Miksi miehet aina vaihtavat minut toiseen?

[Samassa veneessä]

Eipä silti, näin toimin nuorempana itsekin. Nyt vanhemmiten en moiseen esittämiseen lankeaisi, vaikka taitoa olisi muille jakaa. Toisaalta vanhemmat miehet ehkäpä jo arvostaisivat noita ominaisuuksia kuin myös järkevyyttä. Keski-ikäinen nainen varmaa pärjäisi miessuhteissaan, jos osaisi olla hoivaaja ja kotihengetär, ilmentää äidillisyyttä, vaikkei lapsia enää harkittaisikaan.

Ehkä jonkun kohdalla tuokin pitää paikkansa, mutta ei ainakaan minun. En todellakaan aio ruveta (pelkäksi) kotihengettäreksi, vaikka joskus leivonkin mielelläni. Mutta yleensä seuraavaksi saa kuulla, kuinka miehet etsivät kunnollista vaimoa. Minua jopa voisi sanoa tietyllä hillityllä tavalla villiksi, viimeksikin repäisin lähtemällä yksin pitemmälle reissulle ulkomaille ilman sen tarkempia suunnitelmia.

Minut tosin "vaihdettiinkin" tätimäisen oloiseen, usein nyrpeältä näyttävään ja mököttäväänkin ylipainoiseen naiseen, joka laittoi krapulaiselle miehelle aamupalan valmiiksi ja käskytti tätä kuin lasta. Mies haluaisi kyllä edelleenkin olla ystäväni, mutta ei kiinnosta. Heidät nähdessäni ihmettelen aina, kuinka aikaisemmin niin sosiaalinen mies näyttää pikemminkin onnettomalta eikä edes osallistu keskusteluihin yhtä innokkaasti kuin ennen.

 

[Utelias]

Minut tosin "vaihdettiinkin" tätimäisen oloiseen, usein nyrpeältä näyttävään ja mököttäväänkin ylipainoiseen naiseen, joka laittoi krapulaiselle miehelle aamupalan valmiiksi ja käskytti tätä kuin lasta. Mies haluaisi kyllä edelleenkin olla ystäväni, mutta ei kiinnosta. Heidät nähdessäni ihmettelen aina, kuinka aikaisemmin niin sosiaalinen mies näyttää pikemminkin onnettomalta eikä edes osallistu keskusteluihin yhtä innokkaasti kuin ennen.

Ihan rehellisen utelias kysymys - Mistä tiedät nuo krapula-aamupalajutut ja miehen käskytyksen? Kuulostaa että sinun on melkein ollut oltava heidän huushollissaan läsnä useampana krapula-aamuna jotta olisit tullut asiasta noin hyvin tietoiseksi. Nyrpeän ilmeen ja ylipainon nyt huomaa kadulla tavatesaankin mutta tuo kaikki muu?

 

[Samassa veneessä]

Ihan rehellisen utelias kysymys - Mistä tiedät nuo krapula-aamupalajutut ja miehen käskytyksen? Kuulostaa että sinun on melkein ollut oltava heidän huushollissaan läsnä useampana krapula-aamuna jotta olisit tullut asiasta noin hyvin tietoiseksi. Nyrpeän ilmeen ja ylipainon nyt huomaa kadulla tavatesaankin mutta tuo kaikki muu?

No ehkä vähän liioittelin, mutta todellakin olen ollut majoittuneena heidän kanssaan samassa asunnossa parikin kertaa ja kiinnitin molemmilla kerroilla huomiota samaan. En vain ole tottunut aikuisten parissa vastaavaan käytökseen, vaikka muitakin pariskuntia on kaveripiirissämme. Luulisi nyt aikuisen miehen osaavan käydä vessassa käskemättäkin... Myös muita viitteitä tuollaiseen äitihahmoasenteeseen olen huomannut, lisäksi pari muuta juttua antoivat hänestä myös itsekkään kuvan meitä toisia kohtaan, enkä edes ollut ainoa asian huomannut. (Ja ehkä olen tosikko, mutta en myöskään passaisi miestä, jos hän olisi edellisenä iltana pussaillut kaverinaisia (varmaan minuakin, jos olisin antanut), mutta vieressä olevaa tyttöystävää ei näyttänyt edes huomaavan.)

Tietenkin se on vähän, mutta toisaalta ei heistä oikein mitään positiivistakaan saanut irti, koska nainen ei paljoa muille puhunut ja mieskin oli tavallista hiljaisempi.

 

[Samassa veneessä]

Voisin vielä lisätä, että oudolta näytti myös se, kun he olivat kävelyllä kahdestaan ja nainen marssi edellä ja mies tuli takana kuten kädestä raahattava lapsi. (Satuin näkemään heidät kauempaa parikin kertaa.)

