Miksi miehet aina vaihtavat minut toiseen?

[Black Cherry]

Mistä johtuu, että kaikki suhteeni päättyvät siihen, että mies löytää jonkun toisen jonka vuoksi minut jättää?

Näin on käynyt kaikkien kolmen seurustelusuhteeni kanssa. Kaksi suhteista kesti n. 1,5 v ja pisin lähes 5 v.

Olen 26-vuotias nainen. Olen suorittanut toistaiseksi alemman korkeakoulututkinnon, ja minulla on kunnianhimoa opiskelu- sekä työelämää kohtaan. Minulla on monia harrastuksia, taitoja ja kiinnostuksenkohteita. Pidän esimerkiksi taiteista ja matkailusta, osaan kutoa villasukat, soittaa kitaraa ja leipoa erinomaisia suklaakakkuja. Seuraan aikaani ja luen paljon. Elämänkatsomukseltani olen hyvin suvaitsevainen, ja olen opiskellut ja työskennellyt paljon kansainvälisissä ympyröissä sekä erityisryhmien parissa. En pidä itseäni tylsimyksenä tai sellaisena jonka olisi vaikea tuoda itseään esille. Huumorintajuni on yksi niistä asioista joista olen saanut vuosien varrella eniten kehuja.

Olen ihminen joka viihtyy parhaiten pienemmän läheisistä ystävistä koostuvan piirin seurassa, kuin suuren vähemmän tutuista ihmisistä koostuvan lauman parissa. En ole kuitenkaan ujo. Ehkä nämä seurustelusuhteissani kokemani asiat yhdistettynä lapsuuden ja teini-iän kokemuksiin koulukiusatuksi tulemisesta ovat saaneet minut hieman varovaiseksi sen suhteen, keiden kanssa haluan elämäni jakaa. Tämä ei silti tarkoita sitä että olisin tyly ihmisille. Olen vain aluksi tarkka sen suhteen, kenet päästän lähelleni, ja paljonko annan itsestäni. Kun opin tuntemaan jonkun ihmisen paremmin, olen hyvin lojaali ja uskollinen ystävä. Käyn mielelläni ulkona, mutta baari-illoista ei saa tulla itseisarvo, vaan muitakin vapaa-ajanviettotapoja pitää olla. Taustani on sellainen, että olen hyvin pieneltä paikkakunnalta kotoisin, ja minulla ei ole koskaan ollut sellaista "kaverien turvaverkostoa" taustalla. Olen siis tottunut siihen, että aina ei ole ketään kenelle soittaa. Tämä on ollut sekä vahvuus, että heikkous.

Ulkonäöltäni olen melko persoonallinen. Vaatteissani pyrin noudattamaan omaa tyyliäni ja hyvää makua. Minulla on paljon kirpputorilta hankittuja ja itse tehtyjä vaatteita. Piirteeni eivät ole tavanomaiset tai missityyppiset, vaan edustan pikemminkin sitä persoonallista naistyyppiä, kuten vaikkapa Stefani "Gaga" Germanotta, Juliette Lewis tai Amy Winehouse. Ulkonäköni leimallisimpia piirteitä on se, että olen hyvin pienikokoinen ja siro, mutten sentään ihan lyhytkasvuinen. Kaikki naiset, joihin minut on "vaihdettu" ovat olleet minua huomattavasti pidempiä.

Minua ihmetyttää, miksi minulle aina tuntuu käyvän niin? Exät eivät ole koskaan asiaa sen kummemmin selittäneet. Yksi sanoi vain "löytäneensä sielunkumppaninsa" toisesta naisesta, ja toinen taas perusteli asiaa hyvin pitkälti sellaisilla asioilla, jotka johtuivat aiemmin samana vuonna kokemastani kiireisestä elämänvaiheesta (valmistumisesta). Tunnen olevani jotenkin vastenmielinen, tylsä ja ei-toivottu. Pitäisikö minun lopettaa lukeminen ja alkaa katsoa enemmän TV:tä, panostaa nykyistä enemmän meikkaamiseen, kasvattaa kuppikokoa parilla koolla ja alkaa käyttää minihameita ja olkapäät paljastavia paitoja, jotta kelpaisin?
Kukaan ei tunnu arvostavan esimerkiksi sitä, miten paljon musiikki minulle merkitsee, tai tapaani ilahduttaa toista esim. leipomalla hänelle kakku.

Aina tapahtuu niin, että lähipiiriin ilmaantuu joku nainen, josta tiedän heti, että "tuo vie mieheni". Ja niin siinä sitten käy.

Kuulostaa vähän vuodatukselta, tiedän.

Mutta kysyisinkin siis naisilta, miten olette selättäneet asian, mikäli olette olleet samantapaisessa tilanteessa? Entä miten te, joilla on arvostava kumppani, olette onnistuneet hänet löytämään? Miehiltä kysyisin, että millaisiin asioihin kiinnitätte naisissa huomiota? Entä millaisia piirteitä arvostatte? Ja miksi haluaisitte vaihtaa seurustelukumppaninne lennosta toiseen?

Ja ylipäätään olisi kiva kuulla analyysiä tilanteesta.

 

[Life experience]

Black Cherry. Olen sinua huomattavasti vanhempi nainen. Kirjoituksesi on vilpitön. Vastaukseni ei ehkä saa sinussa vastakaikua, mutta harkitse siitä huolimatta sanottavaani. Ihan totta, iällä ja kokemuksella on merkitystä. Kulttuurissamme on liian vähän tiedon vaihtoa eri ikäisten naisten kesken.

5 vuoden seurustelusuhteen päättyminen oli varmaan kipeä juttu, mutta se mitä teille tapahtui, on kovin tavallista. Nuorien ihmisten seurustelusuhteet harvemmin kantavat pitkälle aikuisikään. Olet yhä varsin nuori ja sinulla on kosolti aikaa, että Se Oikea tulee elämääsi. Jos hänet elämääsi haluat, niin hän tulee, ole luottavainen.

En sinuna miettisi liikaa kouluajan tapahtumien merkitystä nykyisiin suhteisiisi. Meillä jokaisella on menneisyys. hyvää ja huonoa, ylpeyden ja häpeän aihetta. Olemme varmasti jokainen rakkauden arvoinen; täydellistä ihmistä ei ole. Sinusta tuntuu, että kun löydät sen oikean elämääsi, niin kaikki on hyvin. Ei se mene niin, vaikka niin me jokainen aina uskomme kunnes tulee ikää ja kokemusta. Silloin sitä tajuaa, että onni lähtee itsestä ja tärkein ihminen, jolta voimme saada rakkautta, on oma itse.

