miksi miehen lapsesta täytyy tykätä?

\

[eksi ei käy niin usein =)

Ei vaan se tökki että puhut heistä etälapsina vaikka ovat myös verisukua myös sinun lapsillesi :headwall: Eikä miehen lapsista tarvitse tietenkään tykätä/rakastaa siten kun omia bio lapsia. Aikuisena ihmisenä varmaankin ja ns äitipuolena heistä voi kuitenkin pitää/tykätä. Tuntuu vaan että kun sanotte ettette tykkää että he ovat ylimääräisiä pahoja teidän perheessänne! Tosin lapset eivät ole syyllisiä siihen että ydinperhe hajoaa ja sit perustetaan uusioperheitä ja sinne tulee toisia lapsia nyksän puolelta jotka asuvat siellä kokoajan ja sit näitä yhteisiä. Ja kuitenkin nämä etälapset jää paitsiolle väistämättäkin. MUTTA ONKO se sit lasten vika?!

[/quote]

Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä eli etälapset ovat etälapset kun he asuvat lähiäidin luona ja vierailevat etäisänsä perheessä joka toinen viikonloppu. Ei etälapsi ole haukkumanimi, vaikka kuinka tämä sana tökkisi sinua. Toki he ovat lapsillemme sisarpuolia, Jos nämä etälapset asuisivat vakituisesti meidän perheessämme he eivät olisi etälapsia vaan lähilapsia ja olisivat enemmältikin meidän lasten sisarruksia. Vaikkakin virallisesti sisarpuolia. Kyse on vain nimikkeistä, joilla on helpompi keskustella virallisissa "instansseissa"

Kyllä varmasti voi tuntua pahalta, jos sanotaan ettei tykkää toisen lapsesta. En minäkään halua kuulla sitä, mutta enpä minä vaadikaan vieraalta ihmiseltä, että sinun on tykättävä lapsestani. kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni termi "hyväksyä" on oikiea sana etälapsiin. Vähintään heidät tulee hyväksyä.

Ylimääräisiä pahoja. Toden totta, pakko myöntään että elämämme olisi helpompaa kaiken puolin, kun meitä olisi vain me ydinperhe! Tämä olisi ideaali tilanne, niin lapsille kuin aikuisillekin. Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin toivoisimme, joten on hyväksyttävä ne kortit mitkä sinulle annetaan.

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, oli se kuinka ristiriidassa toisen kanssa. Minua oikein naurattaa nämä paasaajat, "kamalati nyxät kun inhoatte etälapsia, mitäs otitte miehen jolla on lapsia ennenstään."
Tosiasiahan on, että ensin tutustutaan mieheen. ja vasta myöhemmin lapsiin. Ei voi etukäteen tietää millaisia jälkikasvuja siellä on olemassa.
Ne hyväksytään tai ei ja sen myötä eletään. Minä en itse tykkää mieheni lapsista. Minulla ei ole sellaista poltetta rinnassani heitä kohtaan kuin omia lapsiamme. Normaalia, kyllä! Mutta tärkeintä tässä on, että minä hyväksyn heidän olemassa olonsa. Minä en heitä tähän maailmaan ole halunnut eivätkä he itsekään vaan heidän vanhempansa, jotka rakastavat heitä.

 

Haluaisin olla kärpäsenä katossa,kun yksikin näistä äitipuolien haukkujista onkin joskus äitipuoli. Katsotaan miten teiltä sitten sujuu sellaisten lasten hoitaminen,joita ette ole maailmaan halunneet,ette vatsassanne kasvattaneet,ette synnyttäneet,ette imettäneet. Lisäksi näiden lapsukaisten äidit/mummot/vaarit/tädit/kummit yms seuraavat hyvin tarkkaan miten sujuu ja kommentoivat herkästi negatiiviseen sävyyn. Ehkä jopa hoidat eniten koko ringistä(enemmän kuin bio-äiti-tai isä.
Sitten vielä täällä uusperheille suunnatuilla palstoilla ydinperheelliset-ja yh-mammat ruoskivat.
Ei ole helppoa,ei. Luulisi,että lapsukaisetkin voisivat paremmin,jos uusperheellisten äidit saisivat esim täältä kannustusta,vinkkejä,yms,mutta ei niin ei.
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