Ainoa kerta, kun näin miehen sinä viikonloppuna oikeasti onnellisen näköisenä, oli silloin, kun höpöttelin omiani etsiessäni jotain ja huomasin miehen katselevan minua hymyillen ja kasvot loistaen. Vaikka yritin (omista syistäni) välillä etsiä hänestä vastaavaa tyttöystävänsä seurassa, niin en huomannut mitään. Parikin kertaa näin hänet kyllä pikemminkin vihaisen oloisena, esimerkiksi silloin, kun nainen oli yrittänyt saada hänet halaamaan itseään. (Mies oli siis ollut kaverini jo pitempään ja tunsin hänet hyvin.) Nyt en ole heitä tavannut kuin erikseen, mutta mielikuvani ole muuttunut. Viimeksi miehen nähdessäni hän katsoi minua pitkään jotenkin surullisen ja kärsivän näköisenä, olen siis pistänyt välit poikki jo aikaa sitten, emmekä ole enää tekemisissä. Mutta tämä menee nyt selvästi off-topiciksi.

 

[Aamupala]

Tällä palstalla on tällainen kulkija, joka käy kiroilemassa vähän joka ketjussa, siitä ei kannata tytöt välittää, sinänsä surullinen kohtalo...

Kuulehan sie tyttö, mitäs kiroilemista tuossa muka oli?

 

[aamu-uni]

Kuulehan sie tyttö, mitäs kiroilemista tuossa muka oli?

Ja sinun antisi keskusteluun on? Jos ei ole sanottavaa, niin yrittäkää vain syödä.

 

[Tote amus]

"Samassa veneessä" on huomannut omakohtaisesti saman mitä itse myös todennut. Järkevän naisen näkökulmasta miehet menevät aika usein halpaan naisseuraansa hakiessa.

Kun järkevä, osaava ja organisoiva nainen voi olla miehelle liian haastava ja jollain tapaa mielenkiinnoton, koska arkeen ei mahdu ns. yllätyksellisyyttä tai kaaosta tai muuta jännittävää. Mies tykästyy iloiseen hempsankeikkaan, naiseen joka vapaalla ja vaikkapa baareissa on valloittavan naisellinen ja jonkin sortin "blondi". Kivaa sitten riittää jonkin aikaa, kun juhlitaan ja ollaan vapaalla.

Kun koittaa arki ja ankeat aamut, niin tällainen äidillinen, naisellinen nainen voi olla juuri tuollainen, edellä kuvatun kaltainen järjestelijä, joka yrittää kuitenkin jollain keinoin pitää kodin ja miehen järjestyksessä. Tavallisin keino lienee juuri tuollainen paapominen ja määräily, kaapin ja miehen paikan osoittaminen siinä pikku kodissa, "näin meillä tehdään" -ajatuksella.

Suuremmista linjoista tai ajattelusta, vaihtoehtojen miettimisestä ei olekaan kyse, vaan sopivat, turvalliset rutiinit hallitsevat elämää. Nainen ei ole miehelle haasteellinen älyllisesti, mutta elämä on muottiin pantu ja monesti sen vuoksi henkisesti latistavaa. Moni mies ei osaa ennakoida tätä henkisen kuorman määrää. Harva on myöskään sellainen ihmistuntija, että osaisi erottaa feikin aidosta.

Aloittajalle voisi kyllä sanoa, että turha harmitella itseä tai yrittää vielä enemmän miellyttää. Jos miehet ovat olleet niin tyhmiä, että ovat ostaneet sian säkissä, niin he kinkun suuremman elopainon myötä saavat enemmän myös luuta ja nahkaa. Näin konkreettisen kärjistäen tämä miesten ajattelun järkevyys voitaneen ilmaista.

 

[lisää kokemusta]

Hyvä aloittaja, olet saanut Life experiencilta hyviä ajatuksia ja ohjeita, samoin minäkin oli löytänyt jotain hyvää.
Lisään vielä jotain. Itsentuntoasia olet saanut hyvin kasvamaan. Osaat monia asioita ja tunnistat ne. Arvostat niiden tekemisten kautta itseäsi. Opettele vielä rakastamaan itseäsi, niin hyvä kumppani tulee elämääsi.
Itsensä rakastaminen on omien tunteidensa arvostamista ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Hymyile itsellesi. Itseään rakastavalla ihmisellä on hyvä olla ja se heijastuu ympäristöön myönteisesti, en siis tarkoita mitään narsismia.
Tämä itsensä rakastaminen tarkoittaa myös sitä, että et toimi olkapäänä miehille, jotka ovat sinut toisen naisen takia jättäneet. He ovat valintansa tehneet, tee sinäkin, älä ryhdy heidän äidikseen.
Nuoreen ikääsi suhteutettuna sinulla on ollut monta pitkähköä suhdetta. Ensimmäiset ovat mahdollisesti osittain kaatuneet siihen, että kumppanikaan ei ole tiennyt, mitä on suhteelta halunnut ja on ollut lisäksi liian kypsymätön sitoutumaan loppuelämäksi tai lapsiin.
Kerroit lisäksi, että valmistumisesi aikaan sinulla oli ollut kiireitä. Elämä on tasapainoilua. Onko suhde kumppaniin niin tiivis, että väliaikaiselle kiireelle on tilaa, kiireelle, jolle on loppupiste? Jos tuo ei olisi vaikuttanut suhteen loppumiseen, mitä olisi tapahtunut vauvan tullen? Olisiko mies ehtinyt siihen mennessä kiintyä sinuun syvemmin tai ymmärtää, ettei nainen ole vain häntä varten?
Sinun on varmasti nyt hyvä olla jonkin aikaa yksin. Ei pakolla, mutta ei tiukasti uutta kumppania etsienkään. Elä elämääsi.
Mitä ulkonäköön tulee, tunnut vertailevan itseäsi toisiin. Rakasta itseäsi ja pukeudu kuten haluat. Jos haluat lisää ulkoista naisellisuutta, niin hanki se jakkupuku. Älä hanki mallia tantta, vaan mallia chic young lady. Jakkupuku on kätevä, vaikka sen etsimiseen voi kulua vuosi. Sen yläosaa voit käyttää farkkujen kanssa ja alaosan kanssa voit laittaa nahkarotsin. Kun vielä hankit pari kivaa värikästä (?)pukeutumispuseroa, niin sinulla on monta hyvää asua.