Olet siinä iässä, että ikäisesi miehetkin ovat mahdollisesti ulkonäkökeskeisiä. On mahdollista, että olet sitoutunut seurustelusuhteisiisi liian nopeasti ja seurustelukumppaniksesi on valikoitunut miehiä, jotka eivät ole aidosti kiinnostuneita sinusta naisena ja ihmisenä. Tämä johtaa siihen, että he alkavat nähdä sinussa "vikoja". Näin tapahtuu pitkien ja pätkien keskuudessa. Jos olisit hyvin pitkä nainen, niin miettisit, että onko syynä pituutesi. Nyt mietit, että onko syyn, nuoruus on hapuilua ja etsiskelyä. Moni nuori nainen ja mies miettivät aivan vastaavanlaisia ajatuksia ja jokaisella on mielestään tiedossa syy, miksi heidät lempattiin. Lemppaus vain kuuluu elämään ja nuorten (ja vanhempienkin) hapuiluun. Ei siihen tarvita erityistä syytä.

Minun ehdotukseni sinulle on, että jatkat oman elämäsi rakentamista. Olet niin tehnytkin. Ehkä voisit kokeilla ajatusta, että sinun ei tarvitse kaiken aikaa olla haku päällä jokaisen kohtaamasi miehen kohdalla. Ole vain ja päästä irti. Aikaa myöten viihdyt jonkun miehen seurassa ja asiat etenevät omalla painollaan. Mitä enemmän pakottaa asioita, sitä kivuliaammaksi asiat käyvät.

Ei sinun kertomuksessasi ole mitään poikkeuksellista. Nuoren ihmisen elämä vain on sellaista ja yleensäkin elämä on sellaista. Se ei tapahdu ennakko-odotusten mukaisesti.

Rakenna elämääsi! Jos siltä tuntuu, lähde vaikka ulkomaille kokemuksia hankkimaan! Tämä on sinun elämäsi! Live and let go!

 

[Tarzan viidakosta]

Ihan hienoa että olet alkanut miettiä kirjoittamiasi asioita, mutta älä missään nimessä anna sen viedä ajatusmaailmaasi flegmaattiseen suuntaan.
Jotain voin minäkin kirjoittaa, että mikä viehättää........ yleensä.

Ihan ensimmäisenä tulee ihmisen iloisuus, määrätynlainen raikkaus, optimistinen asenne itseensä, toiseen ja maailmaan yleensä. Tarkoitan varmaan ettei saa olla hapan.

Kirjoitit tuosta ulkoisesta hapatuksesta, totta, se on yksi osa ihmistä. Minihameeseen ei sun tarvi loikata, mutta muuten vaatteilla leikittely on kyllä miehiä kiinnostavaa, jopa olkapäidenkin näkyminen ajoittain. Korut ovat ihan kivoja.
Kaljakuppiloita ei kannata lähteä missään nimessä koluamaan, kolhut lisääntyy. Kuppikoolla ei ole mitään merkitystä, tai on, joillekin junttiäijille, kaljakupinkin. Meikkaaminen taas on hyvä asia, ajoittain ja hyvällä maulla. Tekee huollitellun vaikutelman.

Tuo ihmeessä itseäsi esiin , rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kerroit soittelevasi esim. kitaraa, siitähän tykkää kaikki miehet, soita sitä ja riko vaikka rajoja, anna kitaralle kyytiä. Näin sanon koska olen muusikko ja arvostan paljon soittotaitoasi, kehitä sitä.

Mielestäni useimpiin miehiin vetoaa naisen iloisuus, raikkaus, miellyttävä seksielämä ja yleensä elämässä kiinni oleminen.
Jos naisella ei ole yleensä mitään mielipidettä mistään, on väsyneen oloinen, hoitamattoman näköinen, eikä tuo yhtään itseään esille, niin siinä on kyllä vitsit vähissä. Jonkinlainen itsevarmuus loistaa kyllä ulospäin, se miellyttää niin miehiä kuin naisiakin.
Tässä nyt jotain.......
Ja ainahan saattaa olla että menettämäsi miehet ovat itsensä kanssa muuten hukassa, etsivät itseään.

 

[Black Cherry]

Life experience, olet aivan oikeassa siinä, että kulttuurissamme on aivan liian vähän tiedon vaihtoa eri ikäisten naisten välillä. Vaikka minulla on hyvät välit äitini kanssa, ja voimme puhua melkein asiasta kuin asiasta, on välillä virkistävää kuulla muidenkin itseäni vanhempien naisten mielipiteitä. Ja erityisesti sellaisten, joilla on tilanteeseeni ulkopuolista perspektiiviä. Välillä sitä oikein kaipaa, että joku vuosikymmeniä vanhempi taputtaisi olalle ja sanoisi, että "kyllä se siitä, voin kokemuksesta sanoa, että tuo on ohimenevää".

Ehkä ajattelen usein olevani vanhempi mitä olen, ja että nyt olisi se hetki, jolloin olisi "taottava kun rauta on kuumaa". Monet tuttavistani ovat alkaneet viimeisen parin vuoden aikana vakiintua, ja vauvauutisia satelee. En itse koe vielä olevani valmis perheellistymään, mutta mietin pakostakin, että jäänkö hyllylle yksin nököttämään, kun toiset otetaan vierestä? Olisi mukavaa, jos minullakin olisi tulevaisuudessa mahdollisuus perheeseen, jos joskus alan sellaista tosissani haluta.

Olen usein törmännyt sellaiseen asiaan, että kun olen huumorintajultani keskimäärin hieman ronskimpi kuin naiset yleensä (kasvanut huumoriveikko-isän ja -veljen kanssa, vaikkakaan mitään naissukupuolta solvaavia kaksimielisyyksiä en minäkään kauaa kuuntele), olen pukeutumistyyliltäni enemmän pillifarkut ja nahkatakki- kuin minihame ja biletoppi-tyyppiä, ja kun harrastan juurikin paljon musiikkia ja elokuvia jne., niin monet miehet pitävät kanssani keskustelemisesta. He heittävät kanssani läppää ja keskustelevat vaikkapa siitä musiikista. Mutta kun tulee seurustelusta kyse, he valitsevat mieluummin sen naisellisen minihametytön, joka ei soita kitaraa saati väännä kättä siitä missä 90-luvun kappaleessa on hienoin kitarasoolo. En minäkään ole mikään jätkämäinen, meikkaan, käytän ajoittain korkoja ja hametta, ja pidän naisellisesta estetiikasta, mutta moni mies on sanonut minulle joko että: A) "Näet sut vain ystävänä, sori". B) "En halua pilata hienoa ystävyyttämme alkamalla seurustella". Tai C) "En halua seurustella" (mistä seuraa se, että hetken päästä on yhdessä jonkun hypernaisellisen kanssa).

