun esim. ystäväliset sukulaiset ymmärtäisivät niin itse ei tarvitsisi kokoajan olla puollustuskannalla oman tavallisuutensa suhteen

 

[pointti vain]

Saa toki olla mitä lystää ja mikä itsestä parhaimmalle tuntuu, mutta kyllä nää ihmiset, joille ei "ikinä tapahdu mitään", ovat aika TYLSIÄ. Ellei siis yhtään kiinnosta muu kuin kotona nysvääminen ja ne pienet ympyrät. Toinen äärimmäisyys eli kauhea suorittaminen on myös pahasta, mutta en mä nyt tiedä, onko alisuorittaminenkaan niin hienoa. Kultainen keskitie todennäköisesti tässäkin useimmille hyvä.

 

[Huspati Huta]

Miksi pitää olla erilainen? No siksi, että samanlainen on mahdotonta olla, ei siis ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla erilainen.

 

[alisuorittaja]

Kyllä mä haluaisin olla pikkusen erilainen kuin muut. Enkä osaa edes määritellä ketkä muut, onko se sukulaiset, kaverit, naapurit vai ketkä. Ei sinänsä että olisin, mutta jotain ekstraa pitää omassa elämässä olla...

..niinpä, ja että ottaa elämästä kaiken tai ainakin mahdollisimman paljon irti. Monien asenne tässäkin ketjussa ylistää alisuorittamista, motivaation ja resurssien puutetta tehdä tai yrittää mitään mikä menee omien mukavuusrajojen ulkopuolelle.

Nojoo, saahan niin elää jos se turvallinen, tylsä ja samanlaisena pysyvä elämä tekee onnelliseksi. Monille alisuoriutujille tekisi vain hyvää saada potku persuuksille, ehkä piristyisivät itsekin siinä samassa. Ennen kuin on se viisi-kuusikymppinen ämmä naama norsunveellä, että "tässäkö tämä elämä oli".

Elämä on hienoja mahdollisuuksia täynnä. Kannattaa ottaa niistä ilo irti, ennen kuin on liian kangistunut kaavoihinsa. Alisuorittajien riskinä on, että elämä vain lipuu ohi eikä sitten jossain vaiheessa enää edes uskalla ja pysty kokeilemaan mitään muuta.

 

[alisuorittaja]

Kun itsellä ei ole henkisiä, taloudellisia ym resursseja, niin sitten haukutaan niitä pintaliitäjiksi (jotka "haluavat mersun ja uuden omakotitalon"), joilla draivia löytyy. Ihan kuin ne eivät voisi olla onnellisia ja tasapainoisia. Usein kyse on myös itsetunnosta ja motivaatiosta. Toisilla niitä on, toisilla ei. Onnellinen toki voi olla monella tapaa - suorittamalla, tavoittelemalla erilaisia asioita elämässään, tai ilman. Pääasia että on tyytyväinen siihen mitä on suotu eikä katkeroidu tai tule kateelliseksi siitä, jos jotkut toiset tekevät elämänsä aikana vaikka mitä.