 

[minäkin]

Aivan upeita vastauksia. Tote amus kirjoitti:
"Kun järkevä, osaava ja organisoiva nainen voi olla miehelle liian haastava ja jollain tapaa mielenkiinnoton, koska arkeen ei mahdu ns. yllätyksellisyyttä tai kaaosta tai muuta jännittävää. Mies tykästyy iloiseen hempsankeikkaan, naiseen joka vapaalla ja vaikkapa baareissa on valloittavan naisellinen ja jonkin sortin "blondi". Kivaa sitten riittää jonkin aikaa, kun juhlitaan ja ollaan vapaalla."

Tuossa on perää. Mutta valitettavasti taitaa myös naiset joskus sortua samaan. "olet ihan loisto tyyppi, mutta minulla ei ole tunteita sinua kohtaan" Tullaankin siihen taas perimmäiseen kysymykseen, että miksi "kevytmielisyys tai renttuus" voi vetää voiton järkevästä ja kunnollisesta ihmisestä.

Voisiko olla niin, että ihminen kuitenkin on viettiensä ja vaistojensa varassa sillä hetkellä. Vaikka hän kuinka yrittäisi ajatella, että äiti ja isä toivovat hänelle kotia, kissaa, lapsia ja paria autoa, niin ihminen voi nähdä siinä myös, että siihenkö elämä on sitten loppumassa. En haluakaan nyt ennustettavaa huomista, vaan haluan kokea uusia asioita ja seikkailla.

Entä tunteet, se kemia, ei sitä kukaan osaa sanoa; se vain on tai sitä ei ole. Kenelläkään ei ole kuitenkaan koskaan vastuuta toisen tunteista tai haluista. Siksi itsesyytöksiin ei ole aihetta, uskon enemmän sattumaan ja onneen ja jos onnen huomaa, niin silloin pitää myös itse toimia sen pitääkseen.

 

[lukemista]

Vinkkejä sinkuille - Sinkkusäännöt

 

[Päiväkahvi]

Ja sinun antisi keskusteluun on? Jos ei ole sanottavaa, niin yrittäkää vain syödä.

Voi, mikä kiukku-iita

 

[kahvittelija]

Voi, mikä kiukku-iita

Just, kevytkenkäinen kahvintarjoaja liittyy keskusteluun...

 

[ri_hanna]

Kun luin viestisi ja koko viestiketjun, minulle tuli ensimmäisenä mieleen että sinun kannattaisi panostaa itseesi hankkimalla hyvä itsetunto. Kannattaa lukea Mia Törnblomin kirja Itsetunto nyt! Minuakin on kiusattu koulussa, mutta rakastettu kotona niin minulla on kuitenkin perusluottamus ihmisiin. Onko sinulla perusluottamus ihmisiin, vai pelkäätkö että he jättävät sinut? Viestissäsi minulle pisti silmään se, kun kirjoitit näin "kaveripiiriimme tullessa uuden naisen, ajattelin heti, että hän vie mieheni". Mietin, että toteutitko itse kohtalosi alitajuntaisesti. Esim. jos pelkää yksin jäämistä, niin saattaa alitajuntaisesti tehdä asioita, että niin varmasti käy. Minulla on esimerkiksi yksi tällainen tuttava, joka on koko elämänsä pelännyt yksin jäämistä ja tehnyt varmasti kaikkensa, että näin käy tahtomattaan koska ei osaa toimia toisinkaan. Sinun olisi pitänyt ajatella näin: Jos mies löytää minua paremman, niin menköönsä! Koska jos mies ei pidä sinua maailman ihanimpana naisena, niin sinä etsit vaikka kiven kolosta sellaisen miehen, joka varmasti pitää sinua maailman ihanimpana naisena! Tämä on hyvä sanoa kumppanillekin ihan ääneen.

Nyt sinun kannattaa hankkia itsetunto kohdalleen, laittaa koko vaate- ja tyyli uusiksi tukkaa ja meikkiä myöten. Näin minä olen ainakin tehnyt kaikkien erojen jälkeen (helpottaa). Eikä opiskelijan tarvitse ostaa kalliita vaatteita, vaan esimerkiksi kirpputorilta löytyy myös kivoja vaatteita. Itse olen samoja ikiä kuin sinäkin, kokenut useita eroja. Olen aina erojen jälkeen koittanut "kasvaa ihmisenä", opetella uusia taitoja, laittaa tyylin uusiksi, hankkia uusia ystäviä ja uusia harrastuksia. Entisetkin huomaa viimeistään silloin, mitä ovat todella menettäneet(kumpi tahansa halusikin erota), mutta minulla on jo uudet tuulet silloin menossa! Tsemppiä ja pidä lippu korkealla! <3

 

[Ihmettelen tätä]

Miksi täytyy hankkia uusia ystäviä erojen jälkeen? Miksi ei mielulummin panostaisi niihin jo olemassa oleviin, kun sinkkuna on aikaa?