On tapahtunut jopa sitä, että mies on minut dumpannut, alkanut seurustella jonkun feminiinisen perhosen kanssa, ja sitten pitänyt minut sellaisena ystävänä, jonka olkaa vasten tulee itkemään kun uuden kanssa menee huonosti. Olen näissä tilanteissa sydän murskana joutunut kuuntelemaan heidän tilitystään ja sitä, miten "hieno ihminen" olen kun olen niin "empaattinen ja hyvä kuuntelija". Sanomattakin selvää, että näihin tapauksiin olen lopettanut yhteydenpidon hyvin pikaiseen.

Mutta minäkin haluaisin joskus palan sitä kakkua. En aina katsoa vierestä kun muut syövät, tai sitten joutua katsomaan kun joku nappaa lautasen nenäni edestä.

 

[Life experience]

Black Cherry, ilmaiset itseäsi hyvin ja olet fiksu nainen. Vanhemmalla on kokemusta ja oikeasti perspektiiviä. Muistan aikoinani, kun vanha tätini katsoi minua arvostellen; ajattelin tuolloin, että ei tiedä mistään mitään. Olin väärässä, tiedän sen nyt, kun itse olen vanhempi. Elämässä on tietynlaisia lainalaisuuksia ja vanhempi ihminen tuntee ne oman kokemuksen kautta. Nuorena sitä on tietyllä tapaa tyhmä ja tietämätön. Minä esimerkiksi aina nuorena ihmettelin, että mitä nuo vanhemmat ihmiset tekevät väärin, kun muuttuvat ja rupsahtavat ja särkyjään valittavat. Se oli ikään kuin täysi mysteeri. Ei ole enää. Kannattaa katsoa ympäristöään ja ihmisiä tarkkkaavaisena ja oppia, saada tietoa.

Kirjoitat aika paljon ulkoisesta olemuksestasi ja pukeutumistyylistäsi. Tiedostamattasi kirjoitat siitä, mistä kiikastaa. Kirjoitin edellisessä viestissäni, että let go. Kannattaa yrittää oikeasti let go, edes viikon ajaksi. Aloita pukeutumisestasi. Me luulemme, että "minulla ei ole mitään tiedostamattomia juttuja...", mutta kyllä meillä on, jokaisella. Jollakin tapaa ympäristö viestittää ne meille takaisin (bumerangi), mutta me emme tajua, osaa lukea "viestejä", joita saamme takaisin. Olemme usein sokeita itse sille, minkä toiset näkevät meistä. Tavallaan viestissäsi yrität tulkita näitä sinulle ympäristön lähettämiä viestejä. Pukeutumisesi herättää ympäristössäsi, ja eritoten miehissä, tietynlaisia tunteita ja mielikuvia sinusta. Vaikka minä olen aika neutraalisti ihmisten ulkoiseen olemukseen suhtautuva, niin reagoin "myönteisemmin" ihmiseen, joka on esimerkiksi siististi ja huolitellusti pukeutunut kuin jos ihminen on tukka rasvainen ja jollakin tapaa epäsiistit vaatteet yllänsä (kärjistän). Kirjoituksesi perusteella sain mielikuvan, että pukeutumistyylisi on jollakin tapaa aika kärjistävä.

Minä itse olen ollut (etenkin nuorena) poikkeuksellisen nätti nuori nainen. Minulla oli ihan hyvin flaksia miesten keskuudessa, mutta näin jälkiviisaana selkeästi voin todeta, että tämä flaksi ajoittui vuosiin, jolloin habitukseni oli naisellisempi. Minulla oli monien vuosien jakso, jolloin pidin hyvin lyhyestä tukasta ja sellainen minulle sitten leikattiin joka kerta, kun kävin kampaajalla. Vasta nyt (tukkani on nykyään naisellisemmin leikattu ja pidempi) olen tajunnut, että lyhyt tukkani teki minusta jollakin tapaa maskuliinisen ja liian terävän (olin nuorempana älykkö ja terävä keskustelija). Näin pienestä se on kiinni. Jollakin tapaa torjuin miehiä elämästäni lyhyellä ja kyllä, maskuliinisella tukalla. Nyt jälkikäteen, kun katson kuviani, minusta on lähes käsittämätöntä, että en itse nähnyt, että hyvin lyhyt tukkani ihan oikeasti oli kuin panssari. Voi olla, että joku joskus mainitsi asiasta, mutta minä en uskonut, että se on totta. Vasta nyt, vuosia myöhemmin, tajuan itsekin, että herran jestas, minä tosissaan torjuin miehiä tukallani.

Uskot minua tai et, muuta pukeutumistasi edes viikoksi. Mene vaikka sokkariin tai stockalle, pyydä tavismyyjän apua (ei ole pakko ostaa, mitä ehdottaa) ja let go! Kokeile. Et menetä mitään. Pehmeämmän ja naisellisemman ulkokuoren avulla saat uusia kokemuksia itsestäsi ja muista.

Tämä kommenttini voi tuntua tyhmältä, mutta sanon sen kuitenkin. Kuulostaa just mun tätini kommentilta, mutta voin osua lähelle totuutta: olet 26-vuotias nuori aikuinen. Pillifarkut ja nahkarotsi kuulostavat yläasteikäisen vaatteilta. Onko kovis roolisi jäänyt päälle? Let go.

Aseta tavoite ja tee kaikkesi saavuttaaksesi sen, ja varmasti toteutuu. Aivan varmasti. Jos haluat perustaa perheen, niin aseta se tavoitteeksi. Olet nuori, mutta hedelmällisyytesi on parhaimmilaan ja nyt vain oikea mies ja lapsen tekoon. Muuta pukeutumistyyliäsi ja jätä vanha seurueesi ainakin joksikin aikaa. (Kokemuksesta tiedät, että mitä kokemuksia seurueeltasi saat.) Jos liikut kaljakuppiloissa ja vielä nähkarotsi ja pillifarkut päälläsi, niin mies, joka etsii vakituista kumppania, ei pidä sinua varteenotettavana ehdokkaana.