\

Haluaisin olla kärpäsenä katossa,kun yksikin näistä äitipuolien haukkujista onkin joskus äitipuoli. Katsotaan miten teiltä sitten sujuu sellaisten lasten hoitaminen,joita ette ole maailmaan halunneet,ette vatsassanne kasvattaneet,ette synnyttäneet,ette imettäneet.hyv Lisäksi näiden lapsukaisten äidit/mummot/vaarit/tädit/kummit yms seuraavat in tarkkaan miten sujuu ja kommentoivat herkästi negatiiviseen sävyyn. Ehkä jopa hoidat eniten koko ringistä(enemmän kuin bio-äiti-tai isä.
Sitten vielä täällä uusperheille suunnatuilla palstoilla ydinperheelliset-ja yh-mammat ruoskivat.
Ei ole helppoa,ei. Luulisi,että lapsukaisetkin voisivat paremmin,jos uusperheellisten äidit saisivat esim täältä kannustusta,vinkkejä,yms,mutta ei niin ei.
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

näiden lapsukaisten äidit/mummot/vaarit/tädit/kummit yms seuraavat in tarkkaan miten sujuu ja kommentoivat herkästi negatiiviseen sävyyn.
Ja onkos tää sitten niitten lasten vika?

 

\

Haluaisin olla kärpäsenä katossa,kun yksikin näistä äitipuolien haukkujista onkin joskus äitipuoli. Katsotaan miten teiltä sitten sujuu sellaisten lasten hoitaminen,joita ette ole maailmaan halunneet,ette vatsassanne kasvattaneet,ette synnyttäneet,ette imettäneet. Lisäksi näiden lapsukaisten äidit/mummot/vaarit/tädit/kummit yms seuraavat hyvin tarkkaan miten sujuu ja kommentoivat herkästi negatiiviseen sävyyn. Ehkä jopa hoidat eniten koko ringistä(enemmän kuin bio-äiti-tai isä.
Sitten vielä täällä uusperheille suunnatuilla palstoilla ydinperheelliset-ja yh-mammat ruoskivat.
Ei ole helppoa,ei. Luulisi,että lapsukaisetkin voisivat paremmin,jos uusperheellisten äidit saisivat esim täältä kannustusta,vinkkejä,yms,mutta ei niin ei.
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Niin. Ehkä täällä on fiksuja naisia jotka eivät viitsi valita moista roolia?

 

\

\

vielä sanon ap:lle! Kysyt ja ihmettelet miksi pitää pitää miehen lapsista/lapsesta!? Ei heistä varmaan siten tarvikkaan kuten kuin omista mutta kuten sanoit et ei muka osaa käyttäytyy?! Johtuskohan kuule ihan omastakin käytöksestä se käyttäytyminen?!
Ni ja pitäisihän sitä ajatella jos alkaa seurusteleen semmosen miehen kanssa jolla lapsia on niiiiiiiin ikävän exän kanssa et mihin ryhtyy eikä syyllistää sitä lasta kuitenkaan siitä asiasta!

Jos olet lukutaidoton etkä ymmärrä lukemaasi, kannattaisiko olla kommentoimatta asiaan mistä et tiedä yhtään mitään? :headwall:
Sun mielestä on mun syytä että miehen lapsi käyttäytyy huonosti/ ei osaa käyttäytyä lainkaan MISSÄÄN. Ei kotonaan, ei eskarissa, ei kylässä, ei pihalla. Kyllä se "syypää" siihen lapsen käytökseen löytyy lähempää, eli äitinsä on omalla käytöksellään "tehnyt" lapsesta tuollaisen kun on,( jos jotakuta tosiaan pitää syyttää!) \|O

En siis tarkottanu että kaikki syy sinussa vaan onhan siinä näissä bio vanhemmis omansa mutta myös sussa jos oot kerran etukäteen tiennyt ja aatellut mihin ryhdyt! Vaikka et näitä etälapsia ookkaan halunnu tähän maailmaan mutta nämä vanhemmat on ne joskus halunnu ja sit tullu ero ja se ei todellakaan oo lasten/lapsen vika!!!! :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

Ei tarvi pitää miehen lapsista. Sietääja hyväksyä kyllä. Mun miehellä on kaks lasta entisestä liitosta ja ne käyvät meillä vierailuilla noin kerran kuussa viikonlopun. Ne on ihan kivoja ja osaavat käyttäytyä yms. mutta en mää koe tarvetta viettää heidän kans aikaa. Yleensä keksin itselle muuta tekemistä ja annan mieheni puuhata heidän kans keskenään. Eikä kellään oo mitään sitä vastaan. Olen selittänyt miehelleni että en nauti olostani heidän kanssaan ja hän kyllä ymmärtää. Lapset saavat tulla meille ihan milloin vaan, sitä en estä millään tavalla. Ja olen hyvin ystävällinen mieheni lapsille vaikka en heidän olemassa olostaan pidäkkään. Tiedän ettei se ole lasten syy. Kuka äitipuoli voi oikeasti ja rehellisesti sanoa että pitää ajatuksesta että mies on tehnyt toisen naisen kans aikaisemmin lapsia. Minä en ainakaan pidä, lähinnä se kuvottaa, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin se ei ole lasten vika ja jos haluan sellaisen miehen kans elämäni viettää niin se on vain kestettävä ja hyväksyttävä. Mutta ei niistä lapsista tarvi pitää yhtään sen enenpää kuin muistakaan vieraista lapsista.