 

[ri_hanna]

Miksi täytyy hankkia uusia ystäviä erojen jälkeen? Miksi ei mielulummin panostaisi niihin jo olemassa oleviin, kun sinkkuna on aikaa?

Tottakai täytyy panostaa jo olemassa oleviin ystäviin, mutta on myös aikaa uusille ystäville! Tuskin kenelläkään on liikaa ystäviä?

 

[TYT]

Ap, minua ihmetyttää, että haluat kysyä nimenomaan naisilta miksi miehet ovat sinut jättäneet? Naiset usein näistä keskenään puhuvat ja luulevat yhdessä jutusteltuaan ymmärtävänsä miehiä paremmin. Miksi ette puhu suoraan miesten kanssa! Täällä miehet nimettömänä voivat ilman paineita sanoa suoraan mitä ajattelevat, ja silti kysytte toisten naisten mielipiteitä? Harva nainen ymmärtää miehiä puoliksikaan yhtä hyvin kuin miehet itse. Tosin hyvin moni nainen luulee tietävänsä vaikka mitä miehistä.

Olen sinun ikäluokkaasi oleva mies, muutaman vuoden sinua vanhempi. Noilla miehillä on kyllä selvät syyt jättää sinut. Tosin ne syyt voivat olla yhtä hyvin heissä itsessään kuin sinussa. Kyseiset miehet kyllä tietävät syyt. Sanoit, että he ovat vaihtaneet sinut toiseen naiseen. He ovat hakeneet näiltä naisilta jotain, mitä he eivät ole saaneet sinulta. Se on kylmä totuus, joka pätee aina jättämiseen toisen vuoksi. Tosin se ei tarkoita vielä sitä, että nämä toiset naiset olisivat olleet sinua parempia kyseisille miehille.

Usein (varsinkin nuorilla) seurustelut ovat "ihastuksesta toiseen" -tyylisiä. Seurustelun alussa on aina se runsaasti sydämen tykytyksiä aiheuttava ihastumisvaihe (kuukausista pariin vuoteen), joka aina päättyy, vaikka olisi suhteessa unelmiensa kumppanin kanssa. Moni ajattelee siinä vaiheessa, että kyseessä ei ollutkaan "se oikea". Tuossa tilanteessa huonompikin uusi kumppani voi laukaista uudelleen ihastumisen, ja taas on rakastunut olo jonkin aikaa.

Kumppanin vaihtelun tarpeelle ei voi juuri mitään tehdä. Jos haluaa hyvän pysyvän suhteen, täytyy miettiä mitä toinen haluaa, eikä mitä kaikkea "hienoa" on jo. Kerrot osaavasi tehdä kakkuja, harrasta sitä ja tätä ja osaat pukeutua omalla tyylilläsi. Kuvauksesi olennaisin tieto oli se, että olet sellainen kuin sinä haluat. Teet sellaisia asioita mitä sinä haluat tehdä. Haluat, että mies arvostaa sinua sellaisena kuin sinä satut olemaan. Parisuhde ei kuitenkaan ole niin helppo juttu. Siinä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla "olen tällainen, rakasta minua", ellet satu luonnostaan olemaan juuri sellainen mistä mies pitää. Jos haluat pitää miehen pysyvästi ja saada miehen syvästi rakastumaan sinuun, tulee sinun keskittyä tietämään mitä miehesi haluaa ja antaa sellainen nainen hänelle.

Kiva sinulle, että osaat leipoa kakun tai pukeutua persoonallisesti tai "heittää läppää". Se ei välttämättä miehen vaakakupissa paina. No mikä sitten painaa? Siitä sinun pitää ottaa selvää heti seurustelun alusta lähtien. Miehet ovat erilaisia yksilöitä, joten kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä samanlaisella sapluunalla. Toki tietyt asiat pätevät suurimpaan osaan miehistä. Naisellisuus puree lähes aina. Jotkut naiset pitävät naismaisista miehistä ja jotkut miehet jätkämäisistä naisista. Suurin osa naisista kuitenkin pitää miehekkäistä miehistä ja suurin osa miehistä pitää naisellisista naisista. Toinen asia on seksi. Usein erittäin hyvää seksiä sisältävä mutta muuten surkea suhde pysyy kasassa paremmin kuin muuten hyvä suhde, jossa on todella huonoa seksiä.

Eli seksi ja seksikkyys on tärkeää, ja tämä liittyy myös edellä mainittuun naisellisuuteen. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla rinnat esillä ja meikit naamassa ja kävellä hame päällä korkokengät jalassa pakkasessa. Eihän seksikkään miehenkään tarvitse kävellä aina ulkona ilman paitaa sixpack esillä, vaan riittää miehekäs olemus ja miehen tavoin pukeutuminen. Monet naiset kavahtavat näitä itseään esitteleviä miehiä. Sama pätee siihen miten miehet suhtautuvat naisiin. Minihame päällä kulkeva tissejään esittelevä nainen voi herättää seksuaalisia haluja, mutta hillitymmän naisellisesti pukeutuva nainen on miehelle tyttöystävä/vaimo materiaalia.