Lopuksi, nämä jutskani kuulostavat vanhan tätini ajatuksilta. Tiedätkö mitä, näissä on itua. Lue nämä 10-20 vuoden kuluttua ja allekirjoitat varmaan kaiken, mitä kirjoitan.

Sinulla on este ylitettävänäsi. Tunnista este ja saavutat tavoitteesi. Hyvä asia on, että sinulla on tavoite.

 

[minäkin]

Onpa hienoa keskustelua. Life experience antoi hyviä vastauksia. Minusta hänen ensimmäinen vastauksensa oli aivan täysi kymppi. Pukeutumisen merkitystä korostettiin. Nyt pitäisi minunkin osata suhteuttaa ajatukseni siihen, että olisinko voinut ihastua nuorempana tyttöön, joka on erilaisesti pukeutunut tai hänellä on lyhyet hiukset. En osaa vastata, mutta nyt ajattelen niin, että pukeutumisella ei ole merkitystä , eikä hiustyylilläkään.

Minusta sinun ongelmasi juontaa lapsuudesta ja siitä ajasta, kun olit koulukiusattu? Sinusta on tullut pärjääjä. Ei se ole paha asia, mutta tunnut todellakin olevan selvillä asioistasi ja osaat hoitaa koulun ja työn. Se on vahvistanut itsetuntoasi. Olet vahvistanut itseäsi tekemisen kautta ja samalla olet tietämättäsi tekemisellä unohtanut ja siirtänyt syrjään muita ajatuksia. On hyvin paljon ihmisiä, jotka tekevät työtä tai urheilevat kaiken vapaa-aikansa, että eivät joutuisi olemaan itsensä kanssa yksin, siis tekemistä riittää, kunhan vain ei joudu kohtaamaan itseään. En tiedä sopiiko tämä nyt sinulle, mutta sellainen kuva minulle tulee, että et luota itseesi tässä asiassa ja sanoitkin, että kohta tuo nainen vie miehesi.

Minusta sinulla ei ole mikään kiire nyt. Opi luottamaan itseesi ja tee asioita juuri niin, kuin olet tehnytkin. Hyväksy itsesi kaikella tapaa, minusta olet aivan mahtava persoona. Minä uskon, että joku näkee sisimpääsi, huolimatta vaatteistasi ja juuri hän onkin fiksu mies.

Yksi lainalaisuus on kuitenkin kaikessa ajattelussa, joka sinun pitäisi muistaa: Se asia, jota alat ajattelemaan, toteutuu ajatustesi mukaan. Eli vaihda ajatuksesi positiivisiin ja tavoitteisiisi. Niin ne asiat toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.

 

[BlackBerry]

Arvoisa Black Cherry ja muut kirjoittajat, olen keski-ikää lähestyvä mies ja haluaisin kommentoida tilannettasi omasta miehisestä näkökulmastani.

Black Cherry, kuvailit itsessäsi pitkän listan asioita joita itse ehkäpä arvostat. Miehenä minun täytyy valitettavasti todeta että miehet yleensä emme arvosta kaikkia näitä asioita. Esim. "osaan kutoa villasukat, soittaa kitaraa ja leipoa erinomaisia suklaakakkuja. Seuraan aikaani ja luen paljon. Elämänkatsomukseltani olen hyvin suvaitsevainen, ja olen opiskellut ja työskennellyt paljon kansainvälisissä ympyröissä sekä erityisryhmien parissa..." ovat sellaisia asioita joita tietyllä tapaa suuntautuneet (punavihreät tms.) naiset tai homomiehet jumaloivat. Mutta normaalin heteromiehen vaakakupissa nämä eivät paljon paina, suklaakakkuja ja kitaransoittoa lukuunottamatta. Miehet haluavat seksuaalista vetovoimaa koska se on seksi on se asia jolla miehet osoittavat rakkauttaan ja miehille osoitetaan rakkautta.

Joku jo mainitsikin että miehet pitävät raikkaudesta ja naisellisuudesta, näin asia taitaa useimmiten olla. Joku mainitsi "feminiinisen perhosen", se on juuri se naistyyppi joka itseäni eniten viehättää. Totta kai on plussaa jos nainen on älykäs, keskustelutaitoinen ja musikaalinen mutta se on vain ekstraa koska suhde ei voi kantaa pitkälle jos mies ei tunne eroottista latausta naista kohtaan ja päinvastoin. Siksi onkin tärkeää että naiset eivät peitä naisellisuuttaan joidenkin korostetun androgyynisten tai maskuliinisten seikkojen alle. Ole rohkeasti naisellinen mutta säilytä oma persoonallisuutesi ja elämäntapasi. Olet vielä nuori ja iässäsi ihmissuhteet ovat yleensä lyhyitä.

 

[minäkin]

Lisään vielä, että hait vain vikoja itsestäsi. Olivatko nämä "miehet" sitten täydellisiä. Veikkaan, että eivät olleet. monelle miehelle sopii vallan hyvin , että nainen on aivoton kana, joka ei väitä vastaan, ei esitä omia mielipiteitään, ei mene miehen ohi arvoasteikossa, koska miehinen itsetunto voi saada kolauksen naisen pärjäämisestä.

 

[Ankelika]

"ovat sellaisia asioita joita tietyllä tapaa suuntautuneet (punavihreät tms.) naiset tai homomiehet jumaloivat. Mutta normaalin heteromiehen vaakakupissa nämä eivät paljon paina, suklaakakkuja ja kitaransoittoa lukuunottamatta. Miehet haluavat seksuaalista vetovoimaa koska se on seksi on se asia jolla miehet osoittavat rakkauttaan ja miehille osoitetaan rakkautta."

Älä ap. missään tapauksessa ota vakavasti tämän miehen mielipiteitä. Jos seksi on suhteessa tärkein asia niin ei sillä asialla suhde loputtomiin kanna. Eipä ihme, että monet liitot kariutuvat, kun lapset ovat pieniä.

Olet nuori ihminen ja tuossa iässä kannattaa nauttia elämästään. Pariutumisella ei ole mitään kiirettä. Muutaman vuoden päästä kaverisi eroavat ja ovat ihmeissään.

