Miksi pitää olla erilainen

[piina]

Kait se on meissä jotenkin sisäsyntyistä. Lähes jokainen ihminen kokee itsensä erilaiseksi kuin muut ja lähes jokainen haluaa erottua massasta. Mutta ihan totta, eihän se naapuri voi erottua joukosta, jos itse aina joka asiassa pitäisi olla parempi kuin se naapuri. Eli jotta joku erottuu, niin suurimman osan meistä kuitenkin pitäisi olla niitä taviksia. Toisaalta on ihana olla se tavis jolla se naapuri tai kaveri kukavain voi pönkittää omaa ekoaan.

Vanhemmilla on myös taipumus haluta omista lapsistaan enemmän kuin mitä itse on. Vanhemmista on kiva vastata, että meidän Maija se on sitä tätä ja tuota, kun jälkikasvusta puhutaan. Voi kun kaikille riittäisikin, että se Maija on ihan tavallinen.

 

[ap]

Vihdoinkin pari ihmistä jotka ymmärsivät minua huonosta kielellisestä ilmaisustani huolimatta =) En vain jaksa ymmärtää miksen saisi olla onnellinen tässä ja nyt.

 

[juu]

Vihdoinkin pari ihmistä jotka ymmärsivät minua huonosta kielellisestä ilmaisustani huolimatta =) En vain jaksa ymmärtää miksen saisi olla onnellinen tässä ja nyt.

mä en ainakaan estä sua. mutta sun käsitys erilaisuudesta ja kapinasta on outo...

 

[Mankell]

Perusjuttu on siinä, että pitää tavoitella sitä mikä on itselle tärkeää.

Toisille riittää vähemmän, toisilla on virtaa ja halua enempään.

 

[ap]

Vihdoinkin pari ihmistä jotka ymmärsivät minua huonosta kielellisestä ilmaisustani huolimatta =) En vain jaksa ymmärtää miksen saisi olla onnellinen tässä ja nyt.

mä en ainakaan estä sua. mutta sun käsitys erilaisuudesta ja kapinasta on outo...

Ehkä siksi että puhuin ensimmäisissä kommenteissa kahdesta eri ääripäästä yhtä aikaa. Että pitäisi JOKO yrittää sitä upeaa fantastista hienoa yli-elämää TAI sitten kapinoida kaikkea vastaan, että nämä kaksi ihmisryhmää hyväksytään helposti mutta ei niitä jotka haluavat vain sen normaalin elämän. Ja siis paino sanalla _haluavat_.

 

[Rukoilijasirkka]

Helpoitenhan sen onnellisuuden saavuttaa juuri siten, että osaa arvostaa nykyhetkeä ja sitä, mitä elämään nyt juuri kuuluu.

 

[piina]

sulla taitaa silti tehä mieli kapinoida, muttet uskalla?

Ei, kun pointti on juuri siinä, ettei kaikkien tartte uskaltaa! Minä ainakin myönnän, etten edes haluaisi johtajaksi, vaikka paikkaa minulle suoraan tarjottaisiin. En kaipaa yletöntä vastuuta enkä epäsäännöllisiä työaikoja. Enkä halua sinne norsunluutorniin, missä väkisinkin kadottaa perspektiivin tavallisten työntekijöiden tasolle.

Nuorempana haaveilin minäkin seikkailumatkoista ja muista. Jotain tuli toteutettua porukalla. Yksin musta ei sellaiseen olisi. Eikä enää ees tee mieli. Kun alkaa lähestyä keski-ikää, saattaa tulla tällanen vakiintumisen tarve

millälailla johtajana olo on kapinaa???
miten matkustelu on erilaisuutta???
ihme muija.

Mä luulen ettei kyse ole kapinasta ja erilaisuudesta niinkään, mutta jos vaikka ihan telkkaria katsellaan, niin muodissa on selvästi seikkailut matkoineen ja vuorotellen ihmiset kertovat kaikesta uskaliaasta mitä ovat kokeneet. Ja onhan se hienompaa sanoa, että on johtaja, kuin rividuunari.

Nuorempana sitä itsekin halusi kaikenlaista, mutta nykyään minäkin osaan enemmän arvostaa ihan normaaliarkea ilman sen suurempaa yllätystä.