Mitä tulee sitten älykkyyteen, niin toki älykäs mies osaa yleensä arvostaa sitä, että naisen kanssa voi myös keskustella. Luonne on kuitenkin yleensä sitä huomattavasti tärkeämpi seikka, mutta viesti on jo liian pitkä, joten katkaisen tässä kohtaa.

 

[Ankelika]

Tuskin asiaa vatvomalla selviää miksi mies vaihtaa naista. Miesten logiikasta emme me ellit pääse koskaan jyvälle.

Huomasin äsken netistä, että kiinalaisen horoskoopin mukaan vuohi on myös lammas.
Jos uskoo kiinalaiseen horoskooppiin kannattaa miettiä kannattaako lampaiden kanssa seukata.
Meissä on paljon hyviä puolia, mutta on myös niitä vähemmän hyviäkin. Ei voi mitään kun on syntynyt tiettyyn aikaan vuodesta.

Olin eilen katsomassa muotinäytöstä. Miesten muoti oli aika erikoista. En pidä lökäpöksyistä. Toivottavasti muoti ei saa suosiota.

Toivottavasti ap. on jo piristynyt eikä enää kieri itsesäälissä. Ellien avioeropalstalla on joku ellit jäänyt yksin kolmen lapsen kanssa. Siinä sitä onkin miettimistä miksi mies jättää perheen.
Lampaan aivoilla ei niitä asioita kykene miettimään. Nyt sanon pää ja laitan netin kiinni.
Lähden laskemaan lampaita eli sukulaisiani.

 

[Anna_2]

Miehet eivät halua liian fiksua tai varsinkaan järkevää naista. (Kärkevä yleistys, mutta totta!)

Tuo on todellakin yleistys! Oman mieheni mielestä minun älykkyyteni on yksi parhaita puolia minussa. Eli ap:lle sanoisin että ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Eikä hirveän paljon muuttaa itseään. Se että esittää jotakin muuta kuin mitä on ei ole pitkän aikavälin ratkaisu.

 

[Theofano]

Kyllä useimmat miehet haluavat kohtuullisen järkevän ja älykkään naisen pidempään suhteeseen - yhden yön jutussa sillä ei ole väliä. Tilanne kuitenkin on se, että naisen älykkyys ei ilmeisesti ole se ykköskriteeri, jolla mies puolisonsa valitsee. Kärjistettynä siis niin, että jos valittavana on kaunis, naisellinen bimbo ja älykäs, homssuinen tavis, moni mies valitsee edellisen. Koska ulkonäkö ja olemus merkitsevät miehille paljon. Tästä voi kiukutella, voi haukkua miehiä pinnalliseksi jne. mutta se ei valitettavasti muuta asiaa mihinkään.

Mitään tarkkoja yleisiä sääntöjä ei kuitenkaan voi antaa. Yleensä miehille naisen ulkonäkö on tärkeä seikka, mutta jonkun verran variaatiota asiassa on, kuten esimerkiksi että tietyissä piireissä voi tietynlainen ulkonäkö olla halutumpaa kuin toisissa. Vaikka nyt punkkarit ja gootit ääriesimerkkeinä. Yleisin miehiin vetoava tyyli on kuitenkin sellainen perusnaisellinen, pitkät hiukset, vartalon muotoja korostavat vaatteet (paljastavuutta ei edes tarvitse olla), hame, korkeat kengät, ns. "naisellinen käytös".

En kehota ketään toimimaan vastoin itseään ja heittäytymään hypernaiselliseksi vain miehen saadakseen. Siinä ei toki olisi järkeäkään, jos jouduisi valehtelemaan alusta alkaen eikä voisi olla oma itsensä suhteessa, kun yleensä se on juuri se, miksi suhteeseen hakeudutaan, että tulisi rakastetuksi omana itsenään.

Varsinaisen syyn hylkäämiselle tietävät vain AP:n hylänneet miehet itse. Ehkä heiltä voisi rauhallisesti asiaa kysyä tai ainakin joltakulta heistä? Toisaalta, elämä on vähän liian lyhyt tuhlattavaksi siihen, että miettii, millaisena kelpaisi miehille/naisille. Toki jonkin verran ja jotain muutoksia voi tehdä, sellaisia, etteivät ne sodi omaa persoonaa vastaan, mutta siihen ei kannata hirttäytyä. Suhteet ovat vähän riskipeliä, joten täytyy vain yrittää luottaa, että se nykyinen oma pysyy siinä.

 

[turha pohtia]

Minä olen sitä mieltä, että tasapainoinen suhde ei ole mahdollinen niin kauan kuin etsii jotain yleismaailmallisia "näin miehet toimivat"/"tätä miehet haluvat"/"tästä syystä miehet eivät pidä minusta" -sääntöjä. Jos ajattelet että tällaisia sukupuoleen perustavia, hyvin yleistettävissä olevia sääntöjä on olemassa, et koskaan tule hirveästi kiinnittäneeksi huomiota siihen varsinaiseen IHMISEEN jonka kanssa olet.