 

[hera6]

Kai tämä on miestyypistäkin kiinni, mikä miellyttää. Olen kuullut useampia miesten valituksia siitä, miten niin monen naisen kanssa ei voi käydä mitään järkevää keskustelua, kun naisen mieliharrastukset pyörivät TVn hömppäsarjojen ja naistenlehtien ympärillä. Eli juuri toivottaisiin vaikkapa ajankohtaisten asioiden seuraamista.

 

[Mies 50]

Tuosta ettei naisen kanssa voi keskustella, tuli mieleeni tuttu tapaus.
Nainen on kouluttautunut insinööriksi, saanut hyvän ja suht turvallisen työpaikan. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Mutta kun hän on niin insinööriä ettei kanssaan voi keskustella mistään mikä hiukankaan kyseenalaistaa asioita joista hän on lukenut.
On olemassa vain, ja ainoastaan se näkemys mikä hänellä on, vaihtoehdoista ei edes keskustella. Hän asennoituu hyökkäävästi heti kun asioita kyseenalaistetaan.

Sinulla ap. ei varmaan ole samaa "ongelmaa", se käy viesteistäsi esille. Mutta kellä on, ei kyllä ole helppoa koko elämä. Kyllä keskusteleva ja vaihtoehtoja etsivä keskustelukumppani on sentään parempi.

Tuolla jotkut kirjoittivat seksualisesta vetovoimasta. Se on kyllä sellainen ase, että sillä viedään niin miehiä kuin naisiakin vaikka takaperin puuhun. Mielestäni omaa vetovoimaa voi kyllä parantaa ja tuoda esille. Siihen mielestäni vaikuttaa myös ulkoinen olemus, näin näen.

 

[Black Cherry]

Olen aina kieltäytynyt näkemästä seksikkyysasiaa siten, että seksi= rakkaus, seksikkyys=rakastettavuus ja paljastavasti pukeutunut nainen = seksikäs. Mikäli asia olisi noin, niin miten sitten sellaisissa kulttuureissa, joihin paljastava pukeutuminen ei kuulu? Kyllä niissäkin rakastutaan. Ja mikäli kyseessä olisi opittu kulttuurisidonnainen käsitys, niin silloinhan rakastuminen ei olisi biologiaa, vaan tapa. No, tästä asiasta voisi keskustella loputtomiin.
Minusta seksikkyys on ihmisen olemuksessa, siinä miten hän puhuu ja elehtii, miten kantaa itsensä ja vaatteensa jne. Vaikka toinen olisi pukeutunut juuttisäkkiin, hän voisi silti olla seksikäs.

Ja minulle kyky keskustella ja väitellä on yksi niistä asioista, jotka tekevät ihmisestä mielenkiintoisen silmissäni, oli kyse sitten romanttisesta kiinnostuksesta tai ei. En ikinä voisi kuvitella olevani tyhjän kirjan kanssa, joka on kaunis päältä, mutta tyhjä sisältä. Sama pätee taitoihin. En haluaisi uusavutonta miestä, vaikka olisi kuinka vetävän näköinen. Yksi entisistä seurustelukumppaneistani ei 20-vuotiaana osannut edes paistaa ranskalaisia uunissa tai keittää spaghettia. Enpä kyllä olisi halunnut olla se, joka hänelle ne taidot opettaa.

En pukeudu mielestäni mitenkään teinimäisesti tai epäsiististi. Samantyyppisiä vaatteita näkee muillakin ikäisilläni, ja pidän huolta siitä, että ne ovat aina siistit ja että värit ja mallit sopivat minulle. Värjään ja leikkaan hiuksiani säännöllisesti, ja lähden harvoin ulos ilman että olen laittanut vähintään ripsiväriä. Hiukset olivat vuosikausia hyvin pitkät, mutta lopulta kyllästyin niihin ja leikkasin olkapäämittaan. Tällä hetkellä ne ovat lyhyet mutta naiselliset (vähän tyyliin Uma Thurman Pulp Fictionissa) johtuen siitä, että olin tuttavani mallina hänen suorittaessaan kampaajatutkintoaan.
Enkä oikein usko siihen, että vaatteisiin olisi jotain tiettyjä ikärajoja. Että kun on 25 v., pitäisi heittää kaapista kaikki nahkatakit kirppikselle ja ostaa jakkupukuja tilalle. Minusta niin kauan saa käyttää jotain tiettyä vaatekappaletta, kun se näyttää hyvältä. Esimerkiksi tiedän yhden 42 v. naisen, joka näyttää tyrmäävän hyvältä nahkaliivissä ja farkuissa, mutta myös paljon samanikäisiä, jotka ovat enemmän kotonaan suorissa housuissa ja blazerissa. Vaatteiden sopivuus on niin monesta seikasta kiinni.
Olen ehkä niin mukavuudenhaluinen, että jos ulkona on -15 astetta, en lähde minihameessa palelemaan, tai laita korkokenkiä, jos tennarit tuntuvat sillä hetkellä mukavammilta. Ja usein olen huomannut katsovani vähän säälien naisia, jotka ovat ahtautuneet tiukkoihin minihameisiin ja hyvin avokaulaisiin paitoihin joissa ei selvästikään ole mukavaa olla. On selvää, että he ovat tehneet näin saadakseen miehiltä huomiota. Minusta kenenkään ei pitäisi tehdä tai olla jotain vain siksi että se miellyttää jotain toista.

Olen miettinyt vaikuttaako koulukiusaamistaustani siten, että olen juurikin hyvin tarkka sen suhteen kenet päästän lähelle, jotta en joutuisi pettymään. Kun joku ei oikeastaan kauhean läheinen ollutkaan, on mahdollinen pettymys helpompi niellä. Minulle myös tehtiin yläasteikäisenä sitä, että minut otettiin lähelle, jotta minua olisi helpompi pilkata ja syrjiä porukan sisällä. Se oli julmaa, ja sen johdosta minun on erityisen vaikeaa luottaa ikäisteni naisten ystävällisyyteen. Huomaan aina punnitsevani, että onko tässä jotain kätkettyä pilkkaa taustalla. Kuten kerroin, olen hyvin pieneltä paikkakunnalta kotoisin, ja asuin siellä 19-vuotiaaksi asti. Olisin halunnut lukioikäisenä muuttaa lähemmäs koulua, mutten saanut. Olin siis pitkään vähän paitsiossa sosiaalisissa suhteissa ikätovereihini nähden. Kun toiset vetivät ekoja siiderikännejään, minä istuin kotona kuuntelemassa musiikkia, kun toiset olivat kymmenien kilometrien päässä, minusta tavoittamattomissa. Ehkä toivon että olisin kokenut sen teinivaiheen, vaikka aikuisesta saattaa tuntuakin, että vältyin paljolta. Ehkä kuitenkin se kehittää jotain sosiaalisuuden piirteitä meissä, jotain sellaista, josta minä jäin paitsi.