 

[tä]

Vihdoinkin pari ihmistä jotka ymmärsivät minua huonosta kielellisestä ilmaisustani huolimatta =) En vain jaksa ymmärtää miksen saisi olla onnellinen tässä ja nyt.

mä en ainakaan estä sua. mutta sun käsitys erilaisuudesta ja kapinasta on outo...

Ehkä siksi että puhuin ensimmäisissä kommenteissa kahdesta eri ääripäästä yhtä aikaa. Että pitäisi JOKO yrittää sitä upeaa fantastista hienoa yli-elämää TAI sitten kapinoida kaikkea vastaan, että nämä kaksi ihmisryhmää hyväksytään helposti mutta ei niitä jotka haluavat vain sen normaalin elämän. Ja siis paino sanalla _haluavat_.

sää et oo tajunnu elämisen ydintä. jokainen määrittää ihan itse oman perheen tahtotilan ja tavoitteet. ei muut. huomaa se. kapinointi ei tarkoita sitä, ettei olisi töissä eikä kuuluisi ns.keskiluokkaan. kapinoida voi monella tavalla ja olla siis erilainen kuin muut. sulla taitaa olla kriisiä siellä.

 

[kokko]

Perusjuttu on siinä, että pitää tavoitella sitä mikä on itselle tärkeää.

Toisille riittää vähemmän, toisilla on virtaa ja halua enempään.

Juuri näin. Eikä sekään toisaalta ole mukavaa, että joku joka ei halua tavoitella mitään ihmeellistä tai vähemmän ihmeellistä, leimaa ne jotka haluvat, jotenkin hirveän kylmiksi ja kilpailunhaluisiksi. Monet eivät ymmärrä sitä, että joillain on sellaista sisäistä paloa ja motivaatio tulee aidosti sisältä päin. Ja että vaativat työtehtävät eivät automaattisesti tarkoita onnettomuutta ja "pehmeiden asioiden" hylkäämistä. Kuten vaikka sitä, että se perhe on kaikkein tärkein ja että pystyy vielä olemaan rauhassa kotona, vaikka elämässä on muitakin tavoitteita ja sisältöä.

 

[larvae]

Ai... minulla on taas semmoinen tuntuma, että pitäisi koettaa olla mahdollisimman taviskeskiluokkainen.

 

[jotenkin]

näyttää suurimmalla osalla vastaajista menneen ap:n pointti ohi.

 

[ymmällään]

mie en vaan voi käsittää miksei voida ymmärtää että kaikilla ei ole niitä suuria suunnitelmia elämälleen, kaikki ei halua kouluttautua hienoon työhön, tienata isoa palkkaa, ajaa upouudella mersulla, käyttää vain merkki tuotteita, asua leveästi... jotkut haluavat sen miehen ja 1,7 lasta, oman kodin ja vakituisen työn, tosille riittää vielä vähempi.. jotkut eivät koskaan asetu aloilleen ja toiset vakiintuvat jo hyvin nuorena.. toiset pitävät nimenomaan arjen rutiineista, lasten hoidosta ja kotona olemisesta, toiset taas seikkailuista ja menevästä elämästä..
nykyisin tuntuu että pitäisi vaan haluta kokoajan jotain, tavoitella kokoajan jotain hienompaa ja isompaa ja parempaa... eli ei saisi olla tyytyväinen siihen omaan pieneen tavallisen elämään, ja jos ilmaiseekin onnellisuutensa siihen niin ihmiset katsovat kuin jotain outolintua... asenteella ethän sä nyt tosissaan voi kun sulla ei ole sitä sun tätä, kun et ole sitä sun tätä etc

 

[vieras]

minusta meidän pitää kilpailla siitä kuka on kiltein?

 

[tä]

mie en vaan voi käsittää miksei voida ymmärtää että kaikilla ei ole niitä suuria suunnitelmia elämälleen, kaikki ei halua kouluttautua hienoon työhön, tienata isoa palkkaa, ajaa upouudella mersulla, käyttää vain merkki tuotteita, asua leveästi... jotkut haluavat sen miehen ja 1,7 lasta, oman kodin ja vakituisen työn, tosille riittää vielä vähempi.. jotkut eivät koskaan asetu aloilleen ja toiset vakiintuvat jo hyvin nuorena.. toiset pitävät nimenomaan arjen rutiineista, lasten hoidosta ja kotona olemisesta, toiset taas seikkailuista ja menevästä elämästä..
nykyisin tuntuu että pitäisi vaan haluta kokoajan jotain, tavoitella kokoajan jotain hienompaa ja isompaa ja parempaa... eli ei saisi olla tyytyväinen siihen omaan pieneen tavallisen elämään, ja jos ilmaiseekin onnellisuutensa siihen niin ihmiset katsovat kuin jotain outolintua... asenteella ethän sä nyt tosissaan voi kun sulla ei ole sitä sun tätä, kun et ole sitä sun tätä etc

eihän ap näytä tätä myöskään käsittävän, saati hyväksyvän, että toisilla on resursseja enemmän ku toisilla ja sitä myöten tavoitteita elämässään.