Vaikutat älykkäältä ja analyyttiselta mutta myös - anteeksi vain - kovin kovin itsekeskeiseltä. Pystyt pikkutarkasti analysoimaan ja tuomaan esiin kaikki omat hienovireiset fasettisi, ulkoiset ja sisäiset, mutta miehistäsi et kerro kovin paljoa. Mahtuuko maailmaasi oikeasti edes toista ihmistä kuin sinä? Jos et ole valmis kohtaamaan ihmisiä yksilöinä ja persoonina, ja huomiosi kiinnittyy omaan itseen ja jopa vuosi(kymmenten?) takaisiin omiin traumoihisi, et pääse ihmissuhdeasioissasi puusta pitkään. Mutta täytyykö sinun? Mikset voi vain olla itseksesi ja keskittyä muihin asioihin elämässäsi?

Minusta nuo parikymppisyyden vuodet olivat aikaa, jolloin yleisesti ottaen vaihdettiin kumppania lennossa ja aika kevyin perustein. It's not about you, eikä minusta kannata alkaa repiä itseään liikaa hajalle pyytämällä ex-kumppania analysoimaan jo päättynyttä suhdetta seikkaperäisesti. Älä ylipsykologisoi - hän ei vain tykännyt sinusta tarpeeksi, siinä se ja eteenpäin vaan. Täällä elleissä kaikenlaisilla ihmisten välisten asioiden analysoinnissa on keittiöpsykologeilla taipumusta saada koko homma lähtemään lapasesta, kuten nytkin.

Minusta tässä keskustelussa älykkäiksi ja itsenäisiksi tituleeraavat naiset ovat erittäin ala-arvoisesti kirkuneet että kun miehet ei tykkää fiksusta vaan minutkin mies vaihtoi nyrpeään justiinaan. Samalla se tietysti kaipaa takaisin minun luo ja on onnellinen vain silloin kun tuon oman fiksuuden ja täydellisyyden aurani hänen kokemuspiiriinsä. Oikein kasvot loistavat hetkellistä, traagista onnea uuden suhteen kurjuuden keskeltä. Ja miehen alavireisyys tietysti automaattisesti johtuu juuri siitä uudesta suhteesta. Tämän arvoisa ex-nainen tietää vaikka on sanonut laittaneensa välitkin poikki jo ajat sitten.

Ehkä hiukan katkeraa ja samalla osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä analysoida itseä yhtä armottomasti kuin analysoi muita ihmisiä - etenkin exän nyxiä. Mieshän ei ole toki voinut vaihtaa naista siksi että suhteessa on jokin vika tai sen toisella osapuolella jotain roolia suhteen päättymisessä, vaan hän on niin yksinkertainen reppana ettei ymmärrä hyvän päälle vaan kärsii loppuelämänsä sen justiinan kanssa jostain mystisestä "mieheyteen" liittyvistä syistä.

 

[minäkin]

Kyllä useimmat miehet haluavat kohtuullisen järkevän ja älykkään naisen pidempään suhteeseen - yhden yön jutussa sillä ei ole väliä. Tilanne kuitenkin on se, että naisen älykkyys ei ilmeisesti ole se ykköskriteeri, jolla mies puolisonsa valitsee. Kärjistettynä siis niin, että jos valittavana on kaunis, naisellinen bimbo ja älykäs, homssuinen tavis, moni mies valitsee edellisen. Koska ulkonäkö ja olemus merkitsevät miehille paljon. Tästä voi kiukutella, voi haukkua miehiä pinnalliseksi jne. mutta se ei valitettavasti muuta asiaa mihinkään.

Mitään tarkkoja yleisiä sääntöjä ei kuitenkaan voi antaa. Yleensä miehille naisen ulkonäkö on tärkeä seikka, mutta jonkun verran variaatiota asiassa on, kuten esimerkiksi että tietyissä piireissä voi tietynlainen ulkonäkö olla halutumpaa kuin toisissa. Vaikka nyt punkkarit ja gootit ääriesimerkkeinä. Yleisin miehiin vetoava tyyli on kuitenkin sellainen perusnaisellinen, pitkät hiukset, vartalon muotoja korostavat vaatteet (paljastavuutta ei edes tarvitse olla), hame, korkeat kengät, ns. "naisellinen käytös".

En kehota ketään toimimaan vastoin itseään ja heittäytymään hypernaiselliseksi vain miehen saadakseen. Siinä ei toki olisi järkeäkään, jos jouduisi valehtelemaan alusta alkaen eikä voisi olla oma itsensä suhteessa, kun yleensä se on juuri se, miksi suhteeseen hakeudutaan, että tulisi rakastetuksi omana itsenään.

Varsinaisen syyn hylkäämiselle tietävät vain AP:n hylänneet miehet itse. Ehkä heiltä voisi rauhallisesti asiaa kysyä tai ainakin joltakulta heistä? Toisaalta, elämä on vähän liian lyhyt tuhlattavaksi siihen, että miettii, millaisena kelpaisi miehille/naisille. Toki jonkin verran ja jotain muutoksia voi tehdä, sellaisia, etteivät ne sodi omaa persoonaa vastaan, mutta siihen ei kannata hirttäytyä. Suhteet ovat vähän riskipeliä, joten täytyy vain yrittää luottaa, että se nykyinen oma pysyy siinä.

"Suhteet ovat vähän riskipeliä, joten täytyy vain yrittää luottaa, että se nykyinen oma pysyy siinä."