 

\

Jos lapsessa todella on käytöshäiriön tapaista, pitää isän ja äidin yhdessä miettiä hoitokeinoja ja ottaa ehdottomasti yhteyttä esim. perheneuvolaan jatkojen kannalta. Ei auta vain äitiä syytellä, vaan isän velvollisuus on toimia myös.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä missään, vaan ongelmia tulee kaikkialla, on syytä hankkia lapselle ammattiapua sen sijaan, että syyttää lapsen käyttäytymisestä esim.äitiä. Lapsi tarvitsee apua ja hänen oikautensa on sitä saada tutkimusten ja esim. terapian muodossa. :flower:

 

jane:Ei se ole fiksuudesta kiinni,onko silloin kun ensimmäisestä liitosta eroaa ja ikää jo kolmessakymmenissä käyttämättömiä miehiä jäljellä.
On niitä jotka eivät ole lapsia halunneet siihenkään mennessä tai niitä joilla niitä on ennestään.

Ei taida olla kokemusta vielä,no elämö opettaa...

 

jonka isä ei ole tekemisissä. Ainakaan toisen siis kuopuksen kanssa. Esikoisen isän nykysen kanssa ollaan aina sovittu tapaamiset ja yöpymiset. Siis olen hälle soittanut ja kysynyt hältä!? Lapsi jo sen verran iso jo lähes aikuinen että itse valitsee käymiset. Mutta edelleenkään en ymmärrä että täällä nää äitipuolet puhuu et kun he ei oo halunnu tätä/näitä lapsia maailmaan et sen takia tai jos käyttäytyy huonosti ja jos on siis ihan sairaus siihen huonoon käyttäytymiseen? ootteko sitä selvittänyt? Mutta juu kyl mä aattelisin että se uuden mienen tarvis ainakin hyväksyy!!! ja just noi ko valittaa ni on tuol yh palstalla valittaa ku mies joutuu maksaa sen miniminki mitä kunnalta tulee eli 129 ni se on liikaa sit ku se tarvis se raha sit tul hei yhteiselle! Ihan oikeesti menkää kaikki kattoo peiliin ja miettikää oikeesti mikä elämässsä on tärkeintä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Ihme asenteella varustettuja "äitipuolia" täältä löytyykin. Toivottavasti ei ole joukossa omien lasteni äitipuoli, toivon hänen olevan sen verran kypsä ihminen että osaa suhtautua järkevästi.

Taitaa olla kaksikymppiset pikkupimut asialla, kun on niin vaikeaa hyväksyä toisen entistä elämää. Faktahan on se, että jokaisella ihmisellä on historiansa, ja suurella osalla yli kolmekymppisistä aikuisista siihen kuuluu perheen perustamista. Joskus ne perheet hajoaa syystä taikka toisesta ja onkin suuri rikkaus, että senkin jälkeen vielä voi löytää rinnalleen elämänkumppanin. Mutta kyllä kumppanin historia pitäisi hyväksyä ja kestää ja jos näin ei ole, niin silloin ei ole riittävän kypsä kenenkään lapsen elämään astumaan.

Sitten näihin kommentteihin, että exät/yh-äidit kommentoi uusperheellisten ketjuihin täällä, niin oletteko tulleet ajatelleeksi, että nämä exät voivat itsekin olla uusperheellisiä? Uusperheitä on erilaisia. Meillä siihen kuuluu itseni lisäksi kaksi lasta edellisestä liitostani sekä mieheni, jolla ei toistaiseksi ole omia lapsia. Yhteinen on tilauksessa. Jos miestäni "Maryn" tavoin kuvottaisi se, että olen lapsia jo aikaisemmin jonkun kanssa tehnyt, näyttäisin hänelle ovea välittömästi. Ei meidän perhe-elämästämme tulisi mitään, jos hän noin tuntisi. Hän hyväksyy, uskoisin että pitääkin ellei jopa suorastaan ainakin omalla tavallaan rakastaakin lapsiani ja osallistuu heidän arkeensa, harrastuksiin ym. ja näin on mielestäni hyvä. Toimimme yhdessä perheenä, riippumatta siitä kuka on kenet maailmaan saattanut.