 

[ap]

mie en vaan voi käsittää miksei voida ymmärtää että kaikilla ei ole niitä suuria suunnitelmia elämälleen, kaikki ei halua kouluttautua hienoon työhön, tienata isoa palkkaa, ajaa upouudella mersulla, käyttää vain merkki tuotteita, asua leveästi... jotkut haluavat sen miehen ja 1,7 lasta, oman kodin ja vakituisen työn, tosille riittää vielä vähempi.. jotkut eivät koskaan asetu aloilleen ja toiset vakiintuvat jo hyvin nuorena.. toiset pitävät nimenomaan arjen rutiineista, lasten hoidosta ja kotona olemisesta, toiset taas seikkailuista ja menevästä elämästä..
nykyisin tuntuu että pitäisi vaan haluta kokoajan jotain, tavoitella kokoajan jotain hienompaa ja isompaa ja parempaa... eli ei saisi olla tyytyväinen siihen omaan pieneen tavallisen elämään, ja jos ilmaiseekin onnellisuutensa siihen niin ihmiset katsovat kuin jotain outolintua... asenteella ethän sä nyt tosissaan voi kun sulla ei ole sitä sun tätä, kun et ole sitä sun tätä etc

eihän ap näytä tätä myöskään käsittävän, saati hyväksyvän, että toisilla on resursseja enemmän ku toisilla ja sitä myöten tavoitteita elämässään.

Mutta jos olisi resursseja siihen johtajanpalliin, jos olisi tutkinto ja paperit ja vaikka mitä, jos haluaisi sittenkin jotain vähemmän?

 

[vieras]

just niin että kilvoitelkaammeko taivaspaikasta!

 

[vieras]

äs ei kun kilvoitellaan taivaspaikasta.

 

[pölhö]

sulla taitaa silti tehä mieli kapinoida, muttet uskalla?

Ei, kun pointti on juuri siinä, ettei kaikkien tartte uskaltaa! Minä ainakin myönnän, etten edes haluaisi johtajaksi, vaikka paikkaa minulle suoraan tarjottaisiin. En kaipaa yletöntä vastuuta enkä epäsäännöllisiä työaikoja. Enkä halua sinne norsunluutorniin, missä väkisinkin kadottaa perspektiivin tavallisten työntekijöiden tasolle.

Nuorempana haaveilin minäkin seikkailumatkoista ja muista. Jotain tuli toteutettua porukalla. Yksin musta ei sellaiseen olisi. Eikä enää ees tee mieli. Kun alkaa lähestyä keski-ikää, saattaa tulla tällanen vakiintumisen tarve

millälailla johtajana olo on kapinaa???
miten matkustelu on erilaisuutta???
ihme muija.

Mä luulen ettei kyse ole kapinasta ja erilaisuudesta niinkään, mutta jos vaikka ihan telkkaria katsellaan, niin muodissa on selvästi seikkailut matkoineen ja vuorotellen ihmiset kertovat kaikesta uskaliaasta mitä ovat kokeneet. Ja onhan se hienompaa sanoa, että on johtaja, kuin rividuunari.

Nuorempana sitä itsekin halusi kaikenlaista, mutta nykyään minäkin osaan enemmän arvostaa ihan normaaliarkea ilman sen suurempaa yllätystä.

Johtajana oloa vertasin kapinaan naisen näkökulmasta -vieläkinhän suurin osa johtajista on miehiä, ja tuntuu, että kaikkia naisia kannustetaan ja toivotaan johtoportaaseen. JA siitä näkökulmasta, että osa haluaa olla taviksia, eivätkä kaipaa muuta.