Perheen perustaminen ei ehkä ole minulle ajankohtaista vielä. Äitini oli yli kolmikymppinen minun syntyessäni, ja minusta tuntuu, että niin tulen minäkin olemaan, jos joskus lapsen hankin. Ainakin äitini on sanonut tunteneensa itsensä silloin tarpeeksi kypsäksi ja taloudelliset puitteensa riittäviksi. Minulla ovat vielä opiskelutkin kesken.
En haluaisi koskaan mennä kenenkään kanssa yhteen vain siksi että saisin lapsen. Kyllä minusta siinä toisessa pitää olla muutakin kuin vain sukusolujen luovutus, siis ts. joku syy, miksi haluan luoda juuri tämän ihmisen kanssa maailmaan uuden ihmisen.
Välillä tosin mietin, haluaisinko lapsen itsekkäistä syistä. Mietin, että haluaisinko vain jonkun jota rakastaa, ja joka olisi koko loppuelämänsä enemmän tai vähemmän sidoksissa minuun, halusi tai ei.

 

[Samassa veneessä]

Itsekin mietin usein, miksi minulla on niin paljon sekä seurustelevia että sinkkuja poikia ja miehiä kavereina (enimmäkseen opiskelujen parista) ja he vaikuttavat pitävän minusta henkilönä, mutta miehet yleensä eivät osoita minua kohtaan sen suurempaa kiinnostusta (en tietenkään odota varattujen sitä tekevän). Olen tosin aloittanut opinnot aikuisiällä, joten ikäeroa on jonkin verran opiskelukavereihini nähden, mutta harvemmin sitä huomaa. Näytänkin varmaan jo ikäistäni nuoremmalta.

Moni täällä puhui ulkonäön merkityksestä, mutta uskaltaisin jopa sanoa, että olen ihan hyvännäköinen ja pukeudunkin usein naisellisen tyylikkäästi, korkeita korkoja ja hameita käytän talvellakin, vaikka joskus viihdyn myös farkuissa ja hupparissa. Meikkaan melkein päivittäin, jos lähden ulos, välillä näyttävämmin, mutta yleensä en mitenkään liian erikoisesti. Itsetuntoni kestää myös meikittömänä olon. Hiukset eivät kyllä ole kovin pitkät, koska ne eivät vain sovi minulle. Kroppakin on erittäin naisellinen ja kurvikas, en edes ole ylipainoinen, mutta pituutta ja "raameja" minulle on siunaantunut jonkin verran. Kadulla välillä huomaan saavani katseita ja jotkut tuntemattomat ovat jopa kehuneet minua. Kaiken huipuksi pärjään myös retkeilyolosuhteissa, joten en todellakaan ole mikään hienohelma. Eli tuskin on ulkonäöstä kiinni, vaikken mikään kaunotar ole koskaan ollutkaan. Koulukiusattu kylläkin.

Minä myös osaan mielestäni keskustella, en tosin läheskään aina ole äänessä, ja minua pidetään iloisena ja nauravaisena tyyppinä. Älykkääksi ja hyväksi ihmiseksikin minua on sanottu ja kuulemma suhtaudun erilaisiin ihmisiin jotenkin "aikuismaisesti" tjs. Kyllähän minussakin on omat huonot puoleni, kenessäpä ei, mutta en minä kovin pahoja virheitä itsessäni näe. Kai niitä kuitenkin on, koska en herätä miehissä sen enempää kiinnostusta.

Pitäisin itseäni jopa varsin hyvänä tyttöystävänä, en polta tai juo paljoa, en juokse miesten perässä ja tykkään jopa seurata urheilua jne. Kuten Black Cherrykin, osaan tehdä ruokaa ja neuloa sukat. (Ihmetteleville miehille kerrottakoon, että tämä yleensä mainitaan siksi, ettei heti haukuttais feministiksi, joka ei osaa hoitaa kotitöitä.) Mutta mikä lienee, ettei kiinnosta?

 

[totta]

Lisään vielä, että hait vain vikoja itsestäsi. Olivatko nämä "miehet" sitten täydellisiä. Veikkaan, että eivät olleet. monelle miehelle sopii vallan hyvin , että nainen on aivoton kana, joka ei väitä vastaan, ei esitä omia mielipiteitään, ei mene miehen ohi arvoasteikossa, koska miehinen itsetunto voi saada kolauksen naisen pärjäämisestä.

Pitää paikkansa sinun kohdallasi.

 

[Samassa veneessä]

Ja minulle kyky keskustella ja väitellä on yksi niistä asioista, jotka tekevät ihmisestä mielenkiintoisen silmissäni, oli kyse sitten romanttisesta kiinnostuksesta tai ei.
***
Olen miettinyt vaikuttaako koulukiusaamistaustani siten, että olen juurikin hyvin tarkka sen suhteen kenet päästän lähelle, jotta en joutuisi pettymään. Kun joku ei oikeastaan kauhean läheinen ollutkaan, on mahdollinen pettymys helpompi niellä.
***
Ehkä toivon että olisin kokenut sen teinivaiheen, vaikka aikuisesta saattaa tuntuakin, että vältyin paljolta. Ehkä kuitenkin se kehittää jotain sosiaalisuuden piirteitä meissä, jotain sellaista, josta minä jäin paitsi.

Noita asioita olen minäkin miettinyt ja tutulta tuntuu. Itsekin olen pieneltä paikkakunnalta, mutta sosiaalinen elämä jäi vähemmälle kiusaamisen takia. Ei tehnyt mieli lähteä minnekään, missä joutuisi tapaamaan samoja ihmisiä, jotka kiusasivat koulussa.

 

[BlackBerry]

"ovat sellaisia asioita joita tietyllä tapaa suuntautuneet (punavihreät tms.) naiset tai homomiehet jumaloivat. Mutta normaalin heteromiehen vaakakupissa nämä eivät paljon paina, suklaakakkuja ja kitaransoittoa lukuunottamatta. Miehet haluavat seksuaalista vetovoimaa koska se on seksi on se asia jolla miehet osoittavat rakkauttaan ja miehille osoitetaan rakkautta."

