suhde toiseen mieheen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja susa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

susa

Jäsen
27.08.2004
358
0
16
Olen naimisissa ja kahden lapsen äiti.Mieheni kanssa olen ollut yhdessä 7 vuotta, josta 5 vuotta naimisissa.Mieheni on yrittäjä ja joutuu työnsä takia olemaan paljon poissa kotoa.Koti ja lapset ovat täysin minun vastuullani.Mieheni omistautuu työlleen täysin.Hänelle työ, työntekijät ja yleensä kaikki mikä työhön liittyy on tärkeintä.
Alkuun jaksoin tilanteen hyvin, mutta nyt kulunut vuosi on ollut yhtä ahdistusta.Olen yksinäinen sekä henkisesti että fyysisesti.Kaipaan aikuista ihmistä joka edes puhuisi kanssani ja olisi kiinnostunut minusta ja elämästäni.Olen kuluneen vuoden aikana puhunut ja itkenyt ja tehnyt vaikka mitä että mieheni ymmärtäisi ja tukisi minua jotenkin että jaksaisin rakastaa häntä, mutta valitettavasti tukea en ole saanut.Mieheni mieletä kiellän häntä tekemästä töitä jos puhun yksinäisyydestäni ja siitä miltä minusta tuntuu.
Nyt tilanne on kuitenkin se,että minulla ei enää ole tunteita miestäni kohtaan.Talvella tapasin harrastukseni parissa toisen miehen, joka on ollut minusta kiinnostunut jo pitkään.Olemme keskustelleet asioista paljon ja meillä on mukavaa yhdessä.Olemme kiinnostuneet samoista asioista ja meillä on samanlainen huumorintaju.Minulla on tunteita tätä miestä kohtaan ja tilanne on mennyt niin pitkälle että suhdetta ei ole enää helppo lopettaa.Tämä on ollut minulle todella hämmentävää ja kaipaisinkin nyt muiden kommentteja ja kokemuksia.Kyse ei ole seksistä vaan ihan jostain muusta.Pelkän seksin takia en miestäni edes pettäisi.
 
Tiedän tunteen, koska oma tarinani on hyvin samanlainen muutaman vuoden takaa... Kaikki oli päällisin puolin hyvin ja kolme lasta ja talot ja kaikki, mutta elimme kuin kaksi kaveria saman katon alla. Tapasin nykyisen mieheni silloin ja kaikki muuttui, minusta tuntui, että aloin taas elää ja minut huomioitiin ja kaikki tuntui silloin niin helpolta. Hänelle oli helppo puhua ja meillä tuntui kaikki olevan kohdallaan ja ei todella aloitettu millään sänkyhommilla. Tavattiin varmaan vuosi toisiamme salaa ja vain keskustelun ja kaiken hauskan merkeissä. Sitten vaan eteen tilanne, että halusimme tehdä ratkaisun loppuelämäksemme. Häne erosi tahollaan ja mina omallani ja nyt ollaan oltu kohta neljä vuotta saman katon alla, josta kaksi vuotta naimisissa. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja olen kyllä onnellisempi kuin koskaan. Tää oli mun elämää ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee! Toivon sinulle aurinkoista kevättä ja kesää..
 
Usein yrittäjälle tulee omasta firmastaan "oma lapsi" jonka vaalimiseen ja asioiden hoitoon käytetään 24h/vrk ja joka menee jopa perheen/kodin edelle Vaatii usein perheeltä uhrauksia. Tästäpä syystä itse en ole koskaan yrittäjyydestä haaveillut, juuri sen sitovuuden takia, lähipiirissä kun on sitä yrittäjän arkea päässyt näkemään. Tosin siinä on paljon hyviäkin puolia, mutta itselle riittää mainiosti 8h/vrk arkisin töitä.

Mites miehesi, onko hän juuri niitä jotka eivät oikein uskalla luottaa "omaa lastaan" vieraiden käsiin, tarkoitan pyrkiikö hän hoitamaan kaikki firman asiat itse ja pitämään kaikki langat käsissään, eikä osaa delegoida hommia alaisilleen? Kärsiikö miehesi itse tästä? - stressiä, masennusta tms.?
Olisiko miehesi mahdollista jakaa halutessaan firmansa asioita muille, firman tästä kärsimättä?
Kun olet pyrkinyt saamaan mieheltäsi tukea, onko hän tajunnut tilanteen vakavuuden ja tietoisesti asettanut yrittäjyyden perheensä edelle? - mies ei välttämättä huomaa vihjailuja ja kiertoilmaisuja, oletko sanonut suoraan ettet jaksa?

Aloita vaikka siitä että teet itsellesi selväksi, haluatko vielä yrittää pelastaa nykyisen suhteesi vai pidätkö sitä jo menetettynä.
Mistä joudut luopumaan ja mitä kenties saat tilalle jos katkaiset suhteesi nykyiseen mieheesi.
Jos päätät erota, on päätös todennäköisesti lopullinen ja paluuta edelliseen ei enää ole. ½ vuoden harkinta aikahan teille tulee.
Pisti tuossa silmään että olette olleet 7 vuotta yhdessä, joka on jonkun tutkimuksen mukaan yksi parisuhteen kriisi vuosista. (voisiko vaikuttaa?)
Oletko varma siitä että rakastat tätä toista miestä, vai suoko hän sinulle vain sitä huomiota jota olet nykyisen miehesi kanssa jäänyt kaipaamaan (saa sinut tuntemaan itsesi naiseksi tms.) ja olet tästä syystä rakastunut häneen.
Ovatko tunteesi nykyistä miestäsi kohtaan todella kuolleet, vai vain peittyneet ihastuksen alle?