Hyvä mielipide Theofanolta. Poimin tuon viimeisen virkkeen erilleen, koska ap:n tilanne koski juuri sitä. Eli hän ei voinut luottaa, että ne "miehet" pysyvät siinä rinnalla. Eli oikeastaan ap on kyllä hyvin onnistunut siinä, että hänellä on edes niitä suhteita ollut. Ja siitä voi päätellä, että hän on kyllä haluttu mimmi. Minusta tuossa on ollut huonoa tuuriakin ja jatkossa kun miehet aikuistuu, niin voi natsata hyvinkin jonkun kanssa.

 

[minäkin]

Minä olen sitä mieltä, että tasapainoinen suhde ei ole mahdollinen niin kauan kuin etsii jotain yleismaailmallisia "näin miehet toimivat"/"tätä miehet haluvat"/"tästä syystä miehet eivät pidä minusta" -sääntöjä. Jos ajattelet että tällaisia sukupuoleen perustavia, hyvin yleistettävissä olevia sääntöjä on olemassa, et koskaan tule hirveästi kiinnittäneeksi huomiota siihen varsinaiseen IHMISEEN jonka kanssa olet.

Vaikutat älykkäältä ja analyyttiselta mutta myös - anteeksi vain - kovin kovin itsekeskeiseltä. Pystyt pikkutarkasti analysoimaan ja tuomaan esiin kaikki omat hienovireiset fasettisi, ulkoiset ja sisäiset, mutta miehistäsi et kerro kovin paljoa. Mahtuuko maailmaasi oikeasti edes toista ihmistä kuin sinä? Jos et ole valmis kohtaamaan ihmisiä yksilöinä ja persoonina, ja huomiosi kiinnittyy omaan itseen ja jopa vuosi(kymmenten?) takaisiin omiin traumoihisi, et pääse ihmissuhdeasioissasi puusta pitkään. Mutta täytyykö sinun? Mikset voi vain olla itseksesi ja keskittyä muihin asioihin elämässäsi?

Minusta nuo parikymppisyyden vuodet olivat aikaa, jolloin yleisesti ottaen vaihdettiin kumppania lennossa ja aika kevyin perustein. It's not about you, eikä minusta kannata alkaa repiä itseään liikaa hajalle pyytämällä ex-kumppania analysoimaan jo päättynyttä suhdetta seikkaperäisesti. Älä ylipsykologisoi - hän ei vain tykännyt sinusta tarpeeksi, siinä se ja eteenpäin vaan. Täällä elleissä kaikenlaisilla ihmisten välisten asioiden analysoinnissa on keittiöpsykologeilla taipumusta saada koko homma lähtemään lapasesta, kuten nytkin.

Minusta tässä keskustelussa älykkäiksi ja itsenäisiksi tituleeraavat naiset ovat erittäin ala-arvoisesti kirkuneet että kun miehet ei tykkää fiksusta vaan minutkin mies vaihtoi nyrpeään justiinaan. Samalla se tietysti kaipaa takaisin minun luo ja on onnellinen vain silloin kun tuon oman fiksuuden ja täydellisyyden aurani hänen kokemuspiiriinsä. Oikein kasvot loistavat hetkellistä, traagista onnea uuden suhteen kurjuuden keskeltä. Ja miehen alavireisyys tietysti automaattisesti johtuu juuri siitä uudesta suhteesta. Tämän arvoisa ex-nainen tietää vaikka on sanonut laittaneensa välitkin poikki jo ajat sitten.

Ehkä hiukan katkeraa ja samalla osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä analysoida itseä yhtä armottomasti kuin analysoi muita ihmisiä - etenkin exän nyxiä. Mieshän ei ole toki voinut vaihtaa naista siksi että suhteessa on jokin vika tai sen toisella osapuolella jotain roolia suhteen päättymisessä, vaan hän on niin yksinkertainen reppana ettei ymmärrä hyvän päälle vaan kärsii loppuelämänsä sen justiinan kanssa jostain mystisestä "mieheyteen" liittyvistä syistä.

Hieno näkökanta sinullakin. Hyvä, että uskalletaan laajentaa kysymystä ja etenkin uskalletaan analysoida myös omaa käytöstä. omalla käytöksellä en nyt tarkoitakaan sitä sukan kutomista ja arkisia asioidenhoitoa, vaan omaa henkistä suhtautumista itseensä ja kumppaniin. Se on ihan totta, että jos kuvittelee itsensä kaiken yläpuolelle ja harvinaisen onnistuneeksi yksilöksi, niin voikin olla vaikeaa löytää yhtä "täydellistä ihmistä" tai käytöksellään torppaa jo olemassa olevan kumppanin .
kun aikansa kehittää omaa täydellisyyttään, niin käykin niin, että ei uskallakaan päästää ketään lähelleen, vaan pelkää heti alusta tukahtuvansa toisen aitoon haluun tulla liian lähelle. Eli nainen, joka lähestyy miestä, voi tulla torpatuksi, ihan vain siksi, että se ei ollut miehen tavoite. mutta sama suhde muodostuisi, jos mies tekisi aloitteen ja olisi asiansa takana. Tässä on se idea, että naiselle riittää antaa miehelle pieni positiivinen vinkki, mutta mennä hieman pakoon; aivan kuin uistelussa tapahtuu. Jos uistin lähtisi ajamaan kalaa takaa, niin pakoonhan kala menisi, näin miehisestä harrastuksesta ajatellen...