 

Jestas, olen kanssasi samoilla linjoilla! Itse olen sekä äitipuoli, lähiäiti että vaimo ja ex-vaimo . Mieheni rakastaa lapsiani ja osallistuu heidän elämäänsä ihan riippumatta siitä kuka on biologinen isä. Biologinen isä puolestaan osallistuu lastensa elämään myös. Ja lapsille tämä on rikkaus! En olisi voinut ottaa puolisoa, joka ilmoittaisi sietävänsä lapsiani. Minulle positiivinen tunne myös lapsiani kohtaan oli ehdoton edellytys uudelle kumppanille. Olimme kokonaisuus ja meillä on historiamme. Ei se ole mikään uhka nykyisyydelle. Miksi tämä olisi erilaista naisille? Minä olen kiintynyt mieheni lapsiin kovasti, miksi en olisi? Eikä heidän historiansa uhkaa minun asemaani.

 

en minäkään mieheni tytöstä pidä...osa syynä ehkä on että miehen ex puoliso käytti lapsia hyvänä syynä aina pyydellä kyytiä, soitella ym... Nyt ei onneksi enää... Mieheni pojasta pidän koska tavallaan säälin häntä, se on ikään kuin hylätty äitinsä suvussa kokonaan, hieman jälkeen jäänyt..
Mieheni tyttö sai aluksi mieheltäni aina kaikki periksi, isä komensi ja tyttö meni sänkyyn itkemään, hetken kuluttua isä meni lohduttamaan, mielestäni todella väärin. Ei se komentaminen mene koskaan perille jos heti mennään lohduttamaan..
Aluksi kaikki meni niin että tyttö pyysi multa jotain, sanoin EI, sit se meni isältä pyytämään ja sai tahtonsa läpi. Tekee sitä vieläkin, tosin nyt ei saa isältä enää läpi jos mä ehdin isälle sanoa että juuri sanoin EI.
Lapset käyvät meillä jokatoinen viikonloppu, isä käy peittelemässä molemmat ja antamassa hyvän yön suukon. Kas kun meidän tyttö unohtuu silloin kokonaan...isä sanoo; Ei tuommoinen 4kk ikäinen ymmärrä jos ei hyvän yön suukkoa saa..
Se on niin väärin, joskus kun lapset on täällä niin tuntuu että meidän pikku tyttönen jää isän huomiotta, koska EIHÄN SE VIELÄ SITÄ YMMÄRRÄ!

Kyllä mieheni entisen elämän hyväksyn, en sitä sillä sano, mutta miehen on mielestäni lasten vierailulla muistettava kaikki lapsensa, eikä vain niitä joita näkee harvemmin. Hyväksyn lapset ja olen valmis ottamaan heidät meille asumaan, tytöllä en usko olevan kovin hyvät oltavat missä nyt on...ja olisin ollut valmis ottamaan hänet meille. Koskaan en miehen edellisen liiton lapsia hylkäisi. Kuuluvathan he kuitenkin perheeseen, piti siitä tai ei.
<br><br>

 

\

\

Jos lapsessa todella on käytöshäiriön tapaista, pitää isän ja äidin yhdessä miettiä hoitokeinoja ja ottaa ehdottomasti yhteyttä esim. perheneuvolaan jatkojen kannalta. Ei auta vain äitiä syytellä, vaan isän velvollisuus on toimia myös.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä missään, vaan ongelmia tulee kaikkialla, on syytä hankkia lapselle ammattiapua sen sijaan, että syyttää lapsen käyttäytymisestä esim.äitiä. Lapsi tarvitsee apua ja hänen oikautensa on sitä saada tutkimusten ja esim. terapian muodossa. :flower:

Joo ammattiauttajaa.
Lapsen vanhemmat on sen jo varmaan pilalle kasvattanut, mutta
onneksi yhteiskunta tarjoaa terapiaa ym hoitoa kaikille
MOKA-UUSIS-VANHEMMILLE.

 

\

Ihme asenteella varustettuja "äitipuolia" täältä löytyykin. Toivottavasti ei ole joukossa omien lasteni äitipuoli, toivon hänen olevan sen verran kypsä ihminen että osaa suhtautua järkevästi.

Taitaa olla kaksikymppiset pikkupimut asialla, kun on niin vaikeaa hyväksyä toisen entistä elämää. Faktahan on se, että jokaisella ihmisellä on historiansa, ja suurella osalla yli kolmekymppisistä aikuisista siihen kuuluu perheen perustamista. Joskus ne perheet hajoaa syystä taikka toisesta ja onkin suuri rikkaus, että senkin jälkeen vielä voi löytää rinnalleen elämänkumppanin. Mutta kyllä kumppanin historia pitäisi hyväksyä ja kestää ja jos näin ei ole, niin silloin ei ole riittävän kypsä kenenkään lapsen elämään astumaan.