Älä ap. missään tapauksessa ota vakavasti tämän miehen mielipiteitä. Jos seksi on suhteessa tärkein asia niin ei sillä asialla suhde loputtomiin kanna. Eipä ihme, että monet liitot kariutuvat, kun lapset ovat pieniä.

Olet nuori ihminen ja tuossa iässä kannattaa nauttia elämästään. Pariutumisella ei ole mitään kiirettä. Muutaman vuoden päästä kaverisi eroavat ja ovat ihmeissään.

En tietenkään väittänyt että seksi olisi suhteessa tärkein asia. Jos seksi toimii, niin sen tärkeys on pienehkä %, mutta jos seksi ei toimi niin asia saa ajan myötä valtavat mittasuhteet ihmisen päässä ja ero on edessä.

Täsmennän vielä että miehetkin arvostavat naisessa älyä, omia mielipiteitä ja keskustelutaitoa mutta naisen seksikkyyttä se ei lisää. Ero on siinä että naiset pitävät älykästä ja keskustelutaitoista miestä seksikkäänä ja miehet pitävät puolestaan, no tiedätte kyllä millaista naista seksikkäänä.

 

[nuoruudesta]

Minusta alat nyt vasta lähestyä sitä ikää jolloin on suurempi mahdollisuus löytää se oikea kumppani. Siis tällä tarkoitan sitä, että löydät sellaisen joka haluaa olla kanssasi loppuelämäsi juuri koska sinä olet sinä, eikä siksi että sinä nyt satuit olemaan saatavilla eikä yksin ole kiva olla. Ja joka pitää ovia auksi siltä varalta että parempi tulee vastaan ("parempi" nuorilla miehillä saattaa olla vaikka yksinkertaisesti se kauniimpi tai isorintaisempi). Itse katselisin muutaman vuoden vanhempaa miestä jopa.

Olen aika varma, että jos olisimme tavanneet mieheni kanssa vaikkapa parikymppisinä emme luultavasti olisi enää yhdessä. Sekä hän että minä emme nuorempana osanneet arvostaa sellaisia asioita jotka oikeasti suhteessa ovat tärkeitä. Mieheni oli esim. yhdessä suositun tytön kanssa joka sitten luonteeltaan osoittautui aika kamalaksi. Yhteen menon syy oli siis vain tuo että tyttö oli suosittu. Itse olen ollut yhdessä nuorena hyvännäköisen miehen kanssa, vaikka oikein mikään ei muuten natsannut yhteen. Toisaalta myös hyvinkin potentiaalisia kumppaneja on jätetty milloin mistäkin syystä, samoin kuin yhteenkin on menty aika hatarin perustein. Mutta kun olimme molemmat kolmenkympin tietämillä tavatessamme, niin kokemuksemme ja käsityksemme parisuhteesta oli kehittynyt. Emme enää hyväksyneet kumppaniksi ketä tahansa vain siksi että olisi joku, vaan halusimme aidosti olla yhdessä ja tehdä töitä suhteen eteen.

Ehkä sinulla on kavereita jotka ovat olleet yhdessä kumppaninsa kanssa vaikkapa teini-iästä asti, ja huomaat muutaman vuoden päästä erobuumin vauvabuumin sijaan. Siinä vaiheessa on mukava itse olla kolmekymppinen joka on aloittelemassa suhdetta toisen aikuisen kanssa sen sijaan että olisi lähdössä toiselle kierrokselle exän ja lasten pyöriessä jaloissa. Aina ei ole hyvä olla ensimmäinen.

Uskon ettet vielä vain ole löytänyt tarpeeksi kypsää kumppania, kiire sinulla ei tosiaankaan ole joten keskity elämään omaa elämää ja eiköhän se oikea tule vastaan.

 

[Redhead83]

Hei, kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Vaikutat hyvin samanlaiselta ihmiseltä mitä itse olen. Opiskelen, olen keskustelutaitoinen, pukeudun nahkatakkiin ja farkkuihin. Toisinaan käytän hameita ja korkokenkiä. Olen kasvoiltani perussievä ja hiukseni ovat lyhyehköt. Ero vaikuttaisi olevan siinä, että miehet pitävät minusta suunnattomasti ja haluavat nimenomaan seurustella. Olen itsekin aika tarkka sen suhteen kenet huolin lähelleni, mutta en pidä tätä huonona ominaisuutena. Mieleeni tuli seuraavia asioita a) uskallatko olla haavoittuvainen b) pidätkö seksistä ja c) onko kyse siitä, että haluaisit erilaisen miehen kun ne jotka osoittavat kiinnostusta vai eikö tosiaan kukaan ole kiinnostunut? Oletko ikinä kuullut sanontaa, että omaan vahvuuteensa voi sairastua? Tällä tarkoitan sitä, että miehet haluavat kokea olevansa tarpeellisia parisuhteessa ja nainen, joka osaa tehdä itse kaiken ja huolehtia saattaa olla pelottava. Sen takia miehet ottavat helposti rinnalleen sen siron heikon perhosen, jonka rinnalla he tuntevat itsensä tarpeellisiksi ja miehisiksi.

 

[minäkin]

Hei, kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Vaikutat hyvin samanlaiselta ihmiseltä mitä itse olen. Opiskelen, olen keskustelutaitoinen, pukeudun nahkatakkiin ja farkkuihin. Toisinaan käytän hameita ja korkokenkiä. Olen kasvoiltani perussievä ja hiukseni ovat lyhyehköt. Ero vaikuttaisi olevan siinä, että miehet pitävät minusta suunnattomasti ja haluavat nimenomaan seurustella. Olen itsekin aika tarkka sen suhteen kenet huolin lähelleni, mutta en pidä tätä huonona ominaisuutena. Mieleeni tuli seuraavia asioita a) uskallatko olla haavoittuvainen b) pidätkö seksistä ja c) onko kyse siitä, että haluaisit erilaisen miehen kun ne jotka osoittavat kiinnostusta vai eikö tosiaan kukaan ole kiinnostunut? Oletko ikinä kuullut sanontaa, että omaan vahvuuteensa voi sairastua? Tällä tarkoitan sitä, että miehet haluavat kokea olevansa tarpeellisia parisuhteessa ja nainen, joka osaa tehdä itse kaiken ja huolehtia saattaa olla pelottava. Sen takia miehet ottavat helposti rinnalleen sen siron heikon perhosen, jonka rinnalla he tuntevat itsensä tarpeellisiksi ja miehisiksi.