 

[Samassa veneessä]

Odottelinkin, milloin tulisi arvostelua. Sanottakoon vain, että en ensinnäkään ole ainoa, joka on ihmetellyt kyseistä pariskuntaa tai huomannut miehessä muutosta "huonompaan". Vaikuttaisi siltä, etten ole edes ainoa kaveri, jonka hän on menettänyt. Lisäksi en todennäköisesti olisi itse pysynyt suhteessa, jossa mies käyttäytyisi vastaavanlaisesti minua kohtaan kuin tyttöystäväänsä. En alentuisi pyytelemään suukkoja ja kerjäämään halauksia, joita en edes saisi pyytämälläkään. (Naisen halatessa mies seisoi kädet suorina tai taskuissa, eikä tehnyt elettäkään vastatakseen. Kovin romanttista.)

Ainoa hellyydenosoitus (tai melkeinpä ylipäätään kosketus), jonka olen nähnyt hänen tekevän, on pepun taputtelu, jota teki monelle muullekin. (Minua hän läimäytti.) Ei luulisi olevan kovin vaikeaa laittaa kättä tyttöystävän vyötärölle edes silloin tällöin, ei hänellä ollut ongelmia laittaa sitä minunkaan. Olisin päässyt jopa hänen polvelleen istumaan, vaikka hän juuri oli aloittanut seurustelun. (Me emme siis koskaan virallisesti seurustelleet, vaikka jotain sen suuntaista olikin meneillään.) Naisen mökötyksenkin epäilen johtuneen hänen täydellisestä välinpitämättömyydestään. Minut hän kyllä huomioi samassa tilanteessa. En edes ole kuullut heidän laskevan leikkiä tuttavaporukassa, kun muut ovat nauraneet jollekin asialle. Erikoista, eikä mitenkään kohteliasta käytöstä, jota ei odottaisi kolmikymppiseltä. Nuoremmatkin pariskunnat onnistuvat olemaan seurallisia, mutta kuitenkin myös selvästi yhdessä.

Pointti viestissäni oli kuitenkin, että yleisesti katsottuna olen vähintäänkin yhtä kaunis ja naisellinen kuin tämä tyttöystävä, mutta en todellakaan mikään äitihahmo (miehelle). Useammat miehet pitäisivät minua varmaan seksikkäämpänä, ja mieskaverit tuntuvat pitävän luonteestanikin. Mies jopa sanoi minua liiankin älykkääksi ja hyväksi ihmiseksi. Ainoat syyt, mitä hän on sanonut, ovat olleet hyvin omituisia, eli "ei tunne halua voittaa minua väittelyssä" tai "tuntee vastuuta" minua kohtaan tms. (Hän on sanonut myös paljon asioita suoraan, että olisi varmaan pystynyt sanomaan, jos pitää minua esim. epäviehättävänä. Toisaalta hän usein tuijotti minua ihaillen, kun olin esim. tanssimassa tai esiintymässä luennolla.) Olemme jopa "samanlaisia sieluja" hänen sanojensa mukaan ja hän tosiaan haluaisi olla tekemisissä tulevaisuudessakin. Että alkuperäiselle sikäli tukea, että ei se aina ole siitä ulkomuodostakaan kyse. Tosin sitä olisi ehkä helpompi muokata, käyttäytymisen muuttaminen voi ollakin vaikeampaa. Sitäkään tosin en meinaa tehdä, sillä pidän itsestäni tällaisena ja minulla on paljon kavereitakin. Haluaisinpahan vain ymmärtää, mikä saa miehen valitsemaan toisen, kun meidän välillämme oli muidenkin mielestä "jotain", antamatta meille edes mahdollisuutta.

 

[Tässä syy]

Haluaisinpahan vain ymmärtää, mikä saa miehen valitsemaan toisen, kun meidän välillämme oli muidenkin mielestä "jotain", antamatta meille edes mahdollisuutta.

No perimmäinen syy on se ettei mies halunnut sinua tarpeeksi päästäkseen yli niistä esteistä joita seurustelun tiellä hänen mielessään oli. Ne syyt taas voivat olla ihan mitä tahansa (nössö, pelkää sinua, huono itsetunto, ei oikeasti pidä sinua tyttöystävämateriaalina yms yms), sillä ei ole mitään väliä. Jos mies olisi halunnut sinua tarpeeksi, hän olisi ottanut itseään niskasta kiinni, miehistynyt, ja tehnyt asialle jotain.

Miesten suhteen kannattaa muistaa että what you see is what you get. Ei kannata analysoida liikaa ja kehitellä päässään monimutkaisia koukeroita, tee johtopäätöksesi miehen käytöksen perusteella, ja se on siinä. Helppoa kun se lopulta älyää.

Itse en muuten olisi kauhean innostunut miehestä joka lääppii ja pussailee muita ja taputtelee jokaikisen naisen peppua yhteisissä riennoissa. Eipä kuulosta että tuossa paljon menetit.

 

[näkemys]

"tässä syy" olet oikeassa, harvinaisen oikeassa...