Sitten näihin kommentteihin, että exät/yh-äidit kommentoi uusperheellisten ketjuihin täällä, niin oletteko tulleet ajatelleeksi, että nämä exät voivat itsekin olla uusperheellisiä? Uusperheitä on erilaisia. Meillä siihen kuuluu itseni lisäksi kaksi lasta edellisestä liitostani sekä mieheni, jolla ei toistaiseksi ole omia lapsia. Yhteinen on tilauksessa. Jos miestäni "Maryn" tavoin kuvottaisi se, että olen lapsia jo aikaisemmin jonkun kanssa tehnyt, näyttäisin hänelle ovea välittömästi. Ei meidän perhe-elämästämme tulisi mitään, jos hän noin tuntisi. Hän hyväksyy, uskoisin että pitääkin ellei jopa suorastaan ainakin omalla tavallaan rakastaakin lapsiani ja osallistuu heidän arkeensa, harrastuksiin ym. ja näin on mielestäni hyvä. Toimimme yhdessä perheenä, riippumatta siitä kuka on kenet maailmaan saattanut.

Kuinka ollakaan, sinäkin vastaat ja kommentoit tähän vaikka miehelläsi ei ole lasta etkä ole äitipuoli. Et voi siis TODELLA tietää asiasta yhtikäs mitään!! Ei ketään voi pakottaa rakastamaan toista ihmistä, sehän on sanomattakin selvää. Sietää toki täytyy ja sen verran yritänkin. Mielistelemään en myöskään ala.
On se kumma ettei tänne voi edes tällaista näinkin yleistä asiaa purkaa ilman että teitä tekopyhiä jeesustelijoita tulee paikalle haukkumaan ja arvostelemaan! \|O

 

Niin tämä on uusperhe-palsta ja olen itsekin uusperheellinen. Mieheni on isäpuoli ja lapsillani on äitipuoli. Tiedän uusperhe-elämästä paljonkin ja mielestäni ei ole eroa kumman lapset perheessä asuvat.

Jos mieheni suhtautuisi lapsiini siten kuin muutama äitipuoli täällä tuntuu suhtautuvan oman miehensä lapsiin, olisin näyttänyt ovea jo aikaa sitten. Ihmettelen vaan sellaista isääkin, joka sulattaa uudelta naiseltaan tuollaista käytöstä. No eihän ne isät taida syyttä kierrätyksessä sitten ollakaan.

Eipä ole ihme, jos lapsiraukat oireilevat mikäli isän luona saavat kylmää kohtelua. Kyllä lapsi huomaa ja tuntee, kun hänestä ei välitetä. Ai niin, kaikki on tietenkin sen kauhean ex-vaimon syytä.

 

\

Niin tämä on uusperhe-palsta ja olen itsekin uusperheellinen. Mieheni on isäpuoli ja lapsillani on äitipuoli. Tiedän uusperhe-elämästä paljonkin ja mielestäni ei ole eroa kumman lapset perheessä asuvat.

Jos mieheni suhtautuisi lapsiini siten kuin muutama äitipuoli täällä tuntuu suhtautuvan oman miehensä lapsiin, olisin näyttänyt ovea jo aikaa sitten. Ihmettelen vaan sellaista isääkin, joka sulattaa uudelta naiseltaan tuollaista käytöstä. No eihän ne isät taida syyttä kierrätyksessä sitten ollakaan.

Eipä ole ihme, jos lapsiraukat oireilevat mikäli isän luona saavat kylmää kohtelua. Kyllä lapsi huomaa ja tuntee, kun hänestä ei välitetä. Ai niin, kaikki on tietenkin sen kauhean ex-vaimon syytä.

Kasva aikuiseksi tai mene muualle viljelemään noita kaikkitietäviä kommenttejasi :headwall:
ethän sinä voi tietää mitä ap.n kotona esim tapahtuu!
minä äitipuolena ymmärrän erittäin hyvin minkälaista on yrittää kasvattaa lasta jolle omat vanhemmat eivät aseta mitään rajoja. Äärettömän raskasta, hermoja raastavaa ja ihan koko perheeseen vaikuttaa se jatkuva vääntö ja tappelu asioista.
Menkääs itseenne te jotka ette ole kokeneet samaa ja silti haukutte ja morkaatte!

 

\

\

Niin tämä on uusperhe-palsta ja olen itsekin uusperheellinen. Mieheni on isäpuoli ja lapsillani on äitipuoli. Tiedän uusperhe-elämästä paljonkin ja mielestäni ei ole eroa kumman lapset perheessä asuvat.

Jos mieheni suhtautuisi lapsiini siten kuin muutama äitipuoli täällä tuntuu suhtautuvan oman miehensä lapsiin, olisin näyttänyt ovea jo aikaa sitten. Ihmettelen vaan sellaista isääkin, joka sulattaa uudelta naiseltaan tuollaista käytöstä. No eihän ne isät taida syyttä kierrätyksessä sitten ollakaan.