Matkustelulla sitä seikkailunhalua kai on osoitettu iät ja ajat, vai millä tavalla sitä pitäisi ilmaista? Ennen riitti seikkailuksi Ruotsin risteily. Nykyään kun on ihan tavallista matkustaa hiiholomalla kaukoitään, tarvitaan jotain kalliokiipeilyä Borneon viidakoissa. -Usko pois, mulla on tällaisiakin tuttuja. Itseä vaan ihmetyttää miten jaksavat aina vaan. Hienoa tollanen on, mutta tarttetaanko aina uusia kokemuksia?

Viimesimpään kommenttiin: luulen, että ap on tajunnut elämän ytimen paremmin kuin moni muu

 

[ap]

just niin että kilvoitelkaammeko taivaspaikasta!

Ap ei usko myöskään taivaisiin eikä mihinkään muuhunkaan kuolemanjälkeiseen. Ap uskoo että tämä elämä on kaikki mitä meillä on, ja siltikin ystävä hyvä se normaali taviselämä voi olla toisille se mukavin ja onnellisin vaihtoehto. Ei tarvitse kuule edes elätellä toiveita pilvenreunoista.

En vain tajua.

 

[kuinniin]

mie en vaan voi käsittää miksei voida ymmärtää että kaikilla ei ole niitä suuria suunnitelmia elämälleen, kaikki ei halua kouluttautua hienoon työhön, tienata isoa palkkaa, ajaa upouudella mersulla, käyttää vain merkki tuotteita, asua leveästi... jotkut haluavat sen miehen ja 1,7 lasta, oman kodin ja vakituisen työn, tosille riittää vielä vähempi.. jotkut eivät koskaan asetu aloilleen ja toiset vakiintuvat jo hyvin nuorena.. toiset pitävät nimenomaan arjen rutiineista, lasten hoidosta ja kotona olemisesta, toiset taas seikkailuista ja menevästä elämästä..
nykyisin tuntuu että pitäisi vaan haluta kokoajan jotain, tavoitella kokoajan jotain hienompaa ja isompaa ja parempaa... eli ei saisi olla tyytyväinen siihen omaan pieneen tavallisen elämään, ja jos ilmaiseekin onnellisuutensa siihen niin ihmiset katsovat kuin jotain outolintua... asenteella ethän sä nyt tosissaan voi kun sulla ei ole sitä sun tätä, kun et ole sitä sun tätä etc

eihän ap näytä tätä myöskään käsittävän, saati hyväksyvän, että toisilla on resursseja enemmän ku toisilla ja sitä myöten tavoitteita elämässään.

kyllä mun mielestä ymmärtää. Toisilla sisälukutaito taitaa olla vähän heikompi. Kysymyshän kuului: Miksei saisi tyytyä vähään (lisää. jos niin itse haluaa)? Tämä ei sulje milläään tavalla pois sitä mahdollisuutta, että muut saavat haluta.

 

[Ap]

Tämä koko keskustelu taisi mennä vähän abstraktiksi

 

[Saman kokenus]

"Mutta jos olisi resursseja siihen johtajanpalliin, jos olisi tutkinto ja paperit ja vaikka mitä, jos haluaisi sittenkin jotain vähemmän?"

Tuossa äsken kommentoin ja pakko kommentoida lisää.

Tämä ap:n lause on ihan kuin minun päästäni, perustelut löytyvät ensimmäisestä kommentistani.

Nykyään, työkokemukseni myötä, mutta myös saamani palautteen myötä, olisin jo vallan valmis vakituisenpaan johtajanpalliin. Olen siis tehnyt johtajan tehtäviä kolmeenkin eri otteeseen ja lisäksi ollut muutamassa kehittämistehtävässä. Ihmisiä ja heidän ongelmiaan työyhteisöissä olen joutunut myös käsittelemään henkilöstöhallinnollisesta näkökulmasta. Koulutus on akateeminen.

Ja ihan itseäni sen enempää kehumatta, uskallan sanoa, että älyllistä kapasiteettia löytyy, eli resursseja siltäkin osalta olisi.

Mutta. Miksi ihmessä, miksi ihmeessä. Tappaa itseensä siihen työmäärään joka tuntuu paikassa kuin paikassa olevan vakio, eli täysin kohtuuton! Siinä arkjessa joutuu menettämään paljon niistä resursseista joita on tullut hankittua, koska vaan ei kykene jaksamaan ja käsittelemään noin 20 asiaa kokoajan samaan aikaan..... Ihan tuntuu konkreettisesti siltä, että aivosolut tuhoutuvat. (eikä tässä ole nyt kyseessä mikään pikku-muodikas kiire).