Mikäli lähdet vanhasta suhteesta suoraan uuteen, varo viemästä vanhan suhteen "haamuja" mukanasi, tällöinhän surutyö ja ehkä pieni "peiliin katselu" jää pois, verrattuna tilanteeseen jossa eron jälkeen viettää aikaa itse itsensä kanssa keskustellen ja eron syitä, myös itsestä johtuvia, pohdiskellen.
Varaudu myös siihen että ongelmaton ei tule olemaan uusi suhteesikaan, syyt vain vaihtuvat.
Olette kuitenkin tunteneet vasta vähän aikaa, joten esimerkiksi luonteesta saattaa löytyä vielä yllätyksiä.
Ota myös lapsesi huomioon, mutta älä elä elämääsi lasten kautta ja pelkästään heitä ajatellen.

Mikäli sinä olet varma, että tulet olemaan onnellisempi uuden miehen kanssa ja ettei nykyistä suhdettasi enää voi korjata, on parempi kaikille että lähdet, mutta mieti asiaa tarkoin ennen päätöstä.
Sinulla on oikeus onneen ja vain yksi elämä, eikä sitä kannata tuhlata onnettomassa suhteessa.

Onnea tulevaan elämääsi, olkoon päätöksesi kumpi hyvänsä.
 
Kiitos teille jotka vastasitte.Olen tehnyt päätökseni.En aio jatkaa avioliittoamme enää.Tunteet toista miestä kohtaan ovat vain vahvistuneet ja mielestäni minullakin on oikeus olla onnelllinen.Myös lapset joutuvat kärsimään kun olen onneton ja välillä hyvinkin ahdistunut nykyisessä parisuhteessani.Mieheni olisi valmis vielä yrittämään,mutta työn tekoa hän ei ole valmis vähentämään.Minulla ei ole enää halua yrittää, vielä talvella olisi ollut.Jotenkin on helpottunut olo kun olen saanut päätökseni tehtyä ja eihän minulla ole kuin tämä yksi elämä.
 
Toivon sinulle erittäin aurinkoista kesää ja elämääsi onnellisia hetkiä. Minä ainaskin koen tehneeni juuri oikean ratkaisun... :hug: B)
Onkohan meidän sama nimi enne??? Minä kun olen susanna ja sinunkin merkkisi siihen viittaa...

 
Juu,Susanna olen minäkin...No tuskin se nimi huono enne on, kun ratkaisu on ollut oikea.Aurinkoista kesää sinullekkin,Susku.Olisi mukava keskustella kanssasi enemmänkin jos sinulla on esim sähköposti käytössä.Ilmoittele jos sinua kiinnostaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2005 klo 13:12 susa kirjoitti:
Juu,Susanna olen minäkin...No tuskin se nimi huono enne on, kun ratkaisu on ollut oikea.Aurinkoista kesää sinullekkin,Susku.Olisi mukava keskustella kanssasi enemmänkin jos sinulla on esim sähköposti käytössä.Ilmoittele jos sinua kiinnostaa.

Joo onhan mulla sähköposti, laita mulle yv:tä niin etkös sä siitä saa sen sähköpostiosoitteen. Mielelläni kyllä vaihdan ajatuksia kanssasi..
 
uusi kiintymys kestää aikansa...haetko sitten taas uutta jännitystä?toi kuulostaa lapselliselta,selitätkö lapsillesi vuosien päästä että äiti halusi vähän vipinää ja siksi lapset sai rikkinäisen perheen?MIETIPÄ!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2005 klo 14:10 vieras kirjoitti:
uusi kiintymys kestää aikansa...haetko sitten taas uutta jännitystä?toi kuulostaa lapselliselta,selitätkö lapsillesi vuosien päästä että äiti halusi vähän vipinää ja siksi lapset sai rikkinäisen perheen?MIETIPÄ!!

Älä ole katkera jos joku uskaltaa elää itselleen kuten hänen miehensäkin tekee. Jokainen aikuinen kantaa itse vastuun teoistaan ja varmasti äiti miettii joka kannalta asiaa ennen ratkaisuaan. Voimia Susa. Koskaan ei tiedä mitä elämä tarjoaa jos ei uskalla katsoa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2005 klo 14:10 vieras kirjoitti:
uusi kiintymys kestää aikansa...haetko sitten taas uutta jännitystä?toi kuulostaa lapselliselta,selitätkö lapsillesi vuosien päästä että äiti halusi vähän vipinää ja siksi lapset sai rikkinäisen perheen?MIETIPÄ!!

Tuo on totta kyllä, mutta ei naisen tarvitse uhrautua kestämään ja jaksamaan, tilanteessa jossa mies elää itsekkäästi.
Tietenkin uudessakin suhteessa tulee arki vastaan ja ihastuksen huuma laantuu, mutta ehkä se arki on kuitenkin parempaa kuin tämänhetkinen. ap. kyllä mielestäni kertoi aika selkeästi miehensä asenteen. Ja Mielestäni perhe on jo jotenkin rikkinäinen jos isää ei juuri edes nähdä ja äiti on yksinäinen, ei se ole onnellinen perehe jota pitää naisen pitää kasassa. Jos ongelma johtuu noinkin selkeästi miehestä joka ei ole valmis muuttamaan tapojaan vaikka toiset siitä kärsivät, on minusta kaikkien etu lähteä eri teitä.
 

Yhteistyössä