Eipä ole ihme, jos lapsiraukat oireilevat mikäli isän luona saavat kylmää kohtelua. Kyllä lapsi huomaa ja tuntee, kun hänestä ei välitetä. Ai niin, kaikki on tietenkin sen kauhean ex-vaimon syytä.

Kasva aikuiseksi tai mene muualle viljelemään noita kaikkitietäviä kommenttejasi :headwall:
ethän sinä voi tietää mitä ap.n kotona esim tapahtuu!
minä äitipuolena ymmärrän erittäin hyvin minkälaista on yrittää kasvattaa lasta jolle omat vanhemmat eivät aseta mitään rajoja. Äärettömän raskasta, hermoja raastavaa ja ihan koko perheeseen vaikuttaa se jatkuva vääntö ja tappelu asioista.
Menkääs itseenne te jotka ette ole kokeneet samaa ja silti haukutte ja morkaatte!

muuten asiaan kantaa ottamatta vaan huomauttaisin et juuri vanhempien eli siis myös sen etän on otettava vastuu lapsen kasvatuksesta ja käyttäytymisestä. täällä kaikki hyökkii niiden lähien kimppuun niin eikös sillä etävanhemmalla ole myös vastuu ja hän voi puuttua siihen. turha valittaa että lapsi käyttäytyy huonosti etävanhemman luona jos etäkään ei siihen puutu. koska silloinhan ei enää ole kyse siitä että vain lähi hoitaisi hommansa huonosti. silloin ongelmia on myös uusperheen kommunikoinnissa ja yhteisten pelisääntöjen sopimisessa.

 

\

\

Niin tämä on uusperhe-palsta ja olen itsekin uusperheellinen. Mieheni on isäpuoli ja lapsillani on äitipuoli. Tiedän uusperhe-elämästä paljonkin ja mielestäni ei ole eroa kumman lapset perheessä asuvat.

Jos mieheni suhtautuisi lapsiini siten kuin muutama äitipuoli täällä tuntuu suhtautuvan oman miehensä lapsiin, olisin näyttänyt ovea jo aikaa sitten. Ihmettelen vaan sellaista isääkin, joka sulattaa uudelta naiseltaan tuollaista käytöstä. No eihän ne isät taida syyttä kierrätyksessä sitten ollakaan.

Eipä ole ihme, jos lapsiraukat oireilevat mikäli isän luona saavat kylmää kohtelua. Kyllä lapsi huomaa ja tuntee, kun hänestä ei välitetä. Ai niin, kaikki on tietenkin sen kauhean ex-vaimon syytä.

Kasva aikuiseksi tai mene muualle viljelemään noita kaikkitietäviä kommenttejasi :headwall:
ethän sinä voi tietää mitä ap.n kotona esim tapahtuu!
minä äitipuolena ymmärrän erittäin hyvin minkälaista on yrittää kasvattaa lasta jolle omat vanhemmat eivät aseta mitään rajoja. Äärettömän raskasta, hermoja raastavaa ja ihan koko perheeseen vaikuttaa se jatkuva vääntö ja tappelu asioista.
Menkääs itseenne te jotka ette ole kokeneet samaa ja silti haukutte ja morkaatte!

Jännä toi sun viiminen lause Mitäs tällä palstalla äitipuolet enimmäkseen tekee?

 

2 kysymystä:

1. miksi niin moni täällä on niin pirun epäkohtelias? Pilkkaa ja ivaa ja haukuu, eikö asioista voi keskustella asioina?

2. senkin uhalla: olen isän naisystävä, lapseton citysinkku. Emme asu kimpassa joten kasvatuskysymyksiin ei ole juurikaan ollut syytä puuttua. Mieheni muksut on hänellä 50% ajasta. Sen ajan viettävät normaalia(?) elämää, eikä sirkusta kuten monissa(?) tapauksissa joissa muksut ovat vaan muutaman päivän kuukaudessa. Olen saanut miljoona väitettä että tuollainen 50% ei ole hyväksi muksuille, mutten yhtään perustalua. En tiedä onko tämä oikea paikka kysyä, mutta kun täällä on exiä ja uusiksia (onko uusis se uusi kumppani??) sekä äitipuolia että yh'ta, niin teillä lienee joku näkemys.

Kiitos.

 

Hei!

1. kysymykseen en tiedä vastausta. Itse en toimi kuvaamallasi tavalla enkä koe siihen mitään tarvetta.