Jospa jossain, olisi paikka, missä voisi RAUHASSA, tehdä töitä! Käyttää saamiaan avuja ja tehdä yhteistyötä muiden työyhteisössä olevien osaavien ihmisten kanssa.

Ja paine ulkopuolelta on ihan hassu. Yksikin tätini etsii avoimia kunnanjohtajan paikkoja minulle. Luulee vissiin raukka, että ihan oikeasti..... Vaan olisi se niiiiin hienoa, kun serkunlikka olisi oikein kunnanjohtaja...

 

[ymmällään]

mie en vaan voi käsittää miksei voida ymmärtää että kaikilla ei ole niitä suuria suunnitelmia elämälleen, kaikki ei halua kouluttautua hienoon työhön, tienata isoa palkkaa, ajaa upouudella mersulla, käyttää vain merkki tuotteita, asua leveästi... jotkut haluavat sen miehen ja 1,7 lasta, oman kodin ja vakituisen työn, tosille riittää vielä vähempi.. jotkut eivät koskaan asetu aloilleen ja toiset vakiintuvat jo hyvin nuorena.. toiset pitävät nimenomaan arjen rutiineista, lasten hoidosta ja kotona olemisesta, toiset taas seikkailuista ja menevästä elämästä..
nykyisin tuntuu että pitäisi vaan haluta kokoajan jotain, tavoitella kokoajan jotain hienompaa ja isompaa ja parempaa... eli ei saisi olla tyytyväinen siihen omaan pieneen tavallisen elämään, ja jos ilmaiseekin onnellisuutensa siihen niin ihmiset katsovat kuin jotain outolintua... asenteella ethän sä nyt tosissaan voi kun sulla ei ole sitä sun tätä, kun et ole sitä sun tätä etc

eihän ap näytä tätä myöskään käsittävän, saati hyväksyvän, että toisilla on resursseja enemmän ku toisilla ja sitä myöten tavoitteita elämässään.

siis mitä helkkarin resursseja ja tavotteita
sie puhut siihen sävyyn että ne ois jotenkin parempia... suomen älykkäin mies voisi olla mitä tahansa, haluaa olla baarimikko... mie voisin olla aivokirurgi, haluan olla vartija... ei nyt ole kyse mistään resursseista vaan siitä että kaikki ei halua olla mitään hienoa ja erikoista, mitään mikä huomataan, mitään mistä saa mainetta ja kunniaa... mutta nykyään jos et halua näitä asioita olet jotenkin "huono" ei voi muka olla onnellinen siitä omasta perheestä, omasta elämästä, vaikka se olsi tavallista ja tylsää... kun käydään kritisoimaan että pitäisi olla jotain enemmän!!!
on mulla tavoitteita elämässä... olla onnellinen, kasvattaa täyspäinen lapsi, hankkia ehkä useampi lapsi, mennä vielä naimisiin, nähdä lapsenlapseni.. edetä töissä jos siihen on mahdollisuus... en mie kaipaa mitään "hienompaa"
yksinkertaistan asian esimerkillä: mulla on 1000? rahaa, mie voisin ostaa hienon liteän uuden taulutelevision, koska se on hieno ja antaa ymmärtää että mulla on tiettyä varakkuutta etc. mutta kun mulle riittää se ihan tavan kuvaputki telkkari kun se kerran toimii... eli mulla ei ole tarvetta ostaa sitä uutta superhienoa taulutelevisiota vain koska kaikilla muillakin on ja se pitäisi hankkia kun se on niin hieno...

 

[Ap]

Saman kokenut ja ymmällään, kiitos teille Ainakin jotkut tajusivat pointtini. Eli etteivät kaikki elä "niin suuresti kuin vain omat kyvyt riittävät". Kunpa vielä sukuni ja ystäväni ymmärtäisivät tämän, niin maailma olisi helppo paikka elää.

Over and out.

 

[ymmällään]

Saman kokenut ja ymmällään, kiitos teille Ainakin jotkut tajusivat pointtini. Eli etteivät kaikki elä "niin suuresti kuin vain omat kyvyt riittävät". Kunpa vielä sukuni ja ystäväni ymmärtäisivät tämän, niin maailma olisi helppo paikka elää.

Over and out.

pääasia on että olet itse onnellinen ja tyytyväinen elämääsi ja mitä siihen kuuluu, se on parasta mitä voi olla