Miksi pitää olla erilainen

[Kertokaa mulle]

tavoitella kuuta taivaalta, miljoonapalkkaa, olla parempi kuin muut tai jotenkin vaan erilainen ja erityinen? Miksei saa olla onnellinen siitä mitä on vaikkei se olisikaan paljon? Miksi pitää aina mennä vähintäänkin mielipiteissä vastavirtaan? Mikä siinä peruskeskiluokkaisessa perhe-elämässä on niin kamalaa? Miksi pitäisi haluta enemmän eikä saisi vain "tyytyä" siihen?

 

[vieras]

Mä en halua tavotella mammonaa, mutta aika ihmeellistä jos missään ei ole eri mieltä muiden kanssa, vaan kaikki on ok

 

[vieras]

voitko määritellä tuon peruselämän kriteerit? luulen, ettet voi, koska sellaista ei ole. sulla käy ilmeisesti joku kateeksi nyt kovin.

 

[vieras]

Mitä tarkoitat tuollaisella elämällä ? Sitähän ei ole olemassa muutakuin demareiden ohjelmassa. Ei ole olemassa tilastollista elämää, jota kaiketi haluaisit tai uskot ylläpitäväsi.

 

[Lilii lisänimetön]

Miksi peruskeskiluokkainen perhe-elämä olisi se kaikille oikea ratkaisu?

 

[Rukoilijasirkka]

Kaikkihan ON erilaisia ihan luonnostaan jo.

 

[ap]

Ei vaan pistää hermoon se että ympäristöstä satelee kommentteja että nyt susta tulee keskiluokkainen perheenäiti, mihis se ura ja hieno työ jäi.. Miksen saisi olla onnellinen sellaisesta asiasta mikä tekee minut onnelliseksi? Tai toisaalta, miksi pitäisi sitten olla joku radikaali jos ei halua tavoitella kuuta taivaalta? Eikö saa olla normaali ja onnellinen?

 

[Kiekuva Kinkku]

No kuka ihme on sanonut, että tuollainen pitää olla???

 

[Lilii lisänimetön]

Mitä tarkoitat tuollaisella elämällä ? Sitähän ei ole olemassa muutakuin demareiden ohjelmassa. Ei ole olemassa tilastollista elämää, jota kaiketi haluaisit tai uskot ylläpitäväsi.

Keskustalta kuulostaa enemmän. Unelma Nurmijärvellä tms.

 

[vieras]

No ap jos olisit sinut valintojes kanssa, et välittäs tuon taivaallista toisten kommenteista

 

[.]

No kuka ihme on sanonut, että tuollainen pitää olla???

Ystävät, suku, puolitutut jne. Onhan se varmaan hauskaa, varsinkin jos se menee niin pitkälle että oma minuus katoaa ja pilleripurkin napsaiseminen alkaa olla lähellä. Kiitos.

 

[Lilii lisänimetön]

Ei vaan pistää hermoon se että ympäristöstä satelee kommentteja että nyt susta tulee keskiluokkainen perheenäiti, mihis se ura ja hieno työ jäi.. Miksen saisi olla onnellinen sellaisesta asiasta mikä tekee minut onnelliseksi? Tai toisaalta, miksi pitäisi sitten olla joku radikaali jos ei halua tavoitella kuuta taivaalta? Eikö saa olla normaali ja onnellinen?

Mikset saisi?? Kuka sinua kritisoi? Ja miksi sun pitää vastavetona kritisoida niitä, jotka ei halua tuota sinun "idylliäsi"? Mikset anna heidän olla omia itsejään?

 

[no kai]

sitä voi asiasta keskustella? MOnesti ihmiset valittaa elämästään koko ajan ja silloin miettii,että onko se juuri se elämä,jonka haluavat...

 

[kokko]

Kyllä mä ainakin haluan toteuttaa haaveitani elämässä, oppia ja kehittyä eri tavoilla, tavoitella erilaisia asioita. Ei se tarkoita miljoonapalkkaa, mutta työtä, jossa viihdyn ja josta onneksi maksetaankin ihan hyvin. Olen päässyt kokemaan ja kokeilemaan paljon erilaisia asioita.

Nyt kyllä elämäni on sitä keskiluokkaista unelmaa ja olen siitä ylpeä. Kyllä mielessäni silti liikkuu erilaisia ideioita ja olen kiinnostustunut uusista asioista. Elän intohimoisesti, vaikka elämmekin "tavallista", rauhallista perhe-elämää.