2. Ehkä näihin ei ole 100% varmaa oikeaa ratkaisua. Ammatti-ihmisten ajatus noin keskimäärin taitaa olla, että olisi hyvä, että lapsilla olisi yksi pääasiallinen koti ja sitten olisi se toinen perhe, jossa lapsi viettää aikaa säännöllisesti ja sovittuina aikoina ja toivottavasti myös paljon. Perusteluina lähinnä se, että kavereita on helpompi tavata ja kouluasioita hoitaa, jos ei asu viikko-viikko-systeemillä kahdessa paikassa.

Jos kuitenkin viikko-viikko-systeemiin päädytään, vanhempien tulisi olla samoilla linjoilla kasvatusasioissa, asua suht lähekkäin ja koulun ja kavereiden olla samalla alueella.

Itse pidän parhaana (onnellisen ydinperheen jälkeen ) sellaista ratkaisua, että lapset ovat etävanhemman luona joka toinen viikonloppu, jonain sovittuna arki-iltana sekä pidempiä aikoja lomilla ja juhlapyhien yhteydessä. Mitä paremmin paperille sovittua kaikki on, sen parempi ja jos molemmat vanhemmat vielä tarvittaessa joustavat, on tilanne hyvä.

Eihän näihin mitään ehdotonta totuutta ole ja asiaan vaikuttaa paljon myös uusien puolisoiden asenteet, ex-puolisoiden keskinäiset välit, etäisyydet, työvuorot jne. jne. Sanoinpahan ajatuksiani kysymyksiisi =) .

 

1. kas, fiksu ihminen

2. ymmärrän pointin, tosin tämä näiden systeemi ei ole vko-vko vaan moninaisempi, itse asiassa hyvin lähellä tuota joka toinen vkonlopu + arki-iltoja. Niitä arki-iltoja ja aamuja on vaan niin paljon että se menee tasan. Tietysti periaatteet ja säännöt tulee olla samat...

Lisää kommentteja?

 

\

\

Niin tämä on uusperhe-palsta ja olen itsekin uusperheellinen. Mieheni on isäpuoli ja lapsillani on äitipuoli. Tiedän uusperhe-elämästä paljonkin ja mielestäni ei ole eroa kumman lapset perheessä asuvat.

Jos mieheni suhtautuisi lapsiini siten kuin muutama äitipuoli täällä tuntuu suhtautuvan oman miehensä lapsiin, olisin näyttänyt ovea jo aikaa sitten. Ihmettelen vaan sellaista isääkin, joka sulattaa uudelta naiseltaan tuollaista käytöstä. No eihän ne isät taida syyttä kierrätyksessä sitten ollakaan.

Eipä ole ihme, jos lapsiraukat oireilevat mikäli isän luona saavat kylmää kohtelua. Kyllä lapsi huomaa ja tuntee, kun hänestä ei välitetä. Ai niin, kaikki on tietenkin sen kauhean ex-vaimon syytä.

Kasva aikuiseksi tai mene muualle viljelemään noita kaikkitietäviä kommenttejasi :headwall:
ethän sinä voi tietää mitä ap.n kotona esim tapahtuu!
minä äitipuolena ymmärrän erittäin hyvin minkälaista on yrittää kasvattaa lasta jolle omat vanhemmat eivät aseta mitään rajoja. Äärettömän raskasta, hermoja raastavaa ja ihan koko perheeseen vaikuttaa se jatkuva vääntö ja tappelu asioista.
Menkääs itseenne te jotka ette ole kokeneet samaa ja silti haukutte ja morkaatte!

Kyllä minä luulen, että tässä olisi jollakulla muulla kasvun paikka.

Lasten kanssa vääntöä ja tappelua on ihan ydinperheissäkin, ei se ole vain uusperheiden yksinoikeus. Ydinperheissä ei vaan voi syyttää siitä väännöstä ja tappelusta ketään ilkeää exää/lähivanhempaa tms.

Edelleenkään lapsia ei kannata aliarvioida, melko pienetkin lapset vaistoavat epävarmuuden ja testaavat rajojaan. Jos et niissä tilanteissa osaa käyttäytyä turvallisen aikuisen tavoin, menetät auktoriteettisi melko herkästi.

 

\

tosiaan ihmisten elää pelkästään lasten ehdoilla ja jättää uudet suhteet,siihen saakka kun lapsi on aikuinen?
Vai mikä tämä teidä pointti oikein on?
Uusperheessä eläminen on haaste,haaste se olisi teillekin...
Miksi muuten kirjoitatte tänne?

Näin olen elänyt vuosia ja vielä ainakin 6v että lapseni täysi-ikäinen. En halua mitään keinoisiä jotka eivät siedä lastani. En voisi kunnioittaa moista ihmistä!

 

Vapunpäiväniltaa kaikille!!