olet tavallaan oikeassa. Minäkin korostan vielä sitä, että ap:llä ei saa olla kiire suhteeseen, vaan kannattaa ajan viedä. Sellainen kommentti kuitenkin, että naisen ja miehen kohtaaminen ja seuraava vaihe, jossa ehdotetaan tutustumista enemmän, on juuri se kriittinen hetki. Siis se tilanne on oikeasti pieni hetki, jolloin silmäykset vaihdetaan ja asia etenee toiseen asiaan. Tietysti voi tutustua pidemmänkin ajan kuluessa työpaikalla tai opiskeluissa. fakta lienee se, että nainen tekee harvemmin aloitteen ja nainen jää useimmiten odottamaan miehen seuraavaa siirtoa; siksi tässäkin ketjussa tuli esille, kun ei miehiä kiinnosta, mutta ei se ole kiinnostuksesta kiinni, vaan aloitteen tekeminen voi olla miehellekin vaikeaa. kaksi vaihtoehtoa on ainakin olemassa: helpottaa miehen aloitetta tulemalla miestä vastaa jollakin tapaa, toinen vaihtoehto on pukeutuminen tai oikeammin olemalla miehen seurassa naisellinen, ei besserwisser tyyppinen, vaan lempeä.

 

[minäkin]

Pitää paikkansa sinun kohdallasi.

Tällä palstalla on tällainen kulkija, joka käy kiroilemassa vähän joka ketjussa, siitä ei kannata tytöt välittää, sinänsä surullinen kohtalo...

 

[2000-luku]

Ai, että naisen täytyisi mennä ajassa monta vuosikymmentä taaksepäin, muuttaa itseään ja feikata olevansa jotain, jota ei ole.

Mulla on ollut kolme vakavaa suhdetta ennen tätä nykyistä. Kaikki miehet ovat arvostaneet älyä ja sanavalmiutta.

 

[toteamus]

Miehet eivät halua liian fiksua tai varsinkaan järkevää naista. (Kärkevä yleistys, mutta totta!)

Edellä jo yksi mies kuvaili, miten naisen pitäisi olla eloisa, huoleton, virkeä, iloinen tai jotain sellaista. Miesten mielestä nainen voi olla vähän tyhmä eikä ainakaan miettiä liikaa. Järkevä, looginen, analyyttinen nainen on monelle miehelle liian kunnioitusta herättävä. Nuori mies haluaa huvitella. Sukan kutominen ja leipominen voi tuoda mieleen äidin tai mummon, vaikka sinänsä hyvistä ominaisuuksista on kyse.

Senpä vuoksi joskus ihmettelenkin, miksi naiset niin auliisti aloittavat neulomisen ja leipomisen heti seurustelun alettua. Ehkäpä tarkoitus on ilmentää hyvän vaimon ja äidin ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan ole seurusteluvaiheessa ajankohtaista.

Eipä silti, näin toimin nuorempana itsekin. Nyt vanhemmiten en moiseen esittämiseen lankeaisi, vaikka taitoa olisi muille jakaa. Toisaalta vanhemmat miehet ehkäpä jo arvostaisivat noita ominaisuuksia kuin myös järkevyyttä. Keski-ikäinen nainen varmaa pärjäisi miessuhteissaan, jos osaisi olla hoivaaja ja kotihengetär, ilmentää äidillisyyttä, vaikkei lapsia enää harkittaisikaan.

Nuoren naisen ei ehkä tätä tarvitse niin painottaa, vaan olla villi ja vapaa, tavoiteltava ulkonäöltään ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Toisaalta tällaisia arvostuksia omaavat miehet ovat itse monesti erittäin suosittuja, itsevarmoja ja heidän ei ole vaikea löytää uutta seuraa. Mutta nössömpikin mies saattaa kelvata naisille, kun nämä ovat todenneet miehen kelvolliseksi järkevälle ap:lle. Hän saattaa ilmentää järkevää, osaavaa ja ehkäpä jollain tavoin myös kadehdittavaa naista, jolla näyttää kaikki olevan hyvin kasassa myös miesmaun osalta.

Saattaa siis olla, että toimit ap hyvänä miesmittarina muille vähemmän järkeville naisille, jotka puolestaan osaavat flirtin ja muut kommervenkit omaksi parhaakseen. Ja mies menee vaihtoon.

 

[peiton paikka]

Voisiko Wiltsu tulla kommentoimaan miten hän sen tekee.

 

[Tote amus]

Niin, joku toinen nainen aloittaisi kertomuksensa, miten monta suhdetta hänellä on ollut ja miten hän on aloittanut tai aloittaa uuden tai miettii jo seuraavaa. Ei koskaan ei jää murehtimaan mennyttä.

Muille ei ehkä koskaan selviä, miten ja miksi suhteet ovat päättyneet. Onko tilanne kenties ollut sama kuin aloittajalla: "Miksi miehet aina vaihtavat toiseen?" Onko erot tulleet miesten vaihtelunhalusta tai saaneet alkunsa miesten tyytymättömyydestä?

Yhtä hyvin tämän ketjun ap voisi aloittaa oman tarinansa eri hetkestä. Tarina kannattaisi ajoittaa siihen, kun uusi suhde on syntymässä tai syntynyt. Silloin voi kertoa enemmän, miten oivallinen nainen hän oikeastaan on. Takana on jo kaksi pitempää suhdetta ja kolmas alkamassa poikkeuksellisen hyvän miehen kanssa. Lisänä voisi mainita, ettei jäänyt murehtimaan menneitä, vaan jätti taakseen miehen, joka ei ollut tarpeeksi hyvä. (Näinhän varmaan on käynytkin - lopulta.)

Eli sama elämä voi näyttää ja miksei tuntuakin ihan erilaiselta, kun pilkkoo elämän kulun sopiviin palasin aloituksen ja lopetuksen suhteen. Nimenomaan kannattaa painottaa hyviä tai hyviltä vaikuttavia alkuja. Onnettomia loppuja ei kannata muistella tai mainita ollenkaan.

Voi muuten tehdä itsetunnollekin hyvää tämä ajatusmalli.

 

[,,,]

??????