Kai siinä on eroa, miten elämäänsä jämähtää. Jos on siihen tyytyväinen, niin mikä siinä. Sehän on pääasia. Ei kaikkien tarvitse edistyä, kehittyä tai tavoitella uutta. Kunhan itse on tyytyväinen. Oletko ajatellut, miksi tunnet alemmuutta, joka kirjoituksestasi heijastuu? Tai miksi se on sitten mielestäsi ikävää, että jotkut haluavat tavoitella elämässään eri asioita? Mun puolesta voi tehdä niin tai näin, kunhan on tyytyväinen ja onnellinen - elää oman näköistä elämää.

 

[mhm]

sulla taitaa silti tehä mieli kapinoida, muttet uskalla?

 

[ap]

Kai ne keskustalaisia on monikin niistä jotka kantansa ääneen kertovat. Mutta kun kyse oli nimenomaan siitä että en valita elämästäni, olen ehkä vain lakannut tavoittelemasta sitä kuuta kun olen tullut onnellisemmaksi, mutta sitten satelee kommentteja että kuinka voit tehdä noin..

 

[kokko]

Kai ne keskustalaisia on monikin niistä jotka kantansa ääneen kertovat. Mutta kun kyse oli nimenomaan siitä että en valita elämästäni, olen ehkä vain lakannut tavoittelemasta sitä kuuta kun olen tullut onnellisemmaksi, mutta sitten satelee kommentteja että kuinka voit tehdä noin..

Vai tulevatko ne "kommentit" sisältäsi...?

 

[ymmärrän]

ainakin luulen ymmärtäväni mitä ap ajaa takaa. Tuskin tarkoittaakaan, että kaikkien pitäisi elääkeskiluokkaisesti. Alkaa vaan nykyään olla harvinaista keskiluokkaisuus. Meillä on köyhiä ja rikkaita. Jos ei ole köyhä, pitäisi tavoitella vähintään 100 neliön ok-taloa ja haluta aina vain haastavampia töitä jne.

Utopiaahan sekin on, mutta luulen, että olisin saattanut olla tyytyväisempi, jos olisin elänyt aikuisuuttani joskus 50-luvulla. Minä tykkään rutiineista ja hoidan työni kunnolla. Tällä hetkellä töitä ei vaan saa, vaikka on koulutus niin aina saa olla hakemassa uutta ja uutta määräaikaista paikkaa. Ennen oli vähemmän kilpailua.

 

[ap]

Kyllä mä ainakin haluan toteuttaa haaveitani elämässä, oppia ja kehittyä eri tavoilla, tavoitella erilaisia asioita. Ei se tarkoita miljoonapalkkaa, mutta työtä, jossa viihdyn ja josta onneksi maksetaankin ihan hyvin. Olen päässyt kokemaan ja kokeilemaan paljon erilaisia asioita.

Nyt kyllä elämäni on sitä keskiluokkaista unelmaa ja olen siitä ylpeä. Kyllä mielessäni silti liikkuu erilaisia ideioita ja olen kiinnostustunut uusista asioista. Elän intohimoisesti, vaikka elämmekin "tavallista", rauhallista perhe-elämää.

Kai siinä on eroa, miten elämäänsä jämähtää. Jos on siihen tyytyväinen, niin mikä siinä. Sehän on pääasia. Ei kaikkien tarvitse edistyä, kehittyä tai tavoitella uutta. Kunhan itse on tyytyväinen. Oletko ajatellut, miksi tunnet alemmuutta, joka kirjoituksestasi heijastuu? Tai miksi se on sitten mielestäsi ikävää, että jotkut haluavat tavoitella elämässään eri asioita? Mun puolesta voi tehdä niin tai näin, kunhan on tyytyväinen ja onnellinen - elää oman näköistä elämää.

Tavoitelkoot muut mitä tahtovat mutta onko pakko tulla toisen elämää latistamaan ja kritisoimaan jos yrittää joskus sanoa että minä ainakin olen onnellinen perheestäni ja elämästäni.

 

[ap]

ainakin luulen ymmärtäväni mitä ap ajaa takaa. Tuskin tarkoittaakaan, että kaikkien pitäisi elääkeskiluokkaisesti. Alkaa vaan nykyään olla harvinaista keskiluokkaisuus. Meillä on köyhiä ja rikkaita. Jos ei ole köyhä, pitäisi tavoitella vähintään 100 neliön ok-taloa ja haluta aina vain haastavampia töitä jne.