Ei mun mielestä tarvi rakastaa miehen lapsia/lasta, mutta täytyy kunnioittaa heidänkin olemassaoloaan. Eivät he ole valinneet vanhempiaan eivätkä taatusti syllisiä eroon tms. Ero on aina aikuisten päätös ja johtuu aina vanhempien välisistä vajavaisuuksista, ei koskaan lapsesta. Vanhemmat kasvattavat lastaan niinkuin parhaaksi näkevät.

Mutta minullakin kokemusta mieheni lapsesta, joka on toisinaan valloittava pojan koltiainen ja symppis kaveri. Olen huomannut vuosien varrella vaan ,että vaikka poika lähenee 8. ikävuottansa ,hänen äitinsä pitää tätä vielä vauvana. #HUOH#

Hän ei vaadi juuri mitään pojalta ja puhuu tästä kuin vauvasta. Se toisinaan ihmetyttää (ja huvittaakin) minua...onkohan kyse että hänen itsensä on vain niin vaikea päästää irti.. voivoi sentään. Usein hän puhuu "meidän vauvasta" viittanee siis mieheni ja hänen vauvaansa?
Minä vain naurahdan, vaikka oisi tietysti voinut sanoa että minusta Matti on jo iso poika.

Mieheni on aivan loisto isä! Hänellä on paljon puhuttu rajat ja rakkaus periaate hallussa! Yhdessä olemme samoilla linjoilla ja hän kunnioittaa minua ja tarpeitani (myös pojan läsnäollessa) näin hän mielestäni opettaa toisten kunnioittamista pojalleen ja meidän kodin tavoille. Mielestäni pojan äiti ei vaadi pojalta muiden huomioon ottamista tai jakamista, hän kun on ainoa lapsi ja "äidin vauva"..huoh..

Äiti on kaikin puolin fiksun tuntuinen ja mukava ihminen, vain jotkin asiat minua välillä painavat. Poika on myös reilusti ylipainoinen ja hän syyttää siitä päiväkotia ja mummua..?! Poika on suurimman osan HÄNEN luonaan ja päiväkodissa tarjottaneen terveellistä perusruokaa.

Mutta eipä valittamista, toivon vain itselleni voimia ja ymmärrystä. Onhan minulla aivan loistava aviomies! ja p.s oma kullannuppumme on ilmoitellut tulostaan, lupasi tulla joulukuussa äidin ja isin luokse =)

 

Miksi sitten alaan koulutuksen saaneet ja uusperheiden kanssa työskentelevät ns. asiantuntijat sanovat, että on luonnollista tuntea negatiivisia tunteita ja jopa vihaa puolison lapsia kohtaan. Että se on inhimillistä, eikä kukaan ole yli-ihminen, ei äitipuolikaan. Ja että nämä tunteet olisi jopa terveellistä ilmaista ääneen (no ei tietenkään lapsille), tai miksei vaikka sitten kirjoitella tällaisille palstoille.

Miksi lapsista tulisi pitää vain sillä perusteella, että he ovat puolison lapsia? On toki hyvin lapsellista olla pitämättä lapsista vain sen vuoksi, että ne on tehty jonkun muun kanssa, mutta varmasti oikeitakin syitä on. Eron jälkeen lapset saattavat oireilla ja varmasti testaavat uudessa tilanteessa vanhempiaan ja uusia ihmisiä, mutta juuri se on tärkeää, miten vanhemmat tähän käytökseen reagoivat. Lapsia ei pidä päästää hallitsemaan tilanteita vain siksi, että heitä erolapsina säälitään ja halutaan hyvitellä. Lapset tarvitsevat edelleen rajat. Vieraan ihmisen on aika vaikeaa pitää lapsesta, joka räkii päälle, tekee mitä lystää ja yrittää kaikin keinoin esim. saada isänsä suuttumaan uudelle puolisolleen (esimerkkejä elävästä elämästä). Aikuisen KUULUU ymmärtää, mutta ei se pitämistä edistä. Tilanne yleensä ajan myötä paranee, mutta aina niin ei käy.

Sitten on erikseen ne tapaukset, joissa negatiiviset tunteet eivät ole henkilökohtaisia. Lapset saattavat olla ihan mukavia tavallisia lapsia, mutta heidän läsnäolonsa aiheuttaa niin huonon olon liittyen esim. lähivanhemman kiusantekoon (johon lapset ovat yleensä suurelta osin liittyneet). Kiintyminen on saattanut estyä ja välit ovat jääneet hyvin etäisiksi. Tiedän eräänkin henkilön, joka vielä vuosien jälkeen näkee painajaisia lasten vierailujen aikaan, koska lasten äiti kiusasi ja kiristi niin, että tilanne pääsi aika pahaksi. Se ei ole lasten vika, mutta kuten jo alussa todettiin, äitipuolikin on vain ihminen, jolla on tunteet.