Utopiaahan sekin on, mutta luulen, että olisin saattanut olla tyytyväisempi, jos olisin elänyt aikuisuuttani joskus 50-luvulla. Minä tykkään rutiineista ja hoidan työni kunnolla. Tällä hetkellä töitä ei vaan saa, vaikka on koulutus niin aina saa olla hakemassa uutta ja uutta määräaikaista paikkaa. Ennen oli vähemmän kilpailua.

=)

 

[ymmällään]

itseasiassa, mie oon saanu kuulla että mun tarttis haluta enemmän... siis pitäisi olla jotain, tavoitella jotain, kehittää itseään...
mie oon siis ihan tyytyväinen siihe mikä olen, perus duunari, en halua opiskella, en halua kallista autoa ja isoa omakotitaloa.. mulle riittää vähempikin... en halua merkkivaatteita etc. ja jotenkin se on väärin... siis joidenkin mielestä, siis että enhän mä nyt oikeasti voi olla tyytyväinen elämääni kun en ole mikään erityinen...
ikävä tosiasia mutta noita kommentteja tulee...

 

[pölhö]

sulla taitaa silti tehä mieli kapinoida, muttet uskalla?

Ei, kun pointti on juuri siinä, ettei kaikkien tartte uskaltaa! Minä ainakin myönnän, etten edes haluaisi johtajaksi, vaikka paikkaa minulle suoraan tarjottaisiin. En kaipaa yletöntä vastuuta enkä epäsäännöllisiä työaikoja. Enkä halua sinne norsunluutorniin, missä väkisinkin kadottaa perspektiivin tavallisten työntekijöiden tasolle.

Nuorempana haaveilin minäkin seikkailumatkoista ja muista. Jotain tuli toteutettua porukalla. Yksin musta ei sellaiseen olisi. Eikä enää ees tee mieli. Kun alkaa lähestyä keski-ikää, saattaa tulla tällanen vakiintumisen tarve

 

[Samaa kokenut]

Ja voi kauhea! Etkö sä sitä ja etkö sä tätä...

Itse olen lähes nelikymppinen, eikä minulla ole vielä ollut vakituista työpaikkaa. En jotenkin vain jaksa näitä kunta-alan työpaikkoja (koulutus hallinnolliseen suuntaan), että tulisi edes mieleen jäädä samaan paikkaan moneksi vuodeksi käsirysyilemään ja kiipeilemään muiden kanssa.

Ihan kivoja paikkoja ovat olleet, mukavia työkokemuksia, ihania ihmisiä. Mutta ne puitteet, ei ei. Siksi valitsen määräaikaisuuksia 1-2-3 vuotta kestäviä ja kun loppuu on ihan vallan hyvä syy poistua paikalta ja jättää kusiaispesä ihmissuhde-politiikka-uranedistämistempauksineen omaan onneensa ja siirtyä muualle, jossa tietty sama kisa menossa, mutta hieman eri muodossa. Uudessa paikassa aina joutuu uudelleen katsastamaan tilannetta ja oppimaan paikan kuviot.

Ja voi kauheeta... kyllä mun nyt pitäisi vakiintua...

 

[tä]

sulla taitaa silti tehä mieli kapinoida, muttet uskalla?

Ei, kun pointti on juuri siinä, ettei kaikkien tartte uskaltaa! Minä ainakin myönnän, etten edes haluaisi johtajaksi, vaikka paikkaa minulle suoraan tarjottaisiin. En kaipaa yletöntä vastuuta enkä epäsäännöllisiä työaikoja. Enkä halua sinne norsunluutorniin, missä väkisinkin kadottaa perspektiivin tavallisten työntekijöiden tasolle.

Nuorempana haaveilin minäkin seikkailumatkoista ja muista. Jotain tuli toteutettua porukalla. Yksin musta ei sellaiseen olisi. Eikä enää ees tee mieli. Kun alkaa lähestyä keski-ikää, saattaa tulla tällanen vakiintumisen tarve

millälailla johtajana olo on kapinaa???
miten matkustelu on erilaisuutta???
ihme muija.

 

[Kiekuva Kinkku]

No kuka ihme on sanonut, että tuollainen pitää olla???

Ystävät, suku, puolitutut jne. Onhan se varmaan hauskaa, varsinkin jos se menee niin pitkälle että oma minuus katoaa ja pilleripurkin napsaiseminen alkaa olla lähellä. Kiitos.

Anteeksi, en nauranut Sinulle, vaan tuolle kriteerille siitä, millainen pitäisi olla. Ovatko kaikki ihmiset lähipiirissäsi todella tuota mieltä?